Laulukerho liennyttää vihan ilmapiiriä

Venäläisellä laulukulttuurilla on Suomessa ystäviä, jotka uskaltavat näyttää sen. Joka kuukauden toinen tiistai Venäjän kulttuuri- ja tiedekeskukseen kerääntyy joukko harrastajia laulamaan venäläisiä ja suomalaisia lauluja. Kerhon vetäjinä on kaksi insinööriä, Kirsti Puhakka ja Tuija Heinlahti. Molemmat ovat laulu- ja venäjänkielen taitoisia.

Kirsti Puhakka on kemisti, joka hankki koulutuksensa Moskovassa. Sieltä on peräisin hänen kielitaitonsa. Kirsti on myöhemmin Suomessa kouluttautunut kuvataiteilijaksi, koska venäläisellä kemistin koulutuksella oli mahdotonta saada Suomesta töitä. Hän teki hanttihommia alan laitoksissa Helsingissä. Tuija Heinlahti on tietotekniikka-alan insinööri. Hän on houkutellut laulukerhoon mukaan venäläisen eläkkeellä olevan työkaverinsa.

Kirsti ja Tuija laulattavat niin suomalaisia kuin venäläisiä laulajia. Ryhmälle jaetaan sanat ennen laulukerhon alkua. Tarkoitus on, että puolentoista tunnin aikana lauletaan molemmilla kielillä.

”Se kehittää kielitaitoa molemmissa kieliryhmissä”, Kirsti Puhakka perustelee.

Sekalainen seurakunta

Kirsti Puhakka olisi erityisen iloinen, että joukkoon oli uskaltautunut miehiä. Matti Luomansuu sanoo opiskelleensa venäjän kieltä useaan otteeseen Venäjän kulttuuri- ja tiedekeskuksessa.

”Tänne on helppo tulla. Venäjän viisumikin on hankinnassa, kun edellinen vuoden viisumi meni umpeen”, hän kertoo.

Matti on laulumiehiä ja sanoo voivansa laulaa vaikka aamusta asti.

Ryhmän venäjänkieliset ovat montaa etnistä ryhmään. Joukossa on armenialainen, ukrainalainen, karjalalainen ja venäläinen. Eräs katalaanin kielellä laulava on myös eksynyt joukkoon. Hänen venäläinen vaimonsa kehottaa hyvän basson omaavaa miestä vain rohkeasti laulamaan venäjänkielisiä lauluja.

Kerholaisista puolet on venäläisiä. Suomalaiset ovat monet jo oppineet venäjää koulussa. Ystävykset Maija Baric ja Päivi Bakic ovat molemmat laulaneet kuoroissa ja serbialaisten aviomiestensä kautta suhde Venäjään on ongelmaton. Päivi Bakic on koulussa lukenut pakollisena pitkän venäjän. Se on auttanut häntä Serbiassa, kun kyrilliset aakkoset olivat tuttuja. Hän on toiminut myös serbian kielen asiointitulkkina.

Maija Baric puolestaan tuntee sukulaistensa kautta myös Suomen itärajan tilannetta. Hänen Lappeenrannassa asuva sisarensa on ryhtynyt eläkkeellä opiskelemaan venäjää.

”Meidän suvussa ei pelätä Venäjää”, hän toteaa.

Suomalainen Jarmo on tuonut karjalaisen vaimonsa Jelenan mukanaan laulamaan. Jarmo kertoo laulaneensa työväenopiston karaokekuorossa. Venäjällä töissä ollessaan 1990-luvulla hän on oppinut myös venäjän kielen. Hän osaa muutaman venäläisen laulun hyvin.

”Kieltä oppii laulaessa”, Jarmo tuumii.

Laulukerho tutustuttaa myös suomalaisia ja venäläisiä toisiinsa. Venäläiset ovat perinteisesti hyviä suhdetoimintaihmisiä. Jos kerhossa alkaa ääneen pohtia, miten Pietariin pääsisi helpoiten, neuvoja ja yhteystietoja alkaa tulla. Kerhon venäläiset lievittävät myös Suomen vihasta sakeaa ilmapiiriä. Slaavilainen melankolia on lohduttavaa.