”Provosoimmeko me sodan”

Amerikkalainen kirjailija ja poliittinen kommentaattori, poliitikko Patrick Buchanan kysyi heti tuoreeltaan Ukrainan ja Venäjän välisen sodan puhjettua ”provosoimmeko me sodan”.

Kysymyksen esittämiseen oli perusteltuja syitä, kun tietää mitä kaikkea on tapahtunut. Valtavirrasta poikkeavia vaihtoehtoisia selityksiä on täällä pohjoisessa demokratiassa pitänyt etsiä kaukaa lännestä. Niiden perusteella sota kaikkine tuhoineen olisi vältetty vetäisemällä nimet paperiin!

Amerikkalainen Charles W. Freeman Jr on eläkkeellä oleva diplomaatti ja kirjailija. Hän on kirjoittanut näin:

”Vuonna 2014 hyvin valmistellun Yhdysvaltojen tukeman Venäjän vastaisen vallankaappauksen jälkeen Ukrainan äärinationalistit kielsivät venäjän ja muiden vähemmistökielten virallisen käytön maassaan ja vahvistivat samalla Ukrainan aikomuksen liittyä Natoon.

Minskissä käydyissä neuvotteluissa, joiden välittäjänä toimi Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyj Ranskan ja Saksan tuella, Kiovan ja Moskovan välillä päästiin sopimukseen toimenpidepaketista, johon sisältyi:

– tulitauko
– raskaiden aseiden vetäminen pois rintamalta
– sotavankien vapauttaminen
– Ukrainan perustuslakiuudistus

Perustuslakiuudistuksella oli tarkoitus myöntää itsehallinto tietyille Donbassin alueille ja palauttaa Kiovan valvonta kapinallisalueiden ja Venäjän välisille rajoille.

Ukrainan kannalta sopimus ei kuulostanut kauhean pahalta. Mutta sitä, mitä tästä seurasi, Freeman analysoi näin:

”Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto hyväksyi nämä ehdot. Ne merkitsivät Moskovan hyväksyntää sille, että Ukrainan venäjänkieliset maakunnat pysyisivät osana yhdistynyttä, mutta federalistista Ukrainaa edellyttäen, että niillä olisi (Kanadan) Québecin kaltainen kielellinen autonomia. Ukraina kieltäytyi kuitenkin Yhdysvaltain tuella toteuttamasta sitä, mistä se oli sopinut.”

”Jälkeenpäin ranskalaiset ja saksalaiset myönsivät, että heidän välityspyrkimyksensä Minskissä olivat olleet juoni, jonka tarkoituksena oli saada aikaa aseistaa Kiovaa Moskovaa vastaan. Ukrainan presidentti Volodymyr Zelensky (kuten edeltäjänsä Petro Poroshenko) tunnusti, ettei hän koskaan aikonut panna sopimuksia täytäntöön.”

Eikö vaan Buchananin esittämä kysymys vaikutakin perustellulta. Hänen ja Freemanin maanmies historioitsija Geoffrey Roberts puolestaan on kirjoittanut seuraavaa:

”Olisiko sota voitu estää Venäjän ja länsimaiden välisellä sopimuksella, joka olisi pysäyttänyt Naton laajentumisen ja neutralisoinut Ukrainan vastineeksi Ukrainan itsenäisyyden ja suvereniteetin vankoista takeista? Hyvin mahdollista.”

”Maaliskuussa 2022 Venäjä ja Ukraina ilmoittivat edistymisestä kohti sodan nopeaa neuvottelutulosta, joka perustui Ukrainan puolueettomuuteen…. Israelin entisen pääministerin Naftali Bennettin mukaan sopimus oli lähellä, ennen kuin Yhdysvallat, Britannia ja Ranska estivät sen.”

Charles W. Freeman Jr panee pisteen iin päälle:

”Presidentti Zelensky vahvisti julkisesti, että Ukraina on valmis puolueettomuuteen yhdistettynä turvallisuustakuisiin osana rauhansopimusta Venäjän kanssa. Mutta 9. huhtikuuta Britannian pääministeri Boris Johnson teki yllätysvierailun Kiovaan.”

”Vierailun aikana hän tiettävästi kehotti Zelenskyä olemaan tapaamatta Putinia, koska Putin oli sotarikollinen ja heikompi kuin miltä näytti. Hänet pitäisi murskata ja hänet voitaisiin murskata mieluummin kuin ottaa vastaan; ja vaikka Ukraina olisikin valmis lopettamaan sodan, Nato ei ollut.”

”Zelenskyn ehdottama tapaaminen Putinin kanssa peruttiin. Putin ilmoitti, että neuvottelut Ukrainan kanssa olivat ajautuneet umpikujaan.”

Meidän sotapsykoosissa olevat johtajat eivät tule koskaan myöntämään edellä kerrottua tarinaa. Että sodan uhrit ja kaikki tuho olivat periaatteessa turhia. Sitä ei tule myöntämään valtamediakaan, saman psykoosin kourissa kun on.

Otsikkokuva: Ukrainan presidentin lehdistötoimisto / Volodymyr Zelenskyi ja Boris Jonson Kiovassa 9.4.2022. Lähde: Wikimedia Commons, lisenssi CC0