Toisen maailmansodan päättymisen vuosipäivää 8.5. pidetään päivänä, jolloin natsismi murskattiin ja joka loi perustan demokratialle ja rauhalle Euroopassa. ”Ei koskaan enää sotaa!” Se oli vaatimus aikana, jota vielä leimasi ihmiskunnan synkin kausi, jonka uhriluku oli vähintään 75 miljoonaa.
Päivä – 8. toukokuuta – on ollut ristiriitaisten ajatusten ja näkemysten keskiössä Saksassa – maassa, jossa fasistinen valta syöksi koko maailman tuhoisaan toiseen maailmansotaan. Saksan demokraattisessa tasavallassa DDR:ssä päivä oli kansallinen juhlapäivä vuodesta 1950 lähtien. Sitä kutsuttiin ”Saksan kansan vapautuspäiväksi Hitlerin fasismista”.
Saksan liittotasavallassa suhtautuminen sodan päättymispäivään oli aina vuoteen 1985 asti hyvin kaksinainen sen suhteen, miten kyseistä päivää tulisi nimittää ja juhlia. Länsi-Saksassa vallitseva ajatus heti sodan jälkeen oli, että kyseinen päivä oli tappion ja voitetun maan ”nollahetki”.
Suhtautuminen päivään muuttui vasta vuonna 1985 sen jälkeen, kun Saksan liittovaltion presidentti Richard von Weizsäcker totesi puheessaan, että 8. päivä toukokuuta vuonna 1945 on ”historiallisesti ratkaisevan tärkeä päivämäärä Euroopassa.”
Päivä on nähty Saksan liittotasavallassa presidentin puheen jälkeen Saksan vapautumisena kansallissosialismista. Päivästä tuli Saksan muistipolitiikan ydinajatus.
Weizsäckerin näkemys synnytti katkeran kiistan kansallisesta identiteetistä ja fasismin historian merkityksestä jo seuraavana vuonna. Monet ihmiset tunsivat edelleen olevansa ”lyötyjä”. ”Uusnationalistiset ajattelijat” väittivät, että fasismin perinnön kriittinen tarkastelu on tehnyt Saksasta ”haavoitetun kansakunnan” ilman kansallisylpeyttä. Heidän mielestään saksalaisilta olivat kadonneet sellaiset ominaisuudet kuin ”urhoollisuus ja kyky kärsiä”. Tämä on heidän mielestään johtanut puolustusvalmiuden heikentymiseen.
Vuonna 1986 kristillisdemokraattien silloinen parlamenttiryhmän puheenjohtaja Alfred Dregger totesi, että ”kansamme ei voi säilyä hengissä ilman perustavanlaatuista patriotismia”. Naton saksalainen pääsihteeri Werner Wörner varoitti, että ”menneisyyden hallintaa” käytetään maan tulevaisuuden kieltämisen välineenä.
Toukokuun 8. päivä ei ole edelleenkään Saksassa virallinen vapaapäivä. Poikkeuksena olivat vuodet 2020 ja 2025, jolloin päivä julistettiin Berliinissä – mutta vain siellä – kansalliseksi vapaapäiväksi, mutta vain kertaluonteisesti.
Saksan uusi sotaisuus ja sodan päättymispäivä
Saksan johto ilmoittaa tavoitteena olevan Euroopan vahvin armeija, joka kykenee myös sotimaan. Sosialidemokraattinen puolustusministeri Boris Pistorius vaatii, että Saksasta on tultava vuoteen 2029 mennessä sodankäyntiin kykenevä maa. Merkitseekö tavoite myös uudenlaista historiallista tietoisuutta ja uudenlaista suhtautumista toukokuun 8. päivään?
Märkische Oderzeitung kirjoittaa, että ”nykyään Venäjä uhkaa naapurivaltioitaan ja käy raakaa sotaa Ukrainaa vastaan. Eurooppa tarvitsee uuden vapautuksen.” Näin Putinin Venäjä ja Hitlerin Saksa sekoitetaan hienovaraisesti toisiinsa ilman, että niitä nimenomaisesti rinnastetaan.
Sosialidemokraattinen poliitikko Albrecht Müller kuvaa nykytilannetta hyvin:
”Minusta tuntuu, että nykyään monet ihmiset – toimittajat, poliitikot ja kansalaiset – ilmaisevat ajatuksiaan sodasta, sodan mahdollisuudesta ja sodan ’valmistelusta’ tietämättä tai kykenemättä kuvittelemaan, mitä sota tarkoittaa ja mitä kurjuutta se aiheuttaa. Kun kuulen sanat’Sotaan valmistautuminen’, ’Venäjän tuhoaminen’. Ne puistattavat, koska muistan yhä, miltä sota näyttää ja mitä se tekee ihmisille.”
Saksan nuorison vaatimus: ”Ei koskaan enää sotaa!”
Saksan valtio on käyttämässä tulevina vuosina lähes tuhat miljardia euroa asevarusteluun ja yleinen asevelvollisuus ollaan palauttamassa. Opiskelijat ja koululaiset osoittivat 8. päivänä toukouuta mieltään sotaan valmistauttumista vastaan tunnuksella ”Ei enää koskaan sotaa!”. Peräti 45 000 opiskelijaa ja koululaista eri puolilla Saksaa oli kaduilla protestoimassa asevelvollisuutta, armeijaan värväystä ja sotaan varustautumista vastaan.
Opiskelijoiden ja koululaisten valtakunnallisen liiton tiedottaja Hannes Kramer julisti: ”Tänään opiskelijat ympäri Saksaa ovat jälleen kerran tehneet selväksi – rikkaat haluavat sotaa – nuoret haluavat tulevaisuuden. Tämän myötä teemme johtopäätöksen toisesta maailmansodasta. ’Ei enää koskaan sotaa!’ tarkoittaa tänään ’Ei enää koskaan asevelvollisuutta!’”
Poliisi ja ”sisäisen turvallisuuden” yksiköt pidättivät eri kaupungeissa mielenosoittajia ja kielsivät julisteita. Münchenissä pidätettiin henkilö, joka piteli banderollia, jossa kysyttiin Saksan liittokanslerilta ”Merz, miksi et itse kuole itärintamalla?”
Koululakot hermostuttivat Saksan vallanpitäjiä. Liikkeen aktivistien levittämät videot kertoivat liittovaltion perustuslain Suojeluviraston (Verfassungsschutz) ja liittovaltion rikospoliisin värväysyrityksistä. Häirintää joissakin kouluissa on pidetty väistämättömänä, mutta tämä tuskin lisää halukkuutta tarjoutua tykinruoaksi.
Jouko Jokisalo on suomalainen historioitsija, joka seuraa ennen muuta Saksaa ja on erikoistunut fasismin historiaan. Kirjoitus on julkaistu 12.5.2026 myös Kulttuurivihkoissa. Naapuriseuran sanomat julkaisee kirjoituksen hieman lyhennettynä.