Tiedeyhteisö tyrmistyi Rydmanin toiminnasta

Suomen tiedeyhteisö on ottanut tyrmistyneenä vastaan perussuomalaisia edustavan sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydmanin päätöksen puolittaa sosiaalityön tutkimusrahoitus kahdeksasta miljoonasta neljään miljoonaan.

Helsingin yliopiston politiikan tutkijan ja talouden ja maailmanpolitiikan professorin Heikki Patomäen mielestä Rydmanin toiminta lähestyy jopa virkavelvollisuuksien rikkomisen rajaa.

Rydmanin päätöstä on pidetty mielivaltaisena siksi, että ministeri poikkesi vertaisarvioinnin pohjalta tehdystä virkamiesten valmistelemasta esityksestä merkittävästi painottaen omia poliittisia mieltymyksiään. Rydman sivuutti sekä tieteellisen arviointiprosessin että ministeriön esityksen.

Professori Patomäki muistuttaa, että ministerivastuulain mukaan ministerin on toimittava lain ja hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti.

”Jos päätöksiä tehdään ilman lainmukaisia perusteita, ilman asianmukaista valmistelua ja vastoin vakiintunutta menettelyä, kyse ei ole enää poliittisesta harkinnasta, vaan toimivallan väärinkäytöstä”, toteaa Patomäki facebook-sivuillaan.

Patomäen mukaan oikeuskanslerin tehtävä olisi arvioida, onko ministeri ylittänyt toimivaltansa tai käyttänyt sitä väärin. Meidän jokaisen vastuulle jää arvioida, olisiko kantelun tekeminen paikallaan.

”Kysymys itsessään ei kuitenkaan ole tulkinnanvarainen. Ministeri on ottanut itselleen roolin, jota lainsäädäntö ei hänelle anna”, sanoo Patomäki.

Kyse on poliittisesta mielivallasta

Poliittisesti Rydmanin menettely on Patomäen mielestä vielä vaarallisempi, sillä tutkimusrahoitus ei ole neutraali hallinnollinen instrumentti. Se on osa demokraattisen yhteiskunnan tiedollista perustaa. Patomäki muistuttaa myös, että sosiaalityön tutkimus kohdistuu niihin, joilla ei ole poliittista valtaa: lapsiin,

köyhiin, syrjäytyneisiin ja sairaisiin.

”Kun ministeri karsii hankkeita ilman läpinäkyviä perusteita, hän ei vain ohjaa hallinnonalaa, vaan kaventaa myös tieteellistä perustaa, jonka varassa sosiaalipolitiikkaa tehdään. Se on vallankäyttöä, joka kohdistuu epäsuorasti juuri niihin, joiden puolesta tutkimus pyrkii puhumaan. Tällainen poliittinen

interventio ei ole vain poikkeama, vaan signaali siitä, että tutkimuksen autonomia on alisteinen vallanpitäjien mielivallalle”, Patomäki kritisoi.

Ja myös moraalisesta ongelmasta

Moraalisesti tilanne on Patomäen mukaan kaikkein ongelmallisin. Hän perustelee kantaansa sillä, että julkisen vallan käyttäjältä odotetaan pidättyvyyttä, harkintaa ja ymmärrystä siitä, että valta ei ole henkilökohtainen resurssi, vaan yhteiskunnan antama luottamustehtävä.

”Ministerin ei tarvitse olla tutkija tai edes ymmärtää tutkimusta, mutta hänen on ymmärrettävä, miksi tutkimuksen riippumattomuus on demokraattisen järjestelmän perusta, toteaa Patomäki.

Ministerin toimintaa Patomäki pitää mielivaltaisena siksi, että rahoituspäätöstä on muokattu sillä perusteella, miten hyvin jokin tutkimushanke sopii Rydmanin omaan maailmankuvaan.

Ministeriltä se on Patomäen mielestä viesti, joka rapauttaa luottamusta, heikentää hallinnon legitimiteettiä ja tekee tiedosta politiikan välineen. ”Tämä tapaus on testi siitä, kykeneekö suomalainen oikeusvaltio suojelemaan itseään politiikan vallankäytön ylilyönneiltä”, Patomäki huomauttaa.

Onko tieteellinen akateeminen vapaus uhattuna?

Vuoden 2025 listauksessa Suomi putosi akateemisen vapauden vertailussa 38 sijaa kahdessa vuodessa. Suomi on nyt sijalla 47. Patomäen mukaan syinä ovat olleet tutkimusrahoituksen epävarmuus, hierarkinen johtaminen sekä tutkijoiden uhkailu ja häirintä.

”Rydmanin toiminnan ansiosta olemme pian sijalla 80 tai vastaavalla sijalla, eli samalla tasolla Mongolian, Ghanan ja Pohjois-Makedonian nykysijoituksen kanssa”, Patomäki päättää päivityksensä.

Myös Suomen yliopistojen rehtorineuvosto Unifi ry;n toiminnanjohtaja Heikki Holopainen pitää Rydmanin päätöstä poikkeuksellisena. Hänen mielestä se voi heikentää tutkijoiden luottamusta rahoitusjärjestelmään.

Ylelle antamassaan haastattelussa Holopainen korostaa sitä, että rahoituksen pitäisi perustua ennalta ilmoitettuihin kriteereihin, joiden pohjalta hakemukset laaditaan.

Holopainen sanoo, ettei hänen mieleensä tule aiemmilta vuosilta vastaavan kaltaista tapausta, jossa ministeri olisi poikennut asiantuntija-arvioinnin pohjalta tehdystä esityksestä. Hänen mukaansa olisi huolestuttavaa, jos

tutkimusrahoituksen jakaminen jäisi jatkossa yksittäisen päättäjän harkinnan varaan.

Asiantuntijaraati oli näyttänyt vihreää valoa 18 sosiaalityötä tutkivalle hankkeelle, jotka olivat hakeneet sosiaali- ja terveysministeriön rahoitusta. Rydman päätti suositusten vastaisesti antaa rahaa vain yhdeksälle.

Twitterissä eli viestipalvelu X:ssä Rydman kertoi tutustuneensa tutkimushankkeisiin ”ministerille epätyypilliseen tapaan”. Rydman hylkäsi sen jälkeen hakemukset, jotka eivät vakuuttaneet häntä hankkeen ”perusteltavuudesta vallitsevassa valtiontalouden tilassa”.