Ranskan presidentin Emmanuel Macronin maanantainen ilmoitus, ettei hän sulje pois ehdotusta länsimaiden joukkojen lähettämisestä Ukrainan sotaan on tyrmätty miltei kaikissa Naton ja EU:n jäsenmaissa. Ukrainan presidentti Volodymyr Zelensky kuitenkin tukee ehdotusta.
Macron otti asian esille Pariisissa järjestetyssä parinkymmenen eurooppalaisen Nato-maan kokouksessa, jossa käsiteltiin Ukrainan sotilaallisen tuen lisäämistä. Tapaamisessa oli paikalla myös Yhdysvallat.
Kokoukseen osallistunut Suomen presidentti Sauli Niinistö ilmoitti, ettei Suomi aio lähettää sotilaita Ukrainaan.
Ranskan presidentti on kuitenkin saanut avaukselleen myös kannatusta. Keskiviikkona Ukrainan presidentti Volodymyr Zelensky ilmoitti tukevansa Macronin ehdotusta Nato-maiden asevoimien osallistumisesta sotaan Venäjää vastaan.
Zelensky kertoi Macronin vierailevan maaliskuun puolivälissä Ukrainassa ja silloin on tarkoitus keskustella tarkemmin Ranskan presidentin ehdotuksesta. Zelensky oli keskiviikkona vierailulla Albaniassa, jossa hän tapasi Balkanin maiden johtajia.
Macron sai tukea myös Hollannin asevoimien komentajalta, kenraali Ollo Eichelsheimilta, joka ei halunnut sulkea ehdotusta keskustelusta, vaikka ajankohta hänen mielestään ei nyt ole aivan oikea. ”On pidettävä kaikki optiot auki ja katsottava, miten Ukrainaa voidaan parhaiten tukea”.
Kenraalin mielestä joukkojen lähettäminen Ukrainaan on kuitenkin ”viimeinen optio” eikä sitä toistaiseksi ole julkisesti pohdittu.
Asevoimien komentajan mielestä lännen asevoimien lähettäminen Ukrainaan voidaan tehdä joko siten, että Nato päättää joukkojen lähettämisestä tai sitten 10 – 15 Naton jäsenmaata päättää tehdä näin maaryhmänä. ”Olisi outoa, jos vain yksi tai kaksi maata tekisi niin”.
Kenraalin mukaan Ukraina ei ole pyytänyt Hollannilta joukkoja avukseen, ja siksi hän ei pidä asian pohtimista tällä hetkellä ajankohtaisena.
Pariisissa pidetyssä Ukrainan tukikokouksessa Hollanti lupasi antaa sata miljoonaa euroa tykistön ammusten ostamiseen EU:n ulkopuolelta toimitettavaksi Ukrainalle. Hollanti rahoittaa myös tykkien hankkimista Ukrainalle. Ne valmistetaan Tshekeissä.
Hollannin marraskuisten parlamenttivaalien voittaja, äärioikeistolainen Geert Wilders, joka vaati vaalikampanjan aikana Ukrainalle annettavan sotilaallisen tuen lopettamista kokonaan, on tehnyt täyskäännöksen asiassa.
Pääministriksi haluavalla Wildersillä on ollut Ukraina-kantansa takia vaikeuksia uuden hallituksen muodostamisessa. Siksi hän ilmoitti olevansa valmis jatkamaan aseapua Ukrainalle.
Hollanti on 4,5 miljardin aseavullaan yksi Euroopan suurimmista Ukrainan tukijoista.
Myös Liettuan ja Ranskan ulkoministereiltä tukea
Myös Liettuan ulkoministeri Gabrielius Landsbergis tukee presidentti Macronin avausta eikä sulje pois mahdollisuutta lähettää Nato-maiden asevoimia Ukrainaan maan asevoimien tueksi. Hänen mielestään nyt vaaditaan poliittista johtajuutta ja rohkeutta. ”Euroopan kohtalo ratkaistaan Ukrainan taistelukentillä”.
Samalla kannalla on myös Liettuan parlamentin puhemies Viktorija Cmilyte-Nielsen. Hänen mukaansa Macron halusi lähettää puheellaan viestin Ukrainalle, että länsimaat ovat valmiit antamaan vielä nykyistä enemmän tukea ja samalla myös viestin Venäjälle, että Ukrainaa ei jätetä yksin.
Liettuan puolustusministeri Arvydas Anusauskas puolestaan oli valmis lähettämään Nato-joukkoja Ukrainaan kouluttamaan maan armeijaa, mutta ei taistelemaan sodassa.
Myöskään Ranskan uusi ulkoministeri Stephane Sejourne ei torju presidentin ehdotusta. ”Mitään ei pidä sulkea pois”, ministeri sanoo mahdollisuudesta lähettää Nato-maiden asevoimia Ukrainaan.
Kyse voisi hänen mukaansa olla Ukrainassa erityistehtävissä olevista sotilaista. Miinanraivaus, kyberoperaatiot, asetuotanto olisivat sellaisia tehtäviä, joihin Nato-maat voisivat lähettää sotilaitaan.
Myös Ranskan uusi pääministeri Gabriel Attal ehätti heti tukemaan presidentti Macronin ehdotusta.
Ranskan parlamentti keskustelee aiheesta
Ranskan parlamentti aikoo hallituksen esityksestä keskustella lähiaikoina Ukrainan tilanteesta ja siinä yhteydessä myös mahdollisesta Ranskan joukkojen lähettämisestä Ukrainaan.
Macron on ollut jo parin päivän ajan Ranskassa kovan arvostelun kohteena ehdotuksensa vuoksi. Ranskalaisjoukkojen lähettämisen Ukrainaan on tyrmännyt sekä oikeisto- että vasemmisto-oppositio. Macronia tukevilla puolueilla ei ole parlamentissa enemmistöä.
Eri puolueiden johtohenkilöt ovat ilmoittaneet pitävänsä Macronin puheita ”uhkarohkeina”, ”käsittämättöminä” ja jopa ”järjettöminä”.
Ranskan äärimmäisen oikeiston johtaja Marine Le Pen on syyttänyt Macronia halusta leikkiä ”sotalordia”, joka haluaisi viedä Ranskan sotaan Venäjää vastaan vaarantaen näin 70 miljoonan ranskalaisen hengen.
Myös konservatiivinen oikeisto on irtautunut Macronin puheista ja varoittanut tällaisten puheiden aiheuttavan vaaran Ukrainan sodan eskaloitumisesta.
Jopa sosialidemokraattien ensi kesän eurovaalien ykkösnimi Raphael Glucksmann, joka on äänekäs Ukrainan sotilaallisen avustamisen kannattaja, on varoittanut joukkojen lähettämisestä Ukrainan sotaan.
Vasemmistoliittoutuman parlamenttiryhmän puheenjohtaja Mathilde Panot puolestaan varoitti kansakuntaa vajoamasta ”sotahulluuteen”.
Saksan liittokansleri tyrmäsi ehdotuksen
Myös Saksan liittokansleri Olaf Scholz tyrmäsi Ranskan presidentin ehdotuksen heti tuoreeltaan. Hän sulki kokonaan pois sellaisen mahdollisuuden, että Naton jäsenvaltiot lähettäisivät joukkojaan tukemaan Ukrainaa sodassa Venäjää vastaan.
Scholz kertoi joukkojen lähettämisestä keskustellun heti Ukrainan sodan alettua ja se päätettiin hänen mukaansa sulkea pois. Hän totesi Naton päätöksen koskevan myös tulevaisuutta. Liittokanslerin mukaan Natossa on sovittu, ettei ”myöskään aktiivipalveluksessa olevia sotilaita pitäisi lähettää osallistumaan sotaan”.
Saksan puolustusministeri Boris Pistorius kertoi, ettei hän tiedä miksi Macron ylipäänsä otti länsimaiden joukkojen lähettämisen Ukrainaan nyt esille. ”Ehkäpä kyse oli siitä, että hän halusi rohkaista muita maita keskustelemaan asiasta”.
Unkarin puolustusministeri puolestaan sanoi pitävänsä Ranskan presidentin puheita huolestuttavina.
Myös Valkoinen talo ilmoitti, ettei Yhdysvallat kannata joukkojen lähettämistä Ukrainaan. Kansallisen turvallisuusneuvoston tiedottaja John Kirby kertoi tiistaina presidentti Joe Bidenin ilmoittaneen ”kristallinkirkkaasti” vastustavansa sitä, että Yhdysvaltain joukkoja lähetettäisiin Ukrainaan.
Presidentti ei kannata myöskään sitä, että Nato päättäisi joukkojen lähettämisestä.
Tosin Kirby totesi myös, että on täysin Ranskan ja muiden yksittäisten Naton jäsenmaiden ”suvereenissa päätäntävallassa”, lähettävätkö ne omia asevoimiaan Ukrainaan. Saman totesi myös Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg, joka ilmoitti, ettei Natolla ole tällaisia suunnitelmia eikä aikeita.
Britannialla on jo erikoisjoukkoja Ukrainassa
Myös Britannian pääministeri Rishi Sunak kertoi, ettei hän kannata Ukrainassa olevien brittisotilaiden määrän lisäämistä nykyisestä ”ainakaan kovin paljon”.
Jo pitkään on tiedetty, että Britannia on lähettänyt Ukrainaan erikoisjoukkoja, joiden väitetään olevan vain ”neuvonantajia” eikä osallistuvan varsinaisiin taisteluihin Venäjän joukkoja vastaan.
Britannia on suurin ulkomainen Ukrainan armeijan sotilaiden kouluttaja. Kyse on toisen maailmansodan jälkeisen ajan suurimmasta koulutusoperaatiosta Britanniassa. Se on kouluttanut jo yli 30 000 ukrainalaista sotilasta.
Britannian edellinen pääministeri Boris Johnson esti keväällä 2022 Ukrainan ja Venäjän valtuuskuntien Istanbulin rauhanneuvotteluissa jo sopiman neuvottelutuloksen hyväksymisen yhdessä Yhdysvaltain kanssa.
9 kommenttia julkaisuun “Zelenskyi tukee Macronia – Nato-joukkoja Ukrainaan?”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Mikä näitä motivoi? Totuus ja oikeudenmukaisuus se ei ainakaan ole. Se propagandaväite, että Ukrainan jälkeen Venäjä hyökkää muualle, on tietenkin myös vailla totuuspohjaa sanavalintoja myöten. Oma arvaukseni motivaatioksi on tällä hetkellä kolmitahoinen: rasismi (russofobia), Venäjän luonnonvarat ja pyrkimys säilyttää Yhdysvaltojen globaali hegemonia.
Mitä kauemmin konflikti kestää ja mitä vahvemmin Ukrainaa aseistetaan ja muutoin sotilaallisesti autetaan, sitä enemmän Venäjä joutuu etenemään. Ilman Ukrainan valjastamista Venäjä-vastaiseksi työkaluksi ei edes olisi mitään ainakaan sotilaallista Ukrainan kriisiä. Projektin tarkoitus on heikentää ja jopa tuhota Venäjä, missä ei olla vielä onnistuttu. Aika näyttää mihin asti projektia viedään. Ihmishenget ja taloudelliset tuhot eivät näytä painavan mitään tässä geopoliittisessa pelissä.
Tutkija Ilmari Käihkö A-studiossa jokin aika sitten, sanatarkka lainaus:
Se, että Venäjä aikoisi hyökätä Nato-maihin sotilaallisen voiton jälkeen Ukrainasta ja pystyisi siihen muutaman vuoden kuluttua, ei tietenkään ole pätevän ja vastuullisen sotilashenkilöstön tieto monimutkaisesta strategisesta kokonaisarvioinnista, vaan pikemminkin ”sotilaallisten asiantuntijoiden” oletus.
Mielenkiintoinen ja tärkeä kommentti. Kysymys: miksi Käihkö on päästetty ääneen? YLE näyttää uskovan Venäjän voittoon ja on aloittanut uskottavuus-kampanjan. Toivottavasti joku on jaksanut kirjata tai muuten selvittää YLEn ja Hesarin uutisoinnin 2000-luvulla tai edes 2014 ja sen jälkeen tai edes syksystä 2021. Iso urakka, johon pitäisi saada useita tekijöitä. Käihkön pesäpaikka taitaa olla Ruotsissa ja on äskettäin julkaissut kirjan ”Slava Ukraini!”: Strategy and the Spirit of Ukrainian Resistance, 2014-2023.
Kyllähän Zelensky tapattaisi mielellään myös muiden maiden kansalaisia järjettömässä sodassa. Niinköhän järki on sumentunut siinä määrin eurooppalaisilta, että ovat valmiita tapattamaan omia kansalaisiaan Ukrainan (siis USA:n) takia?
”Kokoukseen osallistunut Suomen presidentti Sauli Niinistö ilmoitti, ettei Suomi aio lähettää sotilaita Ukrainaan.”
Pahasti pelkään, että tuleva Suomen Presidentti , A. Stubb lähettää sotilaita puolutsamaan Lännen, sääntöihin perustuvia arvoja…
Kysyin puoluttemolta taholat (Tekoäly ChatGPT) mihin perustuu sääntöperusteinen maailmanjärjestys.
Tässä vastaus:
”Se perustuu usein erilaisiin arvoihin ja periaatteisiin, jotka yhteiskunta on hyväksynyt ja joita se noudattaa säädöksissään ja päätöksissään. Nämä arvot voivat vaihdella kulttuurista ja poliittisesta järjestelmästä riippuen, mutta jotkut yleiset periaatteet saattavat sisältää oikeudenmukaisuuden, vapauden, tasa-arvon, ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja vastuullisuuden.
Sääntöjen objektiivisuuden varmistaminen voi olla haastavaa, mutta joitakin menetelmiä voidaan käyttää:
Laadukkaat periaatteet:
Hyvin määritellyt ja johdonmukaiset säännöt ja periaatteet auttavat vähentämään tulkinnanvaraisuutta ja subjektiivisuutta. Näitä periaatteita voidaan arvioida niiden selkeyden, johdonmukaisuuden ja sovellettavuuden perusteella.
Yleinen hyväksyntä:
Sääntöjen hyväksyttävyys ja legitiimiys voivat olla merkki niiden objektiivisuudesta. Jos säännöt ovat laadittu demokraattisesti ja ne nauttivat laajaa kannatusta yhteiskunnassa, ne saattavat olla objektiivisempia.
Asiantuntijoiden arviointi:
Asiantuntijoiden, kuten lakimiesten, etiikan asiantuntijoiden ja muiden alan ammattilaisten, arvioinnit voivat auttaa tunnistamaan mahdollisia puutteita tai subjektiivisuuden merkkejä säännöissä.
Seuranta ja tarkistus:
Sääntöjä tulisi säännöllisesti tarkistaa ja arvioida niiden tehokkuuden ja objektiivisuuden varmistamiseksi. Tämä voi sisältää säännöllisiä tarkastuksia, arviointeja ja tarvittaessa sääntöjen päivityksiä.
Läpinäkyvyys ja vastuullisuus:
Sääntöjen laatimisprosessin ja päätöksenteon avoimuus ja vastuullisuus voivat edistää objektiivisuutta. Kun päätöksentekoprosessi ja sääntöjen muodostaminen ovat avoimia ja niitä voidaan arvioida ja tarkastella, se voi vähentää mahdollisuuksia subjektiivisuuteen ja epäoikeudenmukaisuuteen.
Vaikka täydellistä objektiivisuutta ei ehkä voida koskaan saavuttaa täysin, pyrkimys avoimuuteen, vastuullisuuteen ja laadukkaiden periaatteiden noudattamiseen voi auttaa varmistamaan, että säännöt heijastavat laajaa yhteiskunnallista hyväksyntää ja palvelevat yleistä etua.”
Myös kysyin, mikä on valtioiden jakamattoman turvallisuuden periaate, josta Venäjä on huolissaan.
Tekoäly kertoi että ”se on keskeinen periaate kansainvälisissä suhteissa ja kansainvälisessä oikeudessa. Tämä periaate tarkoittaa, että jokaisella valtiolla on oikeus omaan suvereniteettiinsa ja itsenäisyyteensä, sekä oikeus itsenäisesti määritellä sisä- ja ulkopolitiikkansa ilman muiden valtioiden sekaantumista.
Valtioiden jakamattoman turvallisuuden periaate merkitsee, että suvereenit valtiot kunnioittavat muiden valtioiden alueellista koskemattomuutta ja itsenäisyyttä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että mikään valtio ei saa sekaantua muiden valtioiden sisäisiin asioihin niiden suostumuksetta.
Tämä periaate on keskeinen nykyaikaisessa kansainvälisen suhteiden järjestelmässä ja se tunnustetaan Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjassa. Se toimii perustana monille kansainvälisille sopimuksille, sopimuksille ja normeille, jotka pyrkivät ylläpitämään rauhaa, vakautta ja yhteistyötä valtioiden välillä.
Kuitenkin nykymaailmassa on erilaisia haasteita tälle periaatteelle, kuten kansainvälinen terrorismi, kyberuhkat jne., jotka voivat aiheuttaa jännitteitä suvereenien valtioiden välillä ja vaativat yhteisiä ponnisteluja niiden ratkaisemiseksi noudattaen valtioiden jakamattoman turvallisuuden periaatetta.”
Ny olisi helppo nakki tulevalle Presidentille kysyä Tekoälyltä, miten Suomella kannattaa toimia, niin että se toimisti turvallisesti sekä omien että naapurimaan asukkiden suhteen. Tämä ei viel kuin pari minuttia aikaa ja säästää satoja tuhansia ihmishenkiä…
Suomi ei lähetä ketään minnekään. Päätöksen tekee se, joka haluaa, uskaltaa ja jolla on mahdollisuus. Jos Mediapooli tykkää päätöksestä niin päätös on laillinen. Ketä kiinnostaa, mitä Niinistö sanoo? Vain Mediapoolia, joka tarvitsee Niinistöä oman julkikuvansa puolustamiseen. Nato-muiluttajien yksiääninen tiedottaminen on vaihtunut erilaisten, keskenään ristiriitaisten väitteiden ja uskomusten, pelotteiden jakamiseen. Tätä julkaisua lukevat suomalaiset, jotka haluavat luotettavaa tietoa. Kannattaako laukata Mediapoolin syötteiden perässä?
Lännen propagandajohtajat, kuten Macron ovat paniikissa. Tosin suurin osa juoksee jo karkuun pelastaakseen sen minkä pystyvät. Jokainen näistä tietää, että sodasta Venäjän kanssa ei hyvä seuraa ja oma ura loppuu oman maan tuhoutumiseen ja vallanpitäjien tuomitsemiseen ja rankaisuun. Ainoa ratkaisu on Zelenskyn häätö valtameren toiselle puolelle tai sitten se ns. lopullinen ratkaisu.
Eikös Zelenskyillä ole valmiiksi jo Miamissa arvokiinteistö, näin ainakin Kaleva-lehti uutisoi ennen sotaa marraskuussa, kun kertoi Pandora-papereista paljastuneen, että Zelenskyi sai miljonääri Kolomoiskylta 30 miljoonaa dollaria. Nämä omistukset sitten nopeasti häivytettiin vaimolle ja muualle, ja sodan alettua koko uutinen katosi Kalevan verkkosivuilta. (Tällaiset seikat saavat minut epäilemään Suomen sananvapautta ja demokratiaa ja kysymään, mitä muuta meiltä pimitetään kaiken aikaa?)
Katoavat uutiset.
Tämä Ukrainan sotahan alkoi jo 2014 Yhdysvaltain masinoimasta vallankaappauksesta Kievin Maidanilla. Sitä ennen ja vielä sen jälkeenkin moni suomalainenkin media raportoi mm. Ukrainan uusnatseista (eikä suinkaan ylistävään sävyyn), vallankaappauksen jälkeen niistä terroriteoista (esimerkiksi Odessa ns. ammattiyhdistysten talon murhapoltto), joita nuo uusnatsit (etupäässä) tekivät Donbassissa, jne. Siis asioita, joista ne eivät Venäjän tultua mukaan puolustamaan Donbassin tasavaltoja enää ole maininneet sanallakaan.
Millainen on sellaisen journalistin moraali, joka vaikenee faktoista tai jopa valehtelee niistä? Eihän siinä ole kuin kaksi mahdollisuutta. Kyseinen lehtihenkilö on joko hyväntahtoinen hölmö tai sitten moraaliton valehtelija, joka ei itse edes yritä ottaa selville totuutta vaan toistelee lähinnä Yhdysvaltojen mediassa kirjoitettuja valheita. (Ymmärrän kyllä, että totuuden kirjoittamisesta valtamediassa nykyään saa helposti potkut)
Mihin on kadonnut tutkiva journalismi, joka esimerkiksi Yhdysvalloissa paljasti aikoinaan Pentagonin paperit tai toi kansan tietoisuuteen Watergate-skandaalin, joka aiheutti ”tricky Dickin” eron? Nykyisin päinvastoin totuuden kertomisesta joutuu pahimmillaan vankilaan. Muistammehan Julian Assangen ja monet muut, joista onnekkaimmat ovat päässeet pakoon esimerkiksi Venäjälle. Venäjä siis näyttäisi suojelevan totuuden kirjoittajia.