Suomen Kuvalehti on huomannut minut, entisen päätoimittajansa ja Naapuriseuran. Huomaaminen kesti ”ajankohtaiselta ykköseltä” kahdeksan kuukautta, mutta nyt saimme kokonaisen sivun, jossa lehden alihankkija kertoo minusta, vaimostani ja seurastamme.
Olisin kiitollinen hyvästä karikatyyristä ja jutusta, ellei teksti olisi niin taidoton ja kökkö. Tyypillisesti se unohtaa kertoa, mikä on perustamani Naapuriseuran idea. Se ei ole ”venäjämyönteisyys” eikä kommunismi, vaan naapuruus.
Naapuriseura vastustaa sotaa, mutta Ukrainasta puheenollen me tiedämme, miten ja miksi nykyinen sota alkoi, ja miksi se jatkuu järjettömänä ihmisten lahtauksena.
Yhdyvallat ja Nato halusivat tämän sodan. Ne provosoivat sitä noin vuosikymmenen tavoitteena Venäjän nujertaminen. USA:n merkittävät poliitikot käynnistivät Maidanin verilöylyn, vallankaappauksen, jonka tuloksena ne asettivat Ukrainaan mieleisensä hallinnon.
Sen jälkeen ”länsi” on syytänyt Kiovalle aseita ja rahaa toteuttaakseen pyrkimyksensä. Nyt tämä läntinen suuri suunnitelma on ajamassa karille. Ukraina ja ukrainalaiset tuhotaan Washingtonin ja sen vasallien, kuten Suomen, aiheuttamassa verilöylyssä.
Naapuriseura haluaa rauhaa. Vastustamme sitä, että Suomi innokkaimpana kaikista tahtoo jatkaa järjetöntä tuhoamista.
Naapuriseuran idea on sen nimessä: hyvä naapuruus estäisi sodat ja julmuudet. Suhteiden täydellinen katkaiseminen Venäjään on Suomen ulkopolitiikan suurin virhe sitten natsiliittolaisuuden.
Suomen Kuvalehden alihankkija kertoo minun esittäneen, että voisimme rakastaa Venäjää ”kuin isoa veljeä”. No, tuo ajatus oli akateemikko Paavo Haavikon, jota siteerasin. Ajatus jatkui, että tuo on mahdotonta tällä politiikalla ja näillä asenteilla.
Kun katselen ja luen presidenttiehdokkaiden ajatuksia, toivo järjestä sammuu. Ehdokkaiden kuvittelisi olevan maan viisaita, lajinsa ykkösiä. Kansakunnan kannalta heidän synkkä raivonsa ei lupaa mitään hyvää.
Keksin aikoinaan Suomen Kuvalehden sloganin ”Ajankohtainen ykkönen”. Silloin loimme menestyvän uutisviikkolehden. Periaate oli yksinkertainen, pyrkimys kohti totuutta, todellisuutta, vapautuminen Kekkosen, Evan ja muiden painostajien ikeestä. Idea oli ”läpihengittävä”, riippumaton julkaisu, ja se toteutui.
Nyt toivoisi samaa, mutta hyvältä ei näytä. Mediapooli on valinnut linjansa ja noudattaa sitä henkeen ja vereen, katkeraan tappioon asti. Sitten on loputtomien selitysten ja syyllisten etsimisen aika.
+++
8 kommenttia julkaisuun “Kiitos, mutta…”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Onpa naseva tiivistelmä Ukrainan kriisistä. Tietenkin siitä voitaisiin kirjoittaa vaikka monia toisistaan poikkeavia kirjoja, mutta muutamalla rivillä Mauno Saari onnistui kertomaan monta olennaista totuutta. Isoista asioista ehkäpä Ukrainassa vallitseva natsihenkisyys ja Ukrainan kautta Venäjään kohdistumassa ollut turvallisuusuhka jäivät sanomatta.
Tässä myös hyvä kolumni aiheesta.
”Suomen valtamedia tuottaa enää pelkkiä loogisia ristiriitaisuuksia. Pakkomielteen mukaisesti joka ikinen päivä eetteriin pursuaa uusia ja entistä hurjempia spekulaatiota Putin-sedästä tai Venäjästä. Kolumnin on kirjoittanut MV-Lehdelle dosentti Pauli Brattico.
”Kävin vuosi sitten Suomessa. Silloin kaikki lehdet olivat joka päivä täynnä vainoharhaisia tarinoita Putinin ja Venäjän Suomeen kohdistuvista viheliäisistä ja toinen toistaan fantastisimmista juonista. Onko yksikään Bagdad Bobin salaliittoteoria toteutunut?
Tässä pieni otos, joita lukija voi verrata todellisuuteen: Venäjän aseteollisuus ei pysty valmistamaan mikropiirejä, joten se joutuu keräämään niitä käytetyistä kodinkoneista;
– Putin ja Venäjä on eritetty muusta maailmasta;
…
….
– Ukrainan vastahyökkäys valtaa Krimin;
– Ukrainan vastahyökkäys etenee loistavasti;
– Venäjä lähettää löyhille maille ilmaista viljaa ja lannoitteita orjuuttaakseen heitä.
Ilmeisesti Putin-setä ja Venäjä ovat suomalaisille tällainen pakkomielle. Mysteeri, josta tehdään joka päivä useita lööppejä, loputtomia palstoja, kolumneja, asiantuntijoiden ”hurjia väitteitä” ja pääkirjoituksia. Putinin pienimmätkin eleet, ilmeet tai lausahdukset antavat aihetta etusivun juttuihin. Mielikuvitus laukkaa, asiat pyörivät mielessä valtavana sekamelskana.”
https://mvlehti.net/2023/08/17/pauli-brattico-bagdad-bob-suomen-valtamedia-pursuaa-kaikkea-yhtaaikaa-kolumni/
”Give not that which is holy unto the dogs, neither cast ye your pearls before swine, lest they trample them under their feet, and turn again and rend you.”
Matteuksen evankeliumi. 7:6
Suomennettuna:
” Älkää antako pyhää koirille, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaisi niitä jalkoihinsa ja kääntyisi ja repisi teitä”.
Toivon, että Mattilla on sisua lukea sekä Maunon vastineen että kommenttit.
”Matti, oletko tyytyväinen kolmekymmeneen hopearahaan? Haluatko kenties lisää?”
Surullista ja Suomelle Vaarallista että Media Ihannoi Sotaa ja Yllyttää Vihaan Venäjää kohtaan.
Nyt Pitäisi Mediassa ottaa Järki käteen ja Hyväksyä tosiasiat.
Jääköön nykyisen toimituspolitiikan omaksunut SK omaan arvoonsa…
”Koirat haukkuu, mutta karavaani kulkee”
Isäukolle tuli Suomen Kuvalehti niin kauan kuin muistan. Lapsena luin siitä Helmin ja Heikin sekä syntymäpäiväonnittelut. Jatkoin aikuisena tilaamista, mutta eipä sitä ole enää tarvinnut Hesarin lailla lukea tällä vuosituhannella. Parempaa ja monipuolisempaa tietoa saa nykyään netistä selaamalla.
Matti Simula on tuttu trolli, jonka jouduin blokkaamaan facesta hänen jatkuvan häiriköinnin vuoksi. Näköjään meidän julkiset viholliset voi lukea yhden käden sormilla.
Matti on systeemin orja ja kirjoittaa kokkoja juttujaan kaskysta oman ymmarryksen puuttuessa. Ei kannata moisesta valittaa. Ulkosuomalaisena hiffasin etta Ajankohtainen kakkonen oli suosittu tv-proggis ja Ajankohtainen ykkonen todellinen oivallus. Onnittelut. Luin Suomen Kuvalehtea saannollisesti silloin 30-v sitten asuessani Suomessa (nyky suomea en kirjoita enaa isolla alkukirjaimella, periaatteesta). Simulan ”artikkeli” vain todistaa lehden alennustilan, silla sipuli.