Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi ottaa esille pääkirjoituksessaan 26.4.2026 monien mielestä yllättäen ajatuksen, jossa Suomi palaisi jonkinlaiseen keskusteluyhteyteen Venäjän kanssa. Hän pitää valitettavana, että Suomesta on puuttunut keskustelu aiheesta, ja toteaa myös, että puhumattomuus Venäjän kanssa on kestämätön linja.
Yläjärvi muistuttaa, että Suomi alkoi muutamassa vuodessa pitää itsestäänselvyytenä, että Venäjän kanssa ei asioida. Hän toteaa, että raja on kiinni eikä kanssakäymistä haluta.
Kirjoituksen muoto on passiivissa, jolloin Yläjärvi joko tietoisesti tai tiedostamatta haluaa piilottaa sen tosiasian, että Suomi on itse aiheuttanut sekä puhumattomuuden että miltei täydellisen välirikon. Tähän viittasi myös Venäjän Suomen suurlähettiläs Pavel Kuznetsov, joka uutistoimisto TASS:n haastattelussa sanoi asian suoraan: ”Suomi on kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti pystyttänyt rautaesiripun Venäjä-suhteisiinsa”.
Suurlähettiläs muistutti myös siitä, että Venäjä on valmis kuulemaan ”suomalaisviranomaisten rakentavia ehdotuksia siteiden palauttamiseksi, mutta luonnollisesti Venäjän kansallisia etuja on ehdottomasti kunnioitettava. Pallo on Helsingillä”.
Yläjärvi kirjoittaa aivan oikein, että koko Eurooppa on käytännössä lopettanut Venäjälle puhumisen, eikä Natolla tai EU:lla ole suunnitelmia jatkostakaan. Hän viittaa Ulkopoliittisen instituutin johtajan Hiski Haukkalan ja presidentti Barack Obaman hallinnossa työskennelleen Samuel Charpin Foreign Affairs -lehden kirjoitukseen puhumattomuuden ongelmasta.
Haukkala ja Charp eivät kirjoituksessaan kuitenkaan pidä ongelmana niinkään puhumattomuutta, vaan pikemminkin sitä, että eurooppalaiset Nato-maat ovat laiminlyöneet aseellisen varustautumisen.
Myös Yläjärvi veisaa samaa virttä. Hän palaa kirjoituksessaan Ukrainan sodan alkuun, jolloin ”tilanne muuttui, ja (Venäjän) uhasta tuli eksistentiaalinen”. Niinpä kirjoittajan mukaan ”ainoa oikea vastaus siinä tilanteessa oli arvioida oma asema uusiksi. Vastauksena olivat yhteyksien katkaisu, pakotteet ja Nato-jäsenyys”.
Ainuttakaan tosiasioihin tai realismiin perustuvaa syytä määritellä muuttunutta tilannetta ”eksistentialistiseksi uhaksi” ei kuitenkaan ollut. Kyse oli valtiojohdon itsensä kyhäämästä tekosyystä liittyä Natoon, vieläpä ”keittiön kautta” ilman kansanäänestystä.
Pääkirjoitukseen sisältyy outo ristiriita. Yläjärvi haluaa yhtäältä Suomen ja Venäjän välisiä keskusteluja, mutta edellyttää samalla ”oikeaoppisesti” ajan henkeen kuuluvasti samaan aikaan varustautumista. Ja jopa ydinaseiden sallimista Suomen maaperälle. Tämä jos mikä korottaa entisestään kynnystä molempia maita hyödyttävälle vuoropuhelulle.
Helsingin Sanomien kieltämättä hieman yllättävää pääkirjoitusta koristaa oikea ajatus siitä, että dialogin pitäisi myös olla osa turvallisuuspolitiikkaa. Yläjärven kirjoitus jää kuitenkin ontoksi myös siksi, että lukijoiden lisäksi ehdotus dialogista olisi pitänyt kohdistaa rohkeasti vaatimuksena Suomen valtiojohdolle.
6 kommenttia julkaisuun “Helsingin Sanomien päätoimittajalta ontto avaus”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Suomen nykyisen valtiojohdon virkatoimissa on unohdettu maantieto, historia – ja venäjän kieli: sen, mihin Suomenniemi ja sen kaikki kansalaiset on sidottu tuhatvuotisen Venäjän ja Pietarin 15 miljoonan asukkaan metropolin ja talousalueen kupeessa.
Venäjän valtio muodostaa pinta-alallaan puolet Alexander Stubbin markkinnoimasta ”Euroopasta”. Euroopan puoleisessa osassa Venäjää asuvasta 115 miljoonasta Venäjän kansalaisesta 105 miljoonaa on etniseltä taustaltaan venäläisiä ja he ovat näin Euroopan suurin kansa.
Suomen valtiojohdon yksipuoliset yhteisen valtiorajan sulkemispäätökset lisäävät turvattomuutta kansalaisille, luovat epävarmuutta valtiosuhteisiin ja kyseenalaistavat sen, mihin Suomen valtio on sitounut Pariisin rauhansopimuksen allekirjoittajavaltiona.
Suomen valtiojohdolla ei ole objektiivisesti kestäviä perusteita väittää ettei Yhdysvaltojen aseteollisuudeen jättiyritysten sponsoroima Naton itälaajentaminen Venäjän länsirajoille luo vaikeasti enustettavia riskejä Euroopan valtiosuhteille ja erityisesti vuoden 1947 Pariisin rauhansopimuksessa Pietarin metropolille taattuja turvatakuita rajasiirtoineen.
Yhdysvaltojen ulkoministeri James Bakerin johtama valtuuskunta tapasi 6.2.1990 Moskovassa presidentti Mihail Gorbatshovin ja ulkoministeri Edward Shevardnazen. Baker esitti Gorbatshoville kysymyksen:
”Halautteko ensi sijassa nähdä yhtyneen Saksan Naton ulkopuolisena valtiona, itsenäisenä ja ilman Yhdysvaltojen sotilaita, vai pidättekö etusijalla Saksaa sitoutuneena Natoon ja siihen liittyvää vakuutusta, että Naton toimintaa ei uloteta tuumaakaan itään nykyisiltä rajoilta?”
Yhdysvaltojen ulkoministeriön 12.12.2017 julkistaman muistion mukaan ulkoministeri James Baker toisti 6.9.1990 uudelleen Moskovassa presidentti Gorbatshoville ”Ei tuumakaan itään yhtyneestä Saksasta”- Naton vakuutuksen.
Yhdysvaltojen Moskovan suurlähettiläs George Kennanin tunnetun arvion (mm. New York Times 5.2.1998) mukaan kohtalokas virhe Yhdysvaltojen ulkopolitiikassa Euroopalle tehtiin jo vuonna 1994 kun Yhdysvallat ja Nato alkoivat aseteollisuuden sponsoroimina vastoin juhlallisia vakuutuksiaan laajentaa Natoa yhtyneen Saksan rajojen ulkopuolelle ja lopulta saarsivat tai motittivat Venäjän.
Moskovassa muistetaan aina hyvin, miten Kiovan vallanvaihtosopimuksella 21.2.2014, Genevessä 14.4.2014 allekirjoitetulla Ukrainan aseistariisuntasopimuksella (sovittiin Oikean Sektorin terroristiryhmän aseistarii-sunnasta Kiovassa ja vuosien 2014 ja 2015 Minskin sopimuksilla sekä Ankarassa huhtikuussa 2022 neuvotteluvaltuuskuntien allekirjoittamalla Ukrainan ja Venäjän rauhansopimuksella Yhdysvallat, Iso-Britannia, Saksa, Ranska, Puola ja Ukraina huijasivat Venäjää.
Saksan liittokansleri Angela Mergel kertoi 21.12.2022 julkisuuteen ettei näissä Minskin sopimuksissa sovittua ei ollut koskaan tarkoituskaan toteuttaa lännen puolelta vaan sopimukset olivat huijausta ja lumetta, joilla hankittiin lisäaikaa Ukrainan armeijan resurssoimiselle, koulutukselle ja aseistamiselle Venäjän federaation tuhoamiseksi.
Suomen kupeessa on ollut jo 323 vuotta Pietarin metropoli ja sen valtaisa, nykyin jo 15 miljoonan kansalaisen talousalue. Pietarin eri tutkimuslaitoksillta on peräti 27 tutkijaa ollut töissä kansainvälisellä avaruusasemalla mutta Suomestä ei yhtään.
Professori, historiantutkija Keijo Korhosen mukaan Pietarin talousalue on oleva aina Suomelle aarrearkku, jos vain ymmärtäisimme kenen vieressä me nukumme ja voivottelemme.
Pietarilaiset vastasivat 30 vuotta (1992-2023) 75% prosentista Venäjältä Suomeen suuntautuvasta matkailusta. Laskettelukeskustemme ulkomaalaisista rinnelomalaisista pietarilaisia olivat myös reilut 80 %, Nilsiän Tahkovuorella ja Kolilla yli 90%. Pietarilaiset toivat Itä- ja Pohjois-Suomen matkailulle 30 vuodessa noin 25 miljardin euron elinkeinotulot ja särvintä kymmeniintuhansiin Suomen kotitalouksiin Itä- ja Pohjois-Suomessa.
Maanpuolustuskorkeakoulun professori Alpo Juntunen esitti taannoin Suomen geopoliittisesti huonon aseman vakauttamiseksi ja parantamiseksi kansainvälisten standardien mukaisen turvallisuussopimuksen neuvottelemista ja allekirjoittamista Venäjän hallituksen kanssa.
Martti Pelho
Saundersfoot
Cymru (Wales)
Mainio muistiinpalautus!
Tiedoksi: Kirjautumislinkin sijainnista sivuston oikealla palstalla on tullut pari mainintaa. Oikea paikka olisi – aivan oikein – valikossa tai alaosassa nk. footerissa.
Muutan kirjautumisen a) valikkoon. Se punaoranssipohjainen päävalikko tietokonenäytöllä ja nk. hampurilaisvalikko (päällekkäiset viivat) mobiililaitteilla. Ja b) sivuston alaosasaan, hyvin näkyvästi sekin.
Kun klikkaat valikon ja toistaiseksi näkyvissä olevaa oikean yläreunan Kirjaudu-linkkiä, sivu vierittyy alas ja pääset kirjautumaan tavalliseen tapaan.
Mikään muu kuten tunnukset ym. ei muutu. Pahoittelen säätöä mutta tämä pieni muutos tulee joka tapauksessa tehtäväksi.
Hyvää Vappua kaikille!
Admin
Kyllä ne ovat pihalla, mutta Venäjäviha on päässyt irti jo 90 luvun alussa. Se että kansanedustajat, minsterit ja toimittajat voisivat olla niin tyhmiä, etteivät tiedä totuutta, osoittaa sen että heidät pitäisi karkoittaa maasta! Juuri luin Elon muskin isän juttua, (kehuu Venäjää) kyllä se näkyy että eivät tiedä Venäjästä mitään, muttei muistakaan ent. Neuvostoliiton maista! Olen sen huomannut tavallisista ihmisistä, ei haluta tuntea. Viisaampia, kuin me, sen olen paikalla kokenut, vaikka moni luulee toisin! Obamakin luuli etteivät osaa mitään, vaikka lentokoneen heittistuinkin on siellä kehitetty! Kulttuuri on mahtavaa, josta suomalaiset eivät tiedä mitään! Mutta että julkisesti niin moni eduskunnasta ei tiedä, se ei voi pitää paikkaansa, osa vain ei uskalla tuoda mielipidettään julki. Miina asiassakin jopa Tarja Halonen käänsi takkinsa, vaikka oli kieltoa itse ajamassa. PIHALLA ovat!
”Hän pitää valitettavana, että Suomesta on puuttunut keskustelu aiheesta, ja toteaa myös, että puhumattomuus Venäjän kanssa on kestämätön linja.”
Rouva päätoimittajalta taisi pääsi nyt ”krokotiilin kyynerleet”….Olen ymmärtänyt HS:n olleen yksi ”ylitse muiden” muokkaamassa nykyistä Venäjänvastaista narratiivia jo ennen Venäjän puuttumista Itä-Ukrainan tapahtumiin.
Onko ne oikeasti noin pihalla, etteivät yhtään ymmärrä, tiedä tai muista Ukrainan kriisin syitä ja taustoja Venäjän ja silloisen Ukrainan venäläisväestön näkökulmasta katsottuna. Jos eivät ole, niin saman virren veisaaminen on tietoista propagandan ja kansanryhmään kohdistuvan kiihotuksen jatkamista.