Pimennetty Suomi

Suomi on tiedonvälityksen osalta täysin pimennetty maa ja voidaan sanoa sen olevan siltä osin jo totalitarismin tilassa. Maan kansalaiset eivät tätä ymmärrä. He kyllä tietävät, että Venäjän media on suljettu pois, mutta koska he eivät sitä seuraisi muutenkaan, asia ei heitä huoleta. Suurempi ongelma onkin siinä, että he eivät ole tiedostaneet, kuinka valtamedian tiedotus suodattaa pois kaiken kriittisen ajattelun, mikä tulee lännestä.

Suurin rikos, koska rikoksena sitä on pidettävä, on se, että kaikista länsimaista tuleva kriittinen mielipide pimennetään pois näkyvistä. Demokratiaa on mahdoton toteuttaa ilman valistunutta kansalaismielipidettä ja sellainen ei voi muodostua, kun kaikki olennainen tieto on näennäistietoa eli valtaapitävien piirien itsensä tuottamaa propagandaa. Onhan outoa, jos kerran kaikki viisaus tulee lännestä, että suomalaisia estetään kuulemasta, mitä lännen merkittävimmät ajattelijat ajattelevat. Tyhmäksi tekeytyminen on sekä vaarallista, että itse itseään voimistava sykli, lopulta todella ollaan tyhmiä.

Ongelma on tietysti Suomea paljon laajempi, samat kuviot toistuvat muuallakin, mutta kielimuuri pahentaa Suomen tilaa merkittävästi. Suurilla kielialueilla kriittistä ajattelua edustavat toimijat pystyvät rakentamaan uusia viestimiä helpommin, koska lukijakunta on niin paljon laajempi. Koska tilannehan on se, että valtamedia kaikkialla, ainakin lännessä on samassa rappiotilassa. Tämän ymmärtävät parhaiten Yhdysvaltain kansalaiset, jotka eivät perinteisestikään ole pitäneet sikäläisiä uutiskanavia kuten CNN ja MSNBC muuna kuin showbisneksen jatkeena.

Suomen valtamedia siteeraa ulkomaisia sisariaan täysin kritiikittömästi, vaikka nämä nauraisivat jo itselleenkin. Länsimaiset ”laatulehdet” ovat nekin vajonneet entistä syvemmälle ja jatkaneet jo 1970-luvulta alkanutta perinnettä häätää itsenäisesti ajattelevat toimittajat pois toimituksistaan sekä estämällä merkittävämpien yleisömielipiteiden julkaisun. Yhdysvaltojen tunnetuin toisinajattelija Noam Chomsky suljettiin pois kirjoittamasta New York Timesiin, kun hän oli kyseenalaistanut Vietnamin sodan. Sotaa sai arvostella vain yksittäisten toimien osalta, jos kyseenalaisti sen laillisuuden näytettiin ovea.

Korean sotaa tutkinut Bruce Cumings on päätellyt, että sodan alkuvaihe 1950 -paikkeella oli viimeinen kerta, kun toimittajat saivat kertoa sodasta vapaasti. Sen jälkeen kaikki sotatiedotus on ollut viranomaisten ohjaamaa – siis yli 70 vuotta. Tätä asiaa ei muuta se, että yksittäisiä paljastusjuttuja on tehty, kuten Seymour Hershin ”My Lai”,  siviilien joukkoteurastus Vietnamissa. ”My Lai” -artikkelisarja oli ikäänkuin vahinko ja kun se pääsi tapahtumaan uskoteltiin, että itse joukkomurha oli yksittäistapaus eikä kuten tosiasiallisesti vain esimerkki pitkässä sarjassa, kuten tutkija Nick Turse on osoittanut kirjassaan ”Kill anything that moves”.

Seuraavassa mainitaan esimerkkejä lähinnä englanninkielisestä vaihtoehtomediasta, koska vaihtoehtomedia on tänä päivänä lähes ainut kanava, jossa eri maiden ”dissidentit”, jotka usein edustavat maidensa tietämyksen parhaimmistoa, saavat äänensä kuuluviin.

Ongelma uteliaan lukijan ja katsojan kannalta on, miten päästä alkuun. Vaihtoehtomediaa on monenlaista, mikä ei valtapiireiltäkään ole jäänyt huomaamatta. Siten joukkoon eksyy julkaisuja jotka vain näyttävät vaihtoehtoisilta, mutta eivät sitä ole. Jjoku muistaa ehkä ”Bellingcat”- hankkeen, jossa jäljet johtivat suoraan sylttytehtaaseen. Myös oligarkki Soros sponsoroi ”vaihtoehtomediaa” – pitäähän miljardöörilläkin olla vaihtoehtonsa.

Valtamedia – sikäli kun se edes noteeraa vaihtoehtomedian olemassaolon – kohottaa leimakirveensä, jossa useimmiten lukee salaliittoteoria tai äärioikeisto. Tosiasiassa hyvässä vaihtoehtomediassa ei karsinoida kirjoittajia poliittisiin lokeroihin, vaan julkaisu tapahtuu tekstin laadun perusteella.

Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö julkaisijan omat poliittiset mieltymykset vaikuttaisi valintoihin, mutta monessa yhteydessä voidaan nähdä, kuinka vanha jako oikeaan ja vasempaan ei enää ole merkittävin jakolinja. Erityisen selvästi tämä on nähty Gazan järkyttävien sotatoimien aikana – sodan vastustaminen on kaikille tärkeää, jotka sen haluavat tärkeäksi katsoa.

Laajasti useita aihepiirejä käsittelevä sivusto on kanadalaisen ekonomistin Michel Chossudovskyn ylläpitämä globalresearch.ca. Sota ja rauha, talous, pandemia ja terveys, ”ilmastouhka” – kaikki aiheet saavat käsittelynsä ja kirjoittajat ovat oman alansa asiantuntijoita. Toisinaan myöskin toimittajia, mutta useimmin alansa tutkijoita ja tieteen edustajia. Näinä venäjävihan aikoina lienee tarpeellista lisätä, että julkaisijan sukujuuret ovat irlantilaiset hänen sukunimestään huolimatta.

Consortiumnews.com on edesmenneen toimittajan Robert Parryn jo 90-luvulla perustama media, joka kokoaa mm. Veterans Intelligence Professionals -ryhmän edustajat, jotka ovat Yhdysvaltain tiedustelussa ja asevoimissa palvelleita, sekä laajan joukon toimittajia, näiden joukossa Diana Johnstone sekä Caitlin Johnstone. Heitä yhdistävät sielunkumppanuus, mutta ei perhesukulaisuus.

Dianan isä oli aikanaan mukana ydinaseiden käytön suunnittelussa, josta hän myöhemmin kirjoitti jyrkästi torjuvan mielipiteensä. Diana oli nuorena toimittajana läsnä Pariisissa, kun Vietnam ja Yhdysvallat kävivät neuvotteluja sodasta. ”Minulle kävi heti selväksi, kummalla puolen pöytää istuivat sivistyneet henkilöt” hän totesi muistelmissaan. Tämä havainto johti siihen, ettei hän palannut kotimaahansa, vaan jäi Ranskaan. Caitlin on pari sukupolvea nuorempi ja Australiasta, hän kirjoittaa osuvasti lännen sielunmaisemista politiikan näkökulmasta.

Kun vaihtoehtomedian perustaminen alkuvaiheessa näytti olevan veteraanien puuhaa, tilanne on ilahduttavasti muuttunut varsinkin Yhdysvalloissa. Thegrayzone.com kokoaa nuoria toimittajia kuten Max Blumenthal, Anya Parampil ja muita. Mainittu sivusto julkaisee tekstejä, mutta usein nuoret toimijat ovat siirtäneet toimintansa videopuolelle ja ovat nähtävissä YouTubessa. Tämä alusta on hyvä, mutta ei vailla ongelmia eli sensuuria. Moni aineiston tuottaja on havainnut joutuneensa suljetuksi pois, mikä vaikuttanee siihen, että kieli on pidettävä keskellä suuta. Tällä hetkellä se on kuitenkin edelleen toimiva, koska alusta tarjoaa hakupalvelun aiempiin videoihin sekä osaa myös tarjota samaan aihepiiriin kuuluvia videoita. Alusta osaa yhdistellä katsojan mieltymysten suuntaisesti, mutta tarjoaa tietysti myös puppuvaihtoehtoja.

Seuraavassa luettelo kiinnostavista sivustoista hakusanojen muodossa. BreakThroughNews, Rania Khalek, myös tekstinä .org, theduran, (erityisesti Alexander Mercouris), Jeffrey Sachs of Fans, ekonomisti Jeffrey Sachs, Douglas Macgregor, eversti, Judge Napolitano, tuomari haastattelee, Alastair Crooke, diplomaatti, tekstejänsä: strategic-culture.su, Scott Ritter, asetarkastaja, haastatteluja muiden sivustoilla, koska oma ilmeisesti suljettuna, Danny Haiphong, haastatteluja, John Mearsheimer valtio-opin professori, George Galloway, brittiläinen veteraanipolitikko, thegaggle, keskusteluja Peter Lavelle ja George Szamuely. Tekstiversiona new.thecradle.co jossa mm. toimittaja Pepe Escobar, diplomaatti M.K. Bhadrakumar, toimittaja Sharmine Narwani. Eri sivustoilla toimittaja Chris Hedges. Sivusto antiwar.com kokoaa monia tunnettuja nimiä, jo edelläkin mainittuja sekä mm. Aaron Maté, Gareth Porter, Gideon Levy ja suomalaislähtöinen Dan Steinbock.

Kiinasta puheen ollen tulee ensimmäisenä mieleen Cyrus Janssen, mutta nuoret kiinalaiset toimittavat englanniksi itsekin laadukkaita videoita. Iranista ehdottomasti professori Mohammad Marandi, joka on nähtävissä lukuisissa haastatteluissa. Iran oli ensimmäinen uhri kun televisiolähetyksiä alettiin blokata, tällä hetkellä presstv.ir on hieman yllättävästi saatavilla ainakin netissä, kun sen sijaan Venäjän RT on suljettu kaikin keinoin. RT-kanavaa voi kuitenkin katsoa esim. suorina lähetyksinä alustoilta Rumble ja Odysee.

Kun kahdenkymmenen vuoden kuluttua päätoimittajilta kysytään, pyhän Pietarin tai miksei nuoremman sukupolven taholta, mitä teitte, kun Gazan kansanmurha oli käynnissä niin ainakin RT:n Margarita Simonjan voi vastata, että se oli lähetystemme pääaiheena ja että siellä kuoli useita Al Jazeeran ja RT:n toimittajia heidän ollessaan työssään paikalla.

Suomen päätoimittajat saattavat joutua hiilihankohommiin, jos Pietari saa päättää. RT on joutunut kieltojen takia supistamaan englanninkielistä toimitustaan, mutta se on kääntänyt tappion edukseen ja alkanut laajeta muille kielialueille globaaliin etelään. RT voi sanoa kuten venäläisen teollisuuden edustajat yhteen ääneen kuuluttavat: ”Kiitos, Joe Biden”, sanktiot ovat mahdollistaneet ennen näkemättömän rakenneuudistuksen ja kehitysohjelman.

Lopuksi muutamia vinkkejä saksankielen taitoisille sekä Pohjoismaihin. Saksassa vaihtoehtomedia on joutunut maan perinteitä noudattaen ihan fyysisen uhan alaiseksi. Niin kävi ”Ken Jebsen” peitenimellä toimineelle toimittajalle, jonka puhujakorokkeen vieressä laukesi pommi, vaikkei surmaa aiheuttanutkaan. Jebsen, joka kuten Sahra Wagenknechtkin on puoliksi iranilainen, julkaisee sivustoa apolut.net toimien itse Saksan ulkopuolelta turvallisuussyistä, kuten myös Thomas Röper, jonka mainio anti-spiegel.ru tulee Pietarista.

Röper valaisee sekä Venäjän että Saksan tapahtumia. Saksaksi on lisäksi mm. nachdenkseiten.de. Saksan kielialueen ollessa esillä on mainittava Jacques Baud Sveitsistä, vaikka ranskankielinen onkin sekä maanmiehensä Daniele Ganser joka aloitti uransa tutkimalla Naton pimeää armeijaa Gladio’ta. Ganser vetää saleihin tuhatpäisiä yleisöjä kiertäessään Saksaa.

Pohjolan parhaimpiin kuuluu norjalainen steigan.no, jota kannattaa katsoa, vaikka ei norjaa osaisikaan koska monet jutut tulevat ulkoa ja niihin löytyvät linkit. Ruotsista mainittakoon swebbtv.se, suosikkini siellä Lars Bern, globalpolitics.se, newsvoice.se. Suomesta mvlehti.net. Se saattaa jonkun mielestä olla paikoitellen äkkijyrkkä, mutta silloin pitää tehdä päinvastoin kun Miina Loiva, joka muutti nimekseen Äkkijyrkkä, pitää lukea sieltä ne loivat jutut.

Ja näinhän on kaikessa lukemisessa: vastuu on lukijalla itsellään. Ja pahoittelut kaikille niille sadoille kirjoittajille,Whitney Webb ja muut, jotka jäivät mainitsematta. Jokainen lukija muodostaa itselleen oman verkostonsa, joka vaiheittain kasvaa ja myös osittain purkaantuu. Näin pitää ollakin, kaikilla on oma mielipiteensä ja omat mieltymyksensä.

Ja lopuksi – jotta pimennyksestä ei jäisi epäselvyyttä, esimerkki siitä, miten pitkälle Suomi on sen vienyt: Jos haette matkapalvelusta  lentomatkaa Helsinki – Moskova, niin ymmärrätte varmaan, että sellaista matkaa ei ole tässä universumissa tarjolla. Mutta entäpä jos haette matkavaihtoehtoja reitille New York – Moskova, mitä tapahtuu: Palvelu vastaa näin: ”hallituksen asettamien rajoitusten vuoksi emme voi näyttää tuloksia tälle haulle”.

Siis Suomen hallitus on päättänyt, ettei Suomesta matkusteta Venäjälle ja se yrittää estää matkustamasta sinne myös muista maista. Vaan muuttakaapa sijaintianne ja käyttäkää hakupalvelua, jonka loppuosa on joku muu kuin fi -päätteinen.

Haku onnistuu heti ja käy ilmi, että New Yorkista on tarjolla vaikka kuinka paljon eli kymmenittäin matkoja Moskovaan. Ei tosin suoraan, mutta ihan kohtuuhintaan. Sehän on muutenkin Lähi-Idän suurten lentoyhtiöiden toimintamalli, että tarjotaan välilaskullista matkaa johon kuuluu yöpyminen lentoyhtiön kotimaassa.

Jenkit lentävät Moskovaan ja nauravat hörönaurua, kun Suomen holhokit pidetään hallituksensa holhouksessa.