Vuosikymmeniä on käyty akateemista väittelyä siitä, ajautuiko Suomi toisen maailmansodan yhdeksi osapuoleksi voimatta itse vaikuttaa asiaan. Nyt tällaista debattia ei tarvita: Suomi on itse tahtonut päästä suurvaltojen väliselle kriittiselle alueelle.
Jos Venäjä ja USA/NATO päätyvät yhteenottoon, Suomen olemassaolo on uhattuna poliittisen johdon omien päätösten tuloksena.
Tämä maa ei ole nyt ajopuu, mutta siitä voi tulla uppotukki.
***
Suomen nykyinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja sojottaa 180 astetta eri suuntaan kuin aikaisempi. Paasikivi ja Kekkonen loivat suurella työllä ja ihailtavalla mielenmaltilla pohjan itsenäisyydelle ja hyvinvoinnille. Idänsuhteet olivat ykkösasia, sattuneesta syystä.
Linja pysyi vakaana vielä Koiviston ja Halosen kausina. Suhteet näyttivät jatkuvan asiallisina myös Niinistön hoitaessa presidentin tehtäviä. Mutta kuten nyt tiedämme, verhojen takana suunniteltiin ja pohjustettiin täyskäännöstä – Nato-jäsenyyttä.
Asialla olivat ylimmän tason sotilaat ja oikeistopoliitikot, kärkenä juuri Niinistö. Myyräntyö pysyi piilossa lähes lopulliseen ratkaisuun saakka.
Niinistö vaikutti epäröivän ja jopa vastustavan sotilasliiton jäsenyyttä vielä vuonna 2021, vaikka hänen kantansa piti tulla kaikille selväksi jo kesällä 2014, jolloin TP+UTVA (tasavallan presidentin ja keskeisten ministerien muodostama valiokunta) teki päätöksen ns. isäntämaasopimuksen allekirjoittamisesta Naton kanssa.
Olisi luullut valtavirtamedian huomanneen ja muistaneen tuon. Varmasti huomasi ja muisti, mutta ei paljastanut skandaalia, koska oli laidasta laitaan Nato-jäsenyyden vankka kannattaja.
Vastuuton media hylkäsi vanhat kunnon journalismin periaatteet. Se oli valtiovallan perustaman Mediapoolin ohjailemana muuttunut Yhdysvalloissa pääosin tuotetun propagandan megafoniksi.
Kokenut diplomaatti, erikoislähettiläs Heikki Talvitie kuvasi tilanteen osuvasti Suomen geopoliittisen seuran julkaisussa: ”Suomen media on julistanut Venäjän ja venäläiset pahan ilmentymiksi. Ukkosenjohtimena toimii presidentti Putin, jonka hahmo saa suomalaisessa mielentilassa joka päivä uusia komponentteja pahuuden ja häpeän kriteerein mitattuna.”
Talvitie summasi samassa artikkelissa, jonka myös Naapuriseuran Sanomat julkaisi, kokonaistilanteemme:
”Suomen suhteet Venäjään ovat kriisissä. Poliittisia suhteita ei ole. Raja on kiinni. Propaganda kukoistaa molemmilla puolin… Suomi menee nyt militarismi edellä ja politiikka perässä. Tähän yhtälöön liittyy paljonkin erilaisia riskejä, jopa Suomen valtion olemassaolon kannalta.”
Kun Talvitie on ollut kuultavana puolustusvaliokunnassa, häntä on kuunneltu, mutta ei kuultu. Kokoomuksella on ulkopolitiikassa täydellinen värisuora eli valta, jonka vuoksi korvat ovat tukkeutuneet kritiikille, varoituksille ja vaihtoehdoille. Edes äärimmäisen vaaran merkkejä ei haluta huomioida.
***
Ellei tilanne olisi Suomen kannalta kuolemanvakava, tasavallan presidentti Alexander Stubbin toimintaa ja lausuntoja voisi pitää naurettavina. Stubb on kiteyttänyt linjansa ”arvopohjaiseksi realismiksi”. Määritelmä on puhdasta potaskaa ja siansaksaa.
Linjan hahmotteli oikeastaan ensin taannoinen pääministeri Sanna Marin lausumalla, että ”kaikki siteet Venäjään on katkaistava”.
Vielä ytimekkäämmin asia kuultiin Stubbin suusta jo presidentinvaalin tv-tentissä. Kysymykseen vastaisiko hän, jos Venäjän Federaation presidentti Vladimir Putin soittaisi, Stubb sanoi: ”En.”
Media ei nostanut hälyä tuosta kaikkien aikojen älyttömimmästä kahden kirjaimen lausunnosta. Valtiomiehen puhetta!
Stubb tuli valituksi ja varmisti monilla jatkokommenteillaan, ettei puhelua Kremlistä tule.
Entäpä, jos Putin olisi soittanut kysyäkseen, voisiko Suomi toimia välittäjänä Ukrainan kriisissä? Entä, jos Suomelle olisi tarjoutunut tilaisuus johonkin diplomaattiseen tehtävään, jolla suurvaltojen välistä jännitettä voitaisiin vähentää?
”En vastaisi”, lausui siis nykyinen ulkopolitiikan johtaja, joka muun ohella haluaa toistuvasti korostaa olevansa myös puolustusvoimain ylipäällikkö.
***
Heikki Talvitie on oikeassa. Militarismi edellä mennään, ja lisäksi vielä uhoten ja kuvitellen, että hupenevasta hegemoniastaan taisteleva Yhdysvallat tulee sotilaineen ja aseineen Suomeen ensisijaisena ja epäitsekkäänä tavoitteenaan turvata tämän pienen rajamaan itsenäisyys – se, joka on jo menetetty.
Nyt Suomeen on tulossa Naton joukkoja. Lisäksi olemme luovuttamassa Yhdysvalloille 15 tukikohta-aluetta. Heikki Talvitie huomauttaa, että niistä käsin Yhdysvallat voi edistää omia valtionintressejään ilman, että Suomella on siihen juuri sanomista.
”Nyt taistellaan maailman herruudesta ja siinä Suomi on vain strateginen rajamaa, jonka hallintaan sillä itsellään on enää rajallinen mahdollisuus… Aikajanalla kysymys on muutoksesta vuosisataiseen tilanteeseen, ja siksi riskit ovat suuret ja tilanne elää Suomen ja Ruotsin voimatta siihen paljoakaan vaikuttaa.”
”Suomelle on erittäin vaarallista joutua suurvaltojen asevoimien rintamalinjalle”, Talvitie kirjoittaa.
Juuri sinne tämä poloinen maa on aasien vetämänä viety.
***
Mitä pitäisi tai mitä voitaisiin tehdä maan pelastamiseksi?
Mitä tapahtuisi, jos poliittinen johtomme heräisi horroksesta ja päättäisi, että Suomen on erottava Natosta ja peruttava DCA-sopimus?
Kysymys on tietysti vain retorinen ja turha.
Yhdysvallat, joka on epäonnistumassa hankkeessaan ”heikentää” tai tuhota Venäjä tekemällä Ukrainasta Naton jäsenenä tuon tavoitteen saavuttamisen välikappale, on saanut Suomesta loistavan korvikkeen. Se on päässyt ohjuksien ja jopa tykinkantaman päähän Pietarista ja Kuolan niemimaasta, Venäjän silmäteristä.
Se ei tulisi suostumaan ”isäntämaa” Suomen pyyntöön erota sotilasliitosta, ja yhtä varmasti se ilmoittaisi, että DCA-sopimus 15 tukikohdasta on ja pysyy katkeraan loppuun saakka.
Tarvittaisiin joku olennainen muutos globaalissa politiikassa ja suurvaltojen suhteissa, että Suomi vapautuisi hirttosilmukasta, johon se on ehdoin tahdoin halunnut päästä työntää.
***
Neuvostoliittoon verrattuna uusi Venäjä on ollut lempeä naapurimme. Vladimir Putinin aikana se ei ole yhden yhtä kertaa uhkaillut Suomea, vaikka näin on väitetty. Suomi sen sijaan on ollut aloitteellinen suhteiden katkomisessa.
Nyt haluttuun kriisiin on päästy. Vihakampanjan tulokset näkyvät rajusti maan ilmapiirissä ja myös taloudessa, joka on syöksykierteessä itäkaupan loputtua ja keskeisten vientimaittemme, kuten Saksan, ajauduttua myös Ukrainan sodan tukemisella talousahdinkoon.
Uskooko presidentti Stubb ja hänen esikuntansa todella, että Venäjä olisi hyökännyt neutraalina pysyttelevään Suomeen?
Myöntääkö media koskaan valheensa ja Venäjällä pelottelun?
Onko mahdollista, että tilanteiden muuttuessa nykyinen poliittinen johto nöyrtyisi myöntämään erehdyksensä ja korjaisi kurssia ratkaisevasti?
Vai avaisiko kansa silmänsä sodan uhan todellistuessa? Olisiko edellytyksiä käydä oikea, realistinen ja julkinen keskustelu Suomen tilanteesta ja tulevaisuudesta?
69 kommenttia julkaisuun “EI AJOPUU VAAN UPPOTUKKI”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Suomi ei ollut aiemminkaan ajopuu.
Täällähän ihailtiin avoimesti natsi saksaa.
Saksalaiset sotilaat maassamme olivat alkuun muka lomalaisia. Risto Ryti meni myöhemmin lupaamaan
jopa kaikki Suomen hevosetkin Saksan armeijan käyttöön. Nyt tuntuu että samat voimat ovat johtamassa maamme mieron tielle. Amerikkalaiset saavat tulla ja mennä aseineen vapasti maahamme dca sopimuksen myötä. Hallitus on muuttamassa ydinenergialakia salliaksen ydinaseiden kuljetuksen tai varastoinnin maahamme.
Tämä kaikki tehdään kysymättä asiaa Suomalaisilta. Tätä ei pidä kenenkään itseään kunnioittavan Suomalaisen hyväksyä.
Epätoivoiset ”hullut” ovat kaikista vaarallisimpia. Kun lupa iskeä syvälle Venäjälle on luvassa. Tulee sieltä takuulla vastaisku. Mitä muuta tarvitaan kolmannen maailmansodan syttymiseen.
Todellisuus on lännen ”demokraattisilta arvojohtajilta” paossa, mikä tekee tilanteesta vielä vaarallisemman.
Annikki
Maunon juttu näyttää saaneen vastineita ihan kaikesta mahdollisesta. Joten lisäänpä minäkin lusikkani soppaan : luin juuri äsken että Ukraina on valtiona kaput eli konkurssissa ja kaatuisi heti jos Rotschildin pankki ei maksaisi virkamiesten palkkoja. Kova juttu vai. WESTin suuri maailmanvalloitus on pysähtynyt mutta miten kertoa se aivopestyille massoille (myös suomalaisten enemmistölle). Ongelmaa varmaan mietitään Washingtonissa.
Hauska juttu Toinen Kaenaelta. Kokemusta Hesarin kommentoinneista on sillä tavalla, että noin 30 %:a ylittää sensuurin. Olen käsitellyt seuraavia aiheita: kansalaisen maksajana olemista, keuhkojen kestävyyttä mielettömän sotimisen harjoittelua ilmastohävittäjillä sekä kaikenlaista ympäristön tuhoamista! Ihmettelen, että en ole joutunut boikottiin, kun Hesarin toimittajilla ei ole pienintäkään tuntumaa reaalimaailmaan!!
Samaan aikaan, kun täällä vasemmistolaiset lehdet oikeiston mukana ylistävät kuorossa USA:n imperialistista ulkopolitiikkaa, on kommunismin aave alkanut leijua USA:n yllä. Nuoret sosialismista innostuneet amerikkalaiset ovat perustaneet USA:han uuden kommunistisen puolueen.
Sepä olisikin varsinainen Deus ex machina – ratkaisu tähän Suomen kiperään tilanteeseen, että USA kääntyisi sosialistiseksi valtioksi. – Johan tulisi taas Suomen eliitille kiire rynnätä Washingtoniin ja ryhtyä perumaan DCA -sopimusta!
Kim Iversen haastattelee USA:n uuden kommunistisen puolueen Carlos Garridoa:
https://www.youtube.com/watch?v=gQ6M7AbMudQ
Kommunistisen puolueen (kuten minkä tahansa puolueen) perustamisesta on pitkä matka suuren vuosisatoja harhaan johdetun valtion muuttumisesta sosialistiseksi varsinkin kun kaikki ne sosialismikokeilut ovat aina enemmän tai vähemmän epäonnistuneet käytännössä.
En usko, että USA muuttuu mihinkään muuhun suuntaan kuin entistä pahemmaksi. Deep State Mafia pystyy muuttamaan oikeuden tuomiot sellaisiksi kuin haluaa (esimerkkinä vaikka Trumpin tuomiot) tai vaalitulokset mieleisikseen tai ”what ever”.
Aivan kuten Neuvostoliittoa oli mahdoton voittaa/muuttaa ulkoapäin samoin on Yhdysvaltoja. Ainoa tapa, jolla USA voi muuttua on sama kuin Neuvostoliitolla eli täydellinen romahdus. Enää se ei ole yhtä utopistinen ajatus kuin muutama kymmenen vuotta sitten. Kaikki imperiumit kukistuvat aikanaan.
Erittäin hyvä analyysi.
Usein mediassa toistetaan, että Venäjään ei voi luottaa, että se on arvaamaton ja että se rikkoo aina sopimuksensa. Tällainen toistelu herätti epäluuloni, ja annoin chat-gpt:lle tehtäväksi koostaa lista Venäjän ja USA:n sopimusrikkomuksista ajalta 1991-2014.
Tulokset olivat mielenkiintoisia. Alla lyhentämäni versio. Tehkää omat johtopäätöksenne ja huomauttakaa, jos mielestänne tekoälyn koosteessa on kyseenalaisia kohtia. Testataan samalla tekoälyn luotettavuutta. Aika monessa kohdassa se puhuu ehdollisesti: ”on syytetty”, ”väitetään”, mikä on minusta yllättävää, luulin, että tekoäly perustaa vain todistetuista faktoista.
————–
Chat-gtp: VENÄJÄN JA USA:n RIKKOMAT KANSAINVÄLISET SOPIMUKSET VUOSINA 1991-2014?
VENÄJÄN RIKKOMAT
”Venäjä on rikkonut kahdeksaa sopimusta tänä aikana. Neljä näistä rikkomuksista liittyy Georgiaan tai Ukrainaan.
1. BUDAPESTIN MUISTIO (1994) Ukraina, Valko-Venäjä ja Kazakstan luopuivat ydinaseistaan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Venäjä, Yhdysvallat ja Iso-Britannia antoivat sitoumuksen olla käyttämättä voimatoimia tai uhkaa niitä vastaan ja kunnioittaa niiden suvereniteettia ja alueellista koskemattomuutta. Rikkomus:
Krimin liittäminen Venäjään tapahtui vuonna 2014, mutta rikkomukset alkoivat jo ennen tätä, kun Venäjä lisäsi sotilaallista painostusta ja tukea separatistisille liikkeille Ukrainassa.
2. YHDISTYNEIDEN KANSAKUNTIEN PERUSKIRJA (1945) kieltää valtioita käyttämästä voimaa tai uhkaamalla toisen valtion suvereniteettia tai alueellista koskemattomuutta. Rikkomukset:
Venäjän hyökkäys Georgiaan vuonna 2008 sekä myöhemmin Etelä-Ossetian ja Abhasian itsenäisyyden tunnustaminen. (- Sisko: Heikki Talvitien mukaan Venäjä sanoi näiden maiden tunnustamisessa noudattaneensa samaa periaatetta kuin länsi noudatti tunnustaessaan Kosovon itsenäisyyden, vaikka Serbia Kosovon maakunnan tuolloin omistavana valtiona vastusti sitä.)
3. HELSINGIN PÄÄTÖSASIAKIRJA ETYK (1975) Osanottajavaltiot, mukaan lukien Neuvostoliitto, sitoutuivat kunnioittamaan toistensa suvereniteettia, rajoja ja pidättäytymään voimankäytöstä. Rikkomukset:
Venäjän toimet Georgiassa ja Ukrainassa rikkovat näitä periaatteita.
4. GEORGIAN JA VENÄJÄN VÄLINEN TULITAUKOSOPIMUS (2008) Sopimus edellytti molempien osapuolten joukkojen vetäytymistä konfliktialueelta ja paluuta lähtöasemiin. Rikkomukset:
Venäjä ei vetäytynyt kaikilta Georgian alueilta, vaan säilytti sotilaallisen läsnäolon Etelä-Ossetiassa ja Abhasiassa, jotka ovat edelleen käytännössä Venäjän hallinnassa.
5. WIENIN SOPIMUS DIPLOMAATTISUHTEISTA (1961) Se määrittelee diplomaatin koskemattomuuden ja lähettilään suojelun. Rikkomukset:
Venäjä on syyllistynyt useisiin diplomaattisia käytäntöjä rikkoviin toimiin, mukaan lukien entisten vakoojien ja diplomaatin myrkytykset ulkomailla. Esimerkkinä voidaan mainita Aleksandr Litvinenkon myrkytys Lontoossa vuonna 2006, joka rikkoi Wienin sopimuksen periaatteita.
6. CFE-SOPIMUS (Conventional Armed Forces in Europe, 1990) (suomeksi: TAE) Tämä sopimus rajoitti tavanomaisten aseiden ja joukkojen määrää Euroopan alueella pyrkien estämään suuria aseellisia yhteenottoja. Rikkomukset:
Venäjä keskeytti osallistumisensa TAE/CFE-sopimukseen vuonna 2007, mikä oli monien mielestä sopimuksen rikkomus. (- Sisko: Venäjähän kommentoi tätä tuolloin, että sopimus ei ole enää ajanmukainen, mitä se ei ollutkaan, NATON laajennuttua itään niin paljon.)
7. EUROOPAN IHMISOIKEUSSOPIMUS (1953) Sopimus sitoo Euroopan neuvoston jäsenvaltioita kunnioittamaan ihmisoikeuksia, mukaan lukien oikeus elämään, oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja sananvapaus. Venäjä erotettiin tästä neuvostosta v. 2022. (Sisko: Huom. Euroopan neuvosto on eri asia kuin Eurooppa-neuvosto.) Rikkomukset:
Venäjää on toistuvasti syytetty ihmisoikeusloukkauksista Pohjois-Kaukasiassa, erityisesti Tšetšenian sodan aikana. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut useita langettavia päätöksiä Venäjää vastaan.
8. INF-SOPIMUS (Intermediate-Range Nuclear Forces Treaty, 1987) kielsi Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton (myöhemmin Venäjän) keskipitkän matkan maasta laukaistavien ohjusten (500–5 500 km) kehittämisen, tuotannon ja käytön. Rikkomukset:
Venäjän on epäilty jo ennen vuotta 2014 kehittäneen ja sijoittaneen INF-sopimuksen kieltämiä ohjusjärjestelmiä.
——————————————
USA:n RIKKOMAT KANSAINVÄLISET SOPIMUKSET
1. YK:n PERUSKIRJA (1945), rikkomukset:
– Jugoslavian pommitukset 1999
– Irakin sota 2003
2. GENEVEN SOPIMUKSET (1949), jotka säätelevät aseellisten konfliktien käytäntöjä ja siviilien sekä sotavankien kohtelua. Rikkomukset:
– vangitsemis- ja kuulustelukäytännöt: ”War on Terror” -kampanjan aikana. USA:ta syytettiin mm. vankien kidutuksesta ja epäinhimillisestä kohtelusta erityisesti Guantánamo Bayn vankileirillä ja CIA:n salaisissa vankiloissa ympäri maailmaa.
– Abu Ghraib -skandaali (2004): Yhdysvaltain sotilashenkilökunta syyllistyi irakilaisten vankien pahoinpitelyyn ja kidutukseen Abu Ghraibin vankilassa.
3. BIOLOGISTEN ASEIDEN YLEISSOPIMUS (Biological Weapons Convention, 1972) Sopimus kieltää biologisten aseiden kehittämisen, tuotannon ja varastoinnin. Rikkomukset:
– biotutkimukset: Yhdysvaltojen biotutkimusohjelmia on ajoittain kritisoitu, mutta suoria todisteita sopimuksen rikkomisesta ei ole. Jotkut asiantuntijat ovat kuitenkin kyseenalaistaneet tiettyjen tutkimusten yhteensopivuuden sopimuksen kanssa.
4. KANSAINVÄLINEN TUOMIOISTUIN (ICJ) Rikkomukset sen päätöksiä kohtaan:
– Nicaragua vs. Yhdysvallat (1986): Vaikka tämä tapaus on ennen vuotta 1991, sen vaikutukset ulottuvat myöhemmille vuosille. Yhdysvallat kieltäytyi noudattamasta ICJ-päätöstä, jossa se tuomittiin Nicaraguan hallituksen vastaisen Contra-sissiliikkeen tukemisesta.
5. WIENIN SOPIMUS DIPLOMAATTISUHTEISTA (1961) Rikkomukset:
– NSA:n vakoilutoimet: Vuonna 2013 Edward Snowdenin paljastamat tiedot osoittivat, että Yhdysvaltain kansallinen turvallisuusvirasto (NSA) oli vakoillut muiden valtioiden diplomaattisia edustustoja, mukaan lukien YK- ja EU -edustustot.
6. STRATEGISTEN ASEIDEN RAJOITTAMISTA KOSKEVAT SOPIMUKSET (START I ja II). Rikkomukset:
– Missile Defense: Yhdysvaltojen vetäytyminen ABM-sopimuksesta (Anti-Ballistic Missile Treaty) vuonna 2002, vaikka se ei suoranaisesti rikkonut START-sopimuksia, johti asevalvonnan järjestelmän heikkenemiseen. Tämä toimi sai laajaa kansainvälistä kritiikkiä.
7. WTO-SÄÄNNÖT JA VELVOITTEET. Rikkomukset:
– kauppasopimusten rikkomiset: Yhdysvaltoja on toistuvasti syytetty protektionistisista toimista, kuten korkeista tulleista ja kaupparajoituksista, jotka ovat vastoin WTO:n sääntöjä.
8. OTTAWAN SOPIMUS (Mine Ban Treaty, 1997) Sopimus kieltää jalkaväkimiinojen käytön, tuotannon ja varastoinnin. Rikkomukset:
Yhdysvallat ei ole ratifioinut Ottawan sopimusta, mutta se on ilmoittanut noudattavansa sen periaatteita useimmilla alueilla. Kuitenkin Yhdysvallat on säilyttänyt oikeuden käyttää jalkaväkimiinoja tietyissä tilanteissa, mikä on johtanut kritiikkiin.
9. ILMASTONUUTOKSEN PUITESOPIMUS (UNFCCC, 1992) ja KIOTON PÖYTÄKIRJA (1997). Rikkomukset:
– Kioton pöytäkirja: Yhdysvallat allekirjoitti Kioton pöytäkirjan, mutta ei koskaan ratifioinut sitä, eikä siten toteuttanut päästövähennyksiä, joihin se olisi ollut velvoitettu.
Tuo ”Venäjään ei voi luottaa” tai ”Venäjän kanssa ei voi sopia mitään” tarkoittaa tietysti sitä, että Venäjän kanssa ei haluta sopia mitään ja on osa järkensä menettäneiden uskotunnustusta. Tämä Ukrainan tilanne on saanut minut muun muassa lukemaan muutamia kirjoja ja johtanut jotenkin synkkään kuvaan maailmasta tai paremminkin karistanut loputkin sitä koskeneet illuusiot. Kuinka paljon toisten maiden asioihin sekaantuminen onkaan saanut pahaa aikaan maailmassa. Ylivoimainen ennätystekijä tässä sekasorron synnyttämisessä on USA. Esimerkiksi tuon diktatuuriksi sanotun Nicaraguan kansalaivapauksien ja demokratian heikkenemiseen on USA suuresti ollut myötävaikuttamassa. Lisää löytyy tuolta tekoälyn listalta Georgia, Ukraina… Tuossa ne on listattu Venäjän rikkomuksiksi ja niinhän meillä annetaan ymmärtää, että Venäjä tuosta vain hyökkäilee milloin minnekin. Suurin osa asiantuntijoista, tutkijoistakaan ei pääse enää tuon pidemmälle julkilausutuissa ”analyyseissään” ja ulkopolitiikkaa sitten perustellaan tuollaisilla älyttömillä ja väärillä näkemyksillä. Täytyy sanoa, että tuo mis-/disinformaatio- käsite ja toisaalta ns. valtamedian itsensä julistaminen niitä vastaan taistelevaksi luotettavaksi mediaksi on tehokas harhaanjohtamisen työssä. Ihmiset eivät tietenkään halua olla disinformaation uhreja(vaan ovat järkeviä ihmisiä) ja useimpien torjunta poikkeaville näkemyksille on automatisoitunut.
Tuosta listasta näki, että USA on rikkonut paljon enemmän sopimuksia kuin Venäjä. Päinvastoin-logiikka toimii siis tässäkin asiassa.
Tuossa juuri kuulin radiosta, kun joku Vasemmistoliiton naispoliitikko sanoi innosta tihkuen, että nyt ruvetaan toteuttamaan ihmisoikeuspolitiikkaa Naton johdolla. Että mitä?!
Tuli tuosta mieleen ja piti kuunnella uudestaan voima.fi:sta löytyvä totuusradion ohjelma Ukrainan sodasta, jossa poliittisesta historiasta väitellyt Noora Kotilainen selittää asiaansa. Hänen mielestään USA:n 2000-luvulla käymät sodat esimerkiksi Irakissa ja Afganistanissa ovat olleet perusteiltaan humanitäärisiä eikä niissä harrastettu siviilien laajamittaista teurastusta.
Mitä tuollaisista tutkijoista pitäisi ajatella?
Irakin sota perustui valheelle jne.
Ylipäänsä, usein Venäjän pahuutta julistavaa uutista lukiessa, tulee mieleen, että uutisen moite ja tuomio kyllä olisi kohdallaan kun vain Venäjän tilalle siinä vaihdettaisiin länsi/NATO. Itsestäänkö paha pappi siis saarnaa.
Kunpa maailma säästyisi noilta Nato:n ihmisoikeuksien vientihankkeilta.
Itselle tuli paperihesari varsin pitkään, kunnes lopetin sen lukemisen, vaimolle kelpasi digiversio nyt jo lähemmäs kymmenen vuotta. Itseäni kiinnosti eniten ulkopolitiikka, johon tuli kommentoitua varsin paljon. Kerran panivat täydelliseen boikottiin ja pitivät siinä pari kolme vuotta. Sitten päästivät häkistä irti, mutta kauna oli jo kasvanut meikäläisellä sen verran suureksi ja kommentit hesarin toimituksen ärsytykseksi, että heittivät häkkiin takaisin. Nyt en ole lukenut hesaria vuosikausiin, enkä aio lukea. Uskon, että paskan kirjoittelu jatkuu siellä samanlaisena.
On erikoista, että Hesari saa huumata kansalaisia usalaisella käsitemaailmalla. Lisäksi tuottoa on satoja miljoonia euroja ja jätepaperia miljoonia kiloja vuodessa!!
Tiedote 28.8.
Nordea tiedotti tiistaina, että on sopinut Yhdysvaltain rahoitusmarkkinaviranomaisten kanssa maksavansa 35 miljoonan dollarin sakon johtuen pankin rahanpesun torjuntaan liittyvistä aiemmista puutteista.
Kommentti: Ilmeisesti venäläistä rahaliikennettä on pankin kautta hoitunut, mistä jenkki sakottaa.
Millä helvetin valtuuksilla?
UMV-lehti 5.9.
Nordean mielivalta pahenee: Menestyvältä lääketehtaalta suljettiin tili Lappeenrannassa
Kommentti: Venäläisomisteinen suomalainen osakekeyhtiö, jota jenkkipoika ei ilmeisesti peukuta, ja pankki ei halua uuttaa sakkolappua.
Tiedote 2.9.
Fortumin Loviisan ydinvoimalaitokselle on ladattu ensimmäinen erä Westinghousen ydinpolttoainetta
Kommentti: Iha Ameerikoosta asti pitää polttoaineetkin tuoda, jottei Nordea sulje tiliä.
Jenkeillä näyttää olevan tiukka puristusote suvereniteetistaan luopuneen maan yrityksiinkin.
Aika karua, karseeta katella.
Kyllä Suomi ampuu tässä itseään jalkaan. Jokainen järkevä päättäjä olisi mielissään rajanaapurin yrityksistä, mutta Suomen poliittinen johto on varsinainen lahopää. Kunhan saadaan rauha sovittua Ukrainaan ja pakotteet poistettua Venäjältä, tosin aikaa voi mennä, niin tottakai Suomi on viimeinen maa, joka sopii taas suhteet Venäjään. Siihen täytyy tapahtua uudet vaalit ja paljon muutakin politiikkaa.
Vielä sen verran tuosta Domrasta, että harmittaa hieman sen poislaitto, hänen artikkelit paljastivat paljon hänen kaltaistensa ihmisten ajattelun, jotka olisi hyvä tietää.
Luulen, että meidän muidenkin kirjoittajien kommentteja on poistettu, jotenkin hämäräasti olen huomannut. Jos niin käy, niin Kari tai Mauno voisi ilmoittaa siitä ja palauttaa kommentin takaisin. Ehkä siistittäväksi.
Samaa mieltä nimimerkin Domra poistosta.
Ainakin ne kommentit, jotka ovat läpäisseet seulan, eivät ole sisältäneet mitään sen kummempaa kuin tavanomaista valtavirta-ajattelua, vaikkakin teksteissä esiintyy vähättelevää sävyä sekä toimitusta että kommentoijia kohtaan.
Niistä kahdesta Maunon mainitsemasta ”agressiivisesta” viestistä ei voi mitään sanoa, kun niitä ei ole nähnyt, mutta koska päätoimittajalla on vuosikymmenten kokemus eri julkaisujen toimittamisesta, tämän päätöksen perusteisiin on luottaminen.
Muutenhan tekstit ovat monessa kohdin sellaisia lapaan syöttöjä, että niistä olisi helppo jatkaa, jos viitsisi vaivautua.
Kun em. nimimerkki on esim. nimittänyt Venäjän sotaa Ukrainassa typeräksi, voisi yhtä hyvin kysyä, kuinka typeriä Ukrainan toimet olivatkaan, ennenkuin Venäjän yksi lukuisista punaisista viivoista oli ylitetty. Mutta kuten aikaisemmin olen todennut, tällainen väittely on loputon suo, jossa toisen päätä ei käännetä millään järkiargumentoinnilla. Käyhän eipäs-juupas väittely sormiharjoituksesta.
KU:n blogeissa kirjoittelee baskeripäinen vanhaherra K. Suomela, ent. sadankomitealainen ja mitä muuta lienee, ja hänen adjektiivinsa Venäjän toimille on ”rikollinen”.
Tämä herra, joka mielellään lukee Helsingin Sanomia ja kuuntelee Radio Yle 1:n keskusteluohjelmia ja tekee niistä omasta mielestään kiinnostavia nostoja, sekä näkee Stubbin ”arvopohjaisessa realismissa” jotain itua, vaikuttaa juttujensa perusteella melkoiselta Tuomo-sedältä, mikä oli afroamerikkalaisten Mustien Panttereiden nimitys valkoisten tahtoon alistuville ja heitä myötäileville.
Hänen mukaansa: ” He joutuvat ymmärtämään, että venäläisen sivilisaation käsite ei voi korvata sääntöperäisen maailmanjärjestyksen valtio-suvereniteetin käsitettä. Se tulee samalla olemaan askel siihen ymmärrykseen, että omaksumalla aktiivisesti demokratian ja sääntöperäisen kansainvälisen järjestyksen käsitteet Venäjä pääsee mukaan maailman kansojen globaaliin yhteisöön tasaveroisena ja luonnonvaroiltaan rikkaana kansakuntana, joka kykenee helposti tarjoamaan kansalaisilleen hyvän elämän, ja hyötymään kansainvälisestä kaupasta ja kaikesta muustakin kansainvälisestä yhteistoiminnasta.”
Baskeripäältä näyttää jääneen aika monta asiaa matkan varrella huomaamatta.
Mahtaisiko auttaa, jos nostaisi lösähtäneen lätsän silmiltä, puhdistaisi silmälasit ja katselisi asioita hieman avarammasta näkölulmasta?
Mie oon lukenu myös noita Suomelan kirjoituksia ja pidän niitä aivan käsittämättöminä. Olen tehnyt sen johtopäätöksen, että hän tietoisesti kirjoittaa tätä lännen sumutusta tukevaa viisastelua sääntöpohjaisuudesta yms. koskapa asioihin perehtyneen täytyisi olla paremmin selvillä siitä mitä taphtuu ja on tapahtunut.
Vuosikymmeniä Kalevi Suomelan ”ulostuloja” seurattuani tulin siihen johtopäätökseen, että hän on toiminut n.s. ”myyränä” aikoinaan jo SKDL:ssä, ja sittemmin Vasemmistoliitossa.
Tämä Kalvei Suomela kirjoittaa KU:ssa:
”Olen lukenut koko ikäni Hesaria. Jo vuosia sitten ajattelin, että kun lehden voi lukea modernisti tabletilta, voin lopettaa paperi-Hesarin tilauksen. Muutama kuukausi sitten kaipaukseni paperilehteä kohtaan tuli kuitenkin niin ylivoimaiseksi, että olen palannut takaisin paperi-Hesarin tilaajaksi.”
Ei tarvitse enää kysyä miksi hän on sitä mieltä mitä on? HS on jo ensimmäisen Erkon ajoista ollut Suomen tärkein ”lännen” (Yhdysvaltain) äänitorvi. Tunnen erään toisenkin ”vasemmistolaisen” journalistin, joka on imenyt ”ryssävihansa” nimenomaan HS:n sivuilta.
Olen sanonut muutamalle tutulle, että on olemassa mielenkiintoinen foorumi kuin Naapuriseuran Sanomat. Itsekkin sattumalta kuulin lehdestä eräältä tuttavatohtorilta toista vuotta sitten. Jos jotenkin saisi lehteä mainostettua vaikka kaupallisessa mediassa. Minkähänlaista näkyvyyttä edistäisi vastausten kommentointi mahdollisuus. Tosin niissä henki saattaisi olla vastakarvaan silittelyä, kuten kaupallisen median kommentit naapurimaasta!!
Amerikkalaiset kyllä tietävät tasan tarkkaan, minkä rajan yli ei tule mennä. Pentagon on alkanut valmistautua väistämättömään.
On mielenkiintoista lukea näitä tekstejä. Kyllä , jos pitää todella asioista selvää ottavana, tietää, se tosiasia, miksi Venäjä on sodassa Ukrainassa. Itse, vaikka olen tavallinen kansalainen, tiedän suurimmaksi osaksi syyn. Eivät he piruuttaan sinne lähteneet, vaan puolustamaan omia kansalaisiaan! Neuvostol
iiton hajoamisen jälkeen, venäläisten päälle on kustu joka puolelta, jokaisissa asioissa. Itse olisin lähtenyt jo aiemmin toimimaan. Ihmettelen miten he ovat (Venäläiset) sietäneet näin kauan lännen paskaa. Kaikki on ollut tarkoituksella tehtyä, mm. urheiluun liittyvät, dopinkiin liittyvät ja niin edelleen. Itse olen itäisessä naapurimaassa käynyt yli kymmenen kertaa ja kokenut vain ystävällisyyttä, toisin kuin Suomessa urheillessa, enemmän ystäviä, kuin täällä! En tiedä, onko missään maassa näin tyhmää kansaa kuin Suomessa, vertaus mm. TUL urtheiluliittoon, sitä on jyrätty oikeiston puolelta jatkuvasti. TUL perustettiin sen vuoksi, että työväestöä ei sallittu osallistumaan urheiluun SVULNään, seuroihin! Tunnen häpeää siitä, kuinka hyvin he (Venäläiset) ottivat Meidät Suomalaiset vastaan siellä kilpaillessa. Kuka tai ketkä maailmassa ovat sotineet ja halunneet maailman vallan: yhdysvallat!
Totta, että jostain syystä USA on aina halveksinut Venäjää ja venäläisiä, mikä näkyy vaikkapa amerikkalaisten elokuvien venäläisissä henkilöhahmoissa. Reagan puhui Neuvostoliitosta ”pahan valtakuntana”.
Taisi Domra kiinnostaa tämä NS:n palsta niin paljon, että halusi yrittää käännyttää omilla aivoillaan ajattelevia ihmisiä. Olen huomannut lähipiirissä olevien ihmisten mielipiteiden olevan hyvin russofobisia ja täysin ilman mitään perusteita. Sellaisia, jotka lukevat ja hakevat totuutta muualtakin kuin hesarista on tosi vähän. Oikeata totuustietoa kyllä löytyy, kun vain jaksaa etsiä julkaisuja muualta kuin Suomesta. Jatketaan sinnikkäästi ja kannustetaan ihmisiä omaan ajatteluun.
Naapuriseuralaiset olivat(ja on) viisaita tälläistä manipulointi yritystä kohtaan, eli kaverin yritykset olivat epäonnistuneita, näin käy kun vastassa on ihmisiä jotka ajattelevat ja pysyvät totuudessa.Siihen on vaikea ottaa kantaa toimiko kaveri itsenäisesti vai ihan muun tahon ohjaamana.Malttinsa menettäneenä kirjoitteli julkaisukevottomia tekstejä, kuten Mauno Saari kertoi, tekstit olivat agressiivisiä, oli oikea teko lyödä piste kaverin yritelmille.
Domra osoitti samaa ”pyhää kiukkua”, jota aistin useimpien toimittajien sähköpostivastauksissa minulle, kun olen kritisoinut jotain heidän Venäjä-artikkeliaan.
Ymmärrän, että Domraa ahdistaa ihmisten tappaminen sodassa, niin kuin meitä kaikkia, luulen. Mutta hänen reaktionsa ylevyyttä vähentää se, että hän ei tunnu välittävän Itä-Ukrainan venäläistaustaisten ihmisten tappamisesta lainkaan. Tai vaikkapa Ukrainan armeijan kiduttamista venäläissotilaista.
Myös ajatus, että aseisiin tarttuminen olisi aina väärin, on minusta tosielämässä kestämätön, yhtä kestämätön kuin yksilötasolla ajatus, että ihminen ei voisi puolustaa väkivallalla itseään toisen ihmisen väkivaltaa vastaan. Tästä näkökulmasta katsottuna Venäjä puolustaa itseään USA:n pitkäaikaista suunnitelmaa vastaan, jota USA kokeili ensin Georgiassa, sitten Ukrainassa. Mutta koska mediaherruus on jo kauan ollut USA:n hallussa, Ukrainan sota tuli ihmisille kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Lisäksi tuli mieleen, että kiukustuneet ihmiset usein syyttävät muita omista vioistaan. Domra itse taitaa olla kyvytön tarkastelemaan omia ”lukkiutuneita käsityksiään ja asenteitaan”. Ainakaan mikään täällä tarjottu tieto ei tuntunut läpäisevän hänen tunnepanssariaan, edes niin, että hän yrittäisi osoittaa näitä tietoja vääriksi, mitä kovasti toivoin: ”faktantarkistusta” hänen taholtaan.
Anna Kontulahan on muuten kirjoittanut kiinnostavasti ajallemme ominaisesta piirteestä mediassa hylätä rationaalinen ajattelu ja lähestyä kaikkea tunteen kautta.
Domra moittii meitä myös siitä, että olemme valinneet puolemme tässä konfliktissa. Miksi olemme? Koska suurella vaivalla hankkimamme moninainen informaatio tapahtumista saa meidät sen tekemään. Emme voi seistä syrjässä ja antaa kaiken tapahtua nostamatta edes sormeamme – niin kuin monet tekivät 1930-luvun Saksassa tai Suomessa.
Tämä ”pyhä kiukku” taitaa pulputa samasta lähteestä kuin Hollywoodin ns. toimintaleffoissa. Ensin demonisoidaan kaikki pahikset ja sitten ”naatitaan” niiden tappamisesta mitä moninaisimmilla tavoilla. Kunpa tuo koskisikin vain niitä toimintaelokuvien katsojia. Valitettavasti näyttää siltä, että suurin osa Suomen kansaa on nyt saman ”pyhän vihan” vallassa, joka oikeuttaa mitkä tahansa julmuudet venäläisiä vastaan. Taitavan informaatiosodan voima on uskomaton.
Mutta aivan kuten huono leffakin päättyy joskus ja samalla kiukku tämä sotakin päättyy, totuus paljastuu (toivottavasti) ja sitten … tulee suuri häpeä monille. II maailmasodan jälkee se ilmeni esimerkiksi seuraavasti: ”mehän vain tottelimme käskyjä”, ”emme me tienneet”, vaikka tiesittekin, jne.
Tucker Carlsonin haastattelu 30.8.2024, jossa Columbia-yliopiston professori Jeffrey Sachs selvittää maailman geopoliittisen tilanteen taustoja myöten. Sachs tietää mistä puhuu, sillä hän oli 1990-luvulla Neuvostoliiton romahduksen jälkeen Venäjän presidentin neuvonantajana.
https://x.com/TuckerCarlson/highlights
Voisi helpottaa valtamedian kertomusta toistavien urputtajien kanssa vääntämistä, jos etusivulla oli linkki Ukrainan kriisiin johtaneiden tapahtumien kulun perusteltuun, kiihkottomaan tiivistelmään. Nyt menee paljon paukkuja saman asian toistamiseen sadatta kertaa. Esimerkiksi Mauno Saaren teksti voisi toimia pohjana:
https://naapuriseura.fi/historian-kallein-kampanja/
Paljon jää vielä tilaa pohdinnoille, joissa katsotaan tapahtumien taustoihin. Minulle on mm. selvää, että kysymyksessä on Yhdysvaltojen masinoima operaatio Venäjän hajottamiseksi. Todisteet tälle ovat epäsuoria päätelmiä, esimerkiksi sellainen seillainen seikka, että Biden ennusti milloin Venäjä aloittaa sotilasoperaation, kun Yhdysvallat ohjeisti Ukrainan aloittamaan Donbasin moukaroinnin tykistöllään. Venäjä odotti kuitenkin vielä muutaman päivän, ehkä olympialaisten vuoksi. Länsimedia ei kykene nykyisessä kuosissaan tekemään selkoa tapahtumien todellisesta kulusta.
Suomen poliittinen johto vaikuttaa panneen kaikki korttinsa sen varaan, että Venäjä alkaa hajota sisältäpäin. Nyt ollaan Nato-voimien tunnossa ja syleillään kahta ns. Venäjän opposition edustajaa ikään kuin näillä kahdella olisi aivan valtava kannatus Venäjällä. Stubbin Nato-harhaisista käsityksistä Suomen kansa tulee maksamaan hirvittävän hinnan. Suomi kelpaa kyllä ohjusalustaksi Yhdysvalloille, mutta ei miksikään muuksi. Kun tämä tajutaan, kaikki on jo liian myöhäistä.
Epäilen, että tajuavatko vielä sittenkään kun on jo liian myöhäistä, tuskinpa.
Kyllä on hyvät vasta argumentit tälle cian kirjoittajalle Domralle luu kurkkuun.
Enpä usko, että Domralla on mitään tekemistä CIA:n kanssa. Vaikuttaa siltä, että häntä vaivaa syvä usko valtamedian kaikkialle päivittäin tunkemaan valheeseen, joka on käsikirjoitettu Washingtonissa ”Deep State Mafian” toimesta. Samaan uskoo ehkä miljoonia suomalaisia, joiden joukossa on pakko olla paljon myös erittäin sivistyneitä ihmisiä (uskon Domran kuuluvan siihen joukkoon kirjoitustensa perusteella). Siinä näkyy informaatiosodan vahva vaikutus. Älkäämme haukkuko eri mieltä olevia ihmisiä, vaan yrittäkäämme kritisoida niitä käsityksiä, jotka tiedämme virheellisiksi.
Minä uskoin myös vielä pitkälle vuoteen 2022 YLE:n ja valtamedian uutisiin/kirjoituksiin tästä sodasta, vaikka toisaalta minulle oli jokseenkin saman tekevää mikä oli Venäjän kulloinenkin kanta asioihin. Olin jokseenkin yhtä aivopesty asioista kuin (oletettavasti) suurin osa muistakin suomalaisista.
Tässä yhteydessä on lausuttava ”kiitos” silloiselle Ukrainan tiedostusvastaavalle ja lapsioikeusvaltuutetulle Ludmila Denisovalle. Hänen kirjoituksensa (jotka YLE ja muu media toisti jokseenkin sellaisinaan) menivät överiksi. Ehkä ratkaisevin ”heräte Ruususen unesta” oli artikkeli, jossa Denisova kertoi venäläisten sotilaiden joukkoraiskaavan ukrainalaisia lapsia!
Olen matkustanut Venäjällä kymmeniä kertoja ja _tiedän_, että venäläisten enemmistöllä on konservatiiviset käsitykset seksuaaliasioista. Lapsiin kohdistuva seksuaalinen toiminta on sillä paljon suurempi tabu kuin Suomessa. On tilastollisesti mahdollista, että venäläistenkin (kuten minkä maan tahansa) joillakin sotilailla on pedofiilitaustaa mutta, että he joukolla (jossa suurin osa on muita kuin pedofiilejä) raiskaisivat lapsia tai edes aikuisia on täysin mahdoton ajatus.
Tuo väite herätti ristiriitaisia ajatuksia ja aloin ottaa asioista selvää, eli mitä todellisuudessa tapahtui tässä sodassa. Sillä teillä ollaan edelleen.
Melko pian Ukrainan johtokin tajusi, että Denisova oli mennyt liian pitkälle propagandassaan. He irtisanoivat Denisovan tehtävistään. Muodollinen syy oli se, että D. ei ollut huolehtinut ns. turvakäytävistä, jotka kuuluivat lapsioikeusvaltuutetulle. Liekkö tuo sitten edes ollut totta.
Luin äskettäin ekonomisti Tuomas Malisen kirjoituksia X:stä. Siellä hänkin kertoi tulleensa uusiin ajatuksiin tästä sodasta keväällä 2022. Malisen kirjoitukset X:ssä ja muualla ovat saaneet aikaan sen, että nyt Suomen valtamedia maalittaa rajusti häntä – siis totuuden kertomisesta.
Itsekin havahduin Ukrainan propagandan omituisuuteen ja aloin selvittää, mistä oikein on kysymys. Muistan Denisovan tapauksen. Minulla malja alkoi valua yli, kun luin, että venäläiset sotilaat kuulema kiduttavat Ukrainassa koiria, koska oli löydetty koira, jolla oli kirsussa zetaa muistuttava naarmu. Tätä uutisoitiin ihan vakavissaan Iltalehdessäkin, ilman sen kummempaa todistetta kuin ukrainalaisen sotilaan sana – ja kuva koirasta! Aloin miettiä, onkohan muukin Ukraina-uutisointi yhtä huteralla pohjalla.
Odotan kuin pieni lapsi joulua sitä päivää, kun Ukraina ja Nato katsovat pelin olevan pelattu ja alkaa neuvotteluiden aika. Sitten aletaan tutkia sotarikoksia, ja niitähän Natseilla riittää.
Uskoisin niin, että se päivä ei ole kovinkaan kaukana.
Äskeiseen kirjoitelmaani haluan vielä lisätä sen, että haluan nähdä erään hevoshampaan naaman, kun se aika koittaa. Ja myös erään ohuthiuksisen herrasmiehen, joka iloitsi venäläisten tappamisesta.
Asiasta on aivan turha vääntää ja kääntää.Ukraina aloitti maan itä-osan väestön alistamisen jonka sittemmin muutti suoranaiseksi hyökkäykseksi, mm viikko ennen Venäjän aloittamaa erikoisoperaatiota ukraina aloitti massiivisen tykistötulen itä-ukrainalaisia(vähemmistöä) kohtaan+nämä Maidanit ja jenkkien huseeraus Venäjän vastaisilla toimilla ukrainassa.Kaveri haaskaa nyt vain voimiaan, kun kirjoittelee olemattomia.
Oikeassa olet.
Domrasta vielä sen verran, että kaveri on oppinut ja koulunsa käynyt, mutta jostain syystä ei suostu hyväksymään selviä tosiasioita, vaan haluaa kääntää ne päälaelleen. Silti haluaa lukea ja kirjoittaa tänne omilla aivoillaan ajattelevien palstalle.
TOINEN KÄNÄ : Enkö saisi kirjoittaa? En ole koskaan asettunut Ukrainan puolelle, en Venäjän. Puhun sodan mielettömyydestä. Tämän sivuston kirjoittajat asettuvat kritiikittä osapuoleksi.
Tottakai saat ja olet oikeassa sodan mielettömyydestä. Mutta aloittaessaan sodan ja hyökkäyksen oman maan kansalaisia vastaan Donbassissa helmikuussa 2022, Ukrainaa johtava ja edesauttava lännen johto suunnitteli Venäjän kaatuvan ja sen rikkaudet päätyisivät lännen rikkaiden taskuun. Ukrainalaisten sotilaiden kaatuminen sodassa ei merkitsisi mitään. Ja vielä vähemmän venäläisten. Kävi laskuvirhe ja nyt on edessä syyttömien rankaisu ja syyllisten palkitseminen.
Domra kirjoitti:”Aikiuisoppilaitoksen rehtorina en tavannut koskaan ihmistä, joka kieltää toden ja olen tänne seuran sanomiin kirjoitellut muutaman kerran, jettä josko täältäkin löytyisi pilkahdus siitä, että marksilainen ihmiskäsitys olisi oätevä – mutta nyt epäilen”
Rehellisyys itselle on yksi ihmiselämän suurista kilvoitteluista.
Kommenttisi tämän sivuston mahdollistajista ja monista kirjoittajista kertovat minulle Sinusta.
Olen siinä samaa mieltä Saaren ja myötäilijöiden kanssa, että meillä militarismi on kasvanut ja läpäisee kohta kaiken. On kuitenkin epärehellistä Saarelta ja muilta olla puhumatta siitä, että Venäjä käy typerää sotaa Ukrainassa. Saari ei myöskään katso tulevaisuuteen. Kun tämän sivuston kynäilijät ovat sen perustamisesta asti etsineet mielikuvituksellisia syitä, miksi Venäjän oli hyökättävä naapurimaahansa, olisi mielenkiintoista saada lukea: Mitä sodan jälkeen? Täällä on tavanomaista nimetä ryssävihan sokaisemaksi sellaisen, joka toteaa tosiasian, eli Venäjän sotaiklikin (ei Venäjän kansan, jolta ei kysytty) hyökkäyksen. Tuo sota ja sen perustelut ovat samat kuin aina, kun impperialistinen valta käy toisen kimpuun ja aina, siis aina, sotilasoperaatio on ollut turha: Se, joka on haluttu alistaa isomman etupiiriksi ja puskuriksi, on aina ennen pikää noussut päättämään itse asioistaan.
Muistin virkistämiseksi seuraavassa sotilasoperaatioita ja sotia, joista Venäjän nykyinen johto ei ole ottanut oppia.
Afganistanin aluetta ovat pitäneet vallassaan useat alueen ulkopuoliset valloittajat. Heimot ovat vuosisatojen ajan taistelleet vieraita valloittajia ja toisiaan vastaan.Afganistan on aina joutunut pelinappulaksi ja puskurivyöhykkeeksi suurvaltojen pelissä. Vasta vähän aikaa sitten valtiasmaat USA, Britannia, Ranska kuin Venäjäkin, toimivat avoimesti tai salaa Lähi-Idässä pelastamassa kansoja milloin miltäkin.
Tšekkoslovakian sudeettialalueella asui 1930-luvun lopulla suuri saksalaisvähemmistö. Hitler vaati sudeettialueita liitettäväksi kolmanteen valtakuntaan vedoten saksalaisvähemmistön oikeuksiin, Hitlerin mukaan Saksa halusi suojella Tšekkoslovakian sudeettialueiden saksalaisvähemmistöä.
Unkarin kansannousu 1956. Unkari ilmoitti eroavansa Varsovan liitosta ja julistautui puolueettomaksi. Kansannousua johti pääministeri Imre Nagy, joka oli valmis luopumaan yksipuoluejärjestelmästä ja järjestämään vapaat vaalit. Liikettä kannattivat erityisesti työläiset ja opiskelijat sekä älymystö. Neuvostoliitto kukisti kumoukselliset Varsovan liiton jäsenmaiden avustuksella syyttäen länttä kumousliikkeen tukemisesta ja organisoinnista ja Unkarin muodostavan puolueettomana vaaran Neuvostoliitolle.
Sikojenlahden maihinnousu oli USA:n yritys syöstä Kuuban hallitus vallasta vuonna 1961, mutta Castron joukot kukistivat maihinnousseet joukot. Taistelu oli merkittävä poliittinen tappio Yhdysvalloille ja se johti osaltaan ohjuskriisiin. USA katsoi Kuuban kuuluvan puskurivyöhykkeeseensä ja muodostavan turvallisuusuhkan, jos siellä on Neuvostoliiton aseita.
Tšekkoslovakian miehitys vuonna 1968 oli seurausta maan yrityksestä löytää itsenäisempi rooli Neuvostoliiton johtamassa blokissa. Ihmiskasvoisen sosialismin kokeilu katkesi Varsovan liiton joukkojen suorittamaan miehitykseen. Neuvostoliiton ja Varsovan liiton maiden mielestä Tsekkoslovakia muodosti turvallisuusuhkan.
Vietnamin sodassa USA muun Naton tukemana kävi sotaa vuosikaupalla Pohjois-Vietnamin ja Etelä-Vietnamin kumouksellisia vastaan. USA katsoi taistelevansa vapaan maailman puolesta, sodassa, jossa Etelä-Vietnamin puolella kuoli 230 000 etelävietnamilaista, 58 000 yhdysvaltalaista, 4 000 eteläkorealaista ja 500 australialaista sotilasta. Pohjois-Vietnamin puolella kuoli 1,1 miljoonaa pohjoisvietnamilaista sotilasta. Vietnamin sodassa kuoli kaksi miljoonaa siviiliä, joista selvä enemmistö maan eteläosissa.
Chilen vuoden 1973 sotilasvallankaappauksessa sotilasjuntta syrjäytti maata johtaneen presidentti Salvador Allenden ja surmasi hänet. Kaappaus oli väkivaltainen ja sitä tuki USA:n keskustiedustelupalvelu CIA. USA ei halunnut etupiiriinsä laskemansa maan siirtyvän sosialismiin ja muodostavan turvallisuusuhkaa. Valtaan nousseen juntan ja kenraali Pinochetin valtakaudella surmattiin tai katosi noin 3 000 vasemmistolaista tai heiksi epäiltyä ihmistä.
Ja nyt sitten taistelu Ukrainasta
Helmikuussa 2022 Venäjän presidentti Putin ilmoitti televisiopuheessaan sotilasoperaation alkamisesta. Putinin mukaan sen tavoitteena oli Ukrainan demilitarisointi. Hän syytti Ukrainaa sen venäläisvähemmistön kansanmurhasta ja natsismista. Tavoitteena oli myös Ukrainan julistautuminen puolueettomaksi, eli Naton jäsenyyden estäminen, separatistialueitten itsenäisyyden tunnustaminen, sekä Krimin niemimaan Venäjään liittämisen tunnustaminen.
Kun tunnetaan vaikkapa vain nuo edellä lyhyesti kuvatut sotilasoperaatiot ja mietitään Venäjän nykyjohdon (ei siis kansan) sotimista, voidaan todeta: Tuo sota ei ratkaise yhtään ongelmaa ja se (kuten kaikki sodat, mutta tämä erityisesti) on vastenmielinen ja typerä. Tiedämme senkin, että sota loppuu heti, kun Venäjän sotaisa johtoklikki sen lopettaa. Sodan lopputuloksen arvailu on vaikeaa, mutta voin olettaa, että Ukraina päättää joskus itse vapaana kansakuntana omista asioistaan. Jos maailma muuttuu vähemmän miltitaristiseksi ja Ukraina päättäa viisaasti, se ei liity Natoon. Jos se päättää viisaasti toisenkin kerran, liittyy se rauhanprojektiin eli Euroopan Unioniin.
Kun kirjoittaa nopeasti, tulee lyönti- ja kirjoitusvirheitä.
Mutta: vielä teemaan, jota täällä vaalitaan, eli Niinistön ym. syyllisyydestä Natoasiassa. Me tiedämme, että jo Koiviston ajoista lähtien Suomen armeijaa viilattiin Nato-yhteensopivaksi- En puolustele Niinistöä (enkä muitakaan poliitikkoja), mutta kohtuullista olisi Saaren ja kumppanien muistaa perustuslakimme ja valtioelintemme valtasuhteet: presidentti ei päätä Natoon liittymisestä. On jotensakin omituista pitää jatkuvasti esillä näkemystä yksittäisten henkilöiden (Niinistö, Stubb) suuresta roolista politiikan tekemisessä.
Näkemys Domralla perustuu paljolti siihen, miten media on muokannut ajatuksiamme tai ainakin yrittänyt. Hän nyt tarkoituksellisesti pyrkii unohtamaan kymmenen vuotta ajan taaksepäin. Hän ei ”muista” sitä miten ukrainan natsipataljoonat hyökkäsivät itään venäläisen kansanosan kimppuun.
Ja ainoa virhe minkä venäläiset tekivät oli se, että liian kauan seurasivat sivusta ukrainan suorittamaa kansanmurhaa. 14 000 kuollutta venäläistä kyseisessä teurastuksessa on jäänyt pois laskuista. Ja se, että kun he viimein puuttuivat kyseiseen konfliktiin ei suinkaan ollut sodan aloitus, mikä tuntuu olevan vallitseva käsitys. Kaikki tiesi jo syksystä 2021 lähtien venäläisten joukkojen keskittämisestä rajalle, mutta se ei Natolle ja Natseille ollut riittävä varoitus.
Kannattaa lukea historia kokonaan eikä vain tietystä päivästä lähtien. Seuraukselle on aina olemassa syy.
Presidentti on mielipidejohtaja ja ”arvojohtaja”. Niinistön arvovalta vaikutti taatusti kansan mielipiteisiin Nato-jäsenyydestä. Vaikka totuuttahan kansan mielialoista emme saa koskaan tietää, koska kansanäänestystä ei järjestetty.
”Venäjä käy typerää sotaa Ukrainassa.”
Kommenttisi ei ansaitse perusteellista vastausta, koska kaikki olennainen, joka kumoaa kirjoituksesi väitteet, on luettavissa mm. Naapuriseuran sivuilta. Sanon vain lyhyesti, että jos Venäjä olisi järjestänyt vaikka Meksikoon jotain vastaavaa, mitä Yhdysvallat järjesti Ukrainaan (ja muualle Venäjän rajoille, mutta Ukraina on selvin ja ajankohtaisin esimerkki), niin Yhdysvallat olisi tehnyt saman kuin Venäjä, ehkä pahempaakin, mutta vuosia aikaisemmin.
Jos asiat olisivat toisin päin, Suomessa ylistettäisiin nyt Yhdysvaltojen oikeutettuja toimia Meksikoa ja Venäjää vastaan ja demonisoitaisiin Venäjän irvokasta toimintaa. Eli Suomi tukee Yhdysvaltojen Ukraina-projektia, vaikka se on vastoin kaikkea oikeudenmukaisuutta.
Tai jos Venäjä olisi järjestänyt Suomeen Ruotsi-vastaisen vallankaappauksen ja vallankaappaushallinto aloittaisi Venäjän tuella sisällissodan ruotsinkielisiä alueita vastaan, pitäisin Suomen toimintaa pöyristyttävänä enkä yhtään ihmettelisi, jos Ahvenanmaa haluaisi siinä yhteydessä liittyä kiireesti Ruotsiin.
Naallille ja muille:
Eikö tuo sota Ukrainan maaperällä ole teistä turha? Mitä ajattelette sillä saavutettavan? Luitteko nuo lyhyet kuvaukset sodista ja kuinka niitä perusteltiin (vai väitättekö niitäkin valtamedian ja mediapoolin tuotoksiksi). Minä yritän esittää, että perusteli valtio (mikä tahansa valtio) sotansa kuinka vain, niin sotaan ryhtyminen on aina, ei pelkästään typerää, vaan aina myös rikos ihmisyyttä kohtaan – ja siitä on kysymys Ukrainan sodassakin. Jos vaikka uskoisin nuo mielikuvitukselliset väitteet, joita Putin esittää ja joita tällä sivustolla apinoidaan, on typerää ja historiaopetusten täydellistä halveksuntaa, siirrellä panssarivaunukolonnat kohti toista ja ryhtyä sotimaan (vaikka siihen tulisikin ortodoksikirkon eli jonkin sortin jumalan siunaus ja apu. Jos elämme, niin tulemme näkemään, että Ukraina joka tapauksessa, riippumatta meistä, venäjän sotaherroista ja USA:sta, tekee joskus itse päätöksensä – joten tuhansien ihmisten kuolema on turhaa ja suurta haaskausta.
Verenvuodatus on aina huono lopputulos kansojen välisissä suhteissa. Olisiko tämä voitu välttää Venäjän passiivisuudella Itä-Ukrainan tilanteeseen? Domra sanoo, että Venäjän keksimät syyt sotaan ovat mielikuvituksellisia.
En oikein tiedä, mitä ajatella tuosta. Kun Ukrainan natsit ovat itse laittaneet runsaasti materiaalia nettiin, jota voi siellä kyllä käydä tutkimassa. Marginaali-ilmiö?
Kun Ukrainan uusi lainsäädäntö vähemmistöjä kohtaan osoitti nationalismin merkkejä jopa EU:n mielestä, joka painosti Ukrainaa muuttamaan ne oikeusvaltioksi sopiviksi. Nationalismista on kukonaskel fasismiin. Ylen artikkelissa Ukrainan kielilaeista todetaan: ei riitä, että muuttaa lait, pitäisi vielä noudattaa niitä…Erään ruotsalaisen ihmisoikeustoimijan mukaan
Kun oligarkki Kolomoiskyin rahoittama Azov-kaarti on jopa Ylen mielestä ollut natsien ”perinneyhdistys”, joka sittemmin yhdistettiin Ukrainan armeijaan. Ukraina osoittaa siten kummallista veljeilyä tuon epäkäytännöllisen ja epäinhimillisen aatteen kanssa. Minusta tämä on fakta. Kiistä se jollain toisella faktalla, Domra, jos pystyt. Anna vaikka jokin lähde, joka osoittaa nämä väitteet vääriksi.
Tähän liittyen, en tajua, miten Itä-Ukrainan venäläistaustainen väestö voisi elää Ukrainassa sodan jälkeen, jos mikään Ukrainan hallinnossa ei muutu. Eihän venäläisväestö voinut elää siellä rauhassa ennen sodan syttymistäkään 2022. Nyt tilanne on heitä kohtaan Ukrainassa oletettavasti entistä vihamielisempi. Autonomia Ukrainan osana voi olla jo mahdoton vaihtoehto kansojen todennäköisesti jyrkentyneiden mielialojen takia.
Voi myös olla, että sota laajenee muualle Eurooppaan, esim. Suomi on nyt niin vakava sotilaallinen uhka Venäjälle Naton jäsenenä, että olemme varmaan ensimmäisenä tulilinjoilla, jos syttyy Venäjän todellinen ja lopullinen elonjäämistaistelu.
Yksi lause jäi kesken: Erään ruotsalaisen ihmisoikeustoimijatahon mukaan Ukrainan hallinnon pyrkimykset uudistaa kielilakeja osoittavat lähinnä halua päästä EU:hun, ei aitoa halua rakentaa Ukrainasta monikansallinen demokraattinen valtio.
Naaapuriseuralaiset tuskin haluavat tai kannattavat mitään sotaa. USA ns. liittolaisineen sen sijaan ajatteli saavuttavansa tuolla sodalla hallinnon vaihdon Venäjällä(Joe Biden 03/22), Venäjän heikentämisen ja ns. lännen etupiirin laajentamisen. Ennen sodan alkua (tai laajentumista) asioista yrittivät neuvotella Venäjä ja erityisesti USA, mikä tuntui erikoiselta kun kysymys oli Ukrainan asioista. Mutta olihan Janukovytšin syrjäyttämisen jälkeen, uuden presidentin Porošenkon neuvonantajana Nato:n ex-pääsihteeri Rasmussen, joten mitäpä tuota liikoja ihmettelemään. Neuvotteluistahan ei tullut mitään ja sovittelunhalu ylipäänsä oli pahasta, minkä saivat kokea niin Macron ja Scholz kuin Mika Niikko täällä meillä. Eikä puheet rauhasta ole olleet suosiossa sen jälkeenkään, ihmishengistä viis, kunhan etupiiri laajenee suunnitellusti. Niinistön ajatelma , ettei etupiiriajattelu ole nykypäivää on kenties oikein, mutta siitä tuossa sodassa näyttää kuitenkin olevan kysymys.
Ukrainan sota on sikäli turha, että se olisi ollut helposti vältettävissä. Enkä kannata mitään sotaa. Kuitenkin ymmärrän Venäjän toimia mm. kahdesta syystä. Ensinnäkin se halusi suojella Donbassin väestöä (lopettaa sisällissodan) ja toisekseen suojella itseään valtiona, koska USA-Nato oli tekemässä Ukrainasta sille eksistentiaalista uhkaa. USA-Nato kaikesta päätellen halusi sodan Ukrainaan mm. koska oletti sen romahduttavan Venäjän.
Totta puhut.
Eikö tuo sota Ukrainan maaperällä ole teistä turha? – Kyllä ja ei. Sota Ukrainan maaperällä on nähdäkseni sikäli turha – ja hyvin turhauttava, että sotaan johtaneet sosiaaliset ja poliittiset jännitteet olisi ollut mahdollista ratkaista diplomaattisin keinoin mikäli riittävästi tahtoa ja osaamista olisi löytynyt. Putinhan yritti tätä kyllä, muistattehan, että sotaan ryhtymistä edelsi useita epäonnistuneita neuvotteluita ja sopimusten rikkomisia.
Näistä olennaisia olivat mm. Ukrainan, Ranskan ja Saksan epäonnistuminen molempien Minskin sopimusten noudattamisessa: Donbassin ja Luganskin alueen siviilien pommittaminen jatkui vuosikausia ja lisäksi Kiova katkoi kansainvälisen oikeuden vastaisesti myös toistuvasti jopa juomaveden tuloa, jota se näillä alueilla sääteli.
Toinen ehkäpä ratkaiseva diplomaattinen epäonnistuminen oli kun vuonna 2019 Trump päätti, että USA vetäytyy yksipuolisesti kaikki 500 – 5500 km kantomatkan ballistiset ja risteilyohjukset kieltävästä INF -sopimuksesta. Tämä lisäsi sitä uhkaa, jota Venäjä koki siinä tapauksessa, että Ukraina liittyisi Natoon ja sinne sijoitettaisiin tällaisia ohjuksia, joiden lentomatka jättäisi Venäjälle alle 10 minuutti reaktioaikaa.
Sota on diplomatian jatkamista toisin keinoin. Putin taisi sanoa, että hänellä ei ole oikeutta hyväksyä tilannetta, joka huonontaisi venäläisten turvallisuutta omassa maassaan sillä tavalla. Päätellen siitä joukkojen vähäisestä määrästä, jolla Venäjä sotilasoperaationsa alussa miehitti Kieviä, oli operaation tarkoituksena silloinkin pikemminkin kovistella Ukrainalaisia sopimusneuvotteluihin, kuin ryhtyä tosissaan sotaan. Kuten tunnettua, neuvottelut olivat jo lähellä onnistumista, kun Boris Johnson puuttui asiaan. Sopimusten ja diplomatian onnistuminen edellyttää tietysti kaikkien osapuolien yhteistyötä. Putin ei voi siitä yksin päättää. Sikäli kun hän koki velvollisuudekseen suojella venäläisten turvallisuutta eikä vastapuoli ollut halukas pitämään sopimuksista kiinni tai neuvottelemaan tosissaan uusista, niin sota jäi ainoaksi vaihtoehdoksi.
EU on rauhanprojekti samassa mielessä kuin EU:n rauhanrahasto on rauhanrahasto. Mitä tulee Euroopan rauhaan, ”Kylmä sota liittyi siirtomaavallan purkamiseen site, että köyhistä ja epävakaista kolmannen maailman valtioista tuli yhteenoton korvaavia taistelukenttiä, kun Euroopassa ei sodittu kertaakaan.”(Jukka Rislakki, Paha sektori s. 19).
Lyhyesti, USA:n hallinnonvaihdokset siellä, missä sillä on geopoliittisia intressejä ja sille vastahankaisia hallintoja ja näiden maiden alistaminen sijaissotien alustoiksi tarvittaessa on se ongelma, joka Ukrainassa on tullut todeksi
Vaikka on nii, että vääristä lähtötiedoista päätyy vääriin johtopäätöksiin, niin on myös ihmisiä, jotka eivät tässä lännen aatteiden miekkalähetyksessä näe mitään ongelmaa.
>Olen siinä samaa mieltä Saaren ja myötäilijöiden kanssa, että meillä
Tekstisi paljastaa, että pidät meitä täällä kirjoittavia aivottomina robotteina, jotka vain toistavat sitä mitä päätoimittaja Mauno Saari käskee. Itse sentään lienet omilla aivoillasi ajatteleva?
>Ukrainassa. Saari ei myöskään katso tulevaisuuteen. Kun tämän sivuston
>kynäilijät ovat sen perustamisesta asti etsineet mielikuvituksellisia syitä,
>miksi Venäjän oli hyökättävä naapurimaahansa, olisi mielenkiintoista saada
Perusongelmasi on siinä, että uskot (varmaankin aivan vilpittömästi) sokeasti Washingtonista alulle pantuun valhenarratiiviin.
Ensinnäkään Venäjä ei ole hyökännyt minnekään. Sen oli pakko 24.2.2022 mennä väliin estämään Donbassin venäläisväestön kansanmurha, sillä 17.2.2022 ”lännen” kouluttama Ukrainan armeija aloitti suurhyökkäyksen Donbassin puolustajia vastaan. Venäjä on rauhan asialla. Väliinmenolla Venäjä toteutti ”lännen” provokaation ensimmäisen vaiheen. Loput menivätkin sitten ”lännen” kannalta täysin pieleen.
Venäjä yritti 8 vuotta saada ongelmaan rauhanomaista ratkaisua – turhaan. ”Länsi” halusi sotaa, sillä tässä sodassa ei oikeastaan ole lainkaan kyse Ukrainasta vaan Venäjän nykyhallinnon tuhoamisesta, jotta lännen ahneet kapitalistit pääsisivät esteettä ryöstämään maailman suurimman maan äärettömiä rikkauksia kuten heikon Boris Jeltsinin aikana 1990-luvulla. Lisäksi sota (mikä tahansa) on mainio asia Yhdysvaltojen aseteollisuuden kannalta.
Ei ole mitään ”etsittyjä tai keksittyjä syitä”. Kaikki perustuu tietoon, jota olen saanut n. sadalta netissä toimivalta valtamediaan sitoutumattomalta journalistilta pääasiassa englanniksi, mutta selviän kyllä suomesta, ruotsista ja espanjan kielestäkin. Päivittäin seuraan uutisia netistä 3-5 tuntia. Uskallan väittää olevani hyvin selvillä asioista (ihan ilman Maunoakin).
>sokaisemaksi sellaisen, joka toteaa tosiasian, eli Venäjän sotaiklikin (ei
>Venäjän kansan, jolta ei kysytty) hyökkäyksen. Tuo sota ja sen perustelut
Koskaan Venäjän kansa ei ole yhtä yksimielisesti ollut presidentinsä takana kuin nyt. Mikäli Venäjän ilmoituksiin on uskominen, värväyskeskuksiin on jopa tunkua. Samaa ei voi sanoa Ukrainasta, missä sotilasvärvärit pyydystävät kaduilta jopa yli- ja alaikäisiä miehiä väkisin tykinruoaksi. Netissä on tuosta nähtävissä videoita vaikka kuinka.
>siis aina, sotilasoperaatio on ollut turha: Se, joka on haluttu alistaa
”Länsi” sitä halusi ei Venäjä. Ilman sotilasoperaatiota Donbassissa olisi tapahtunut sama mikä Gazassa nyt on meneillään. Sotahan alkoi jo 2014 sisällissotana. Jo ennen Venäjän sotaan puuttumista 14 000 Donbassin puolustajaa ja siviiliä oli ehtinyt kuolla. Venäjä yritti viimeiseen asti neuvotteluratkaisua, mutta ”länsi” ei sitä halunnut tietenkään, koska se juuri halusi sotaa, jolla olisi saatu aikaan Venäjän hallinnon vaihto.
>Tšekkoslovakian miehitys vuonna 1968 oli seurausta maan yrityksestä löytää
>itsenäisempi rooli Neuvostoliiton johtamassa blokissa. Ihmiskasvoisen
>sosialismin kokeilu katkesi Varsovan liiton joukkojen suorittamaan
Vaikka jätänkin nuo vanhat asiat joista kirjoitat, ja jotka eivät mitenkään liity tähän Ukrainan sotaan, kommentoimatta, tuohon en malta olla vastaamatta.
Menetin 1960-luvulla kaiken uskoni Yhdysvaltoihin ”demokratian ihmemaana” presidentti Kennedyn salamurhaa seuranneiden totuuden peittely-yritysten seurauksena. Minusta tavallisesta porvaripojasta kehkeytyi vähitellen ”yleisvasemmistolainen radikaali”. En kuitenkaan vielä silloin tajunnut, että lukiessani (porvarien omistamia) lehtiä itse asiassa imin itseeni ”lännen” propagandaa.
Niinpä olin minäkin 1968 syyskesällä Neuvostoliiton lähetystön edessä Tehtaankadulla mieltäni osoittamassa ”ihmiskasvoisen sosialismin” puolesta. Jo siellä seisoskellessani jokin alkoi kaivertaa mieltäni. Kaikki ei ole kuten pitäisi.
Huomasin seisoskelevani joukossa, jossa oli paljon ”kokkareita” ja jopa äärioikeistolaisia kiivaasti huutamassa iskulauseita Neuvostoliittoa vastaan. Kenen joukoissa minä oikein seisoin?
Kun vielä niihin samoihin aikoihin pidettiin SKP:n puoluekokous, joka ”enemmistöläisten” voimin otti tuomitsevan kannan Neuvostoliiton suorittamaan Tsekkoslovakian miehitykseen, tajusin koko juonen. ”Ihmiskasvoinen sosialismi” ei ollut mitään muuta kuin yritys tuhota sosialismi ja sen myötä Euroopan kansantasavallat. Minusta tuli oikea (eli taistolainen) kommunisti ja alkoi uuden opiskelu.
Myöhemmin vierailemalla useassa sosialistisessa maassa tulin huomaamaan, että niiden ”reaalisosialismi” oli kaikkea muuta kuin sitä sosialismia, jota olin vuosia kirjoista opiskellut ja erkanin kommunisteista. Menin siis sosialismiin teorian kautta ja tulin sieltä pois käytännön kautta.
Miksikö en puhu kommunismista? No, koska maailmassa ei koskaan ole ollut ainuttakaan kommunistista valtiota. Kommunismia kyllä on edelleenkin ihan lähellä meitä jokaista. Porvarillinen propaganda on täydellisesti sekottanut nämäkin käsitteet. Kommunistinen valtio on pelkkä kaukainen utopia.
Tuo kaikki ei suinkaan tarkoittanut sitä, että olisin ”kääntynyt porvariuskoon”. Olen edelleen vasemmistolainen ja työväen puolueen kannattaja tosin nyt ilman puoluetta, kun Vasemmistoliitto hylkäämällä työväestön edut jäi pelkäksi woke-puolueeksi. Se meni vieläpä porvarien ”kelkkaan” hyväksymällä Naton ja DCA-sopimuksen, jotka luen maanpetoksiksi. Demareita – noita ”työläisporvareita” en ole koskaan edes harkinnut. Täysi tuuliviiri koko puolue. Kansanrintamapolitiikan aikana ihan oikella linjalla, mutta nyt on tuuli kääntynyt aivan vastakkaiseen suuntaan.
Yhdysvallat, EU ja muut lännen kapitalistien hallitsemat valtiot ovat tänään vielä pahempia kuin koskaan Neuvostoliiton aikoina. Ne ovat tulleet entistä röyhkeämmiksi, kun todellinen pelote (N-L) on puuttunut.
Mutta maailma on jälleen murrosvaiheessa. ”Lännen” hegemonia (kolonialismi) on päättymässä ja tilalle nousee oikeudenmukaisempi moninapainen maailma. Kuinka muuten voisikaan olla. Ei reilun miljardin vähemmistö ikuisesti voi hallita 8 miljardia ihmistä.
>Kun tunnetaan vaikkapa vain nuo edellä lyhyesti kuvatut sotilasoperaatiot ja
>mietitään Venäjän nykyjohdon (ei siis kansan) sotimista, voidaan todeta: Tuo
>sota ei ratkaise yhtään ongelmaa ja se (kuten kaikki sodat, mutta tämä
No voi hyvänen aika sentään! Vain ”länsi” on kuvitellut saavuttavansa tämän sodan avulla Venäjän hallinnon tuhon eli ”ratkaisevansa” jotain. Ei sotaa muuten olisi edes käyty. Venäjä on jo 10 vuoden ajan yrittänyt neuvotteluratkaisua, jonka USA, EU tai Englanti ovat joka kerta torpanneet. Venäjä oli pakotettu (eli provosoitu) menemään puolustamaan Itä-Ukrainan väestöä kansanmurhalta.
>erityisesti) on vastenmielinen ja typerä. Tiedämme senkin, että sota loppuu
>heti, kun Venäjän sotaisa johtoklikki sen lopettaa. Sodan lopputuloksen
Jos edellinen ”tietosi” (väitteesi) olisi totta, sota olisi loppunut jo ennen viimeisen vaiheen alkamista 24.2.2022. Venäjällä oli jo kaksi rauhansopimusta Minsk1 ja Minsk2 allekirjoitettuina. _”Länsi”_ kuitenkin torppasi ne samoin kuin kolmannen sopimuksen Turkissa maaliskuussa 2022. Miksi levität täällä ilmiselviä valheita?
>vapaana kansakuntana omista asioistaan. Jos maailma muuttuu vähemmän
>miltitaristiseksi ja Ukraina päättäa viisaasti, se ei liity Natoon. Jos se
>päättää viisaasti toisenkin kerran, liittyy se rauhanprojektiin eli Euroopan
>Unioniin.
Maailma ei muutu vähemmän militaristiseksi ellei Yhdysvaltain hegemonia häviä. Sotia on II maailmansodan jälkeen käyty ympäri maapalloa sen takia, että Yhdysvaltain aseteollisuus niin haluaa.
Seuraapa joskus EU:n ei vaaleilla valitun johdon puheita. Ei EU niiden mukaan todellakaan ole mikään rauhanprojekti! EU on suurkapitalistien (miljardöörit, oligarkit tai millä nimellä niitä haluaa nimittääkin) hanke suurkapitalistien hyödyksi.
Kuten Paavo Väyrynen on useita kertoja toistellut, EU:sta on ollut Suomelle pelkkää haittaa. Ainoa hyöty EU:sta eli tulliton kauppa EU-maiden kansaa meillä oli jo ennen EU:iin liittymistä ETA:ssa. EU ja sen Venäjä-pakotteet tuhoavat Suomen talouden. Se on kylmää faktaa, jonka ei tarvitsisi olla totta, jos meillä olisi Suomen etuja ajava poliittinen johto.
Ai niin. Keksin toisenkin EU:n hyvän puolen tullittoman kaupan lisäksi. Nyt kaikissa virvoitusjuomapulloissa EU:n alueella on uudet ”patentti”korkit. Enää ei ylilihavan EU-kansan tarvitse rasittaa itseään kurkotelemalla lattialle tai maahan pudonneiden korkkien perään. 😉
Piikki kirjoittaa: ”……… pidät meitä täällä kirjoittavia aivottomina robotteina….”
En ole kirjoittanut mitään aivottomista roboteista tai -ihmisistä. Moiset ilmaisut evät kuulu käsitteistööni Olen kasvatustieteilijä ja marksilaisen ihmiskäsityksen omaava. Tuon ihmiskäsityksen mukaan jokainen ihminen on utelias ja opinhaluinen. Hänellä on myös kyky tarkastella lukkiutuneita käsityksiään ja asenteitaan ( = itsekritiiki, josta puhui mm. oppimaton Haukisvaari Mihail Solohovin Aron raivaajissa. Mutta vaari kyllä totesi sitten: ”Sen täytistäkö minä itseäni arvostelisin…” – onhan noita muitakin.
Aikiuisoppilaitoksen rehtorina en tavannut koskaan ihmistä, joka kieltää toden ja olen tänne seuran sanomiin kirjoitellut muutaman kerran, jettä josko täältäkin löytyisi pilkahdus siitä, että marksilainen ihmiskäsitys olisi oätevä – mutta nyt epäilen
Domra: ”En ole kirjoittanut mitään aivottomista roboteista tai -ihmisistä.”
Mutta sanoit tänne kirjoittavia ihmisiä Mauno Saaren ”myötäilijöiksi”. Tarkoitit, että emme ajattele itse, vaan seuraamme jostain syystä Saaren mielipiteitä.
Lisäksi kutsut halveksivasti tänne kirjoittavia ”kynäilijöiksi”, joka on väheksyvä sana – Nykysuomen sanakirjankin mukaan. Mielestäni kuitenkin täällä paljon kielellisesti – ja sisällöllisesti – laadukkaita kirjoituksia.
Kolmas loukkauksesi tulee kommenttisi lopussa: osoitamme marxilaisen ihmiskäsityksen epäpäteväksi, koska emme ole tällä palstalla mielestäsi ”uteliaita” emmekä ”opinhaluisia”, vaikka sen pitäisi olla ihmisyyden ydintä.
Miksi haluat asettua yläpuolellemme? Se ei edistä kommunikaatiota. Voisitko jättää passiivis-aggressiiviset vinoilusi vähemmälle ja keskittyä tosiasioista keskustelemiseen? Ihmisiä täällä kaikki ollaan, ja olisi toivottavaa, että kirjoittaisimme toisillemme sellaisessa sävyssä, jota voisimme käyttää myös silmätysten. Poliitikkojen haukkuminen on eri asia.
Ps. ”Aron raivaajat” oli minunkin lempikirjojani nuoruudessa, ja Haukisvaarin muistan hyvin. Myös ”Hiljaa virtaa Don” vei mukanaan. Bulgakov oli kuitenkin kaikkein tärkein kirjailija minulle.
Hyvin sanottu!
Miksi? En tiedä, mutta luettelen kolme mahdollista oikeaa vastausta todennäköisimmästä alkaen (tietenkin asiaan liittyy paljon muutakin kuten henkilökohtaisia etuja ja ihmissuhteita, läntisen kulttuurin ihannointia, jne.). Median, ym. luoma yleinen mielipide vaikuttaa kaikkeen hirveästi, mutta pidän sen osuutta nyt pikemminkin seurauksena eikä media siksi ole luettelossa.
1) Rasismi. Ryssäviha. Inho venäläisiä kohtaan. Russofobia. Olkoon nimike mikä hyvänsä, niin sitä sen täytyy sillä perusteella olla, että mikään järkisyy ei selitä valtiojohtomme käytöstä. Näitä on hankala määritellä, mutta en ihmettelisi, jos joukossa olisi piilofasisteja ja piilonatseja. Itsenäisyytemme alkuvuosikymmeninä ja viime sotien aikoihin nämä olisivat olleet innokkaimpia Hitlerin kannattajia.
2) Umpiväärä käsitys Ukrainan tapahtumista reilun 10 vuoden aikana (parempi olisi tuntea asioita Hitlerin ajoilta alkaen ja kauempaakin, mutta edes viimeiset 10 vuotta). Jos valtiojohtomme ei oikeasti tiedä, mikä on totta ja oikeudenmukaista Ukrainan kriisissä, niin se selittäisi paljon. On kuitenkin vaikea uskoa, etteivätkö he käsittäisi kriisin ulottuvuuksia liittyen mm. Yhdysvaltojen maailmanherruustavoitteisiin. Toisaalta kellokkaamme ovat noiden tavoitteiden takana ja kaiketi uskovat niiden toteutumiseen.
3) Epätodennäköisin selitys käytökseensä on se, että he uskoisivat omaan väitteeseensä Venäjän vaarallisuudesta sotilaallisesti liittoutumattomalle Suomelle. Melkein hävettää toistaa tässä itsestäänselvyys, mutta sanottakoon kuitenkin, että Venäjälle mikään ei olisi mieluisampaa kuin ystävällinen Suomi, jonka kanssa voisi käydä kauppaa ja jonka kautta tai avulla Venäjään ei kohdistuisi sotilaallista uhkaa. Tuskin Venäjä Ukrainankaan suhteen muuta toivoi.
Jäi näemmä yksi lause torsoksi. Itsenäisyytemme alkuvuosikymmeninä nämä olisivat varmaan olleet innokkaita silloisten ääriliikkeiden aktiiveja (AKS, IKL, suojeluskunnat ja mitä niitä olikaan).
Päättäjien toimesta Suomi on asetettu etulinjan maaksi, kuten olemme joutuneet lukemaan.Ihmettelen myös kun on sanottu suomen olevan ydinaseiden kauttakulkumaa, mihin niitä suomesta etulinjan maana viedään…Venäjällekkö.Lähimmät suomen nato maat ovat Norja ja Ruotsi ja eikait niihin tarvitse ydinaseita suomen kautta kuljetella.No on selvää mitä tässä ajetaan takaa, hivutetaan Suomi ydinaseiden suurvallaksi kuten hivutettiin natoon ja dca:n.Suomi on kokoaan suurempi on sanottu, mikä ihmeen alemmuuskompleksi on vaivana kun sitä parannellaan jo todennäköisyydellä jossa koko kansakunnan olemassaolo on uhattuna, onko kohta se hetki käsillä, että ne jotka on saatu aivopestyä voivat alkaa puhdistamaan aseita rasvoista.
Lainaus
Myöntääkö media koskaan valheensa ja Venäjällä pelottelun?
Onko mahdollista, että tilanteiden muuttuessa nykyinen poliittinen johto nöyrtyisi myöntämään erehdyksensä ja korjaisi kurssia ratkaisevasti?
Eivät myönny, ovat syyllistyneet niin vakaviin rikoksiin, perustuslakia poljetaan jatkuvasti, maanpetokset jopa kansanmurha.
Tämän vuoksi on pakko pitää nykyinen linja.
Ilman USA/Natoa maailmassa puuttuisi mahdottoman paljon kärsimystä aiheuttavia sotapesäkkeitä. Meidänkin vähäosaiset kansalaisetkin ovat lääpällään well waltoihin hevonhampaitten ohella!!
Näyttöä ”arvopohjaisesta realismista” ei ole. Sen sijaan on näyttöä ideologisesta arvovapaudesta. Moralisointi ei oikein istu ulkopolitiikan ohjenuoraksi, varsinkaan kun sen oman moraalin kanssa on vähän niin ja näin. Israel on rikostensa lisäksi tehnyt arvolännelle karhunpalveluksen josta länsi ei voi vapautua. Israelin tekemät joukkomurhat jotka laajemmassa perspektiivissä ovat jatkuneet jo valtion perustamisesta lähtien ovat kiihtyneet julmuuksiin ja syvyyksiin jotka jo saisivat toisen maailmansodan natsitkin kauhistelemaan. Natseilla oli vielä sen verran tajua jäljellä, että yrittivät tehdä rikoksensa kenenkään näkemättä. Israel tekee niitä kameroiden käydessä eikä se Suomen johdon arvopohjaa hetkauta. Ei kun lisää asekauppoja maan kanssa jonka arvot ovat yhteiset.
Realismista ei ole tietoakaan. Realismia kun ei saavuteta julistamalla vaan tekemällä ja teot todistavat Suomen kohdalla päinvastaisesta. Paasikivi ja Kekkonen kääntyvät haudoissaan. Suomella on johto joka luulee voivansa sivuuttaa maantieteenkin.
Pelastusta ei tule omin voimin vaan hyvässä tapauksessa ulkoisten voimien pakottamana. Edelleen olisi ylioptimistista ennustaa, että Yhdysvallat muuttaisi poliittista kurssiaan. Siihen voisi pakottaa velkaantuneisuuden kasvu yli kestokyvyn tai muu talouden kriisi. Vaikka Trump puhuu sotien turhuudesta ja varsinkin ydinsodan tuhoisuudesta eivät hänen poliittiset näyttönsä ensimmäiseltä kaudelta kuitenkaan vakuuta. Pahimmassa tapauksessa Trump saadaan työnnettyä sotaan Iranin kanssa.
Saksa syöksyy yhä syvemmälle kriisiin. Oppositio saavutti murskavoiton osavaltiovaaleissa mutta ei siinä vielä kaikki. Monet tarkkailijat epäilevät merkittävää vaalivilppiä tapahtuneen oppositiota kohtaan. Eli heidän voittonsa olisi kenties ollut vielä suurempi. Ja samantapainen kriisi on Ranskassa jossa presidentti ei kunnioita viime vaalien tulosta vaan yrittää jatkaa kuten mitään ei olisi tapahtunut.
Vielä ollaan kuitenkin alkuvaiheessa. Kriisi on päällä mutta ei vielä riittävän voimakkaana jotta parempaa saataisiin tilalle. Kun se parempi syntyy, jos syntyy, Suomi on viimeisten joukossa. Siitä selvänä merkkinä ovat ei ainoastaan katkaistut Venäjä-suhteet vaan heikko läsnäolo siellä missä kehitys tapahtuu eli Aasiassa. Siinä suhteessa moni EU-maa on Suomea kaukana edellä.
Suora lainaus tänään tv:stä tulevasta eurooppaa puolustamassa Suomi jakson ohjelmatiedosta”Historoitsija Mika Kulju selvittää kuinka suomalaiset voittivat puna-armeijan vuonna 1940″ Eikö valheen määrällä ole mitään rajaa? Ei näköjään ole.En katso kyseistä ohjelmaa.Joissakin tiedoissa se on kerrottu olevan cnn kanavan yliampuvaa valheellista propagandaa.On varmaan vaikea olla kun ukraina lyödään nyt totaalisesti, onko Suomi seuraava yrittäjä, siltä se vahvasti vaikuttaa, halu on kova päästä näyttämään nykyisille isännille uskollisuutta ja tappelutahtoa.Venäjä kaikilta osin vahvistuu koko ajan toisin kuin rappeutuva ja moraalinsa menettänyt länsi.Kyllä se suomen herra näyttää lyövänsä päänsä karjalan mäntyyn vielä toisen kerran mitä sotamies Honkajokikin pahoin pelkäsi.Paljon on väkeä siirtynyt reserviin ja paljon on niitä jotka eivät lähde naton ja jenkkien puolesta tapattamaan itseään mikä onkin täysin oikea tilannearvio.Venäjä ei ole Suomea uhkaillut ja kukaan täysipäinen ei hekumoi sotafantasioissa vaan rauhan ja hyvien suhteiden maailmassa.Olisipa meillä Talvitien ajatukset omaava henkilö presidenttinä, nukkuisin yöni paljon paljon paremmin.
Ja Mauno Saaren analyysi oli jälleen taattua asian ytimeen menevää oikeaa journalismia, oli ilo lukea.
Tämä ”historioitsija” Mika Kulju kuuluu ilmeisesti joukkoon, josta voisi käyttää nimitystä ”suomalaiset sankarikirjailijat”. Annan esimerkin.
Suomalaisesta sotasankari Lauri Törnistä on kirjoitettu sen kymmenen kirjaa, koska aihe myy. Sankarikirjailijoiden teoksissa Törnistä on annettu virheellinen kuva. Hänestä on rakennettu sankarimyyttiä ja toisaalta jätetty kertomatta hänelle kielteisiä puolia. Eräskin sankarikirjailija suorastaan valehtelee, kun hän väittää ns. punaisen valpon junailleen Törnille maanpetostuomion.
Tuomio tuli ihan Suomen ennen sotiakin voimassa olleiden lakien mukaan, koska Törni siirtyi Suomen kanssa silloin (Lapin)sodassa olevan natsi-Saksan puolelle. Totuuden Törnistä kirjoittivat oikeat historioitsijat dosentti Juha Pohjonen ja tutkijatohtori Oula Silvennoinen kirjassaan ”Tuntematon Lauri Törni”.
Nyt olemme ilmeisesti siirtyneet taas aikaan, jossa valheesta on tullut tosi ja todesta valhe.
Kantahenkilökunnan taholta on kantautunut huolestuneita näkökulmia maanpuolustustahdon ja asepalveluksen suorittamisen kannalta(tahtoa ei ole, eikä palvelustakaan koeta kovin hohdokkaana).Tästä huolestuneisuudesta voi kaiketi tehdä johtopäätöksen, että loppujen lopuksi kansan syvät rivit eivät olekaan niin innokkaita tarttumaan aseseen kuin meidän on annettu ymmärtää. On selvää, että tämän suhteen on päättäjät tehneet virheellisen ja väärän laskelman.
Luultavasti näilläkin, jotka eivät koe armeijaa hohdokkaana, on se sama väärä käsitys Ukrainan kriisistä kuin muullakin kansalla. Eli penseytensä ei kumpua siitä asiasta.