Venäjän valtion saamista verotuloista liikkuu mediassamme kaikenlaisia näkemyksiä, joissa puurot ja vellit ovat pahasti sekaisin. Tilanne on sama kuin aikaisemmassa keskustelussa Venäjän sotakassan tyhjenemisestä. Se näyttää hiljenneen sen jälkeen, kun Suomen pankin tutkija totesi, että Venäjällä ei ole sotakassaa lainkaan.
Molemmissa tapauksissa sekoilujen syy on sama: Venäjän talouden ja erityisesti verotuksen tuntemuksen puute. Se, että puurot ja vellit menevät sekaisin, johtuu osittain siitä, että asiat ovat monimutkaisia. Lisäksi Venäjän oppositiojulkaisut poimivat tarkoituksiinsa sopivat luvut ja otsikot juttuihin, joiden tekstissä asiat esitetään usein oikein.
Venäjän budjettitulot määräytyvät kolmen tekijäryhmän seurauksena. Niitä ovat luonnon olosuhteet, markkinatilanne ja viranomaispäätökset. Yritykset maksavat sitä enemmän veroja kaasun ja öljyn tuotannosta saamistaan tuloista, mitä paremmat ovat tuotannon olosuhteet.
Veron suuruuteen vaikuttavat sekä öljyn ja kaasun maailmanmarkkinahinta dollareissa että ruplan dollarikurssi. Ne määräytyvät markkinoilla. Viranomaiset puolestaan määrittelevät verokannat ja kertoimet, millä perusteella lopullinen vero määräytyy.
Venäjän verojärjestelmän ominaisuudet
Venäjä ei poikkea muista liittovaltioista siinä, että veroja keräävät liittovaltio eli Venäjällä federaatio, osavaltiot sekä paikallishallinnot. Poikkeuksellista ei ole sekään, että arvonlisäveroa liittovaltio kerää sekä tuontituotteista, että kotimaisten tuotteiden myynnissä samasta arvonlisästä. Sama koskee valmisteveroa. Venäjä kerää valtion kassaan myös tuonti- ja vientitulleja.
Sen sijaan Venäjän federaation verotulojen rakenne on poikkeuksellinen. Normaalituloisten kansalaisten tulovero on edelleenkin 13 prosentin tasavero. Vuonna 2021 ruplamiljonäärien ja -miljardöörien tulovero muuttui progressiiviseksi.
Nykyisin ne, joiden vuositulot ylittävät 2,4 miljoonaa ruplaa maksavat 15–22 prosentin tuloveroa. Vain tämä osa tuloverosta kerätään federaation kassaan. ”Tasaverosta” 85 prosenttia keräävät osavaltiot ja 15 prosenttia paikallishallinnot. Pääosa verotuloista syntyy muusta kuin öljy- ja kaasutulojen verottamisesta.
Toisin kuin usein esitetään, Venäjän verotulojen pääosa ei koostu vientitulojen verottamisesta. Jos lasketaan yhteen federaation verotulot tältä ja edelliseltä vuosikymmeneltä, niin suurin yksittäinen verotulojen lähde on venäläisten yritysten öljyn ja kaasun tuotannosta ja tuotteiden myynnistä saamat verotulot. Kun niihin lisätään vientiverot, niin öljyn ja kaasun tuotannosta kertyneiden verojen osuus on ollut keskimäärin 31 prosenttia kaikista budjettituloista vuosien 2011 ja 2025 välisenä aikana.
Öljyn ja kaasun verottamisesta federaation budjettiin virranneiden tulojen osuus kaikista budjettituloista on laskenut 2010-luvun alun 50 prosentista viime vuosien hieman yli 20 prosentin paikkeille. Toiseksi suurimpia budjettituloja ovat olleet arvonlisävero ja tuonista maksettavat tullit ja verot. Arvonlisäveron osuus on noussut viime vuosikymmenen alun 22 prosentista viime vuoden noin 28 prosenttiin.
Tämän vuoden ensimmäisen neljänneksen aikana arvonlisäveron osuus ylitti öljy- ja kaasutulojen verojen osuuden ensimmäistä kertaa Venäjän verotushistoriassa. Arvonlisäveron osuus oli 37 prosenttia kun öljy- ja kaasuverojen osuus oli 17,3 prosenttia kaikista budjettituloista. Myös kotimaiseen tuotantoon liittyvät muut kuin öljy- ja kaasuverotulot olivat reippaasti yli puolet kaikista tuloista ensimmäistä kertaa.
Huhtikuun öljy- ja kaasutulojen verot kaksinkertaiset vuoden alkuun verrattuna
Öljyn maailmanmarkkinahinnan tasosta riippuu, säilyykö ensimmäisen neljänneksen verotuksen rakenne koko vuoden ajan. Federaation valtion kassaan virtasi huhtikuun aikana öljy- ja kaasutuloista maksettuja veroja yli kaksi kertaa enemmän kuin tammi- tai helmikuussa.
Verrattuna maaliskuun verotuloihin kasvu oli lähes puolitoistakertainen. Tästä huolimatta arvonlisäveron osuus budjettituloista säilyi öljy- ja kaasuveroja suurempana.
Vaikka Venäjän myymän öljyn hinta on enemmän kuin kaksinkertaistunut vuoden alkuun mennessä, budjetin öljyriippuvuus näyttää vähenevän. Se vastaa Venäjän keskipitkän aikavälin tavoitteita. Tämä taas johtaa siihen, että öljystä saatavilla budjetin lisätuloilla voidaan rahoittaa öljynjalostukseen meneviä investointeja sekä kasvattaa Kansallista hyvinvointirahastoa.
Öljyn tuotannosta maksettava mineraalilouhintavero on kaasun vientitullia ja louhintaveroa tärkeämpi Venäjän federaation budjetin tulolähde. Venäjän talouskehitysministeriö määrittelee kullekin kuukaudelle luvut, joiden perusteella yritykset laskevat maksettavan louhintaveron. Tällä hetkellä öljyn perusverokanta on 919 ruplaa tuotetulta öljytonnilta.
Lopullinen kuukausittain maksettava öljyn louhintavero määritellään kertomalla verokanta kertoimella, jossa huomioidaan öljyn maailmanmarkkinahinta, dollarin ruplakurssi sekä kaksi kerrointa. Talouskehitysministeriö määrittele veron laskennassa käytettävän hinnan ja keskuspankki laskee dollarin ruplakurssin. Verokanta sekä kertoimet määritellään verokaaressa, joka on verolainsäädännön peruslaki.
Jos öljyn maailmanmarkkinahinta alittaa viranomaisten määrittelemän tason, jalostustoimintaa harjoittavat yritykset maksavat liittovaltion budjettiin valmisteveroa. Jos hinta on tätä tasoa korkeampi, yritysten valmistevero on negatiivinen eli yritykset saavat budjettitukea. Jalostustoimintaa harjoittaville yrityksille maksetaan myös investointipreemioita sekä teknologian kehittämispreemioita.
Verotuksen tavoitteet ja ymmärrys
Venäjän mineraalilouhintaveron, lisätuloveron ja valmisteveron laskentakaavat ovat kieltämättä monimutkaisia. Yllämainittujen verokannan, markkinahintojen, valuuttakurssien lisäksi lopulliseen veroon vaikuttaa niin sanottu tuotannon spesifisyyskerroin. Sen suuruuteen vaikuttavat öljyn, kaasun, hiilen ja muiden mineraaliesiintymäalueiden varantojen määrä ja ehtymisaste, louhinnan vaikeusaste sekä louhitun tuotteen ominaisuudet ja niiden saavutettavuus.
Venäjän tavoitteena on vähentää öljyriippuvuutta. Venäjä on kuitenkin sen verran merkittävä toimija öljymarkkinoilla, että sen öljylle on kysyntää pakotteista huolimatta. Venäläisiä tuottajia sitovat lisäksi pitkäaikaiset sopimukset. Esimerkiksi Rosneft solmi joulukuussa 2024 10-vuotisen toimitussopimuksen intialaisen jalostamon kanssa.
Viime kädessä Venäjän duuma, liittovaltioneuvosto ja presidentti päättävät, millä perusteilla polttoaineiden ja mineraalien louhintaveroa kerätään budjetteihin. Strategisia päätöksiä vaatii se, missä määrin tähän veron määrään vaikuttavat ruplan vaihtokurssi ja öljyn maailmanmarkkinahinta. Verokanta ja lopullisen veron määrittelyssä käytettävät kertoimet päätetään normaalissa lainsäädäntöprosessissa. Tähän saakka mineraalien verotuksen periaatteet ja kertoimet ovat olleet suhteellisen vakaita. Verokantaa on muutettu useammin.
Eniten muuttuvat öljyn hinta ja ruplan kurssi. Niiden suuruuteen vaikuttavat globaalien markkinoiden heilahtelut. Jatkuvan harkinnan kohteena on niin sanotun budjettisäännön sisältö. Se määrittelee, kuinka paljon mineraaleja tuottavien yhtiöiden maksamia verotuloja käytetään budjetin tasapainottamiseen ja kuinka paljon kansallisen hyvinvointirahaston kattamiseen. Rahastoa kasataan Venäjän kansalaisten eläkemaksujen turvaksi.