Suomessa ”jännitetään” Yhdysvaltain presidentinvaaleja tavalla, joka tuo mieleen hölmöläistarinat. Meillä kun uskotaan kritiikittä sitä kuvaa, jonka koti- ja ulkomainen valtamedia on rakentanut ”edistyksellisistä” demokraateista ja ”konservatiivisista” republikaaneista.
Mediamme ei koskaan esitä kiusallisia kysymyksiä siitä, miksi Yhdysvaltain kansalaisilla ei ole automaattista äänioikeutta tai miten presidentinvaalit voi voittaa ehdokas, joka saa paljon vähemmän ääniä, kuten vuonna 2016 Donald Trumpin voitossa. Mediamme suhtautuu Yhdysvaltojen todellisuuteen lapsenomaisesti, kritiikittä ja todellisia vastauksia penäämättä. Ei siis ihme, että myös keskivertokansalainen seuraa tapahtumia kiltisti kuin teatteriesitystä tajuamatta, että juuri siitä – teatteriesityksestä – on kysymys.
Tällä hetkellä yritetään Yhdysvalloissa synnyttää isolla rahalla mielikuva kansalaisten hyvinvointia ja turvallisuutta ajavasta Kamala Harrisista (republikaanien sanastossa Harris on leftist tai suoraan communist) ja ”rempallaan olevat asiat heti ensimmäisenä päivänä kuntoon laittavasta” Donald Trumpista (demokraattien sanastossa Trump on joko convicted felon tai weird).
Jos vertaillaan Trumpin ja Joe Bidenin hallintokausia (2016–2019 ja 2020–2024), leimaa kumpaakin piittaamattomuus Yhdysvaltain kansalaisten hyvinvoinnista. Trump antoi covidin tappaa kansalaisia sadoin tuhansin (osa 1,2 miljoonasta olisi kuollut joka tapauksessa), kun taas Biden on tuhlannut järkyttävien ongelmien keskellä elävien ei-rikkaiden kansalaisten verovarat järjettömään sotimiseen Ukrainassa ja toisaalta Israelin rikolliseen kansanmurhasotaretkeen Gazassa.
Molempia hallintokausia on leimannut valtapuolueiden kykenemättömyys sopia käytännössä mistään muusta asiasta paitsi Israelin kansanmurhan rahoittamisesta. Trump keskittyi omalla kaudellaan kahteen asiaan eli vauraimpien miljardöörien verotuksen keventämiseen ja Korkeimman oikeuden konservatiivienemmistön turvaamiseen. Biden keskittyi sotimiseen niin voimakkaasti, että häntä uhkaa kohtalo jäädä historiaan lempinimellä ”Genocide Joe”. Republikaanit tukevat Gazan kansanmurhaa täysin rinnoin hekin, mutta suovat tuon lempinimen tietenkin kaikin mokomin vain demokraattipuolueen presidentille.
* * *
Yhdysvaltain marraskuisessa presidentinvaalissa on 4-5 ehdokasta, joilla on edes jonkinlainen mahdollisuus saada valtakunnallisesti vähintään prosentin luokkaa oleva kannatus. Lopputuloksen kannalta sillä ei kuitenkaan ole merkitystä, koska presidenttiä ei valitse kansa, vaan perin epädemokraattisella enemmistövaalitavalla osavaltioittain valittavien valitsijamiesten joukko. Kun useimmissa osavaltioissa jompikumpi valtapuolueista on perinteisesti vahvoilla, niiden tulosta pidetään ennakkoon ”varmana”, vaikka teoriassa valitsijamiehet ovat vapaita äänestämään parhaana pitämäänsä ehdokasta.
Green Partyn edustaja, tohtori Jill Stein saanee prosentin luokkaa olevan äänimäärän, mutta ei voi olla missään osavaltiossa suosituin. Sama kohtalo on John F. Kennedy juniorilla, joka onkin tuoreimpien tietojen mukaan siirtymässä Trumpin leiriin, mistä voisi lohjeta vaikka ministerin pesti. Aina se tuloksen ”noin 4,2 %” voittaa.
Entäs tuo otsikon väite? Se voi kuulostaa rohkealta ja vaikeasti perusteltavalta, mutta ei todellisuudessa ole sitä. Neljästä mainitusta ehdokkaasta vain yksi eli Jill Stein ei ole Israelin sionistisen hallinnon ehdokas, vaikka hän on joukon ainoa juutalainen. Stein ei ole Israelin ehdokas, koska hän vastustaa jyrkästi Gazan kansanmurhasotaa ja vaatii Yhdysvaltoja lopettamaan välittömästi aseiden ja rahan toimittamisen Israelin armeijalle.
Kolme muuta ehdokasta on ilmoittautunut sataprosenttisesti Israelin tukijaksi ilman ennakkoehtoja. Yksikään heistä ei ole juutalainen, mutta kaikki tukevat sionismia. Ainakin Joe Biden on myös julkisesti ja ylpeillen ilmoittanut olevansa sionisti. Alkavan dementian asteesta riippumatta tätä ilmoitusta on turha epäillä, niin vankasti Biden on arvonsa näyttänyt.
Valtamedian luomaan illusooriseen kuvaan jämähtänyt Yhdysvaltain politiikan seuraaja voi levitellä käsiään ja muistuttaa siitä, että vaikka Biden ja Trump ovat tukeneet Israelia ilman poikkeusta, ei heidän suhtautumistaan tule pitää identtisenä, ovathan he ankarasti kiistelevien valtapuolueidensa edustajia. Vastakysymyksenä voi tiedustella, mitä ovat ne Israelin vaatimat asiat, joissa valtapuolueet ovat ratkaisseet asian tiukalla äänestyksellä. Sellaisia asioita ei ole. Tulehtunut tilanne puolueiden välillä ei ulotu Israel-politiikkaan. Sitä ei valtamedia vain koskaan tuo esille, jottei kukaan pysähtyisi pohtimaan, miksi kaikesta muusta riidellään, mutta ei Israel-tuesta.
* * *
Me aidosti ulkopuolisen riippumattomat (ja samalla vallattomat) tiedämme, miksi Yhdysvaltain presidentiksi valitaan aina Israelin tukema ehdokas. Käsittelin asiaa eli sionistien lahjusrahalla ostamien päättäjien todellisuutta jo edellisessä kolumnissani Sionistien raha ja Yhdysvaltain vaalit. Tässä yhteydessä riittää siis todeta, että Israelin näkökulmasta on yksi ja sama, valitaanko presidentiksi Trump vai Harris, teatterikappaleen esitys jatkuu saumattomati. Jill Stein olisi uhka vain siinä äärimmäisen epätodennäköisessä tapauksessa, että hän pääsisi ehdolle ja saisi valitsijamiesten enemmistön riittävän monessa osavaltiossa valtakunnallisesta kannatuksesta riippumatta. Sitä vaaraa ei Yhdysvalloissa varmastikaan ole näköpiirissä.
Onko Israelin näkökulmasta tosiaan yksi ja sama, istuuko Valkoisessa talossa seuraavat neljä vuotta Donald Trump vai Kamala Harris? Hyvin suurella todennäköisyydellä on. Trumpin ensimmäisellä kaudella ehkä vielä hitusen jännitettiin, miten hyvin oikukas ja lyhytpinnainen presidentti tottelee Tel Avivista tulevia määräyksiä. Siinä ei loppujen lopuksi ollut vähäisintäkään ongelmaa, vaan varmuuden vuoksi eli alistumisensa merkkinä Trump siirrätti suurlähetystönsä Jerusalemiin, vaikka kaikki edelliset presidentit olivat moista välttäneet puolueesta riippumatta. Israelin näkökulmasta Trump oli mitä tottelevaisin presidentti. Emme tiedä varmuudella, mutta todennäköisimmin Trumpin nenärenkaana toimi raha muodossa tai toisessa. Mikään muu ei imartelun lisäksi motivoi Trumpia, kuten olemme oppineet tietämään.
Mutta entä ”mustaihoinen naispresidentti” Kamala Harris, voidaanko Tel Avivissa luottaa siihen, ettei hän rupea pullikoimaan ja näyttämään sionisteille kaapin paikkaa? Kyllä voidaan. Viiden miljoonan lahjusdollarin lisäksi Harris tietää, että sionistien määräysvallan uhmaaminen saisi molempien valtapuolueiden enemmistön kääntymään itseään vastaan.
Voi olla, ettei Harris ole syvimmiltään yhtään sen kiinnostuneempi sionismin tukemisesta kuin Trump, mutta politiikka ei toimikaan poliitikon todellisten ajatusten mukaisesti. Harris on samanlainen opportunisti kuin Trump, eikä ole esimerkiksi tähänastisen vaalitaistelun aikana antanut pienintäkään syytä olettaa, että hän yrittäisi kalastella Bidenin julkean kansanmurhan tukemisen vieraannuttamia nuoria äänestäjiä takaisin demokraattipuolueen kannattajiksi.
* * *
Voi olla, ettei tummaihoinen naispresidentti ole Tel Avivin (eli Palestiinan Jaffan kaupungin) juonittelijoiden mieluisin ehdokas. Mutta kyllä hän kelpaa oikein hyvin tottelemaan ja jakamaan Yhdysvaltain kansalaisten verovaroja Israelille siinä missä Trumpin kaltainen kummajainenkin. Suhde on molemmissa tapauksissa yksipuolisen pakottava, sillä ilman yhdysvaltalaisten sionistien tukea kongressissa ja senaatissa jokainen Yhdysvaltain presidentti on nimestään ja sukupuolestaan riippumatta kyvytön saamaan läpi mitään aloitteitaan.
Kun sionistit tukevat sekä Harrisin että Trumpin valintaa (tai lopputuloksessa ei ole isompaa väliä), ei vaalikampanjassa tulla näkemään Israelin sotarikospolitiikan kritiikkiä muualla kuin Jill Steinin tilaisuuksissa, joiden kansallisen näkyvyyden sionistien hallitsema media minimoi tehokkaasti. En usko, että Gazan kansanmurhaa nostetaan millään tavalla esille, ei edes myönteisesti, vaan sionistiset rahoittajat pitävän huolen siitä, että se pysyy niin Harrisin kuin Trumpinkin kampanjassa loppuun asti piilossa. Kansanmurha kun on aina kätevintä toteuttaa ilman uteliasta yleisöä.
Nyt elokuun kääntyessä lopuilleen ei mikään viittaa siihen, että Harris kykenisi häviämään Bidenia vastaan virittäytyneelle ja vanhaa levyä veivaavalle Trumpille, vaikka hänen usein aika sekava esiintymisensä osoittautuisi siksi miltä se vaikuttaa eli alkoholiongelmaksi. ”Mukava” Tim Walz on olemassa, jotta hänet voidaan nostaa esiintymään, jos Harris ei siihen kykene. Mutta se on varmaa, etteivät Israelin sionistit joudu vaalitulosta jännittämään, he voittavat kaikissa mahdollisissa vaihtoehdoissa.
20 kommenttia julkaisuun “Yhdysvaltain presidentiksi valitaan aina Israelin ehdokas”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Ylellä on aika raju dokkari ”Tuomiopäivän saarnaajat” USA:n kristillisestä oikeistosta, jotka ajattelevat, että Jeesus palaa, kun palestiinalaiset on häädetty ynnä muuta. Israel nähdään keskeisessä roolissa näissä lopunajan tapahtumissa.
Dokkarissa oli muun muassa kohtaus, jossa israelilainen yksityinen henkilö tulee ottamaan haltuunsa palestiinalaisen ihmisen talon, palestiinalaisen huudellessa vastustustaan turhaan. Dokumentti on kuvattu ennen tätä sotaa.
https://areena.yle.fi/1-51013219
Aivan kuten natsi-Saksassa ”kolmannen valtakunnan” kansalainen ottaa haltuunsa juutalaisen omistaman talon tai asunnon. Kyllä pitäisi saada tämä sionistien natsipeli jo loppumaan.
https://www.unz.com/ishamir/a-good-jew/
Tähän näyttäisi sopivan linkki Israel Shamir’in tuoreimpaan artikkeliin ”Hyvä juutalainen”, jossa hän valottaa juutalaisten historiaa sekä varhemmalta ajalta että 1900-luvulta. Artikkeli on kirjoitettu erään juutalaisen muistelmateoksen tiimoilta joka on ilmestymässä ranskaksi kun alkuteos on saksaksi.
Shamir on itse venäjän juutalainen, jopa Israelin asevoimissa palvellut joskus 70-luvun taitteessa. Jos joku ei-juutalainen kirjoittaisi kuten hän, leimattaisiin kirjoittaja heti anti-semiitiksi. Kannattaa nähdä vaiva ja lukea tarkkaan, juttu sisältää uutta tietoa lähes jokaiselle suomalaiselle joille juutalaisten historia ei ole kovinkaan tuttu. Sen paremmin Shamir kuin kyseinen Ginsberg/Burg joka jälkimmäinen oli salanimi eivät kaunistele asioita juutalaisille myönteisesti.
Artikkelissa tiivistetään mm. juutalaisten irrallinen rooli Euroopan eri maissa samoin kun heidän asemansa rahan liikkeelle panijoina ja lainanantajina. Kun 1920-luvulla juutalaisten asema vaikeutui eri puolilla he vielä tuolloin pitivät Saksaa parempana kuin Ukrainaa jossa suuri joukko asui, myöskin Ginsberg. Paettiin vainoja Ukrainasta Saksaan koska kokemukset ensimmäisestä maailmansodasta antoivat aihetta luottaa saksalaisiin. Ja kun Stalin liitti Itä-Puolan Neuvostoliittoon juutalaisia kehoitettiin pakenemaan länteen. Kuten he myös tekivät koska bisnes ja sosialismi eivät tukeneet toisiaan. Sosialismia tukeneet juutalaiset olivat tunnettuja nimiä mutta vain pieni vähemmistö. Artikkelissa käydään läpi kuinka sionistit voimistuivat ja kykenivät ohjaamaan muuttovirtaa Palestiinaan, jossa myös muistelmien kirjoittaja, anti-sionisti Ginsberg vietti aikaa kunnes palasi Saksaan.
Kiitos Jan, linkin takaa aukeava juttu on todella suositeltavaa luettavaa jokaiselle, joka ei ole todella paneutunut aihepiiriin jo ennestään.
Itse en ole, enkä olisi kiinnostunut sionismista, ellei se olisi niin vaarallinen ideologia meille kaikille. Minusta se on täysin Hitlerin natsismiin verrattavissa oleva ilmiö globaalissa vaarallisuudessaan. Siksi sitä ei voi jättää huomiotta. Totuudellinen tieto on senkin kohdalla vahvin ase pitkällä tähtäimellä.
”Totuudellinen tieto on senkin kohdalla vahvin ase pitkällä tähtäimellä.” Eli kiikaritähtäimellä.
Ei yhtään kamalammat hampaat Harrisilla, ei yhtä hevon kuin Stupsodentillä, mutta valkiat ja kauniissa rivissä. Nyt olisi Amerikoihin tyrkyllä parhaimman näköistä pressaa ikinä.
Moni kakka..kakku päältä kaunis.
Juutalaisuudesta en tähän hätään keksinyt mitään, ne tekevät sen itse.
Hyvin tiivistetty ja siksi riviäkään tästä ei nähdä valtamediassa. Mutta muistaako kirjoittaja milloin asiat kääntyivät näin jyrkästi Israelin eduksi ? Kennedy ei ollut Israelin mies. Jotkut jopa olettavat, että Israel oli osallisena hänen murhansa suunnittelussa koska hän ei olisi halunnut antaa ydinasetta Israelille. Itse pidän kuitenkin CIA-MIC -ryhmää todennäköisempänä murhan toimeenpanijana. Mistä päästään Kamala Harrisiin, joka jos ei muuta, niin on täydellinen ehdokas MIC:n eli sotateollisen kompleksin kannalta. Samasta syystä kun Ursula von der Leyen oli Saksan puolustusministeri. Hän ei sekaantuisi sen toimintaan mitenkään, siksi.
Trump saattaa erota Harrisista juuri siinä, että hän haluaa sekaantua ainakin seikkailumielessä. ”Mulle ei kukaan tule urputtamaan”. Eli jos samanhenkiset kenraalit ovat mukana Lähi-Idän sota laajenee. George Bush jr yritti sotaa Iranin kanssa 2007 vaiheilla, mutta amiraali Fallon sanoi ”ei käy, ei minun komennossani”. Onko ketään kenraalia joka panisi Trumpille hanttiin ? Jopa monet Trumpin entiset kannattajat ovat sanoneet, että hän ei enää edusta muutosajattelua samalla tavalla kuin 2016. Ja sekään ajattelu ei tuottanut mitään uutta.
Jill Stein’illa ei ole mahdollisuuksia ja kongressissa on vain kourallinen edustajia jotka eivät tue Israelin politiikkaa. Äskettäin uutisoitiin, että lähes jokaisella kongressin jäsenellä on oma lapsenvahtinsa AIPAC:in toimesta joka pitää heidät oikealla polulla.
Kuten tuossa elokuun alussa julkaistussa kolumnissani https://naapuriseura.fi/sionistien-raha-ja-yhdysvaltain-vaalit/ totesin, John F. Kennedy suhtautui vielä aika kriittisesti Israelin tukemiseen, vaikka ei sitä kokonaan torjunut. Nykyisin tuntemamme Israelin tukeminen ehdoitta käynnistyi Ronald Reaganin kaudella, jolloin moni muukin asia esimerkiksi taloudessa muuttui jyrkästi huonompaan suuntaan. Reaganin jälkeisistä presidenteistä käsittääkseni Obama halusi pitää kiihkeimmät sionistit vähän irti itsestään. Todennäköisesti kongressin ja senaatin edustajien lahjonta oli kuitenkin jo niin pitkällä, ettei yksin presidentin näkemyksellä enää ollut ratkaisevaa merkitystä. Oma näkemykseni on erittäin pessimistinen. Yhdysvaltain sionistinen hallinta ei murru ”demokraattisesti”, vaan se murtuu sitä kautta, että Israel eristetään poliittisesti ja taloudellisesti, oli Yhdysvallat mitä mieltä tahansa.
Niin, saatiinhan Etelä-Afrikankin rasistinen hallinto lopulta kukistettua.
Kuva USA:sta muuttuu päivä päivältä vastenmielisemmäksi ja samalla kasvaa ihmetys miksi nämä meidän niinistöt ja stumpit voivat ihailla sellaista sanonko-ma-mitä. Onko vastaus vain raha? Ja kun tässä nyt ihmettelemään ruvettiin niin suuri ihme on sekin miten Israelista, tuosta ”pyhästä maasta” tuli tuollainen käärmeidenpesä?
Onpahan samanlaisia hevonhampaita USA:ssa ja Suomessa. Eivät erotu toisistaan!!
Mennäksemme historiaan, niin joku asiasta tietävä voisi selventää sitä asiaa, että kuka tai ketkä aloittivat Saksassa 30-luvun lopulla ja 40-luvulla juutalaisvainot. Mitkä olivat ne syyt kaikkeen tapahtuneeseen. Olivatko saksalaiset kaukaa viisaita aloittaessaan juutalaisten murhaamisen ja oliko heillä joku syy siihen? Onko Saksassa analysoitu sodan ajan tapahtumia.
Oma ajatteluni taipuu siihen suuntaan, että sionistit kaivavat itselleen kuoppaa, kuvitellen olevansa muita parempia. Jossain vaiheessa juutalaisuus harventuu sodan kautta.
Juutalaisviha sisältyi keskeisenä elementtinä Adolf Hitlerin ajatteluun. Sen takia juutalaisten ahdistelu ja avoin vainoaminen alkoi heti, kun natsipuolue pääsi – muodollisesti täysin laillisesti – valtaan. Juutalaisten vainoissa voidaan hahmottaa eri vaiheita, joista ”pehmeimmässä” heidät pyrittiin häätämään pois Saksan alueelta (kun ensin oli ryöstetty mahdollisimman suuri osa heidän omaisuudestaan). Painostettu maanpako jatkui senkin jälkeen, kun juutalaisia alettiin kohdella avoimen väkivaltaisesti. Ennen maailmansodan syttymistä keskitysleirit eivät vielä olleet varsinaisia tuhoamisleirejä, kuten myöhemmin.
Juutalaisiin kohdistetuilla vainoilla on natsien ideologiaa pidempi ja alueellisesti paljon laajempi historia, mutta 1930- ja 1940-luvuilla ilmiö kärjistyi holokaustina tunnettuun massamurhaamiseen natsien rotuideologian siivittämänä. Sionismin kanssa asialla ei ymmärtääkseni ollut mitään suoranaisten tekemistä, vaan rasistisella rotuajattelulla.
Saksa joutui hävityn sodan takia tekemään tiliä suhteestaan natseihin, mikä johti mm. kaiken natseihin viittaavankin tiukkaan kriminalisointiin. Julkisuudesta siivottiin siis kaikki Hitleriin etäisestikin viittaava, mutta toisaalta suurin osa natsipuolueen jäsenistä palasi sodan jälkeen yhteiskuntaelämään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Moni merkittävässä asemassa ollut natsi saavutti myös sodanjälkeisessä Saksassa merkittävän aseman, kun muutama vuosi oli kulunut. Asiasta vallitsee kaksi näkemystä. Yhden mukaan Saksa katui aidosti ja katkoi kaikki siteensä juutalaisvastaisuuteen, ja tämä on virallinen näkemys. Kriittisemmän tulkinnan mukaan samat syyt, jotka mahdollistivat Hitlerin ja juutalaisvihan nousun, ovat edelleen olemassa, vaikka näkymättömissä.
Historiallinen juutalaisviha ja antisemitismi on syytä pitää erillään sionistisesta ajattelusta, joka on maallinen ideologia. Sen vastustaminen ei sisällä (vaikka voi sisältää) juutalaisvastaisuutta. Juutalaisuus on uskontoa ja kulttuuria, ei etnisyyttä. Ironista tai ei, nykypäivän sionistit tulevat erittäin hyvin toimeen äärioikeistolaisten toimijoiden kanssa. Kaikkea vasemmistolaisuutta taas moderni sionismi vastustaa ja inhoaa.
”Juutalaisuus on uskontoa ja kulttuuria, ei etnisyyttä. ” Tämä onkin mielenkiintoinen kysymys.
Onko juutalaisuus aina ollut ennen kaikkea uskonnon ympärille kokoontunut ihmisryhmä, vai onko heillä ollut yhteisiä etnisiä ominaisuuksia? Nenistä päätellen on ollut. (Oliko tämä poliittisesti epäkorrekti lause?) Mutta esim. käsite ”seemiläinen” perustuu mytologiaan ja on alun perin ollut kielitieteellinen käsite.
Kiitos kiinnostavasta katsauksesta. Täällä tosiaan ei edes ihmetellä, miksi amerikkalaisilla ei ole automaattista äänioikeutta, vaan heidän pitää kirjautua äänestäjiksi.
Juutalaiset lienevät maailman verkostoitunein etninen ryhmä. Mutta, kuten tekstistä kävi ilmi, kaikki juutalaisetkaan eivät kannata Gazan kansanmurhaa.
Detalji: Trumpin tytär Ivanka näkyi kääntyneen juutalaisuuteen v. 2009, ennen avioitumistaan ”modernin ortodoksi-juutalaisen” Jared Kushnerin kanssa.
Yhdysvaltain pressanvaalit todistaa sen, että ”money talks” on täyttä faktaa!
Raha ei selitä Trumpin asennetta Israeliin. Hän on molemmissa edellisissä vaaleissa saanut juutalaisjärjestöiltä vaaliavustusta vain murto-osan siitä mitä demokraattiehdokas. Asennetta selittää kristillisiksi sionisteiksi kutsuttu joukko, joka on republikaanisen puolueen peruskannattajakuntaa. Trumpilla ei ole varaa menettää sen ääniä.
On totta, että Trumpin kohdalla kristilliset sionistit ovat välittöminä äänestyskäyttäytymisen säätelijöinä tehokas pakotin toimia sionisteja tyydyttävällä tavalla. Toisaalta emme välttämättä tunne hyvin tästä piiristä lähtöisin olevia rahoittajia, joiden nimenomainen tuki on Trumpille tarpeen. Hänhän ei ole toiminnallisesti rikas, vaikka yrittää sellaisen kuvan kannattajilleen antaa, vaan pääosin liiketoimissaan epäonnistunut ja koko ajan lisärahoituksen tarpeessa.
Yksi mahdollinen Trumpiin vaikuttava rooli sionisteilla on voinut olla myös niissä erikoisissa järjestelyissä, joiden tuloksena Saudi-Arabia myönsi Ivanka Trumpille ja Jared Kusnerille miljardiluokkaa olevaa rahoitusta. Joskus vaikutusvalta toimii pitkälläkin viiveellä eli kiitollisuudenvelalla. Vaikka suoranainen vaaliavustaminen on jotenkin säänneltyä, taustalla voi olla näennäisesti ”epäpoliittisia” bisneskuvioita, joita julkisuus ei koske. Itse pidän todennäköisenä, että iso joukko yhdysvaltalaisia päättäjiä – molemmista valtapuolueista – on myös ei-julkisen rahan puolella kiinni sionistisen rahan lonkeroissa.
SIONISTIEN USA
”Aina kun teemme jotain, meitä varoitetaan, että Amerikka rankaisee meitä siitä. Painakaa mieleenne: On turha pelätä, että Yhdysvallat painostaisi Israelia. Me, juutalainen kansa, hallitsemme Amerikkaa ja myös amerikkalaiset tietävät sen.” Israelin pääministeri Ariel Sharon lokakuun 3. 2001. Kol Yisrael radio. Juutalaisten pyrkimys maailmanvaltaan ja toisten kansojen heikentämiseen käy ilmi myös tohtori Max Mandelstammin avajaispuheesta Baselin sionistikonferenssissa 29.8.1897 (Le Temps, 3.9.1897): ”Juutalaisten tulee käyttää kaikki keinot ja kaiken valtansa estääkseen kaikkien muiden kansojen nousun ja menestyksen, jotta saavutamme historiallisen tavoitteemme s. o. maailmanvallan.” Tänään sionisteilla on valtavasti valtaa länsimaissa, sillä kukaan ei uskalla vastustaa sionisteja. Sionismi perustuu juutalaisten pyhään kirjaan Talmudiin. Talmudin häpeilemättömät ja toistuvat viittaukset ei-juutalaisiin eläiminä ja ”luomisen ylimaallisena jätteenä”, kuten myös kertomukset vihollistensa keittämisestä siemennesteessä ja ulosteissa, ovat ilmaisuja rotuvihasta, joka olisi saanut Hitlerin punastumaan. Gazan kansanmurha on täysin talmudistista politiikkaa.
”Rotumme on herrarotu. Olemme tämän planeetan jumalat. Eroamme yhtä paljon meitä alemmista roduista kuin ne eroavat hyönteisistä. Itse asiassa meihin verrattuna muut rodut ovat petoja ja eläimiä – parhaimmillaankin karjaa. Muut rodut ovat ulostetta ihmishahmossa. Meidän tehtävämme on hallita alempia rotuja. Maallista valtakuntaamme tulee hallitsemaan suuri johtaja rautaisella otteella. Massat tulevat nuolemaan varpaitamme ja palvelemaan orjinamme.” Israelin pääministeri Menachem Begin puheessaan Knessetille (Israelin parlamentille); lainaus Amnon Kapelioukin teoksesta ”Begin and the Beasts”, New Statesman, kesäkuun 25. 1982.
Ainakin Yhdysvalloissa toimii aktiivisesti juutalaisryhmiä, jotka korostavat sionismin ja juutalaisen eroa. Israelissakin osa ns. puhdasoppineista ryhmistä suhtautuu sionismiin jyrkän kielteisesti. Käytännön tasolla asia näkyy siten, että asiasta kuin asiasta löytyy kaksi täysin vastakkaista viestiä antavaa rabbia ja kun sionismia vastustavat juutalaiset osallistuvat pro-Palestiina-toimintaan, heitä kohdellaan yhtä väkivaltaisen brutaalisti kuin palestiinalaisiakin. En itse ole minkään sortin juutalaisuuden tuntija, mutta tämä kahtiajako näkyy esimerkiksi Twitterin palstoilla koko ajan. Yhtä, kaikkien maailman uskonnollisten juutalaisten hyväksymää suhtautumista sionistiseen herrakansa- ja maailmanvalloitusajatteluun ei käsittääkseni ole olemassa.
SIONISMI JA JUUTALAISET
Sionismia kannattaa valtaosa juutalaisista. Ja sionismi perustuu Talmudiin, joka on jokaisen uskonnollisen juutalaisen perusteos. Esim. Netanjahu on ehdottanut, että Talmud otettaisiin Israelin perustuslakiin. Sionisteja johtaa salainen komitea, jota voi kutsua Siionin Viisaiksi ja jota johtavat Rothschildien pankkiirisuku. Medioiden omistussuhteista riippumatta Suomen valtamedia toimii USA:n ja juutalaisen harvainvallan uskollisena ja auttavana äänitorvena. Tästä oli hyvänä esimerkkinä tapaus ”Pertti Salolaisen lausunto”. Salolainen totesi tällöin, Ylen aamu-tv:ssä perjantaina 30.11.2012, seuraavaa: “Yhdysvaltojen on vaikea ottaa neutraalimpaa kantaa Israel–Palestiina-asiassa, koska heillä on niin vaikutusvaltainen juutalaisväestö, jolla on sekä rahat että media käsissä” (STT-IL 2012).
Juutalaisen eliitin etuja ajava Simon Wiesenthal-järjestö reagoi salamannopeasti Salolaisen puheisiin. Järjestö myös edellytti hallitusta erottamaan Salolaisen virallisesta asemastaan (HS 2012). Sionistien pyrkimys maailmanvaltaan on perustotuus, jonka mainintaa sionistit ei halua kuulla muilta kuin juutalaisilta.