Orastavaa kasvua ja muita vappujallituksia

Vapun lähestyessä sielun täyttää outo optimismi, joka kumpuaa pullon pohjalta tai hallitusohjelman liitteestä, jossa vilahtaa orastava talouskasvu. Sima on pantu käymään, ja toivotaan, että rusina nousisi pintaan ennen kuin valtion velkakello lyö seuraavan miljardin.

Tavispulliainen ei tosin huomaa muuta orastavaa kuin orvaskedestä pystyyn nousevat ihokarvat Oraksen kylmän suihkun alla. Todellisuudessa kasvu on erinomaisessa vauhdissa. Sen voi aistia bensapumpun maksupäätteestä heijastuvan veronpaineen pullistaman otsasuonen sykkeestä, kun automaatti kertoo kuittien olevan lopussa.

Päivänpolitiikalle on nykyään mahdoton ilkkua, sillä kekkuloinnin kärkikaarti – Orpo, Purra ja Stubb – vetää roolejaan sellaisella antaumuksella, että tragikomedia on muuttunut pelkäksi farssiksi, jossa pakinoitsijalle jää pelkkä kirjurin rooli. Vaikea lisätä löylyä hahmoihin, jotka paukauttavat mittarit punaiselle ilmankin. Kekkonenkin olisi jo könynnyt lauteilta, teljennyt oven, ja käskenyt Väyrysen siirtämään jalasmökkinsä saunapolun tulpaksi. Sen voisi poistaa ostamalla kaikki muistelmateokset ja Väyrys-mukisarjan nimikirjoituksilla, ja luovuttamalla osoitelistan Kekkosen seuraaville myllykirjeille.

Nämä löylynlyömät pallinaamat näkevät tunnelin päässä valoa, joka lienee juna täynnä kanadalaisia kaivosmiehiä varustettuna kiinalaisilla otsalampuilla.

Muistatteko vielä ajan, kun Itä-Suomessa meni lujaa? Venäläisturistia lappasi rajan yli kuin Ladaa 70-luvulla, ja yritykset käärivät naapurista voittoja, joista nykyisin näkee vain märkiä unia. Mediapoolin kunniatehtävä oli katkaista riippuvuus Venäjästä ja sen halvasta energiasta, koska Setä-Samulin kaulassa oli kivempi roikkua. Hesarin johdolla se ruoski mattimyöhäisetkin ruotuun, ja Ukko-Erkon luiden kuultiin hakevan graniittipaaden juurella uutta ryhtiä.

Moraaliposeeraus on nykyään kansallislaji. Yritysten osingot ovat tippuneet kuin Stubbin suosio Itä-Suomen susimetsissä, mutta moraali on puhdas kuin vastapesty valkolakki. Kulahtanut lätsä päässään Purra lupaa vapputonnisen kanadalaisille kaivosmiehille, jotta he jaksavat kairata suomalaista sielunmaisemaa kuin Jack London Klondyken kultakenttiä – saalisrepussa vain keripukkia ja kertomuksia.

Mutta ei hätää; kuluttajaa ja julkisen sektorin kantokykyä suojellaan. Suklaalevyt sulavat silmissä kuin suomalaisen itsetunto vappuaamuna, ja kohta niiden läpi voi lukea ne uutiset, joita valtamediat eivät suostu julkaisemaan. Mutta kuluttaja kiittää, kun ei tarvitse kantaa niin painavaa kassia ja jenkkakahvoja vyötäröllään. Tai kuormittaa julkista hammashoitoa.

Kahvipaketin koolla ei uskalleta kikkailla, koska suomalainen kahvikansa tunnetaan rehellisyydestään – kunnes narahtaa sumpin keitosta naapurin roikalla. Lehdistä lukevat olevansa maailman onnellisin kansa, mistä kunnia kuuluu lentopisteitä ja globaalia hyväksyntää jahtaavalle Stubbille, jonka hohtava hammasrivistö loistaa kansallisena majakkana paparazzien salamamyrskyssä. Maailmalla Alex ehti opastaa, ettei Iran tarvitse ydinasetta, koska heillä on Hormuzin salmi. Totta. Meillä on vain hauelle haiseva Suomenlahti, jossa voi vahdata ruosteen raiskaamaa venäläistä varjolaivastoa ja katkeilevia kaapeleita.

Samaan aikaan Amerikan self-made messias opetuslapsineen keikuttaa pörssipöytiä ja hilaa menoveden hintoja taivaisiin niin, että kohta Jeesuskin voi mopoilla. Samalla rahalla saa vähemmän pörinää ja enemmän aikaa ihailla pysähtynyttä maisemaa. Kiina kohteliaasti kumartaa, kaivaa akkumetallit ja pilaa maaperää puolestamme, jotta voimme kantaa oman kortemme vihreän siirtymän kekoon ostamalla sähköautoja, joita ei ole kohta varaa ladata. Ladaa ei tarvinnut.

Koska Suomessa on liikaa koskematonta luontoa, kultakentät myytiin Kanadaan. Heillä riittää pätäkkää syvään poraamiseen ja oikeudenkäynteihin. Talvivaaran tavoitehinta 12 euroa muuttui 12 sentiksi nopeammin kuin vappusatanen vaihtui vitosesta nollaan. Ainoa vakaana pysynyt elementti prosessissa oli analyytikoiden lasittuneen katseen yllä sijainnut geelikuontalo. Ehkä kanukit haldaavat homman paremmin – tai ainakin he osaavat viedä kullan mennessään samalla, kun jenkit tuovat tilalle ydinaseita.

Mutta vappuna ei murehdita! Se on vuoden ainoa päivä, jolloin farssi on virallinen valtiojärjestys, ja pummilla matkustaminen lähijunissa kansalaisoikeus. Kukaan ei muista enää vappusatasta tai Tavastia-nuoruuden vappu-Tuijaa, jonka mukana ei tullut käyttöohjetta, mutta joka päätyi tauluksi seinälle ja lopulta varaston nurkkaan muistutuksena kaiken katoavaisuudesta. ”Kuinka paljon, kuinka turhaan…”

Klara vappen, sanos ruåttalaine. Venäjätä en osaa senkä vertta.