Venäjän vastaisten pakotteiden kiristymisestä kerrotaan yleensä silloin, kun hyväksytään uusi asetus tai lisätään nimi pakotelistalle. Harvemmin uutisoidaan siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi: kieltoon kirjoitetaan poikkeus, viranomainen antaa yleisluvan tai määräaikaa siirretään. Juuri nämä yksityiskohdat voivat ratkaista, jatkuuko jokin kauppa vai ei.
Britannian toukokuinen päätös on tästä hyvä esimerkki. Hallitus ulotti tuontirajoitukset myös öljytuotteisiin, jotka on jalostettu kolmannessa maassa venäläisestä raakaöljystä. Samalla se antoi yleisluvan, joka mahdollisti tiettyjen dieselpolttoaineiden ja lentopetrolin tuonnin määräajaksi. Uusi kielto ja mahdollisuus jatkaa osaa kaupasta syntyivät siis lähes yhtä aikaa.
Tästä ei pidä tehdä liian pitkälle menevää johtopäätöstä. Britannia ei avannut rajojaan venäläiselle raakaöljylle. Sen sijaan se rajasi tarkasti, mitä jalostettuja tuotteita sai edelleen tuoda, millä ehdoilla ja kuinka kauan. GBSAN0004-yleisluvan ilmoitettu päättymispäivä on 1. tammikuuta 2027.
Tällainen ratkaisu kertoo enemmän pakotteiden käytännön toiminnasta kuin yksittäinen poliittinen julistus.
Öljyn toimitusketju ei nimittäin pääty siihen, että raaka-aine vaihtaa omistajaa. Sitä kuljetetaan, jalostetaan ja myydään uudelleen. Tuotteen valmistusmaa ei välttämättä ole sama kuin raakaöljyn alkuperämaa. Silloin myös oikeudellinen arvio muuttuu monivaiheiseksi.
Kieltoa ei tarvitse kumota, jotta kauppa voi jatkua
Britannian Venäjä-pakotteet perustuvat vuoden 2019 sääntelyyn, jota on muutettu toistuvasti. Muutoksia voidaan tehdä asetuksilla, mutta käytännön liikkumavaraa syntyy myös lupajärjestelmästä. Yleislupa koskee ennalta määriteltyä liiketoimien ryhmää; erillinen lupa voidaan myöntää tiettyyn tilanteeseen.
Siirtymäsäännökset puolestaan antavat aikaa sopeuttaa sopimuksia ja toimituksia. Oikeudellinen ero on tärkeä. Jos kauppa tapahtuu luvan perusteella, se ei ole muuttunut yleisesti vapaaksi.
Luvan voimassaoloaika, tuoteryhmä ja muut ehdot ratkaisevat. Yrityksen kannalta pienikin muutos voi olla ratkaiseva: sama lasti voi olla sallittu yhtenä ajankohtana ja kielletty toisena. Minusta juuri tähän pakotteiden arvioinnissa pitäisi kiinnittää enemmän huomiota.
Kysymys ei ole vain siitä, mitä on kielletty, vaan myös siitä, kuka saa tehdä poikkeuksen, millä oikeusperusteella ja kuinka nopeasti poikkeus voidaan peruuttaa.
EU:n yhteinen linja ei tarkoita samanlaisia olosuhteita
Euroopan unionin öljypakotteista puhuttaessa unohtuu helposti, että jäsenvaltioiden lähtökohdat poikkeavat toisistaan. Meritse tapahtuvaa venäläisen öljyn tuontia koskevan kiellon rinnalle jätettiin rajattuja putkiöljyä koskevia poikkeuksia. Ne ovat olleet erityisen tärkeitä Unkarille ja Slovakialle.
Näitä järjestelyjä ei voi esittää vuoden 2026 uutena pakotteiden lieventämisenä. Ne ovat aiemman sääntelyn poikkeuksia. Niiden jatkuminen kuitenkin osoittaa, että yhteisen kiellon soveltamisessa on alusta lähtien otettu huomioon jäsenvaltioiden erilainen energiahuolto.
Samaan aikaan EU on pyrkinyt sulkemaan aukkoja, joita syntyy venäläisen raakaöljyn jalostamisesta kolmansissa maissa. Komission ohjeistus osoittaa, kuinka tarkasti tuotteiden alkuperää ja jalostusketjua joudutaan selvittämään. Heinäkuussa 2026 unioni ilmoitti myös uusista energia- ja rahoitusalan rajoituksista. Siksi en kutsuisi tätä yleiseksi pakotteiden purkamiseksi.
Osaa kaupan mahdollisuuksista pidetään auki vanhoilla poikkeuksilla, kun taas toisia suljetaan uusilla säännöillä. Molemmat kehityssuunnat ovat olemassa samaan aikaan.
Italian tapaus vaatii tarkkuutta

Italia sopii hyvin vertailuun, mutta ei esimerkiksi uudesta yleisestä öljypoikkeuksesta. Sisilian ISAB-jalostamon riippuvuus venäläisestä raakaöljystä oli aikanaan huomattava. Jalostamon omistus muuttui vuonna 2023, ja sen asemaa on käsitelty Italian parlamentissa. Tästä historiasta ei kuitenkaan seuraa, että Italia saisi nykyisin vapaasti tuoda venäläistä raakaöljyä.
Italian pääministeri Giorgia Meloni arvosteli lokakuussa 2026 Yhdysvaltojen ja Venäjän dieseliä koskevaa järjestelyä. Se muistuttaa, ettei poikkeuslupien lisääminen ole Euroopassa kiistaton ratkaisu.
Kun puhutaan Italian tai minkä tahansa muun maan energiakaupasta, on erotettava kolme asiaa: mitä ennen ostettiin, mitä nyt tosiasiallisesti ostetaan ja mitä laki sallii. Niiden sekoittaminen johtaa helposti virheellisiin päätelmiin.
Entä miten kauppa maksetaan?
Tuontilupa ratkaisee vain osan ongelmasta. Öljylastin ostaminen edellyttää myös maksuliikennettä, ja siinä voidaan törmätä eri pakotejärjestelmään kuin itse tavaran tuonnissa.
Yhdysvaltojen OFAC:n sääntelyssä tällä erolla on erityinen merkitys. Venäjän keskuspankkia koskeva Directive 4 kieltää laajasti yhdysvaltalaisten henkilöiden liiketoimia keskuspankin kanssa. Direktiivi ei kuitenkaan itsessään ole sama asia kuin keskuspankin asettaminen SDN-luettelon mukaisiin täysimääräisiin varojen jäädytyspakotteisiin.
OFAC:n General License 14 sallii tiettyjä liiketoimia silloin, kun keskuspankki toimii vain selvitys- ja maksujärjestelmän operaattorina. Tästä ei seuraa, että keskuspankille voisi vapaasti maksaa tai että muiden pankkien rajoitukset lakkaisivat vaikuttamasta. Se osoittaa vain, kuinka merkityksellinen ero on maksujärjestelmän teknisen toiminnan ja varsinaisen maksunsaajan välillä.
Siksi väite, että öljyn tuonti on sallittu, ei vielä kerro, onnistuuko kauppa. On tiedettävä, ketkä ovat sopimuksen osapuolia, mikä pankki vastaanottaa rahat, mitä välittäjäpankkeja käytetään ja minkä valtion sääntöjä maksuun sovelletaan. Myöskään clearing tai saatavien nettoutus ei itsessään poista pakotteita.
Muutos näkyy usein ensin alaviitteessä
Pakotteiden tulevaisuudesta on helppo esittää kaksi vastakkaista kertomusta. Toisen mukaan rajoitukset kiristyvät koko ajan. Toisen mukaan ne alkavat vähitellen murentua, koska talous pakottaa tekemään myönnytyksiä. Kumpikaan ei sellaisenaan kuvaa tilannetta riittävän hyvin.
Britannian ratkaisu oli määräaikainen jousto. Unkarin ja Slovakian asema perustuu aiemmin säädettyihin poikkeuksiin. Italia ei ole saanut yleistä uutta oikeutta venäläisen raakaöljyn tuontiin. Samanaikaisesti EU on laajentanut kieltoja myös kolmansissa maissa jalostettuihin tuotteisiin.
Olennaisempaa kuin puhua pakotteiden loppumisesta on seurata niiden oikeudellista rakennetta. Milloin yleislupa annetaan? Mitä tuotteita se koskee? Voidaanko sitä jatkaa? Onko poikkeus sidottu tiettyyn toimitusreittiin tai maksujärjestelyyn? Näihin kysymyksiin vastaaminen kertoo kaupankäynnin todellisista mahdollisuuksista enemmän kuin yleinen puhe pakotteiden koventamisesta tai lieventämisestä.
Seuraava merkittävä muutos ei välttämättä tule näkyvän poliittisen päätöksen muodossa. Se voi olla yksi uusi määräaika, rajaus tai lupaehto. Yritykselle juuri sillä rivillä voi olla suurempi merkitys kuin koko tiedotteen otsikolla.
Otsikkokuva: Oleksiy / pexels
Kuva tekstissä: Codas. Sisilian ISAB:n jalostamon pääportti. Lähde: Wikimedia Commons, lisenssi CC-BY-SA-4.0
4 kommenttia julkaisuun “Pakotteiden todellinen sisältö löytyy usein poikkeuksista”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Onko asia niin, että mikä hyvänsä maa tai maaryhmittymä saa asettaa mille hyvänsä toiselle maalle tai maaryhmittymälle mitä hyvänsä kauppapakotteita, jos haluaa? EU määräilee jäsenvaltioitaan näissäkin asioissa, mutta muutoin? Toisin sanoen Yhdysvaltojen tai EU:n Venäjä-vastaiset pakotteet eivät sen puoleen ole laittomia, vaikkakin niitä perustellaan valheellisin ja vääristellyin väittein eli ovat umpipoliittisia?
Jos asia on noin, niin puheet laittomista Venäjä-vastaisista pakotteista ovat huuhaata vai ovatko? Se nyt ainakin on tietysti laitonta, jos ja kun yritetään estää Venäjän ja sellaisen maan välinen kaupankäynti, joka ei ole pakoterintamassa.
Länsiliitto on edelleen niin vahva taloudellisesti, että pystyy pakotteillaan köyhyttämään kohteiksi ottamiaan maita ja aiheuttamaan niille monenlaista vahinkoa. Niinpä onkin hyvin tärkeää, että ne maat, jotka eivät ole alistuneet eivätkä haluakaan alistua USA-Naton alaisuuteen, tukevat toisiaan. BRICS on rohkaiseva esimerkki sillä saralla.
Olipa hyvä kirjoitus. Nyt ymmärrän enemmän. Kiitos Tatjana Koposelle!
Niinpä niin! Allaolevan linkin takaa löytyy Venäjän öljyä ostavia maita ( , mm. Turkki ), jotka sitten myyvät siitä jalostettuja tuotteita ( diesel ja petrooli ) muunmuassa EU-maille. Ranska näyttää ostavan Venäjältä suoraan LNG-kaasua…
https://energyandcleanair.org/september-2026-monthly-analysis-of-russian-fossil-fuel-exports-and-sanctions/
Tavallinen rivikansalainen ei tiedä näistä energia-asioista yhtään mitään. Lukee ja kuuntelee ainoastaan valeuutisia. Ei kai USA ja länsi olisi edes lähtenyt sotimaan Venäjää vastaan elleivät kuvitelleet, että voivat ryöstää itselleen Venäjän luonnonrikkaudet. Sitä samaa länsi on tehnyt aina ennenkin. Ryöstö ilman rangaistusta ei toimi jokapaikassa.