LUKIJALTA: KIRJE JA VASTAUS

Mauno kirjoitti Venäjän ministeri Lavroville avoimen kirjeeen. Merkityksellistä tässä asiasssa oli kirjeen kirjoittamisen lisäksi se, että Mauno sai kirjeeseensä myös vastauksen. Sillä että kirjeeseen vastaaja ei ollut ministeri Lavrov itse, ei ole merkitystä, koska
diplomatian pelisäännöt toimivat niin kuin toimivat.

Naapurisuurvallan ministeriötasolta kuitenkin tuli vastaus Suomen kansalaisen avoimeen kirjeeseen. Kysymyksessä on siis tilanne, johon Suomen oma hallinto ja nk. poliittinen-, ja viranomaiseliitti sidonnaisuuksiensa johdosta ei yksinkertaisesti kykene. Varsinaista ”eliittiähän” ”virallisessa” Suomessa nimityksistä huolimatta ei enää olekaan, -edes ”niinkutsutussa” muodossa, eliitin politiikkaan kohdistuvasta kritiikistä puhumattakaan.

Suhteutettuna siihen kommunikointitasoon ja sanallisiin ilmaisuihin mihin viimevuosina on pitänyt tottua Suomen politiikan kärkijoukkoon ”nostettujen” ja nk. ”intelligentsian” edustajien taholta, niin tämän Maunon avoin kirje, ja siihen saatu vastaus tapahtumana teki Suomen poliittisesta ”eliitistä” hännysjoukkoineen ”narrilauman” kertalaakilla. Oli se sitten tarkoitus tai ei, niin maaliin meni.

Kun Suomen kansalainen omalla organisaatiotahollaan, saa sanomansa läpi naapurissa olevan suurvallan ministeriötasolle, jota vastaavaan kommunikointiin Suomen virallinen hallintokoneisto ei kykene kaikista allokoiduista resursseistaan huolimatta edes omien kansalaistensa suhteen ja itänaapurinsa kanssa vain nk. ”pottuilutasolla”, lievähköä ilmaisua käyttääkseni, -niin asialla on todella merkitystä nk. pitkässä juoksussa, ja osoittaa, että kansalaisten huolia ymmärretään paremmin muualla, kuin sen omassa hallinnossa. Nykypoliitiikan kasvattamoissa grillatut broilerikanat ja kukot ryhmänä, jota illusionäärisesti ”eliitiksi” kutsutaan, eivät tässä valossa yksinkertaisesti ole tehtäviensä tasalla.

Venäjän ulkoministeriön tiedottajan Maria Zaharovan vastaus Maunon kirjeeseen sisälsi rivien välissä sen informaation, mitä kannattaisi myös Arkadianmäellä historian valossa miettiä. Oma ajatukseni lopputuloksen suhteen on kuitenkin skeptinen. Tähänastinen kehityskulku osoittaa, että Arkadianmäellä ja sen periferioissa oleilevat eivät yksinkertaisesti kykene tarvittavaan rationaaliseen ajatteluun, eikä faktoihin perustuviin syy-, ja seuraussuhteiden analysointiin syystä tai toisesta. Eivät ole kyenneet aikaisemmin, eivätkä kykene nytkään, -valitettavasti. Kun se konkretisoituu arkipäivän politiikassa se on merkittävä kansallinen turvallisuusriski, jota analyysit ja valtioneuvoston selonteot eivät käsittele.

Nyrkkeilyssä alin painosarja, jolla pääsee kehiin, on nk. ”höyhensarja”. Politiikassa kehiin pääsee millä osaamisella hyvänsä. Nykypolitiikassa toimineet ”sarjalaiset” Suomen poliittisen eliitin edustajina tekemistensä valossa edustavat lähinnä haituvasarjaa, -vai pitäisikö t:n eteen lisätä kirjain ”h”, suhteessa siihen mitkä ovat panokset. Harjoittamansa politiikan ja ajamiensa propagandaviritysten puitteissa nämä pitävät omia kansalaisiaan pilkkanaan tekemisissään oman hyvänsä ja itsensä sekä rahoittajiensa kanssa luotujen harhojen kuvitteellisessa konkretiassa. Siinä suhteessa ministeri Lavroville osoitettu avoin kirje vastauksineen jo tapahtumana, luo tervetullutta valoa maassa vallitsevaan henkiseen pimeyteen.

Rivikansalaisen kiitokset Maunolle, -avoimen kirjeen vastaanottaneelle Ministeri Lavroville – ja siihen vastanneelle Maria Zaharovalle.

Erkki Jalkanen