Ulkoministeri Elina Valtonen (kok) on esitellyt Suomen ulkopolitiikasta mielipiteitään Washington Postin haastattelussa torstaina, 25.9.2023. Hän pitää ”hyvin epätodennäköisenä”, että Venäjästä tulisi normaali ja rauhallinen demokraattinen maa, vaikka Putinin tilalle tulisi joku toinen.
”Me lännessä emme toivo mitään muuta kuin ehkä sitä, että tavallisilla venäläisillä olisi sananvaltaa siihen, mihin suuntaan maa on menossa tai siihen, että Venäjä avautuisi kansalaisyhteiskunnaksi ja muuttuisi normaaliksi demokratiaksi”, Valtonen sanoo haastattelussa.
Ukrainan sotaan liittyen Valtonen uskoo, että kyse ei ole ainoastaan Putinin sodasta. Hän sanoo Venäjän valmistautuneen nykytilanteeseen pitkän aikaa.
”He ovat lietsoneet sotaa aktiivisesti Georgiassa ja vuonna 2014 Ukrainassa Krimin laittomalla alueliitoksella”.
Georgian sota
Valtonen on huonosti informoitunut. Georgian sota oli aseellinen konflikti Venäjän, Etelä-Ossetian ja Abhasian sekä Georgian välillä. Sota käytiin elokuussa 2008, ja se oli osa laajempaa konfliktia, joka alkoi jo yli vuosikymmen aikaisemmin.
Euroopan unionin raportin mukaan nimenomaan Georgia aloitti sodan hyökkäämällä Etelä-Ossetian pääkaupunkiin Tskhinvaliin elokuun 7.–8. välisenä yönä vuonna 2008. Georgia aloitti laajamittaisen ilmapommituksen ja maahyökkäyksen.
Sodan aikana Georgia menetti hallinnan Kodori-laaksosta Abhasiassa sekä pienemmistä alueista Etelä-Ossetiassa. Sodan seurauksena Venäjä tunnusti Etelä-Ossetian ja Abhasian itsenäisyyden. Sodan jälkeen Venäjä perusti sotilastukikohtia Abhasiaan ja Etelä-Ossetiaan.
Georgian sodan taustalla oli pitkään jatkunut konflikti Etelä-Ossetian ja Abhasian “irtautumisprovinssien” asemasta Georgiassa. Nämä alueet ovat virallisesti osa Georgiaa, mutta niillä on erilliset hallinnot, joita useimmat maat eivät tunnusta. Venäjä tukee molempia.
Krimin liittyminen Venäjään
Krimin niemimaan liittyminen Venäjän federaatioon ei ollut väkivaltainen pakkoliitos tai sotilaallinen annektio, kuten Valtonen tuntuu kuvittelevan. Kyseessä oli kansainvälisen oikeuden termein sekessio, irtisanoutuminen nykyisestä isäntämaasta.
Sitä seurasi tahdonilmaisu liittyä toiseen valtioon, Venäjän federaatioon. Käsitteillä on tärkeä ero. Asiasta julkaistiin keväällä 2014 mm. Hampurin yliopiston Reinhard Merkelin kiinnostava analyysi.
Sekessio on kyseessä silloin, kun alueen väestön enemmistö ilmaisee halunsa itsenäistyä, irtaantua valtiosta ja/tai liittyä toiseen. Esimerkkejä löytyy historiasta. Näin tapahtui Krimillä, jossa väestö kansanäänestyksen perusteella ilmaisi halunsa liittyä Venäjään ja Venäjä hyväksyi liittymistahdon lainsäädännöllisesti. Yksikään näistä toimenpiteistä ei ole vastoin kansainvälistä oikeutta.
Ukrainan perustuslaki ei eroamista hyväksy. Sekessio ei muutu sen takia kansainvälisen oikeuden vastaiseksi. Myöskään sillä ei ole suurta merkitystä, oliko eron ja liittymisen kannalla 96,8 prosenttia äänestäneistä tai jotain muuta. Krimin venäläiset ovat joka tapauksessa alueen vahvin etninen ryhmä 58 prosentin osuudella.
Se, että Venäjä mahdollisesti toi Krimillä olevien varuskuntiensa ulkopuolelle väkeä (eli kuuluisia vihreitä miehiä) turvaamaan kansanäänestyksen ja esti Ukrainan armeijan puuttumisen peliin laukaustakaan ampumatta, oli vastoin kansainvälisen oikeuden periaatteita. Mutta se ei mitätöi alueen väestön sekessio-oikeutta.
Kosovon itsenäistyminen
Tapahtumaketjua voidaan verrata Kosovon nopealla aikataululla 17.2.2008 toimeen pantuun itsenäistymiseen serbialaisesta keskusvallasta sillä olennaisella erolla, että alueella oli voimassa YK:n turvallisuusneuvoston päätös 1244 vuodelta 1999. Päätöksellä turvattiin Serbian rajojen koskemattomuus sen jälkeen, kun alue oli NATO:n pommitushyökkäysten jälkeen julistettu YK:n valvomaksi alueeksi. Kansainvälinen oikeus venyy tilanteesta riippuen.
NATO ja kansan tuki
Ulkoministerin käsitykset suomalaisten NATO-innostuksesta ovat osa virallista tarinaa. Haastattelussa Valtonen käyttää käänteistä todistelua. Hän johtaa nykyisistä, NATOn hyväksymistä kuvaamista kannatusprosenteista myös ennen NATO-ratkaisua vallinneet mielipiteet.
”Olen henkilökohtaisesti kannattanut Suomen Nato-jäsenyyttä niin kauan kuin muistan. Nyt on erittäin vahva enemmistö suomalaisista, jotka kannattavat Naton jäsenyyttä, ja jos se ei olisi niin, Suomi ei olisi koskaan liittynyt… Olimme joka tapauksessa melko lähellä Natoa, joten se oli tavallaan luonnollinen askel”, hän argumentoi.
”Demokraattisissa yhteiskunnissa vapaat ihmiset äänestävät tai haluavat liittyä, ja näin tapahtui myös Suomessa”, Valtonen sanoo – kertomatta Washington Postille, ettei Suomessa ainakaan äänestetty.
Suomessa vallitsi vuosia selvä, NATO:a vastustanut mielipideilmasto. Ukrainan konfliktin kärjistyminen ja laajeneminen sodaksi loi pohjan mediamyllytykselle, jossa kannatusta saatiin NATO-ratkaisulle – tosin tilastollisesti huonolla metodilla, enemmistölle.
Kansanäänestystä sotien jälkeisistä suurimmasta ulkopoliittisesta ratkaisusta ei presidentti Niinistön lupauksesta huolimatta järjestetty. Niinistö muutti mielensä ja arvioi, että yli 1 000 henkilön mielipidekyselyt riittivät antamaan luotettavan kuvan kansan mielipiteestä.
+++
8 kommenttia julkaisuun “ULKOMINISTERI VALTONEN TEKI HISTORIAA”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Mikä ylimielisyys, meidän demokratia, meidän arvot. Ja p—at!
Krimin tapahtumien aikaan kerroin mielipiteenäni, että jos ahvenanmaalaiset haluavat liittyä Ruotsiin, heille pitäisi suoda se oikeus. Tosin en tiedä, estäisivätkö jotkin kansainväliset sopimukset siirtymistä vai rajoittaisivatko vain. Ahvenanmaalaisilla ei kylläkään ole sellaisia motiiveja siirtymiseen kuin oli krimiläisillä. Jos kuvitellaan vastaavuutta, niin Suomessa olisi pitänyt tapahtua mm. hengeltään äärimmäisen ruotsalaisvastainen Venäjän tukema verinen vallankaappaus.
Mahtoikohan tuo Krimin liittäminen mennä ihan kaikkien demokraattisten normien mukaan? Oliko vaalitarkkailijoita muista maista? Oliko valmiiksi täytettyjä vaalilappusia livahtanut uurnaan? Olivatko äänestäjät lahjottuja tai uhkailtuja äänestämään tietyllä tapaa? Keitä äänestäjät olivat?
Äänestäjät olivat Krimillä asuva venäläisväestö. Tarvitseeko vielä vääntää rautalangasta tieto. Krim on aina kuulunut Venäjään. Neuvostoliiton aikana Hrutsev meni hölmöyksissään luovuttamaan Krimin Ukrainan neuvostotasavallalle. Hrutsev tosin oli itsekin ukrainalainen syntyjään
Kyllä Krimin vaaleissa oli ulkomaisia tarkkailijoita. Ns. länsimaat ja Ukraina kieltäytyivät Venäjän pyynnöstä huolimatta lähettämästä virallisia vaalitarkkailijoita. Näistäkin maista oli tosin yksityisiä arvostettuja tarkkailijoita. Tarkkailijat eivät löytäneet vaaleista mitään moitittavaa.
Krim ei ole *aina* ollut osa Venäjää. 1783 Katariina II valloitti Krimin Turkilta (silloinen Osmannien valtakunta). Siitä lähtien se on paria lyhytaikaista poikkeusta lukuun ottamatta ollut osa Venäjää tai Neuvostoliittoa. Jälkimmäisen hajottua Krim siirtyi Ukrainan haltuun.
Vaalit olivat käytännössä muodollisuus, sillä Krimin väestön ylivoimainen enemmistö on (venäläismielisiä) venäläisiä. Loput ovat Krimin tataarien jälkeläisiä ja muita kansallisuuksia. Krimin vaaleissa 95,5% kannatti alueen liittämistä Venäjään.
Ukrainalla on muutenkin erittäin vahva venäläinen tausta. Venäjä-niminen valtio perustettiin keskiajalla (800-luvulla) pääasiassa nykyisen Venäjän, Valko-Venäjän ja Ukrainan alueille. Sen ensimmäinen pääkaupunki oli Kiev! Kun Venäjä laajeni koilliseen ja sen pääkaupungiksi tuli Moskova, Venäjän alkuperäistä aluetta alettiin kutsua Vähä-Venäjäksi. Ukrainan nimi historiassa esiintyy ensimmäisen kerran vasta 1. maailmansodan tienoilla 1918. Pian se kuitenkin liitettiin Neuvostoliittoon osavaltiona.
Oheisesta linkistä pääsee animaatioon, joka näyttää Euroopan kartan muuttumisen 2400 vuoden aikana alkaen 400 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Sopii tutkia sitä ja sitten miettiä uudelleen miten Venäjä ja venäläiset liittyvät Ukrainaan ja Krimiin.
https://www.visualcapitalist.com/2400-years-of-european-history/
Samaa voidaan kysyä Suomen tai Yhdysvaltojen vaaleista tai vaaleista missä päin maailmaa tahansa. Mm. Israelilainen tiedustelu pystyy hyvinkin manipuloimaan vaalituloksia toivottuun suuntaan. Vaalimanipulointi ei ole edes vaikeaa.
Krimillä ei näytä olevan tyytymättämiä ihmisiä vaalitulokseen. Hehän halusivat kovasti liittyä takaisin venäjään jo 90-luvulla ja Krimillä asuvien ihmisten tulevaisuutta ajatellen valinta oli oikea, kunhan kiukuttelevan lännen typerät sanktiot vielä saataisiin kumottua ja Ukrainan armeijän kostoiskut loppumaan niin kaikki olisi hyvin.
Obaman haave Naton laivastotukikohdasta Sevastopolissa ei onnistunut, mutta miljoonat syyttömät joutuvat kärsimään aikansa.
Kari Arvolan kirjoitus toi esiin tarpeellisisa faktoja, eikä fiktioita kuten ulkoministeri Elina Valtosen haastatteluesiintyminen. Ulkoministerin esiintymisen johdosta pitää kysyä, että ovatko hänen esittämänsä väitteet suvereenin oikeusvaltion ministerin ajatuksia, vai Bilderbergiläisten kokouksissa vierailleen valtakunnan kellokkaaksi nostetun aivoihin dumpattua ajatusta.
Jos kysymyksessä on ensinmainittu vaihtoehto, niin pitää silloin kysyä, onko ministeri Valtosella tiedossaan jotain salattua tietoa, josta kansalaistenkin olisi syytä saada tietoa muulla tavoin kuin hänen lausuminaan maailman turuilla.
Ja jos on, niin mllä perusteella hän salaa tätä tietoa, joka on oleellista kansalaisten itsenäisen päätöksenteon kannalta, koskien kansalaisten omaa tulevaisuutta, -vai ottaako ulkioministeri Valtonen vastuun siitä kaikkkien kansalaisten osalta. J
os kysymyksessä on toinen vaihtoehto, niin oikea ministerin paikka on silloin josain muualla kuin Suomen valtiossa.
Jollain tavalla merkityksellistä on myös se, että samalla kuin Venäjän kansallinen talouskehitys Euroopan Unionin taloustoimien johdosta vain paranee, niin Suomen vastaava heikkenee. Sitä ei suinkain paranna uuden elinkeinoministeri Satosen selitykset siitä, että jotain positiivista saattaa tapahtua, kuten tämän päivän iltauuutisissa lausahdettiin ko. toimijan suulla. Satosen puoluetoveri Harri Holkeri aikoinaan lausui, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Hän vaan unohti mainita, -että poliitikoksi.. Tämä lottovoitto on nyt todellakin konkretisoitunut ja käsillä kansalaisten arkipäivässä, tavalla jota ei tarvitse enää selittää. Näissä kehyksissä ulkoministeri Valtonen käy kailottamassa statuksensa turvin maailmalla asioita, joista hän ilmeisestikään ei tiedä yhtään mitään, mutta hänelle on opetettu, että näin pitää sanoa, jotta menestys on taattu.
Pidän edellämainittujn asioiden esilletuomista perusteltuna siitäkin syystä, että olen itse nähnyt aikoja Suomenkin politiikassa, jossa kaikenlaisen hourailun sijasta arkipäivän realiteetit sanelivat sen mitä tehdään, ja kansakunta voi kohtuullisen hyvin. Nuorisollakin oli edessään jonkinlainen uskottava tulevaisuus, muussakin mielessä kuin sukupuolen vaihtamisessa. Nyt ollaan päädytty tasolle, jossa arkipäivän muualta ohjatut realiteetit sanelevat sen mitä tehdään. Suomella olisi ollut kaikki mahdolllisuudet toteuttaa itsenäistä politiikkaa Valtosen esittämien hourailujen sijasta, koska siihen olisivat olleet YK:ssa vahvistetut kansainväliset sopimukset tukena.
No, Krimillä sentään saatiin äänestää, Suomessa Nato-jäsenyys ratkaistiin joillakin kälyisillä, epäluotettavilla mielipidemittauksilla, joiden yläikärajaksi oli useissa tapauksissa määritetty 65 v. Suomen kansan yli käveltiin, mutta suuri osa ei siitä välittänyt vaan luotti päättäjiin. Mutta edelleenkään 20 prosentin aivoja ei ole saatu pestyä.