HYVÄSTI LEHDISTÖ

Uutisvoittaja ei todellisuudessa ole se, joka kertoo ensimmäisenä vaan se, jonka uutinen on totta.

Elokovassa päätoimittaja (Humphrey Bogart) puhuu puhelimessa mafiapomolle. Puhelun lopuksi hän ojentaa luurin kohti jyskyttävää painokonetta, joka sylkee hihnalle lehden tuoretta numeroa. 

Etusivulla paljastuu mafiapomon rikos. Pomo kuulee totuuden lahjomattoman äänen. Hyvä voittaa pahan, sanomalehti ja sen rohkea toimittaja nitistävät rosvon. 

Vanha elokuva pelkistää yleisen käsityksen lehdistöstä, sen merkityksestä, toiminnan moraalisuudesta ja ennen kaikkea siitä, että journalisti on totuuden ja lukijoittensa puolella.

Kauan sitten olin Helsingin Sanomien nuori toimittaja, ylpeä ammatistani ja lehdestäni ja aika tavalla tuon romanttisen mielikuvan vallassa. Vuosien mittaan kuva arkipäiväistyi ja siihen tuli rosoja. Mutta silti kunnon periaatteet ja työtavat säilyivät Suomen lehdistössä melko ehjinä vuosikymmeniä.

Sain äsken postia HS:n aikaiselta työkaverilta. Olemme viestitelleet ja huomanneet olevamme ajan tapahtumista monesti eri mieltä, mutta ammatillisesti olemme vanhan liiton miehiä ja samaa mieltä siitä, että elämme mediakriisin aikaa.

Kollegani kirjoitti: ”…Nyt päätä pahkaa julkaistaan kaikki mitä eri tuutit suoltavat, miettimättä yhtään, mikä saattaisi olla totta ja mikä ei… Että mua ottaa tää päähän…no, kyllähän sä nää tiedät…. Ei meidän aikaan tällainen hätäinen uutisointi olisi tullut kuulonkaan. Olisi vaadittu näyttöä: mihin lähteeseen mikin tieto perustuu ja kuinka uskottava se on…”

Vastasin hänelle: ”…Koko mediakenttä, idässä ja lännessä, on tuhoutunut, koska journalistinen perusmoraali ja toimintatapa on internetin ”ansiosta” menetetty. Mitä siitä seuraa? Mielten kaaos, lisää sotia ja verisiä vaatteita? En todellakaan osaa sanoa. Paitsi että ei mitään hyvää…”

Eläkeukkojen puhetta. Kyllä, mutta perusteluja ei tarvitse kaukaa hakea. Niitä pursuaa joka ikinen päivä tuuttien täydeltä. Falskia toimittamista, nopeuskilpailua, klikkiotsikoita, implisiitioita.

Tämä kollegani on täysverinen ammattimies. Hän kiinnittää huomiota siihen, miten teknologian vietäväksi heittäytyminen on murentanut laadun, ja muistelee, miten joskus maltettiin odottaa tosiasioiden varmentamista ja harrastaa lähdekritiikkiä. 

Paljonko uutisten vastaanottaja voittaa, jos saa väärän tiedon vähän ennen kuin joku toinen? 

Uutisvoittaja ei todellisuudessa ole se, joka kertoo ensimmäisenä vaan se, jonka uutinen on totta.

Teknologian harhoihin ajautumisen lisäksi media ja sen toimittajat ovat nöyrtyneet toistamaan propagandakoneiston materiaalia. Olen huomannut monien toimittajan jopa uskovan ja puolustavan toimintaa palavasilmäisesti. Se on henkinen umpikuja, josta ei ole paluuta.

Median syväsukellus tarkoittaa sitä, ettei ole toivoakaan paluusta luotettavuuteen moneen, moneen vuoteen. Kun asiakkaat lopulta suurin joukoin huomaavat tulleensa huijatuiksi, heidän luottamuksensa ei rakennu uudestaan ehkä koskaan. 

Mediatalot ovat kovassa paikassa. Ne menettävät uskottavuuskriisissä vanhoja, perinteisiä seuraajiaan. Nettipolvet taas ovat tottuneet etsimään tietonsa kokonaan muualta. Paperilehtiä lopetetaan, supistetaan ja yhdistetään. Painopisteen siirtäminen verkkoon on meneillään, mutta tehtiin mitä tahansa, onnistumisen ehto on luotettavuus.

Me tarvitsisimme uskottavaa mediaa. Jos sitä ei ole, demokratia rappeutuu ja lopulta menehtyy. Ja jos vallanpitäjät ja media muodostavat propagandistisen liiton, kuten nyt on tapatunut, se voi johdatella kansaa tahtonsa suuntaan. Sen kehityksen päässä ei valoa näy.

+++

 

15 kommenttia julkaisuun “HYVÄSTI LEHDISTÖ

  1. Kiitos, hyvä kun sentään jollakin on pää propagandavellin yläpuolella. Viimeaikojen uudisointi tuntuu lähinnä manipulaation oppikirjalta; nimettömät viralliset tahot mm. syyttävät hs:sä Niinistöa hidastelusta natoon liittymisessä. Niinistön nato-intohan on ollut kaikkien tiedossa aina, mutta tuon uutisen tavoite taitaa olla pelotella nato-vastustajat hiljaiseksi. Jos noitavainon kohteeksi päätyy jo naton kannattajakin, niin rahvas ymmärtää kyllä mikä kanta on ihan kielletty. Kiitollinenhan tässä kai pitäisi olla että saadaan olla etulinjan tykinruokana pohjois-atlantin etuja puolustamisessa. Itse en ole masokisti, mutta näyttää siltä, että suomalaisessa kansanluonteessa on jotakin sen kaltaista.

  2. Aikaisemmin kommentoin ahkerasti hesariin, mutta lopetin sen, kun ei mennyt mikään enää läpi. Lopetin koko lehden tilauksenkin enkä lue muuta kuin tämän Naapuriseuran Sanomaa sekä useita ulkomaalaisia palstoja. Siitä huomaa jo helposti disinformaation, kun lehti julkaisee jonkin tapahtuman kuten esim. nuo patojen räjäytyksen ennenkuin sitä on edes tapahtunut. Ja jatkaa meuhkaamista ilman yhtään faktaa.

  3. Minulla meni usko Suomen mediaan 10 vuotta sitten, jolloin lopetin sen seuraamisen.
    Syy oli tämä orastava ilmastonmuutoksesta valehtelu. Silloin loppui kaikkien lehtien tilaaminen.
    Ei ole suuri vahinko jättää tämä Suomen valtamedian uutiset kokonaan syrjään.
    Ulkomaisten sivustojen lukeminen onnistuu nykyään hyvin, vaikka ei ole häävi kielitaito.

    1. Minulla meni usko hesariin jo joskus vuonna 2006. Syynä niin ilmiselvä vihervasemmistolaisuus ja ilmastonmuutos valehtelu.
      Seuraavalla vuosikymmenellä sitten alkoi maahanmuuttovalehtelu kaikissa Suomen medioissa.

      Sitten 2020 Korona -valehtelu, 2022 Ukrainan sotavalehtelu. myös trumpista valehdeltiin tosi paljon. suomen median mukaan äijä ei tehnyt yhtään ainoaa hyvää tekoa 7 päätöstä ja tämähän ei tietenkään voi pitää paikkaansa. Myös EU:sta valehdellaan jatkuvasti ja USA / Naton käymistä sodista valehdeltiin.

      Silti iso osa kansasta luottaa mediaan. Tyhmiä ja sokeita lampaita ovat. Jotkut sentään tajusivat Korona -valheen, mutta sitten taas uskovat valtamediaa Ukrainan sotauutisoinnissa. Eikun hyvää päivää suomalaiset – olisi aika herätä, nyt on jo nukuttu pommiin.

  4. Muistan lukeneeni Bruce Cumingsin kirjassa”The Korean War”, että rehellinen sotareportaasi kuoli kesken Korean sodan. Aluksi saatiin kertoa mitä tapahtui, sitten ei enää. Kyllähän NY Timesin:kin laatu vanhaan hyvään aikaan oli varsin selektiivistä. Sitten olivat nämä yksittäiset reportteritähdet jotka antoivat lehdelle mainetta ja kunniaa samalla kun juuri maineen tuottaneet kirjoittajat savustettiin ulos, kuten mm. Seymour Hersh ja Chris Hedges. Tänään NY Times on propagandakoneiston merkittävä vetoakseli. Korean sodasta kirjoitti rehellisesti aussi Wilfred Burchett ja häntä seurasivat maanmiehensä John Pilgerin kuvareportaasit Vietnamin sodasta. Näiden kirjoittajien vertaisia ei olla täälläpäin nähty.

    Sitten pitää kyllä hieman puolustaa idän mediaa, jota kaikki haukkuvat mutta jota kukaan ei ole nähnyt tai lukenut. Venäjän kansainvälinen kanava RT on koko olemassa olon aikansa hakannut laadussa ja luotettavuudessa BBC:n, MSNBC:n, CNN:n ja kaikki muut. Kotiinpäin vetoa voi olla aihevalinnoissa mutta asiapitoisuus on ihan eri tasolla. Ja tiedättekö mitä: Tuottajina on iso joukko länsimaisia journalisteja jotka eivät saa tai halua ottaa työtä suurista mediataloista lännessä.

  5. Kenen valtuuksilla sitten ulkomaisia mediota suljetaan ? Muistatte varmaan kuinka Suomen hallitus sulki USA:n medialta lähetykset 2003 kun täysin provosoimaton hyökkäys Irakiin alkoi. Ettekö ? Ai niin, eihän niitä suljettu. Obama pommitti seitsemää maata – ai miten ihku pressa, enemmän näkyvyyttä hänelle oli median motto.

    Luulen, että syy miksi RT -kanavaa erityisesti vihataan on, että se tarjoaa foorumin lännen toisinajattelijoille, jotka kotimaissaan vaiennetaan. Ajatelkaammepa vaikka Julian Assangea joka viruu kidutettuna terroristivankilassa. Toisin kuin yritetään esittää, toisinajattelijat eivät lainkaan muodostu Trumpin taustavoimista vaan ovat mitä laajin kirjo jos perinteistä oikeisto-vasemmisto -jakoa ajatellaan. Viimeisten kymmenen vuoden jaksolta RT:llä on koossa vieraslista haastatelluista joka panee kaikki kilpailijat joko häpeämään tai tekee kateelliseksi. Joukkoon mahtuu tietysti vahinkojakin, kuten Esko Ahon haastatteleminen. Tekevälle sattuu.

    Nörtit kiertävät kevyesti sensuurin mutta peruskansalainen joutuu pimentoon. Itse sain Ruotsista linkin joka näyttää kanavan sellaisenaan. Jo pitkään RT on ollut lännen johtajien silmätikkuna, nyt satiin hyvä tekosyy sen sulkemiselle. Näin toimitaan totalitarismissa joka on jo tätä päivää.

  6. Luottamuksen menetys mediaan ei ole uusi juttu. Suomessa järjestettiin kansanäänestys EU:hun liittymisestä 1994. Hesari säikäytti lukijoitaan ”Zirinovskin mielestä Suomi kuuluu Neuvostoliittoon”-lööpillä. Se temppu sai minut lopettamaan hesarin tilaamisen ja luottamus ei ole palannut, paremminkin pienentynyt mikäli mahdollista.

  7. Jo 60 luvulla suomalaisia uutisia väännettiin niin kuin haluttiin ihmisten sen kuulevan. ruotsissa silloin asuessani, kuuntelin ja katsoin uutiset samasta aiheesta mm. vietnamin sodasta, Ruotsin uutiset kerrottiin, kuten toimittaja oli sen nähnyt ja kokenut, mutta saman uutisen suomesta oli muutettu niin kuin sen pitäisi suomalaisen kuulevan ja näkevän! Kumma kyllä, Ruotsin uutisissa kerrottiin totuudenmukaisesti, jos jotain hyvää heistä löytyy!

  8. Demokratioissa valta jakautuu päätäntävaltaan (eduskunta), toimeenpanovaltaan (hallitus) ja tuomiovaltaan (oikeuslaitos). Jotta demokratia toimisi, toimeenpanovallan tulee olla vastuullinen päätäntävallalle. Tuomiovallan taas on oltava molemmista edellisistä riippumaton. Neljäntenä valtiomahtina mainitaan lehdistö (nykyisin laajemmin media). Myös sen tulee olla edellisistä riippumaton.

    Nuo kaikki ehdot eivät aina toteudu. Ns. länsimaissa eduskunta toimii usein käytännössä hallitusten kumileimasimena. Hallitus taas ottaa käytännössä toimintaohjeet taloudelliselta vallalta, joka lännessä on aina vain enemmän yksityistä. Korkeimman oikeuden jäsenet valitaan esimerkiksi Yhdysvalloissa puhtaasti poliittisin perustein. Valtamedia on kaikkialla kollektiivisessa lännessä omistajansa taloudellisen vallan käsissä. Taloudellinen valta siis hallitsee näissä meidän epädemokratioissamme. Siksi media valehtelee tarvittaessa.

    Talous ja siten taloudellinen valta on toki välttämätön kaikissa maissa. Poliittinen valta ei voi toimia ilman taloudellista valtaa eikä päinvastoin (näiden on oltava yhteistyössä). Kysymys on siis lopulta siitä kumpi määrää. Kollektiivisessa lännessä se on taloudellinen valta eli lännen ”oligarkit”. Venäjällä taas poliittinen valta (kuten demokratiassa kuuluukin olla). Muistammehan vielä hyvin miten kävi mijardööri Hodorovskin, joka yritti kävellä poliittisen vallan yli.

    1. Kannattaa kyllä seurata myös muita riippumattomien journalistien julkaisuja (ja videoita). Suomen kielellä netistä niitä ei tosin kovin paljon löydy, mutta jos hallitsee edes englannin kielen, on valikoima jo paljon runsaampi. Ilmankos CEU (Censorship European Union) aikookin ulottaa kaiken kattavan sensuurin myös digitaaliseen mediaan. ”Väärien” mielipiteiden tai faktojen julkaisijoita odottavat raskaat sakot. Ilman näitä vapaiden toimittajien vapaita medioita olisin minäkin täydellisessä uutispimennossa lännen aivopesukoneessa pyykättävänä.

Vastaa