Pahaa propagandaa

Historiaa kannattaa kirjoittaa uusiksi joka hetki, keskeytymättä. Jos historioitsija pitää tässä työssä liian pitkän tauon, on vaarana, että hän ei muista, mitä on unohtanut.

Kuulostaako epäselvältä? Selvennän: nykyiset totuusjournalistit kirjoittavat historiaa uusiksi päivittäin, mutta eivät näköjään halua muistaa, mitä ovat julkaisseet vähän aikaisemmin.

Kotimaiset sanomalehdet uutisoivat vuonna 2014 Kiovan Maidanin aukion verilöylystä ja Odessan murhapoltosta. Iltalehti paljasti diplomaattien hakkeroidun puhelun, josta kävi ilmi, että Maidanin ampujaiset tapahtuivat ”uuden hallinnon” aikana. IS puolestaan julkaisi järkyttävän reportaasin siitä, miten venäjämielisiä poltettiin elävinä Odessan ammattiliittojen taloon. 

Tuon jälkeen vastuullisuuttaan ja totuudellisuuttaan mainostava mediamme otti käyttöön EU:n ja Yhdysvaltain narratiivin. Murhapoltto unohdettiin, USA/CIA:n masinoimasta vallankaappauksesta tuli ”spontaani kansannousu” ja ”vallankumous”. 

Kuin käskystä Suomen media runttasi objektiivisuutta korostavat journalistin ohjeet jätemyllyyn, yhdisti uutiset ja mielipiteet, vyörytti päivästä päivään, kuukaudesta kuukauteen ja vuodesta vuoteen totaalisten valheiden massaa; piirsi kuvan hyvästä lännestä ja perkeleellisestä Venäjästä, muokkasi läpimädästä Ukrainasta demokratian esitaistelijan, suostui Eu:n määräämään sensuuriin ja jopa kiristi sitä, paimensi pimitetyt suomalaiset Naton kannalle. Häpäisi itsensä kääntämällä valheet faktoiksi ja faktat valheiksi.

***

Vuosikymmenien päästä tutkijat saattavat raapia päänsä ruvelle selatessaan Suomen median arkistoja. Yksin vapauden puolesta kamppaillut sankarillinen Ukraina voitti sodan, Venäjän surkea armeija luhistui nopeasti, kun ammuksetkin loppuivat muutamassa viikossa. Suomi pelastautui aggressiivisen itänaapurin kynsistä USA/Naton syliin viime hetkellä… 

Tutkijat saattavat löytää mm. Iltalehden 12.8.2023 julkaiseman ison jutun: ”Näin historia kirjoitetaan uusiksi Venäjällä – Sekä kouluissa että yliopistoissa käsitellään jatkossa historiaa ainoastaan Kremlin näkökulmasta.”

Jutussa kerrotaan, että vaarana on ”Venäjällä voimistuva aatteellinen aivopesu”. Siitä esimerkkinä ovat ”kokoon kyhätyt” uudet oppikirjat, joissa ”helmikuussa 2014 tapahtunut Ukrainan vallankumous, jonka yhteydessä venäjämielinen presidentti Viktor Janukovyts erotettiin, esitetään aseellisena vallankaappauksena”.

Iltalehti raportoi, miten historiaa kirjoitetaan ”Kremlin näkökulmasta”: Naton laajeneminen toteutettiin oppikirjojen mukaan, vaikka Gorbatshoville oli luvattu, ettei sotilasliitto levittäydy yhdistyneen Saksan rajan itäpuolelle.

Naapuriseuran Sanomat julkaisi hiljattain uutisen Yhdysvalloissa julkistetuista salaisista asiakirjoista. Ne todistavat aukottomasti, että tuo Kremlin näkökulma on oikea. Länsi lupasi monen eri valtiojohtajan ja merkittävän poliitikon suulla, että kun Venäjä hyväksyy yhdistetyn Saksan, Nato ei laajene itään. 

IL:n jutussa kerrotaan, että vastedes venäläisiä oppilaita pyydetään nimeämään kolme syytä Ukrainan erityisoperaatioon.
”Oikea vastaus on Kremlin propagandan mukaan ”Nato-maiden suullisten lupausten rikkominen olla laajentamatta itään” ja entisten Neuvostoliiton maiden liittyminen sotilasliittoon”, IL-toimittaja kirjoittaa.

”Kremlin näkökulma” on IL:n mukaan myös uusien oppikirjojen väite, että Ukraina on ”ultranationalistinen valtio” jossa kaikki venäläinen on kiellettyä. Epäilyksen alle asetetaan myös oppimateriaalin välittämä käsitys, että Putinilla ja vahvalla keskushallinnolla on ollut suuri rooli Venäjän valtion rakentamisessa ja säilyttämisessä.

***

Paavo Haavikkoa mukaillen: ”Kun journalisti tietää, mihin on matkalla, hän ei voi olla kulkematta harhaan.” 

Iltalehden jutun kirjoittaja elää Mediapoolin luomassa umpiossa käsittämättä tai myöntämättä, että venäläisten uusien oppikirjojen sisältö on paljon lähempänä totuutta kuin hänen narratiivinsa. Kirjoittajan täytyy olettaa, että myös lukijat on tainnutettu uskomaan varauksetta suomalaiseen propagandaan. 

Ikävä sanoa, mutta hän taitaa olla oikeassa. Suuri osa kansasta on valtamedian vääristyneen uutisoinnin ja manipuloinnin alla, on ollut jo vuosia. Vihasaarna ja vinot ”analyysit”, valtiojohdon ja median yhteispeli vailla kritiikkiä on tuhonnut aidon journalismin, sananvapauden ja realistisen maailmankuvan.

Kun läntiset asiantuntijat, mm. ex-brittidiplomaatti Alastair Crooke, arvioivat, että Joe Bidenin on äärimmäisen vaikea löytää ulospääsyä itse aiheuttamastaan (tosin Barack Obaman pohjustamasta) katastrofista, yhtä vaikeaa tai jopa toivotonta se on Yhdysvaltain taskuun halunneelle ja päässeelle Suomelle – ja sen historiaa uusiksi kirjoittavalle medialle.

Koko ihmiskuntaa uhkaava vaara on, että Yhdysvallat ”tukee” Ukrainaa yhä järeämmin jotta ”voitollinen” sota jatkuisi presidentinvaalin yli – piittaamatta siitä, että vaali voi peruuntua ydinsodan vuoksi. Tiedetään sitä paitsi, että USA:n ydinasestrategia perustuu ensi-iskuun.

Samaan aikaan toisaalla: Yhdysvaltain proxy-valtioksi omasta halustaan alistunut Suomi valitsee uuden presidentin suoralla kansanäänestyksellä tilanteessa, jossa kansalaisten aivot on painepesty uskomaan mediaan – joka valitsee presidentin oikeiston hallussa olevalle maalle.

Nyt jos koskaan valitsijamiesmenettelyä tarvittaisiin, mutta se on muinaista aikaa, jolloin ei uskottu kansaan vaan kansan edustajiin, keskimääräistä viisaammiksi oletettuihin. Mutta toisaalta: kansanedustajien ja johtavien poliitikkojen puheita kuunnellessa sanon kuin nuoret: ”Ihan sama!”

+++