Venäjän ohjauskorko on nyt 14,25 prosenttia. Keskuspankin päätös alentaa 0,25 prosenttiyksiköllä ohjauskorkoa kesäkuun 19. päivänä oli odotettu monestakin syystä. Pysähdys budjettivajeen kasvussa, inflaation hidastuminen ja talouskasvun piristyminen olivat alennuksen perusteita. Reaalikorko pysyy yhä korkeana.
Venäjän ohjauskorko on edelleenkin niin korkea, että se ajaa jopa kannattavia yrityksiä konkurssin partaalle. Samalla se kuitenkin luo tilaa yrityksille, joilla on tarjota asiakkailleen uusimmalla teknologialla tuotettuja uusia tuotteita. Se myös pakottaa yritykset hakemaan uusia markkinoita ja kasvattamaan tuottavuutta.
Nyt korkeat korot näyttävät hidastavan inflaatiovauhtia. Mutta vasta vuoden parin sisällä näemme, millainen kalliin rahan vaikutus ylipäänsä on ollut inflaatiovauhtiin. Venäjän inflaatiohistoria Neuvostoliiton romahduksesta lähtien osoittaa, että koroilla on jonkinlainen merkitys silloin kun inflaatiovauhti poikkeaa pitkän aikavälin trendistä.
Nimelliskoron lasku jatkuu, mutta reaalikorko pysyy korkeana
Venäjän inflaatiovauhti on hidastunut jo viime vuoden maaliskuusta. Kun lisäksi inflaatiovauhdin vaihtelu on vähentynyt ja inflaatio-odotukset vaimenneet, ohjauskoron järjestyksessä yhdeksäs alennus putkeen oli odotettavissa. Mutta 0,25 prosentin alennus ohjauskorossa merkitsee sitä, että ainakin kesäkuussa reaalikorko ylittää jälleen 10 prosentin rajan.
Reaalikoron kasvu ja koronalennuksen vähäisyys johtuu siitä, että tulevaisuuden inflaatioriskit ovat keskuspankin mielestä kasvaneet. Riskejä lisäävät yritysten lainanoton kasvu, varustelumenojen kasvu sekä Ukrainan iskut öljynjalostamoihin ja infrastruktuuriin. Vahvistuva rupla puolestaan yhtäältä lisää inflaatioriskejä, toisaalta vähentää niitä.
Presidentti Vladimir Putin osallistui yhdessä ministereiden kanssa investointeja käsittelevään videokonferenssiin runsas viikko ennen keskuspankin korkopäätöstä. Hän totesi, että ohjauskoron ja ruplan kurssin hallinta ovat antaneet halutun tuloksen: inflaatio laskee. Hän myös totesi, että jatkossakin ”meillä on oikeus odottaa ohjauskoron laskua”. Keskuspankin korkopäätös oli maltillisin mahdollinen vastaus näihin odotuksiin.
Korkotaso on laskenut Venäjällä vuodesta 1992 lähtien
Venäjällä on väitelty koko tämän vuosituhannen ajan oikeasta korkotasosta. ”Oikea” eli neutraali korkotaso on sellainen, joka ei hidasta eikä kiihdytä inflaatiota eikä työllisyyttä. Keskuspankissa katsotaan, että neljän prosentin korkotaso on neutraali. Siksi se on pitkän ajan korkotavoite.
Kriitikot ovat viime vuosina laskeneet, että seitsemän prosenttia olisi luonnollinen korkotaso nyky-Venäjällä. Jos tavoitekorko olisi seitsemän prosenttia, keskuspankki olisi voinut nyt laskea ohjauskorkoa rohkeammin. Silloin myös reaalikorko olisi laskenut.
Venäjän keskuspankki on määritellyt ohjauskoron vuodesta 2013 lähtien. Kun se nosti ohjauskoron 21 prosenttiin lokakuussa 2024, niin se saavutti nykyisen ohjauskoron ennätyskorkeuden.
Ennen ohjauskorkoa Venäjän keskuspankki määritteli ns. jälleenrahoituskoron, joka otettiin käyttöön vuonna 1992. Sen ennätyskorkeus – 210 prosenttia – noteerattiin lokakuussa 1993.
Venäjällä on vuoden 1998 jälkeen koettu kolme pitkää jälleenrahoitus- ja ohjauskorkojen laskukautta. Ensimmäinen alkoi 1998, se kesti kymmenen vuotta ja päättyi finanssikriisiin. Toinen alkoi joulukuussa 2008 ja kesti viisi vuotta. Kolmas laskukausi alkoi vuoden 2014 lopussa ja jatkui vuoden 2021 maaliskuuhun.
Ohjauskoron nousukaudet ovat olleet huomattavasti lyhyempiä. Pitkiin laskukausiin sisältyy lyhyitä koronnousuja. Niin voi käydä nytkin. Jos korot käyttäytyvät vanhaan malliin, edessä on vielä usean vuoden laskukausi. Se olisi neljäs laskukausi nyky-Venäjän historiassa. Työllisyys ja hintojen nousuvauhti määrittelevät pitkällä tähtäimellä korkotason.
Ensimmäisen korkojen laskukauden aikana Venäjän inflaatio laski 20 prosentista yhdeksään prosenttiin ja työttömyys runsaasta kymmenestä prosentista kuuteen prosessiin. Toisen korkojen laskukauden aikana keskimääräinen vuosi-inflaatio laski 14 prosentista alle kahdeksaan prosenttiin. Työttömyys laski tuona ajanjaksona runsaasta kahdeksasta prosentista hieman yli viiteen prosenttiin.
Kolmannen korkojen laskukauden alussa vuosi-inflaatio nousi jyrkästi 15,5 prosenttiin. Nousua seurasi vieläkin jyrkempi lasku jopa alle neljän prosentin tavoitetason. Työttömyys laski vain runsaan prosentin verran 5,75 prosentista 4,6 prosenttiin. Työvoimapula alkoi häämöttää jo 2010-luvun toisella puoliskolla.
Rakennemuutos on inflaation perimmäinen syy
Keskuspankin pääjohtaja Elvira Nabiullina totesi kesäkuun korkokokouksen päättyessä, että tällä hetkellä eri toimialojen tilanne vaihtelee suuresti. Syy on talouden rakennemuutos. Kuten tilastot osoittavat, niin sekä työttömyys ja inflaatiovauhti että myös korkotaso ovat laskeneet rakennemuutosten seurauksena.
Neuvostoliiton romahdus aiheutti yhden Venäjän historian suurimmista rakennemuutoksista. Muutoksen alkuvaiheessa vuonna 1992 Venäjän inflaatio oli peräti 1 569 prosenttia.
Inflaation perimmäinen syy on yritysten kannattavuusvaatimusten ja kannattavan toiminnan edellytysten muutoksessa. Kun ketterimmät yritykset ottavat käyttöön uusia teknologioita ja lanseeraavat uusia tuotteita, niin vähemmän kannattavat yritykset kattavat sen kysynnän, minkä aikaisemmin tyydyttivät uusiin teknologioihin, tuotteisiin ja markkinoihin siirtyneet yritykset.
Koska uusien tuotteiden tuotantokustannukset ovat alussa korkeat, niin myös edelläkävijöiden tarjoamien tuotteiden hinnat ovat korkeat. Nykyisten puhelinten ja kannettavien tietokoneiden hintahistoria on tästä oiva esimerkki.
Kun kannattavuudeltaan heikommat yritykset lisäävät perinteisten tuotteiden tuotantoa, ne joutuvat nostamaan hintoja pysyäkseen kannattavina. Näin tapahtuu tällä hetkellä myös Venäjällä. Se näkyy sekä toimialojen erilaisessa kasvuvauhdissa että yritysmuotojen kasvun erilaisessa vauhdissa.
Neuvostoliiton romahdus on yhä edelleen rajuin rakennemuutos. Toinen rakennemuutos alkoi 2000-luvun alussa. Silloin Venäjän kannattavimmat yritykset pakotettiin maksamaan veroja. Niiden voittoja siirretään yhä edelleen budjettien kautta muille toimialoille sekä Venäjän kehitysalueille.
Kolmas rakennemuutos alkoi vuosien 2014–2015 aikana, jolloin Venäjä joutui pakotteiden vuoksi korvaamaan suureen määrän tuontituotteita itse valmistamillaan tuotteilla. Erityisesti maatalous ja elintarviketeollisuus ovat saaneet tästä muutoksesta vauhtia.
Meneillään oleva rakennemuutos on nyky-Venäjän historiassa neljäs. Toisin kuin aiemmin, nyt suurimmat pankit houkuttelevat korkeilla koroilla rahaa yrityksiltä ja kansalaisilta. Pankit muuntavat talletusrahan rahoituspääomaksi kannattavimpien yritysten sijoituksiin.
Myös sota Ukrainassa kiihdyttää nyt meneillään olevaa rakennemuutosta. Sen tunnusmerkkejä ovat öljy- ja kaasuriippuvuuden vähentyminen, logistiikan pääväylien muutos globaalin etelän ja arktisten alueiden suuntaan ja siirtyminen ulkomaankaupassa kansallisten valuuttojen käyttöön.
Nämä kaikki muutokset vaikuttavat yritysten strategisiin päätöksiin ja investointeihin.
Yritykset sopeutuvat rakennemuutoksiin
Venäläiset yritykset ovat viimeisten vuosikymmenten aikana oppineet sopeutumaan rajuihin toimintaympäristön muutoksiin. Nyt suurin osa yrityksistä on sopeutunut myös pakotteisiin. Korkea reaalikorko, byrokraattiset menettelyt ja työvoimapula ovat uusia haasteita, joihin yritysten on sopeuduttava.
Sopeutumistoimet vaikuttavat myös yritysten oikeudellisiin muotoihin. Tämän vuoden ensimmäisen kvartaalin aikana oikeushenkilöiksi rekisteröityjen yritysten määrä pieneni hieman alle prosentilla. Yritysrekistereissä niiden määrä oli maaliskuun lopussa 3,24 miljoonaa. Toiminimien määrä kasvoi sitä vastoin vauhdikkaasti. Siksi kaikkien pienten ja keskisuurten yritysten määrä kasvoi lähes neljä prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Niiden lukumäärä lähenee seitsemää miljoonaa.
Moskovan pörssi-indeksin yli viiden prosentin romahdus heti keskuspankin korkopäätöksen jälkeen osoittaa, että Venäjällä toimivat sijoittajat seuraavat intensiivisesti tuotannon ja markkinoiden rakenteissa tapahtuvia muutoksia.
Markkina-arvon suurimmat menetykset kohdistuivat yrityksiin, joiden toimialoja ovat rakentaminen ja asuminen, metsäteollisuus sekä fossiilisten polttoaineiden tuotanto.
Kuva: Duma.gov.ru, lähde Wikimedia Commons, lisenssi CC BY-SA 4.0