Presidentti Volodymyr Zelenskyn entinen lehdistösihteeri Julia Mendel on antanut amerikkalaisjournalisti Tucker Carlsonille puolentoista tunnin haastattelun, jossa hän valaisee tilannetta umpikujaan joutuneesta Ukrainasta.
Mendel toimi presidentin lehdistösihteerinä vuosina 2019 – 2021. Mendel tiennee antaneensa haastattelun henkensä kaupalla ja ymmärtäen samalla, ettei hänellä enää ole paluuta kotimaahansa nykyisen hallinnon aikana eikä kenties milloinkaan.
Verrattuna tietovuotaja Edward Snowdeniin, joka paljasti Yhdysvaltojen verkkovakoilun järjestelmän, Mendel on ikäänkuin käänteisessä tilanteessa. Venäjä on ainoa maa, missä Snowden voi nyt asua turvassa. Yhdysvallat lienee ainoa maa, jossa Mendel voi olla turvassa, koska Kiovan hallinnon käsi ulottuu Venäjälle asti.
Jos haastattelun katsottuaan joku ei vielä ymmärrä, että Ukrainan olisi tehtävä rauha Venäjän kanssa välittömästi, ei kyseinen henkilö enää ole autettavissa. Näin siksi, että haastattelu on tyrmäävän paljastava, vaikka se ei olekaan Venäjä-myönteinen vähimmässäkään määrin.
Länsimedia yrittänee leimata Mendelin epäilemättä Venäjä-myönteiseksi, mutta häntä kuunnellessa jokainen ymmärtää hyvin, että hänen huolenaan on yksinomaan Ukrainan kohtalo. Venäjän näkökulmaa haastattelu ei valaise eikä myötäile, pikemminkin päinvastoin.
Mendelin mukaan Zelensky on sodan nykyisessä vaiheessa suurin este rauhalle, vaikka presidentti nousi valtaan tarjoamalla äänestäjilleen rauhaa Kiovan v.uonna 2014 aloittamassa sisällissodassa itä-ukrainalaisia vastaan.
Zelensky on Mendelin mukaan todellisuudessa kokonaan eri persoona kuin kameroiden edessä esiintyvä ammattinäyttelijä. Zelensky vaihtaa naamiota tuon tuostakin ja on tunnetasolla vailla itsehallintaa ja empatiaa. Ukraina kansakuntana on menossa kohti itsetuhoa ja kuitenkin siltä vaaditaan, että se jatkaisi sotaa vielä vuosia eteenpäin. Asetelma on täysin kestämätön.
Kansa äänesti Zelenskyn presidentiksi pettyneenä hänen edeltäjäänsä Petro Poroshenkoon. Kansa halusi uskoa ihmeeseen; siihen, että uusi presidentti olisi Ukrainan Winston Churchill – tätä ilmaisua länsimediakin käytti- joka pelastaisi maan. Mendelin mukaan presidentti on erinomainen näyttelijä, joka osasi uskotella kaikille, että hän olisi tämä Churchill. Todellisuus oli kuitenkin toinen, jopa päinvastainen.
Heti presidentiksi tultuaan Zelensky alkoi keskittää itselleen yhä enemmän valtaa ja toistaa kahta fraasia: “Ukraina ei ole valmis demokratiaan” ja “diktatuuri on “an order” eli määräys tai järjestys”.
Ukrainan demokratian esikuvaksi valittiin henkilö, joka itse ei uskonut demokratiaan ja joka oli kohtalaisen varakas. Omaisuus oli hankittu Venäjällä Zelenskyn toimittua siellä pitkään maan viihdeteollisuudessa.
Mendel oli läsnä Pariisissa vuonna 2019, kun presidentit Zelensky ja Vladimir Putin tapasivat. Zelensky lupasi, ettei Ukraina ikinä liittyisi Natoon. Mutta vain reilut kaksi vuotta myöhemmin – juuri ennen laajamittaisen sodan alkamista – Yhdysvaltain varapresidentti Kamala Harris sanoi vuoden 2022 Münchenin turvallisuuskonferenssissa Zelenskylle, että Ukrainan tulisi liittyä Natoon. Zelensky totesi vastauksessaan tämän olevan loistava ajatus.
Jo vuosina 2019 – 2020 Zelenskyn kannatusluvut alkoivat laskea. Hän reagoi tähän sanomalla tiedottajilleen, että “tarvitsemme tuhat puhuvaa päätä, jotka toimivat Göbbelsin tavoin”. Tiedottajien tehtäväksi määrättiin luoda myönteistä mielikuvaa ja presidentti uskoi, että propaganda loisi uuden todellisuuden.
“Zelensky on läpeensä PR-mies, ei vähimmässäkään määrin substanssin mies”, sanoo Mendel. “Zelensky ja hänen lähin avustajansa Andri Jermak ovat molemmat paranoideja narsisteja. Jermak on siinä määrin paranoidi, että hän luo vainoharhoistaan oman todellisuutensa.”
“Zelensky on diktaattori, joka uskoo olevansa sitä ikuisesti.” Ukrainan parlamentin jäsen joka 2024 vaati, että presidentin on lopetettava sota, joutui kolmen päivän kuluttua vankilaan, jossa hän edelleen on.
“Sodan päättäminen merkitsee Zelenskylle poliittista itsemurhaa ja siksi hän ei suostu rauhaan” ja “länsimaat eivät halua rauhaa koska se romahduttaisi heidän johtajiensa kannatuksen kotimaissaan kun kävisi ilmi, että heidän linjansa epäonnistui”, toteaa Mendel.
Mendelin haastattelua eivät sinänsä häiritse hänen omat sokeat pisteensä, joista merkittävin on se, että hän ei näytä ymmärtäneen, kuinka etenkin Yhdysvaltain neokonservatiivit käyttivät Ukrainaa hyväksi välineenä. Sen paremmin rebublikaanien kuin demokraattienkaan neokonservatiiveille kyse ei ollut Ukrainan hyvinvoinnista. Ukraina oli heille väline, jolla voitiin hyökätä Venäjää vastaan ja heikentää sitä sekä sotilaallisesti että taloudellisesti.
Ukrainalaiset olivat helppo saalis läntiselle imartelulle.
Mendel näyttää edelleen uskovan lännen hyvään tahtoon, joskaan hän ei enää usko niihin, jotka vaativat Ukrainan jatkavan sotimista. Onhan kyse sodasta, jota ei valtaosa ukrainalaisistakaan enää pidä voitettavissa olevana. Ukraina on vuotamassa kuiviin ja se lakkaa olemasta toimiva kansakunta, jos sotaa ei saada nopeasti päättymään. EU, Britannia ja Nato puolestaan haluavat Ukrainan sotivan “viimeiseen ukrainalaiseen”. Sodassa näillä kolmella on yhteneväiset tavoitteet Zelenskyn sekä maan äärinationalistien kanssa.
Trumpin kaudella Yhdysvallat on ottanut Ukrainan tavoitteisiin etäisyyttä. Yhdysvallat on omien tiedustelutietojensa kautta tullut samankaltaisiin johtopäätöksiin kuin Mendel. Tapansa mukaan Yhdysvallat on kuitenkin edelleen valmis myymään aseita Eurooppaan. Maan johdolla on varaa istua kahdella jakkaralla.
Mendel on tehnyt teon, joka rohkeudessaan ei jätä sijaa arvostelulle. Hänen viestinsä on erityisen tärkeä suomalaisille, jotka samalla tavoin kuin ukrainalaiset ovat alttiita lännen imartelulle.
Suomesta ollaan muokkaamassa uutta välinettä, jonka voi heittää tuleen kun oikea hetki koittaa. Keinot ovat hieman erilaiset, mutta tavoite on sama. Sen johtoajatus on laadittu jo 1990-luvulla; Yhdysvallat ei salli, että maailmaan muodostuu sen ylivaltaa haastavia kilpailijoita.
Tucker Carlsonin ja Julia Mendelin keskustelu on nähtävissä Carlsonin YouTube -kanavalla.
Kuva: Radio Liberty, lähde Wikimedia Commons, lisenssi CC BY-SA 4.0.