Naapuriseura on mielenkiintoinen yhdistys ja jopa niin mielenkiintoinen, että valtamedia on tehnyt sen nykyisistä ja entisistä toimijoista sekä tapahtumista näyttäviä juttuja, joissa on ollut kuvituksena outoja kuvakulmia. Mustaa, punaista ja kaikkea sellaista jännittävää, mikä saa tavallisen Virtasen epäilemään ja hätkähtämään.
Mielenkiinto on kuitenkin ristiriidassa sen usein esitetyn väitteen kanssa, että Naapuriseura edustaa vain outoa marginaalia, jolla ei ole merkitystä. Eli siis ”merkityksetön asia”, jolle kuitenkin annetaan sivukaupalla merkitystä vaikkapa Sanoma-konsernin julkaisuissa.
Äkkiseltään ajateltuna tämä ei ole johdonmukaista, sillä miksi merkityksettömistä asioista ja ilmiöistä pitäisi puhua tai kirjoittaa?
Kun asiaa ajattelee tarkemmin, maailman onnellisimman maan lehdistö seuraa kuitenkin vanhaa Wittgensteinin ohjetta: Mistä ei voi puhua, on vaiettava.
Puhua ja kirjoittaa voi vaikkapa siitä, kuinka joku on osallistunut Venäjän suurlähetystön vastaanotolle.
Sen sijaan sen pohtiminen, miksi joku osallistuu vaikkapa erään perin sotaisan Lähi-idän valtion kekkereihin tai miksi kymmeniä sotia aloittaneen, presidenttejä kaapanneen ja omia taloudellisia intressejään ajavan suurvallan lähetystön hot dogit ja muut tarjoilut maistuvat joka kesä, ei käy ollenkaan laatuun.
Tai käyhän se, kunhan ei esitä vaikeita ja hankalia kysymyksiä, vaikkapa siitä, ovatko Irakin joukkotuhoaseet jo löytyneet. Tai kun julkaisee edustavia kuvia puutarhasta, jossa ihmisillä on kutsuilla hassuja hattuja päässä.
Myös Afrikkaa vuosisatoja terrorisoineen, vallankaappauksia organisoineen ja luonnonvaroja ryöstäneen ja samaa toimintaa edelleen jatkavan eurooppalaisen valtion vastaanotot ovat niin très chic, että sekä Eeva, Anna ja Me Naiset ovat paikalla. Puhumattakaan hyvin ruskettuneista herrasmiehistä kaksirivisissä sinisissä puvuntakeissaan.
Maailman onnellisimmassa maassa on maailman kuudenneksi vapain lehdistö, mutta vapaus ei silti koske aivan kaikkia asioita. Eläke-indekseistä, työttömyysturvasta tai päivähoidosta voi keskustella, luonnonsuojelustakin ja tietenkin vaikkapa lyhytvuokrauksen ongelmista Rovaniemellä. Kesällä voi puhua marjanpoiminnasta, se on kiva ja helppo aihe.
Sen sijaan vaikkapa Euroopan unionin liittovaltiokehityksestä, Brexitistä, Natosta tai eurojäsenyydestä saa vain pseudokeskustella. Esimerkiksi näin: Juu, onhan EU:ssa ongelmia, kuten sekin, että siellä on jäsenvaltioita, joissa on vääränlaisia pääministereitä, joilla on vääriä ulkopoliittisia näkemyksiä. Eli näkemyksiä, jotka eivät vastaa eurofederalistisia utopioita.
Kuvattu ”ongelma” tietenkin ratkeaa sillä, että lisätään Brysselin valtaa kaventaen jäsenvaltioiden valtaa. Jatkuvasti kasvava yhteisvelka ja tiivistyvä EU-integraatio ovat nekin ongelmallisia vain siksi, että yhteisvelkaa ja EU-integraatiota tarvittaisiin oikeasti lisää. Mitä enemmän maksaa italialaisten keittiöremontteja tai kaataa rahaa itäisen Euroopan liikennehankkeisiin, sitä turvallisempaa Suomessa on. Enemmän vastuuta muiden veloista ja sotkuista, enemmän turvaa.
Merkityksettömän Naapuriseuran ongelmallisuus syntyy siitä, että sen toiminta ei sovi pseudokeskustelun kehyksiin. Kuten edellä on kerrottu, ilmaisunvapaus ei suinkaan koske kaikkia asioita.
Kun Naapuriseuran puheenjohtaja osallistuu Pietarin talousfoorumiin tai kun seuralla on verkossa lehti, jossa julkaistaan kirjoituksia, eivät ne sovi sallittuihin kehyksiin. Kuten eräs ”tietokirjailija” on julkaisemissaan videoissaan kuvaillut, Naapuriseuran lehden ongelma on se, että jutut ovat hyvin kirjoitettuja.
Samainen metsästä videobloggaava ”isänmaallinen tietokirjailija” on myös huolestunut siitä, että Suomessa esitetään poikkeavia mielipiteitä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Kyse on hänen mukaansa ”hajottavasta toiminnasta”, koska Suomessa pitäisi jakaa samat arvot, asenteet ja käsitykset siitä, ”mistä vihollinen tulee”.
Kun valtamedian ja niiden narratiiveja toistelevien toimijoiden – kuten yllä kuvatun ”tietokirjailijan” perusviestin analysoi – on se kirkas ja jäsennelty: Ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ei saa keskustella kuin yhdellä tavalla ja olemassa olevaa järjestelmää tai rakennetta ei saa kyseenalaistaa. Sanan- ja ilmaisunvapaus eivät kuulu tähän teemaan.
Koska nykylainsäädäntö ei [vielä] tarjoa työkaluja ”vääränlaista” ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua vastaan, on ainoa mahdollisuus se, että ”väärää” mieltä olevat kehystetään eri foorumeilla hämäriksi toimijoiksi, mielisairaiksi ja salaliittoteoreetikoiksi.
Kysymys onkin siitä, että ”väärältä” ulko- ja turvallisuuspoliittiselta keskustelulta on vietävä uskottavuus, jotta saataisiin aikaan harha vaihtoehdottomuudesta. Lainsäädäntöäkin saatetaan muuttaa, jotta luotaisiin vankeusuhkainen pelote olla kirjoittamatta vääriä mielipiteitä ulko- ja turvallisuuspoliittisesti herkistä asioista.
Asiassa on kuitenkin toinen puoli. Jos kerran Naapuriseuran toiminta on vain erakoituneiden salaliittoteoreetikkojen puuhastelua, miksi käytetään niin paljon aikaa ja resursseja sen toiminnan vähättelyyn, pilkkaamiseen ja latistamiseen? Mitä siis oikein sikariportaassa pelätään?
Naapuriseura kiinnostaa ja hyvä niin. Keskustelu kuitenkin jatkuu, nähdään kesäjuhlilla Karkkilassa 29.8.2026!
Kuva: Petri Krohn
3 kommenttia julkaisuun “”Merkityksetön” Naapuriseura”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Valtamedian komeroista löytyy toki vielä suurempia paradokseja. Se on läpi vuosien luonut mielikuvaa Yhdysvalloista ja EU:sta yhteisöinä joista kaikki viisaus tulee joka on mainitsemisen arvoista. Mutta kuinka ollakaan se karttaa näiden maiden viisaita kuin ruttoa. He ovat vähintäänkin yhtä näkymättömiä kuin Naapuriseuran jäsenet. Ja tämä viisaiden tekeminen näkymättömiksi koskee muitakin alueita kuin geopolitiikka. Eri alojen asiantuntijat jotka ovat tunnettuja kautta maailman ovat täysin vieraita nimiä Suomen valtamedian yleisölle. Asia pitänee tulkita niin, että heidän edustamansa asiantuntemus on vaarallisen syvällistä. Siinä menee pää pyörälle jos ei yleisöllä niin ainakin toimitusten väellä. Polla ei kestä sellaista ristiriitaa.
Niinkin arkiset asiat kuin kuulemiset Yhdysvaltain kongressin eri elimissä ovat kokonaan pimennossa jos siellä käsitellään asioita joissa maan hallinto esiintyy epäedullisessa valossa. Ja sama suhtautuminen on esim. Saksaan. Kuulemiset liittopäivien jaostoissa ovat sensuurin alaista aineistoa. Vain jonninjoutavat aiheet käyvät.
Tiede länsimaissa on politisoitunut voimakkaasti viime vuosikymmeninä ja se heijastuu valtamedian maailmankuvaan joka on entistä pinnallisempi, latteampi ja yksipuolisempi. Kuten saksankielinen kielikuva ”Lügenpresse oder Lückenpresse” kuuluu, valhemedia vai vaikeneva media, niin molempaa on tarjolla ja enemmän mennään valhemedian puolelle joskin vaikeneminenkin on arkipäivää.
Erich Frommin kirjassa Pako vapaudesta on seuraava ajatus: ”Eetilliset periaatteet ovat ylempänä kuin kansan olemassaolo, ja pitämällä tästä kiinni yksilö kuuluu niiden muodostamaan yhteisöön, jotka ovat jakaneet, jakavat ja tulevat jakamaan tämän uskon.” Nyt ei kuitenkaan ole vain hylätty eettisiä periaatteita, vaan myös saatettu vaaraan sekä maa että kansa; on uhrattu arvot ja oltu realismin suhteen välinpitämättömiä tai ylimielisiä. Suomalaiset on saatu valheilla hyväksymään politiikka, joka on heidän oman etunsa sekä koko maan edun vastaista. Kun ennen oli vältettävä tilannetta, jossa Suomi voisi joutua suurvaltakiistojen välikappaleeksi, niin nyt ei ole joutumisesta puhettakaan, vaan on ehdoin tahdoin hankkiuduttu sellaiseen asemaan. Wikipedian mukaan ”Ulkopolitiikan toimilla pyritään turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämiseen ja ideologisiin tavoitteisiin ”. Turvallisuus ja hyvinvointi eivät selvästikään ole olleet nyt tavoitteina, joten jäljelle jää tuo ideologinen tavoite. Voi pohtia, mikä tuo ideologia voi olla. Suomi on ryhtynyt (sijais)sotaan Venäjää vastaan käyttäen osaltaan Ukrainaa välikappaleena, sillä ”Ukraina taistelee meidän puolestamme.” Voidaan sanoa, että Suomi on käynyt tähän (sijais)sotaan provosoimatta. Kieli pitkällä odotellaan Venäjän romahdusta tai tappiota tai Putinin syrjäyttämistä ja järjettömyys on kaikin puolin huippuluokkaa. Naapuriseuralla on merkitys ainakin niiden ihmisten yhteisönä, jotka eivät tätä hyväksy.
Näinhän ne asiat on. Ukraina on ollut lännen suunnitelmissa jo pitkään, on jo toistakymmentä vuotta aikaa Minskin rauhansopimuksesta, jossa Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Ranskan presidentti Francois Hollande huijasivat Putinia Ukrainan sopimuksella. Varmaan Britannian ja USAn johto oli mukana tässä huijausoperaatiossa. Tarkoituksena oli kaataa Venäjä. Mutta toisin on käynyt. Ukraina on lyöty polvilleen ja Zelensky tekee kaikkensa jatkaakseen sotaa ja oman kansan tuhoamista. Kun tietää miten Ukrainan kansa on muodostunut, kieli ja sukulaissuhteet, niin tätä sotaa voidaan nimittää veljessodaksi. Sen verran vielä lisään, että ehkäpä mukana oli myös Netanjahu, joka ohjeisti Zelenskya siinä asiassa, että annetaan ukrainalaisten/venäläisten kuolla rintamalla, jolloin sionistinen väki säilyy ja suhteellinen määrä lisääntyy Ukrainassa.