Jokainen aamu nostaa surun silmiin.
Tämä maa ei ole kotimaani.
Tuhottu maamme on kuolemansairas.
Sen tuhoajat matkustavat bisnesluokassa,
hymyilevät ryhmäkuvassa kaltaistensa kera.
Nuo kuolemanlähettiläät, sotakiimaiset valehtelijat liituraidoissaan,
jakkupuvuissaan.
Aseita, sotaa, kuolemaa aina viimeiseen apokalypsiin saakka.
Metsät helisevät kevättä,
laineet liplattavat vapaina
Lämpö herättää elämän maassa hyisen takatalven jälkeen.
Järjen pilkahduksia kuuluu pimeydessä,
pisaroista voi syntyä puro,
purosta virta.
Kevät on toivoa,
toivo elämää
Annikki