Suomen presidentti Alexander Stubb kunnioitti edesmenneen Yhdysvaltain senaattorin Lindsey Grahamin muistoa sanoen “On surullista kuulla senaattorin äkillisestä poismenosta, hän oli henkilökohtainen ystäväni, Naton ja Ukrainan tukija, transatlantisti ja Suomen ystävä”.
Stubb lisäsi, että ”siteemme Etelä-Carolinaan oli ponnahduslautana suurelle kumppanuudelle. Ei viikkoakaan ettei olisi vaihdettu ajatuksia. Kiitos kaikesta mitä teit pitääksesi Yhdysvallat ja Euroopan koskemattomana. Monet meistä tulevat kaipaamaan sinua”.
Ylläoleva teksti on googlen tekoälyn mainitsema ja lienee X-alustalla julkaistu. Google viittaa lisätietoja varten lukemaan Ilta-Sanomia ja MTV-uutisia.
Ilta-Sanomien otsikko kuuluu “Stubbilta koskettava viesti – ystävä on poissa” ja MTV-uutisten “Stubb surullinen ystävänsä kuolemasta”. Iltalehti otsikoi Grahamin ollessa vielä elossa 20.5.2025: “Soitan Lindsey Grahamille liki päivittäin”.
Ylläolevaa voidaan pitää eräänlaisena ohjelmanjulistuksena ja uskontunnustuksena presidentin taholta. Hän on kulkenut yhtä matkaa Grahamin kanssa kenties opiskeluajoiltaan asti, kun hän asui Grahamin osavaltiossa Etelä-Carolinassa ja koki löytäneensä sieltä poliittisen kotinsa – kuten hän jotenkin muistelmissaan ilmaisi – ellen muista väärin. Ja ellei aivan sieltä asti niin ainakin pitkään oman uransa aikana.
Jos sitten astumme Stubbin ja Grahamin maailmasta ulos, asiat näyttävät koko lailla erilaisilta. Jotta törmäys ei olisi liian musertava on paikallaan ensin ihmetellä Suomen median tilaa.
Näyttäisi siltä, ettei yksikään valtamedia ole huomannut muistosanoissa mitään erikoista. Jokin aika sitten Yle oli pyytänyt yleisöltä anteeksi, että kanavalla oli näytetty Teemu Keskisarja puhumassa. Kansanedustaja Päivi Räsäsen päästöistä on käyty ihan oikeudessa asti.
Kun kukaan ei huomaa Grahamin muistelossa mitään erikoista, onko se sokeutta vai pelkuruutta? Luulen, että enemmän sokeutta. Suomi on yläkerrasta alkaen umpirasistinen väkivaltapolitiikan kannattaja. Rasisti on sokea rasismilleen. Yläkerrasta lähtien rasismi säteilee alaspäin myrkyttäen koko kansakuntaa.
Jos katsomme vaihtoehtomediaa, jossa on lupa sanoa asiat niin kuin ne ovat, niin sekä Yhdysvaltojen oma että kansainvälinen media ovat täynnä murskaavaa kritiikkiä Grahamin poliittista uraa kohtaan. Seuraavassa muutamia poimintoja.
Steven Crozier: “Graham oli sinnikkäimpiä ja aggressiivisimpia amerikkalaisen militarismin edustajia meidän aikanamme. Yhdessä nyt jo edesmenneiden John McCainin ja Joe Liebermanin kanssa hän johti uuskonservatiivia ristiretkeä yli kaksi vuosikymmentä.
Graham oli äänekkäimpiä Yhdysvaltain Irakiin kohdistuneen laittoman hyökkäyksen arkkitehtejä jo vuonna 2003. Yhdysvaltain sota perustui valheille ja tuhosi kokonaisen osan Lähi-Itää. Iran oli hänen päähänpinttymänsä, jonka avulla jännitteitä kasvatettiin aina kun siihen oli tilaisuus. Ukrainasta hän sanoi kaunistelematta, että sodassa tavoiteltiin Venäjän sotilaallisen voiman tuhoamista ilman että yksikään amerikkalainen sotilas joutuisi palaamaan ”arkussa kotiin.”
Norjassa kirjoittava Crozier viittaa Naton entisen pääsihteerin Jens Stoltenbergin muistosanoihin sanoen pitävänsä niitä ”poliittisen sokeuden osoituksena, joka herättää syvää vastenmielisyyttä. Henkilön ylistäminen joka esittäytyy pahuuden ruumiillistumana niille miljoonille ihmisille, jotka ovat kärsineet Yhdysvaltain jatkuvista sodista. Lindsay Grahamin poliittisen elämäntyön kunnioittaminen on kuin kunnioittaisi historian pahimpia despootteja ja joukkomurhaajia.”
Caitlin Johnstone, Australia: “Sen jälkeen kun Grahamin rakas ystävä John McCain kuoli, kukaan Capitol -kukkulalla ei ole pystynyt haastamaan Grahamin rehvakasta intoa murskata ihmisruumiita kalliiden sotakoneiden avulla. Aina kun oli minkäänlaista keskustelua pommien pudottamisesta, ohjusten laukaisusta, vieraiden hallitusten kaatamisesta, sijaissotijoiden aseistamisesta tai nälkäsanktioiden määräämisestä – aina voitiin olla varmoja, että Lindsey Graham olisi ensimmäisenä ja äänekkäimpänä vaatimassa enemmän kuolemaa ja hävitystä”.
Kuolemaansa edeltäneinä kuukausina Graham oli esittänyt suoraa interventiota Iraniin, Kuubaan, Venezuelaan, Jemeniin, Nigeriaan, Libanoniin ja Palestiinaan ja hän oli juuri palannut Ukrainasta, jossa hän oli edistämässä Yhdysvaltojen sijaissotaa Venäjän kanssa.”
Tarik Cyril Amar, saksalainen historioitsija joka opettaa Istanbulissa: “Graham oli lähes sarjakuvamaisen pahuuden omaava mies ja koska hänellä oli paljon valtaa, hänen moraalinsa rappiosta joutui aivan liian moni ihminen kärsimään”.
”Gazan kansanmurhan yhteydessä Graham joutui vastaamaan kysymyksiin naisiin ja lapsiin kohdistuvista joukkomurhista ja hän sai psykopaattisen tapaisen kohtauksen, jossa hän vertasi palestiinalaisiin kohdistuvaa kansanmurhaa Yhdysvaltojen sotaan Japanissa (sanoen saksalaisia vastaan) ja teki johtopäätöksen, että Gaza on jyrättävä maan tasalle vaikka ydinasein”.
”Mutta Graham oli poliittinen hirviö jo ennen Gazaa ja periamerikkalaiseen tapaan, jos oli kauheaa olla hänen maalitaulunaan, ei hänen ystävillään ollut sen paremmin. Ukraina on esimerkki jälkimmäisestä kokemuksesta. Silloinkin kun hän oli olevinaan sen innokas tukija, hän oli brutaalin avoin tavoitteessaan hyödyntää Ukrainaa ja sen kansaa Yhdysvaltojen geopoliittisten ja kaupallisten etujen hyväksi”.
”Lindsey Graham oli infernaalisen paha mies. Ja vastenmielinen, hänen pahuutensa oli näkyvillä. Hän ei ollut kompleksinen luonne, valon ja pimeyden yhdistelmä. Hän oli niin lähellä täysin puhdasta, väärentämätöntä ja häpeämättömän röyhkeää pahuutta, jonka kaltaista useat meistä eivät milloinkaan tule näkemään.”
Näihin Tarik Cyril Amarin sanoihin on hyvä päättää.
Kuten sanottu, Yhdysvaltain vaihtoehtomedia on täynnä artikkeleita, joissa Grahamin uraa käydään lävitse. Niitä voi jokainen lukea, lukemista riittää päivien ajaksi.
Suomessa olisi sen sijaan syytä pohtia, haluammeko maallemme tulevaisuuden, jossa viikoittain tai jopa päivittäin saadaan koordinaatit Yhdysvalloista, joiden mukaan sitten mennään. Ja jossa koordinaattien mukaan maatamme mitä ilmeisemmin asemoidaan seuraavaksi välineeksi, joka ottaa suunnan kohti itää.
Vai otetaanko mallia toisesta maasta, jolla on suurvalta naapurinaan? Nimittäin Meksikosta. Meksikolla ei ole painajaisunissaankaan mitään pyrkimystä ryhtyä astinlaudaksi millekään kaukaiselle suurvallalle Yhdysvaltoja vastaan. Elellään niin rauhassa kuin vain voidaan. Grahamin kuoleman tapaiseen asiaan on kuitenkin otettava jonkinlainen kanta. Meksikon presidentillä Claudia Sheinbaumilla se oli hiljaisuus. Mottona oli “vaikene, jos et voi sanoa mitään hyvää”.
Lopuksi vielä globaalin etelän pehmeimmän, mutta sitäkin viisaamman äänen, singaporelaisen diplomaatin Kishore Mahbubanin muistutus: “Länsi: te edustatte vain kahtatoista prosenttia ihmiskunnasta. Keitä te luulette olevanne muita neuvomaan?”
5 kommenttia julkaisuun “Stubb suree ystäväänsä Lindsey Grahamia: ”Monet meistä tulevat kaipaamaan sinua””
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
”Olen syntynyt Suomessa, mutta sydämeltäni olen etelä-valtiolainen…” (Stubb ensimmäisellä USA:n vierailullaan ulkoministerinä entisessä opinahjossaan)
Mahtaneekohan narsisti-Persidenttimme tietää, mitä ”sielun sivistys” tarkoittaa! Joka tapauksessa häneltä se näkyy puuttuvan.
Viimeiset kuvat elossa olevasta Lindsey Grahamista näyttivät hänet onnellisena ukrainalaisen droonin kanssa ukrainalaisessa droonitehtaassa. Näyttää vahvasti siltä, että hän pääsi historian tunnetun ironian perinteiden mukaisesti muuttumaan Venäjän ohjusiskun oheisvahingoksi. Virallisesti tätä ei ole myönnetty, tietenkään. Mutta symboliarvoltaan tämä sattuman oikku olisi osuva: yksi kansainvälisen politiikan pahimmista sodanlietsojista saa itse maistaa sitä, mitä on koko elämänsä ajan vaatinut muille.
Tärkeä yhteenveto kaikessa karmeudessaan. Suomalaiset eivät ikävä kyllä tiedä, tiedosta tai välitä Grahamin tapaisten edesottamuksista. Stubb ja muut Yhdysvaltojen politiikkaa seuraavat ovat täysin tietoisia Grahamin, Trumpin ja vastaavien häikäilemättömistä teoista, puheista ja toimista geopolitiikkaan liittyen, mutta yleensä kannattavat niitä, mikä on tietenkin surullista ja vastenmielistä.
Tuli mieleen, että Stubbin suhtautuminen Grahamiin antaa perspektiiviä hänen – ja ikävä kyllä koko Suomen – kannanottoihin ja tekemisiin. Jos ollaan ylimmät ystävät Grahamin kaltaisten kanssa ilman kritiikin häivääkään, niin onko ihme, että Venäjää vastustetaan propagandistisin keinoin ja kaksoisstandardein välittämättä esimerkiksi oikeidenmukaisuuskysymyksistä.
Tämän kaltaisia ihmisiä eivät kaipaa muut kuin asetehtailijat. Ihmetellä täytyy, että ketkä tätä hirviötä ovat äänestäneet, tosiasia on, että meidän ihmisten joukossa on myös ihmishirviöitä.
Se, että Stubb oli tämän hirviön läheinen ystävä, pitäisi avata silmät kaikilta niiltä suomalaisilta, jotka kunnioittavat rauhantahtoisia ihmisiä. Ainoa oikea teko seuravassa vaalissa on jättää tämä täysnarsisti nollatulokseen. Lindsey Graham oli, ja Zelensky ja Netanjahu ovat ihmiskunnan tuholaisia. Näistä on päästävä eroon.