Budjettisääntö – avain Venäjän talouden ymmärtämiseen

Onko markkinatalous suunnitelmataloutta tehokkaampi vai päinvastoin? Se oli kiistelyn aiheena ennen muuta 1900-luvulla.

Nykyään on vaikea löytää maata, jossa ei olisi minkäänlaisia markkinoita. Yhtä vaikeaa on löytää maata, jossa valtio ei tavalla tai toisella puuttuisi talouden toimintaan. Julkisen vallan interventiot eli toimenpiteet yritysten ja teollisuudenalojen tukemiseksi ja kehittämiseksi ovat suunnitelmatalouden elementtejä myös nykyisissä markkinatalouksissa.

Maailmanpankki julkaisi hiljattain raportin, jonka mukaan vuodesta 2009 peräti 75 valtiota on puuttunut yli 52 000 kertaa maidensa talouteen. Sodat, korkeat energian hinnat ja geopoliittiset mullistukset ovat johtaneet siihen, että viime vuonna valtioiden interventioiden kokonaismäärä oli 2,5 kertaa pandemiaa edeltävää keskiarvoa suurempi.

Julkinen valta määrittelee verotuksen periaatteet

Venäjällä suunnittelua ja markkinoita yhdistävää mekanismia kutsutaan budjettisäännöksi, joka otettiin käyttöön vuonna 2004. Budjettisääntö määrittää, miten yrityksiltä kerätty vero jaetaan budjettimenojen rahoituksen ja investointien rahoituksen kesken.

Budjettisääntö tarkoittaa lyhyesti sitä, että kun öljyn maailmanmarkkinahinta ylittää viranomaisten määrittämän perushinnan dollareissa, niin liittovaltio siirtää verottamansa perushinnan ylittävän osan Kansalliseen hyvinvointirahastoon.

Venäjä on luonnonvaroiltaan maailman rikkain maa. Verotuksen avulla valtio ottaa haltuun ne yritysten saamat voitot, jotka johtuvat keskimääräistä paremmista tuotanto-olosuhteista. Budjettisäännön avulla nämä verotulot jaetaan operatiivisten budjettimenojen kattamiseen ja investointeihin infrastruktuuriin ja muihin tulevaisuudessa tuloja tuottaviin kohteisiin.

Viime kädessä viranomaiset määrittelevät, kuinka suuri osa ylimääräisestä voitosta jää mineraaleja louhivien ja jalostavien yritysten haltuun ja kuinka paljon valtio kerää niistä budjettiinsa.

Hyödyllisten kaivannaisten louhintavero on tärkein alan yritysten maksamista veroista. Venäjän verokaari määrittelee, mikä on louhintaveron verokanta sekä kertoimet, jolla lopullinen vero pumpatusta ja jalostetusta öljytonnista määritetään. Nykyisin raakaöljyn verokanta on 919 ruplaa eli noin 11 euroa öljytonnista.

Öljytynnyrin hinta maailmalla määräytyy markkinoilla

Yhden kertoimen avulla viranomaiset määrittelevät, kuinka paljon öljytynnyrin maailmanmarkkinahinnasta jää verolaskemien ulkopuolelle eli viime kädessä yritysten haltuun. Toinen kerroin määrittelee sen, miten suuri osa dollarin ruplakurssista huomioidaan lopullisessa verotuksessa.

Dollarin ruplakurssiin ja öljytynnyrin maailmanmarkkinahintaan viranomaiset eivät voi välittömästi vaikuttaa. Ne määräytyvät markkinoilla.

Venäjän veropalvelu kertoo kuukausittain, millä öljytynnyrin hinnalla ja millä dollarin kurssilla edellisen kuukauden lopullinen vero lasketaan. Venäjän talouskehitysministeriö määrittää, mikä on ollut Urals-öljyn keskimääräinen maailmamarkkinahinta edellisenä kuukautena. Venäjän keskuspankki puolestaan määrittelee dollarin keskimääräisen ruplakurssin.

Kolmas veron määrään vaikuttava tekijä on erityiskerroin, jossa yhdistyy toistakymmentä tekijää. Tekijöiden suuruus riippuu mm. luonnon ja infrastruktuurin yritykselle tarjoamista eduista tai haitoista.

Suurimmat venäläiset hyödyllisiä kaivannaisia tuottavat yritykset hankkivat itselleen öljyvarantoja. Erityiskertoimen avulla määritellään, miten edullisia tai epäedullisia ovat varantojen sijainti ja siellä pumpattavan öljyn laatu.

Öljy-yhtiöiden jalostavat pumppaamansa öljyn ja kaasun useiksi lopputuotteiksi. Lopputuotteista tutuimpia tarjotaan huoltoasemilla. Mutta esimerkiksi rikki on sellainen öljyn jalostuksen sivutuote, josta nyt on Iranin sodan seurauksena suuri pula, ja jonka maailmanmarkkinahinta on jo kaksinkertaistunut. Venäjä on myös yksi maailman suurimmista rikin tuottajista Persianlahden maiden ohella.

Venäjän kilpailuvirasto määrittelee useita kertoimia, joilla lasketaan kuinka paljon öljy-yhtiöt joutuvat maksamaan valmisteveroja jalostamastaan öljystä. Jos raakaöljyn maailmanmarkkinahinta on korkea, niin jalostamokohtainen valmistevero on negatiivinen eli yritykset saavat valtion tukea. Jos taas hinta on matala, niin öljy-yhtiöt maksavat öljytuotteiden myynnistä saamistaan tuloista valmisteveroa Venäjän federaation budjettiin.

Budjettisäännön seurauksena valuutan kysyntä kasvaa Venäjällä

Venäjän duuma määrittelee hallituksen esityksestä raakaöljylle perushinnan, jonka perusteella lasketaan budjettiin jäävien tulojen ja Kansalliseen hyvinvointirahastoon siirrettävien verotulojen suuruus.

Viime vuoden marraskuussa duuma määritteli perushinnan suuruudeksi 60 dollaria öljytynnyriltä. Samalla se päätti, että perushintaa lasketaan dollarilla vuodessa vuoteen 2030 saakka. Sen jälkeen sitä muutetaan kaksi prosenttia vuodessa. Tänä vuonna perushinta on 59 dollaria tynnyriltä.

Kuten duuman päätöksestäkin ilmenee, perushintaa ei muuteta suhdanteiden perusteella. Sen on tarkoitus olla ennakoitavissa vähintään 10 vuodeksi tulevaisuuteen. Näin siksi, että budjettisääntö vaikuttaa suoraan öljy-yhtiöiden kannattavuuteen ja kilpailukykyyn. Sillä on vaikutusta myös Venäjän suhteisiin OPEC-maihin ja muihin öljynviejämaihin. Sen tarkoituksena on myös kannustaa kuluttajia energian säästöön ja toimia puskurina pakotteita ja muita energiaturvallisuuden uhkia vastaan.

Venäjän raakaöljyn tuotanto on pysynyt perushinnan ohella suhteellisen vakaana jo vuosikymmenen ajan. Pariisissa päämajaansa pitävän Kansainvälisen energiajärjestön (International Energy Agency) tilastojen mukaan Venäjän öljytuotanto tämän vuoden neljän ensimmäisen kuukauden aikana oli runsaat pari prosenttia pienempi kuin viime vuoden vastaavana aikana.

Öljyn maailmamarkkinahinta on vaihdellut sitäkin enemmän. Huhtikuussa venäläiset öljy-yhtiöt saivat myymästään öljystä 2,3-kertaa korkeamman hinnan kuin tammikuussa. Yritysten maksama louhintavero öljytynnyriä kohti nousi tammikuun 12,47 dollarista 38,37 dollariin eli yli kolminkertaiseksi. Tammikuussa louhintaveron osuus oli 30 prosenttia öljyn myyntihinnasta, huhtikuussa se nousi 40 prosenttiin.

Vaikka yrityksille jäävän tynnyrikohtaisen myyntitulon osuus pieneni 70 prosentista 60 prosenttiin, niin dollareita jäi yrityksille yli viisinkertainen määrä tammikuuhun verrattuna. Erityiskerroin ja valmisteverot vaikuttavat siihen, kuinka paljon yhtiöiden tileille jää varoja lopullisessa verotuksessa. Selvää kuitenkin on, että yritysten nettovoitotkin huhtikuulta kasvavat merkittävästi.

Budjettisääntö toimii Venäjän rahoitusjärjestelmän tukena

Maalis- ja huhtikuussa liittovaltion budjetti sai mineraalien louhintaveroa yhteensä lähes kaksinkertaisen määrän tammi- ja helmikuun verojen yhteissummaan verrattuna. Samalla yrityksille jäävät myyntitulot kasvoivat huomattavasti. Lisäksi Venäjän valtiovarainministeriölle jäi runsaasti varoja, joilla se voi ostaa valuuttaa Kansallisen hyvinvointirahaston tarpeisiin.

Liittovaltion budjetissa erotetaan toisistaan yritysten öljyn tuotannosta maksamat perushinnan mukaiset verotulot lisätuloista. Lisätulot syntyvät siitä, että todellinen öljyn maailmanmarkkinahinta eroaa perushinnasta. Jos markkinahinta on perushintaa pienempi, niin lisätulot ovat negatiivisia ja päinvastoin. Nämä lisätulot ovat siis Kansallisen hyvinvointirahaston saamien tulojen perusta.

Öljyn maailmanmarkkinahinta on laskenut suhteellisen tasaisesti vuoden 2022 kesäkuusta lähtien. Lisäksi pakotteiden takia venäläiset yhtiöt joutuvat myymään öljyä jopa 20 dollarin alennuksella. Siksi Venäjän federaation lisäverotulot ovat olleet vuoden 2025 toukokuusta lähtien pääasiassa negatiiviset. Viime vuonna lisätulojen yhteissumma oli 84,1 miljardia ruplaa, kun vuonna 2024 se oli hieman alle 1300 miljardia ruplaa. Vuoden 2022 öljyn ja kaasun lisäverotulojen ennätyssumma oli 5077 miljardia ruplaa.

Kun öljyn hinta on alle perushinnan arvon, valtiovarainministeriö myy valuuttaa budjetin tasapainon turvaamiseksi. Kun öljyn hinta ylittää perushinnan arvon, valtiovarainministeriö ostaa valuuttaa ja kultaa. Ministeriö siirtää ostetut valuutat ja kullan hyvinvointirahaston tileille keskuspankissa. Kun ministeriö ostaa valuuttaa, Venäjän keskuspankki myy vastaavan summan eli ostaa ruplia. Näitä valuuttaoperaatioita kutsutaan peilioperaatioiksi. Niiden tarkoituksena on vaimentaa öljyn maailmanmarkkinahinnan vaikutusta ruplan kurssiin ja inflaatiovauhtiin.

Budjettisäännön arvostelijoista ei ole pulaa Venäjällä. Sitä pidetään muun muassa joustamattomana. Säännön puolustajat pitävät sitä tehokkaana valtion varojen hallinnoinnin keinona. Heidän mielestä sitä todistaa Venäjän julkisen velan alhainen määrä. Kun useat muut maailman suuret taloudet painivat jopa sadan prosentin bruttokansantuotteesta ylittävien julkisen vallan velkojen kanssa, Venäjällä velka on alle 20 prosenttia. Viime vuonna Venäjän julkisen velan taso oli pienin suurimpien talouksien G-20-ryhmässä.

Budjettisäännön tuntemus auttaa myös asettamaan omaan arvoonsa puheet Venäjän siirtymisestä komentotalouteen. Itse asiassa budjettisäännössä on suunnitelmatalouden elementtejä sikäli, että se perustuu Venäjän sosiaalitaloudellisen kehityksen pitkän aikavälin suunnitelmiin. Toisaalta siinä on markkinatalouden elementtejä siinä mielessä, että se reagoi Venäjän talouden kannalta merkityksellisiin markkinahintoihin.

Päättäjät voivat vaikuttaa taloudellisiin suureisiin kuten suunnitelmataloudessa. Toisaalta yrityksissä tiedetään, että päättäjien on mukautettava päätöksensä markkinoiden dynamiikkaan.

Kuva: Gennadi Golubev, lähde Wikimedia Commons, lisenssi CC BY-SA 4.0