Sveitsiläinen Jacques Baud kertoo uusimmassa kirjassaan, miten Ukraina ajautui sisällissotaan Kiovassa vuonna 2014 tapahtuneen vallanvaihdoksen jälkeen. Sveitsiläisasiantuntija työskenteli Odessassa ja Ukrainassa Naton lähettämänä asiantuntijana neljän vuoden ajan.
Baud on kirjoittanut kokemuksistaan Ukrainassa viisi kirjaa. Baudin uusin kirja Jacques Baud: Paix en Ukraine ilmestyi ranskaksi vuonna 2026 ja ruotsiksi Fred i Ukraina myös tänä vuonna. Kirjaa ei ole toistaiseksi suomennettu.
Kun sisällissota alkoi, Baud oli Odessassa. Hänen mukaansa uudet viranomaiset
turvautuivat tapahtumien yllättäminä Kiovan armeijaan mielenosoitusten vaientamiseksi.
”Mielenosoituksia oli kymmeniä tuhansia.”
Kun Naton sotilastarkkailijana toiminut Baud on kertonut kirjoissaan näkemästään ja tekee omat johtopäätöksensä, Euroopan unioni on leimannut hänet Moskovan äänitorveksi ja kohdistanut häneen pakotteita.
Viime vuoden joulukuussa EU teki laajaa kohua herättäneen pakotepäätöksen. Unioni kohdisti Baudiin, entiseen Sveitsin strategisen tiedustelupalvelun upseeriin rajuja henkilökohtaisia pakotteita.
* * *
Baud muistuttaa uudessa kirjassaan, että Ukrainan armeija oli sisällissodan alkamisen aikoihin vielä asevelvollisuuteen perustuva. Siksi vallankaappauksen myötä valtaan tulleelle Kiovan johdolle syntyi odottamattomia ongelmia.
Etniset venäläiset eivät suostuneet kääntämään aseitaan omaa kansaa vastaan. Sotilaat vaihtoivat puolta, koska kokivat oman alueensa läheisekseen ja näin armeija jakautui kahtia. Tämä oli myös seuraavassa vaiheessa perusta sille, miksi itäisen Ukrainan oppositio kykeni torjumaan Kiovan joukkojen hyökkäykset.
Uusi tilanne pakotti Baudin mukaan Kiovan viranomaiset perustamaan asevoimien ulkopuolisia sotilaallisia yksiköitä täydentämään vakinaisia joukkoja järjestyksen ylläpitämiseksi. Uudet yksiköt rekrytoitiin äärinationalistien ja uusnatsien ryhmistä, jotka olivat lojaaleja uusille viranomaisille, joiden valtaantuloa nämä ryhmät olivat myös avustaneet.
Seurauksena oli venäjänkielisen siviiliväestön brutaali alistaminen koko eteläisessä osassa Ukrainaa, erityisesti Odessassa ja Mariupolissa. Donbass oli Baudin mukaan venäjänkielisten ”viimeinen linnake.”
Porosenkon ”ohjelmajulistus” Donbassia vastaan
Ukrainan presidentti Petro Poroshenko kertoi lokakuussa 2014 hallintonsa ”ohjelmajulistuksesta” Odessan oopperatalossa. Presidentti vertasi ”meitä” Ukrainassa ja ”heitä” Donbassissa.
”Meillä tulee olemaan töitä, heillä ei tule olemaan. Meillä tulee olemaan eläkkeet, heillä ei. Me tulemme huolehtimaan lapsistamme ja eläkeläisistämme, he eivät sitä tee. Meidän lapsemme tulevat käymään koulua ja olemaan päiväkodissa, heidän lapsensa tulevat ahtautumaan kellareihin. He eivät tiedä kuinka organisoidaan tai tehdään mitään. Viime kädessä näin me tulemme voittamaan tämän sodan.”
”Kellareihin ahtautuminen” oli kirjaimellisesti totta, koska Kiovan hallinnon joukot ampuivat tykistökranaatteja asuinalueille ja pakottivat itäisen Ukrainan lapset kellareihin. Paljon lapsia sai surmansa näissä tulituksissa.
Länsimedia ”unohti” säännönmukaisesti kertoa, että lähes kaikki kuolonuhrit olivat itä-ukrainalaisia eli etnisesti venäläisiä. Koko sisällissota käytiin idässä aina Venäjän interventioon asti ja vielä vuosia sen jälkeenkin.
Minskin sopimukset pantiin romukoppaan
Yhteenottojen ja sisällissodan lopettamiseksi tehtiin kaksi Minskin nimeä kantavaa sopimusta.
Molempien Minskin sopimusten tavoitteena oli virallisesti rauhanomaisen ratkaisun löytäminen sisällissodan runtelemassa maassa. Kiovan kannalta sopimukset olivat kuitenkin syntyneet paniikkitilanteessa, jossa Kiovan asevoimat olivat vastoin odotuksia jääneet pahasti alakynteen. Siksi hallituksen oli tarpeen saada taistelut nopeasti päättymään.
Minskin sopimusten läntisten suojeluvaltioden Ranskan ja Saksan olisi pitänyt olla uudessa tilanteessa erityisen valppaita. Niiden olisi pitänyt myös ymmärtää, ettei Kiovan hallinto alun perinkään aikonut noudattaa sopimuksia.
Mutta – kuten myöhemmin todettiin – myöskään lännen edustajat eivät pitäneet Minskin sopimuksia muuna kuin ajanpeluun välineinä. Tämän myönsivät jopa kehuskelevaan sävyyn myöhemmin sekä Saksan liittokansleri Angela Merkel että Ranskan presidentti Francois Hollande.
Kiovan hallinto rikkoi ensimmäistä Minskin sopimusta välittömästi heti allekirjottamisen jälkeen syyskussa 2014 aloittamalla uudelleen sotatoimet.
Kiovan hallinnon asevoimien kärsimien uusien tappioiden jälkeen neuvoteltiin Minsk II sopimus, joka sai myös YK:n turvaneuvoston tuen ja vahvistuksen 17.2.2015 tehdyllä päätöksellä. Sopimuksen tavoitteena oli, että rauha palautetaan myöntämällä autonomia maan itäisille alueille.
YK:n muodollisesta tuesta huolimatta Minsk II ei tuonut rauhaa, koska Kiovan hallinto yksinkertaisesti kieltäytyi neuvottelemasta itäisen Ukrainan edustajien kanssa. Kiovan edustajat ilmoittivat useaan otteeseen, ettei heillä ollut aikomustakaan neuvotella Minskin sopimuksen edellyttämällä tavalla suoraan omien maanmiestensä kanssa.
Sopimuksen läntiset takaajavaltiot Ranska ja Saksa eivät puolestaan tehneet elettäkään painostaakseen Kiovan johtoa aloittamaan sopimuksen tarkoittamat neuvottelut. Kansanvälistä mielipidettä harhautettiin luomalla mielikuva siitä, että Venäjä olisi ollut sopimuksen osapuoli, vaikka se ei sitä ollut. Venäjän asema oli sama kuin Ranskan ja Saksan. Venäjä toimi välittäjänä ja takaajana.
Ukrainan johto perusteli Baudin mukaan myöhemmin vuonna 2022 kantaansa, ettei se koskaan ollut aloittanut Minskin sopimuksen toimeenpanoa siksi, että ”se oli ollut pakotettu” allekirjoittamaan sopimukset. Ukraina väitti sopimuksia Moskovan ”diktaatiksi”. Baud kirjoittaa, ettei tämä ”yksinkertaisesti ollut totta”.
Sen sijaan, että Ranska ja Saksa olisivat kehottaneet Kiovaa toteuttamaan Minskin sopimukset, ne asettuivat Baudin mukaan Kiovan puolelle ja yrittivät korvata Minskin sopimukset Moskovan ja Kiovan kahdenkeskisillä neuvotteluilla.
Baud toteaa, että molemmat läntiset takaajavaltiot kieltäytyivät pitämästä antamistaan lupauksista kiinni. Tämä johti Venäjän offensiiviin vuoden 2022 alussa.
”Ranska ja Saksa ovat kiistatta ne maat jotka kantavat raskaimman vastuun tämän kriisin katastrofaalisesta hoidosta”, toteaa Baud muistuttaen samalla, että Eurooppa oli tässä vaiheessa ratkaisevassa asemassa. Jos se olisi päättäväisesti toiminut sanojensa mukaisesti, Ukrainan johdon olisi ollut pakko kuunnella Eurooppaa.
Zelensky voitti vaalit lupauksella palauttaa rauha
Baud kertoo kuinka Ukrainan tunnetuimpiin näyttelijöihin kuuluva Volodomyr Zelensky valittiin vuoden 2019 huhtikuussa presidentiksi suurella äänten enemmistöllä; peräti 73 prosentin ääniosuudella. Hän voitti vaalit lupaamalla palauttaa normaalit suhteet Venäjän kanssa.
Pian sen jälkeen kun Zelensky oli astunut virkaansa, äärioikeistolaisen Oikean sektorin (Praviy Sektor) joukkojen päällikkö Dmytro Jarosh uhkasi Ukrainan mediassa avoimesti presidenttiä hengenlähdöllä, ”jos hän toteuttaa vaalilupauksensa”.
Jaroshin mukaan Zelensky pääsee hengestään ja hänet pannaan roikkumaan kaulastaan Kiovan pääkadun puuhun, ”jos hän pettää Ukrainan ja ne, jotka kuolivat vallankumouksessa ja sodassa”. Jarosh tarkoitti ”vallankumouksella” ennen muuta vallan vaihtumista Kiovassa. Hän piti ”hyvin tärkeänä”, että Zelensky tajuaa tämän.
Baudin mukaan äärioikeisto esti Zelenskyä noudattamasta politiikkaansa heti uuden presidentin valtaantulon jälkeen. Samalla joutui romukoppaan väite, että äärioikeisto olisi marginaalinen ilmiö Ukrainassa.
Baud toteaa ”eurooppalaisen eliitin” kyllä osoittaneen ”oikeutetusti” suosiota Zelenskyn valinnalle, mutta eliitti ei pannut tikkuakaan ristiin torjuakseen niitä voimia, jotka estivät uutta presidenttiä alusta asti toteuttamasta ohjelmaansa.
”Jos hänen olisi sallittu se tehdä, Ukraina voisi olla maa, jossa rauha vallitsisi tänä päivänä”, kirjoittaa Baud.
”Tarvitaan sota Venäjää vastaan”
Jo Zelenskyn vaalikampanjan aikana hänen henkilökohtainen avustajansa Oleksi Arestovitš totesi haastattelussaan, että Ukrainan tavoitteena oli jäsenyys Natossa ja että tämän saavuttamiseksi tarvittaisiin ensin sota Venäjää vastaan.
Haastattelijan kysyessä mikä on paras vaihtoehto, Arestovitš vastasi: ”luonnollisesti suuri sota Venäjän kanssa ja liittyminen Natoon sen jälkeen kun Venäjä on voitettu”.
Baudin mukaan Zelenskyn neuvonantaja selitti, että tavoitteena oli provosoida konflikti Venäjän kanssa. Konflikti, jonka Venäjä häviäisi ja joka johtaisi vallanvaihtoon Moskovassa tai peräti Venäjän hajoamiseen. Haastattelija kysyi hämmästyneenä, milloin tällainen konflikti voisi puhjeta ja Arestovitš vastasi, että ”vuodet 2021 ja 2022 ovat kriittiset”.
Baud viittaa tässä yhteydessä myös Yhdysvaltojen rooliin ja puolustusministeriö Pentagonin ajatushautomon Rand Corporationin vuonna 2019 laatimaan laajaan raporttiin Ukrainasta.
Rand Corporationin raportissa todetaan suunnitelmaan sisältyvän myös merkittäviä riskejä ja se voi maksaa paljon Ukrainalle kaikin tavoin.
”Yhdysvaltalaiset ja eurooppalaiset tiesivät, että jos he käyttäisivät Ukrainaa Venäjän heikentämiseksi, se tapahtuisi Ukrainan kansan kustannuksella. Kuitenkin he toteuttivat kohta kohdalta tämän strategian”, toteaa Baud.
Rand Corporationin ja Arestovitšin luonnosteleman ja presidentti Zelenskyn kansliapäällikön Andrei Jermakin sorvaaman strategian toimeenpano lähti liikkeelle maaliskuussa 2021, kun presidentti Zelensky ilmoitti, että Krim ja maan eteläiset osat vallattaisiin takaisin.
”Oli selvää, että Zelensky oli luopunut ajatuksesta toteuttaa Minskin sopimuksia”, toteaa Baud.
”Sveitsiläiset humanitaariset tarkkailijat Donbasissa havaitsivat kuinka tulitus asukkaita kohtaan kasvoi”, kirjoittaa Baud. YK:n mukaan vuonna 2021 yli 80 prosenttia siviiliuhreista aiheutui Ukrainan asevoimien tykistötulituksesta.
Siviiliuhrien määräksi on esitetty olleen vuodesta 2014 lähtien kymmenen tuhatta ja sotilasuhrien 4 000 henkeä. Lukumääristä ei ole edelleenkään täysin tarkkoja tietoja. Oheiset luvut mainittiin lisäksi jo melko varhaisessa vaiheessa.
Ukrainan asevoimien tykistötulituksen kasvattaminen oli alkanut jo vuosi ennen kuin Zelensky oli sulkenut oven Minskin sopimuksilta. Mutta varsinainen hyppäys tulituksessa tapahtui vasta noin viikkoa ennen kuin Venäjä aloitti mittavan väliintulon helmikuussa 2022.
Baudin näkemyksistä kiinnostuneiden on hyvä tutustua myös YouTubesta löytyviin uusiin videoihin, joissa amerikkalainen Scott Ritter (kuvassa vas.) haastattelee Baudia. Ritter on kirjailija, entinen tiedustelu-upseeri ja YK:n asetarkastaja.
* * *
Jan Nybondaksen aikaisempi kirjoitus ”Kuka on Jacques Baud ja miksi EU rankaisi häntä? julkaistiin Naapuriseuran sanomissa 18.9.2026. Se löytyy osoitteesta https://naapuriseura.fi/kuka-on-jacques-baud-ja-miksi-eu-rankaisi-hanta/
Otsikkokuva: HOBOPOCC. Mielenosoitus Odessassa keväällä 2014. Lähde: Wikimedia Commons, lisenssi CC BY-SA 4.0
Tekstissä: HOBOPCC. Mielenosoitus Venäjän puolesta Odessassa 2014 keväällä. Ö’hde Wikimedia Commons, lisenssi: CC BY-SA 4.0
Tekstissä: Roman Kubanskiy. Minsk II-neuvottelut Normandiassa 2015. Lähde_ Wikimedia Commons, lisenssi: CC0 1.0 Universal
Tekstissä: Maks Stirliz. Dmytro Jarosh- Lähde Wikimedia Commons. Lisenssi: CC BY-SA 4.0
Tekstissä: Ukrainan presidentin hallinto / Volodymyr Zelensky Lähellä rintamalinjaa. Lähde Wikimedia Commons, lisenssi: CC BY-SA 4.0
.jpg){kind=link}
Tekstissä: David Shankbone. Scott Ritter. Lähde Wikimedia Commons, lisenssi CC BY-SA 4.
