Kun Brasilian, Venäjän, Intian ja Kiinan ja johtajat kokoontuivat tapaamiseen vuonna 2009 Jekaterinburgissa, kyse oli BRIC:n huippukokouksesta. Samalla syntyi nimi BRIC, kun Brasilian B, Venäjän R, Intian I ja Kiinan C eli valtioiden englanninkielisten nimien alkukirjaimet koottiin yhdelle riville.
Tapaamisen tärkeimmät kysymykset olivat silloin talouskriisi ja moninapaisuus. Vuoden 2008 finanssikriisin raadolliset jäljet alkoivat näkyä. BRIC-maiden johtopäätös oli, että moninapaisuus on ainoa realistinen vaihtoehto euroatlantiselle hegemonialle.
Kaksi vuotta myöhemmin BRIC-maat saivat uuden jäsenen Etelä-Afrikasta. Syntyi BRICS, joka toimi samassa kokoonpanossa aina vuoteen 2024 saakka. Silloin jäseniksi hyväksyttiin Egypti, Etiopia, Iran ja Yhdistyneet arabiemiraatit.
Kazanin huippukokouksessa vuonna 2024 Venäjällä hyväksyttiin 13 maata BRICS:n kumppanimaiksi. Näin syntyi BRICSplus eli BRICS+.
Tänä vuonna BRICS+-maat kokoontuvat 18. huippukokoukseen New Delhiin. Intia on ilmoittanut, että kokous pidetään maan pääkaupungissa 12.–13. syyskuuta.
BRICS-maiden diplomaattisten edustustojen päälliköiden täysimittainen kokous pidetään sitä ennen New Delhissä 14.–15. toukokuuta. TASS:n mukaan ainakin Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov osallistuu kokoukseen.
Huippukokous järjestetään tilanteessa, joka muistuttaa monella tapaa ensimmäisen huippukokouksen tunnelmaa. Tuolloin globaali talous oli käynyt läpi vuoden 2008 finanssikriisin. Nyt takana on koronakriisi ja meneillään ovat sodat Ukrainassa ja Persianlahdella.
Nyt arvuutellaan, millaiseen kuplaan globaali talous on suistumassa. Saattaa olla, että BRICS on kasvanut niin vahvaksi globaalin yhteistyön raamiksi, että tulevat kriisit poikkeavat oleellisesti aikaisemmista.
BRICS on nyt globalisaation veturi
BRICS+ on globalisoituvassa maailmassa ainutlaatuinen kansakuntien yhteisö, joka kehittää yhteistuumin suhteita muihin kansainvälisiin yhteisöihin ja organisaatioihin. BRICS pitää itseään vaihtoehtona kansakuntien historialliset perinteet hylkäävälle federalismille. Periaatteittensa mukaisesti jokainen BRICS-maa kehittää keskinäisten suhteiden ohella itsenäisesti myös omia kansainvälisiä suhteitaan.
Yhä useampi maa on ilmaissut halukkuutensa liittyä BRICS:n jäseneksi. Keski-Aasian entiset neuvostotasavallat kehittävät suhdettaan BRICS-maihin Shanghain yhteistyöjärjestön ja Euraasian talousliiton puitteissa. BRICS-maat pitivät yhteisen huippukokouksen niiden kanssa Ufassa heinäkuuta vuonna 2015.
BRICS-mailla on kiinteät suhteet myös ASEAN:iin, Kaakkois-Aasian maiden hallitusten väliseen yhteistyöjärjestöön. Jokainen maa hoitaa itsenäisesti suhteitaan myös G7-maihin sekä muihin tärkeisiin järjestöihin ja maihin.
Intia isännöi ensimmäisen kerran BRICS-maiden huippukokousta vuonna 2012. Silloin huippukokouksen pääteemana oli ”BRICS-kumppanuus globaalin vakauden, turvallisuuden ja vaurauden edistämiseksi”. Iranin sota ja muut konfliktit eri puolilla maailmaa osoittavat, että huippukokouksen teemat ovat entistä ajankohtaisempia.
Turvallisuushuolia korostaa se, että Persianlahdella ovat vastakkain Iran ja Yhdistyneet arabiemiraatit. Ne molemmat ovat BRICS:n jäsenmaita. Emiraateilla on lisäksi erityissuhde Intiaan, joka on maan pääasiallinen vierastyövoiman lähde. Niinpä vakaus ja varallisuus riippuu nyt myös BRICS-maiden keskinäisten suhteiden kehityksestä.
Toimitusketjut vaarassa
Toimitusketjut alkavat luonnonvaroista. Mutta taloudellisten kykyjen perusta luodaan tehtaissa ja toimistoissa. BRICS-maiden asema globaaleissa toimitusketjuissa on viimeisen vuosikymmenen aikana vahvistunut näkyvästi. Kiina on kiistatta yhteisön johtava teollisuusmaa. Venäjällä riittää luonnon resursseja enemmän kuin se itse voi niitä hyödyntää. Eniten eri puolilla maailmaa työskentelevästä vierastyövoimasta on lähtöisin Intiasta.
Suuri osa toimitusketjuista noudattaa raaka-aineiden kemiallisia ketjuja, joiden alkupää on suurissa öljy-, kaasu-, metalli- ja mineraalikentissä. Indonesian liittyminen BRICS-jäseneksi on lisännyt BRICS-maiden työvoimaresurssien ohella sen luonnon resursseja. Indonesia on maailman suurin nikkelin tuottaja ja sillä on suurimmat nikkelivarannot maaperässään.
Nyt BRICS-maiden keskinäiset toimitusketjut sekä globaalit toimitusketjut ovat vaarassa. Iranin sota on osoittanut, kuinka riippuvainen globaali talous on kuljetusreittien toiminnasta. Kun Hormuzinsalmi suljettiin, öljy ja kaasu eivät olleet ainoita hyödykkeitä, joiden toimitusketjut katkesivat. Jopa globaali ruokaturva on uhan alla.
Alle kaksi viikkoa ennen kuin USA ja Israel aloittivat Iranin pommittamisen, Iran myönsi venäläiselle yhtiölle luvan Rashit-Astara-rautatien rakentamiselle. Rautatie on puuttuva yhteys Pietarista Intian Mumbaihin ulottuvalla kansainvälisellä pohjoinen-etelä liikennekäytävällä. Käytävä valmistuessaan vähentää Aasian ja Euroopan välisen kaupan kustannuksia 30 prosenttia ja kauttakulkuaikoja jopa 15–24 päivää verrattuna Suezin kanavan kautta tapahtuviin toimituksiin.
Pommitukset ovat nyt siirtäneet radan rakentamisen tulevaisuuteen. Hormuzinsalmen tukos ja Trumpin hallinnon pelkät pyrkimykset Grönlannin haltuunottoon ovat operaatioita, jotka muuttavat tavarakonttien kuljetusreittejä. Tästä syystä Koillisväylän merkitys kasvaa. Se lyhentää Aasian ja Euroopan välisiä kuljetuksia 5000–8000 kilometrillä. Koillisväylän palvelujen kehittäminen vaatii suuria investointeja myös BRICS-mailta.
Rahavirrat seuraavat tavaravirtoja
Kuudennessa huippukokouksessa vuonna 2014 BRICS-maat sopivat uuden kehityspankin NDB:n ja yhteisen valuuttavarannon perustamisesta. NDB on kehittynyt siihen mittaan, että jotkut BRICS-maiden asiantuntijat ovat kaavailleet siitä jopa yhteistä keskuspankkia. Sen sijaan yhteisen valuuttavarannon säännöistä ei ole vieläkään löytynyt yhteistä näkemystä.
Joissakin arvioissa on esitetty, että NDB voisi Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n tapaan hallinnoida BRICS-maiden yhteisiä valuuttavarantoja. BRICS-maat ovat siirtyneet keskinäisissä maksujärjestelyissä kansallisiin valuuttoihin. Ne ovat hyväksyneet omien yhteishankkeiden rahoituksen perusrakenteet, jota kutsutaan BRICS Pay alustaksi. Se yhdistää kansalliset ja kaupalliset maksujärjestelmät BRICS+-maissa. Sen tarkoituksena on alentaa transaktiokustannuksia ja tehostaa maiden välisiä maksuja niiden kansallisissa valuutoissa.
Venäjän valuuttavarantojen jäädyttäminen nopeutti kehitystä, jonka seurauksena kaikki maksuliikenteen viestit eivät enää kulje Yhdysvaltojen eivätkä Euroopan kautta. BRICS-maat ovat olleet keskuspankkien digitaalisten maksuvälineiden luomisessa muita edellä jo lähes vuosikymmenen ajan. Maksujen ja rahoituksen digitalisaatio yhdessä BRICS Payn ja BRICS-maiden kansallisten maksu- ja selvitysjärjestelmien kanssa korvaavat asteittain SWIFT- osuuskunnan palveluja.
Muutokset jatkuvat
BRICS on syntynyt tarpeesta irtautua siitä maailmanjärjestelmästä, jossa osinko- ja korkovirrat rokottivat kehittyvien maiden taloutta. BRICS koostuu hyvin erilaisista maista, joilla on toisistaan poikkeavat tuotantotavat, valtiomuodot, ideologiat ja uskonnot. Niitä yhdistää pyrkimys osoittaa, että ottamalla hallintaansa tavara- ja rahavirrat, globaali Etelä voi irtautua kolonialismin perinnöistä.
Vaikka globaali talous näyttää ajautuvan kriisiin, joka muistuttaa aikaisempia lamoja ja kuplia, paluuta menneeseen ei ole. Meneillään olevat muutokset ovat sen verran perustavaa laatua.
Vuonna 2009 BRIC-maiden osuus maailman bruttokansantuotteesta ostovoiman huomioivilla hinnoilla mitattuna oli 24,5 prosenttia. Viime vuonna BRICS+-maiden osuus oli jo yli 40 prosenttia. Vuoden 2009 jälkeen yli 2/3-osaa maailman taloudellisesta kasvusta on tapahtunut BRICS-maissa.
Kansainväliset kriisit luovat puitteita BRICS+:n tulevalle kehitykselle. Niiden ohella BRICS-maiden yhteistyön tulevaisuus riippuu niiden omista päätöksistä. Monissa asiantuntijoiden puheenvuoroissa on esitetty, että vaatimus päätösten yksimielisyydestä rajoittaa BRICS:n kehitysmahdollisuuksia. Voi olla, että tämäkin kysymys nousee tulevan huippukokouksen esityslistalle. Tämän periaatteen kohtalo riippuu myös siitä, miten BRICS-maiden suhteet kehittyvät sitä ympäröivään maailmaan.
Kuva: Tom Wilkinson, lähde Wikimedia Commons, lisenssi CC BY-SA 4.0