Moninapainen maailma syntyy ja vahvistuu

 History of Globalization

”On syntymässä uusi moninapainen maailmanjärjestys, joka on peruuttamaton ja jota mikään imperiumi, ei vanha eikä uusi, pysty pysäyttämään.”

Geraldo Pisarro, espanjalainen kansanedustaja

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vuonna 1989, USA:n valta vahvistui maailmassa kylmän sodan kaksinapainen maailmanjärjestyksen kadotessa. USA alkoi entistä aktiivisemmin markkinoida omaa arvomaailmaansa ja taloudellista globalisaatiota maailman ongelmien ratkaisijana ja tienä maiden vaurastumiseen. Uusi organisaatio Maailman Kauppajärjestö WTO alkoi ajaa vapaakauppaa. Myös Kiina saatiin mukaan WTO:n toimintaan. Maailmanlaajuiset tuotanto- ja kuljetusketjut lähtivät halkomaan maailmaa.

Kehitysmaiden kaukaisimmatkin kylät ja maanviljelijät kytkettiin tuottamaan kv. markkinoille sopiviksi trimmattuja tuotteita maailman supermarkettien valintatiskeille.  Samaan aikaan Länsi alkoi siirtää teollista tuotantoaan halpojen tuotantokustannusten maihin ja Etelän hikipajoihin, sen itse keskittyessä tutkimukseen, managerointiin ja rahoitukseen. 

Myös kapitalismi muuttui. Siitä tuli finanssikapitalismia, joka alkoi juosta oman häntänsä perässä, rahoittaen mieluimmin erilaisia ja kyseenalaisiakin finanssi- ja pörssi-instrumentteja (shorttaus, johdannais-ja hedge-rahastot). Italialainen taloustieteilijä Vighi kutsuu tätä muutosta ”seniilikapitalismiksi”, jonka ajureita ovat velkaan perustuva talous (rentier capitalism), rahoituskuplat, keinotekoiset hätätilanteet ja jatkuva mediapropaganda.

Osa maista kuitenkin vaurastui, erityisesti Kiina, joka samalla pääsi eroon myös suuresta osasta köyhyyttään.  Kasvu toi mukanaan myös ongelmia: savusaastuneita kaupunkeja, muoviroskaa vellovia vesiä, lisääntyvää epätasa-arvoa, poliittista epävakautta, sotia ja konflikteja sekä laajamittaista maahanmuuttoa. Vauraus alkoi keskittyä yhä harvempien, monia aloja rohmuavien monikansallisten yhtiöiden käsiin, ja ne olivat yleensä yhdysvaltalaisia.

Myös Etelän eliitti hyötyi globalisaatiosta. Se onkin nyt ihmeissään, mitä järjestelmälle tapahtui, protektionismin lisääntyessä ja kun globaaleja tuotantoketjuja katkaistaan. 

Singaporen oikeus- ja sisäministeri ilmaisi asian näin:

”Yli 50 vuotta kestänyt maailmanlaajuinen monenvälinen järjestelmä, joka teki meistä vauraan, on nyt heikentynyt. Maat ovat alkaneet kotiuttaa toimitusketjuja tai rajoittaneet osallistujia ystävävaltioihin, ja toisinaan on suoranaisesti alettu tukeutua protektionismiin ja suojella omaa tuotantoa ja yrityksiä.”

Mutta ei globaali kauppa vapaata ollut, sillä samaan aikaan USA puuttui globaalin markkinatalouden vapaaseen liikkuvuuteen asettamalla sanktioita maille, joiden menosta se ei pitänyt.

Se on 90-luvulta lähtien asettanut 2/3 maailman sanktioista. Yksi kymmenestä maasta on nyt USA:n sanktioiden pihdeissä. Vuonna 1997 USA oli asettanut 191 sanktiota 75 maahan. Nyt niitä on jo enemmän. Tämä ja myöhemmät USA:n toimet ovat huolestuttaneet erityisesti Etelän maita. Ei kiristämällä, painostamalla ja sanktioilla saa ystäviä. 

Jälkikolonialismi

Länsi on menettänyt poliittisen uskottavuutensa globaalissa Etelässä. Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ilman YK:n valtuutusta, mutta niin teki USA:kin hyökätessään Irakiin ilman YK:n lupaa ja vielä vilpillisen tekosyyn nojalla. USA ei kuitenkaan ole saanut Lännen tuomiota eikä joutunut YK:n, EU:n tai OSCE:n sanktioiden kohteeksi.  

USA väittää muiden maiden uhkaavan sitä, mutta samaan aikaan sillä on yli 750 tukikohtaa maailmalla. 

Erityisesti entisissä siirtomaissa on viime aikoina lisääntynyt halu vapautua viimeisistäkin kolonialismin kahleista. Itsenäisyys ei ole voinut täysin toteutua niin kauan kuin USA on hallinnut niitä rahapolitiikallaan. USA:n hallitsema kolonialististyyppinen rahajärjestelmä, valuuttalautakuntineen estää kehitysmaiden talouden vahvistumista.

Myös Euroopan entiset kolonialistit hallitsevat entisiä alusmaitaan, kuten Ranska, joka on sitonut ranskankielisen Länsi- ja Keski-Afrikan maita frangiin.

Kehitysmaat ovat paitsi huolissaan, myös epäluuloisia. Kehitysmaiden historia tekee heistä selvänäköisiä.  Latinalainen Amerikka, Aasia ja Afrikka, sekä Lähi-itä näkevät USA:n ja sen liittolaisten moraalisaarnojen lävitse. Entisinä siirtomaina niillä on pitkä muisti siitä, miten siirtomaaisännät ryöstivät heidän luonnonvarojaan, ja rajoittivat heidän tuotantoaan ja kauppaansa.  

USA:n puheet demokratiasta kuulostavat kornilta USA:n militarististen interventioiden ja muiden maiden hallituksiin kohdistettujen vaihtojen (regime change) tai niiden yritysten valossa. Lisäksi USA on tukenut itsevaltiaita ja terroristeja. Se on rikkonut lupauksiaan, kun sille on sopinut. Se on sanoutunut irti kv. sopimuksista, kuten YK:n ohjustorjuntajärjestelmiä rajoittavasta sopimuksesta ja keskimatkan ohjuksia rajoittavasta INF-sopimuksesta.  

Kehitysmaat ovat nähneet, että Kiina, päinvastoin kuin Länsi, on investoinut kehitysmaiden pitkäaikaisiin kehitystavoitteisiin ja rakentanut niiden infrastruktuuria, eikä vain hamuillut niiden luonnonvaroja. Kiinan johdolla moni maa pyrkii nyt irtautumaan Lännen vallasta.

Sanoista tekoihin

Moninapaisuutta tukevat instituutiot ja yhteistyö

Lännen riippuvuudesta pyritään vapautumaan luomalla ja vahvistamalla kv. yhteistyötä uusin sopimuksin sekä perustamalla tai vahvistamalla alueellisia instituutioita. Tärkein on vuonna 2014 perustettu Brasilian, Venäjän, Intian, Kiinan ja Etelä Afrikan muodostama BRICS. Sen laajentuminen ns. BRICS Plussaksi on kiihtynyt Ukrainan sodan jälkeen. Uusiksi jäseniksi pyrkivät nyt Algeria, Argentiina ja Iran.  Sinne ovat pyrkimässä myös Afganistan, Bangladesh, Egypti, Emiraatit, Indonesia, Kazakstan, Nigeria, Saudi Arabia, Senegal, Thaimaa ja Turkki. 

BRICS on perustanut oman kehityspankkinsa eli NDB:en. Se haluaa haastaa Maailmanpankin ja Kansainvälisen Valuuttarahaston kehityksen johtavana rahoittajana. Se pyrkii myös vahvistamaan kv. tuotantoketjujärjestelmän vakautta. Myös oma yhteinen valuutta on suunnitelmissa. 

Lähes yhtä tärkeä on Euraasian poliittista, taloudellista, puolustusta ja turvallisuutta tukeva Shanghain yhteistyöjärjestö (SCO), jonka perustivat Kiina, Venäjä, Kazakstan, Uzbekistan, Kirgisia ja Tadzhikistan vuonna 2001. Siihen kuuluu nyt myös Intia ja Pakistan. Jäseniksi ovat pyrkimässä lisäksi Afganistan, Valko-Venäjä, Iran ja Mongolia sekä Armenia, Azerbaidzhan, Kamputsea, Nepal, Sri Lanka ja Turkki.

Muita tärkeitä yhteistyöjärjestöjä ovat Euraasian talousunioni (EAEU) ja tietenkin ASEAN. Ne kaikki korostavat paitsi yhteistyön, myös taloudellisen turvallisuuden tärkeyttä ja maiden itsemääräämisoikeutta. 

Tärkeä on myös kansainvälinen pohjoisen ja etelän liikennettä yhdistävä International North-South Transportation Corridor (INSTC), joka ohjaa kauppaa Venäjän, Iranin, Länsi-Aasian ja Etelä-Aasian välillä. 

Ei pidä myöskään unohtaa vuonna 2013 aloitettua Kiinan Vyö ja Tie-hanketta (Belt and Road-hanke (BRI), joka on vahvistanut paitsi Kiinan maailmanlaajuista kauppaverkostoa, myös infrastruktuuria lukuisissa kehittyvissä maissa.

Lännellä kesti pitkään, ennen kuin se havahtui sen merkitykseen kumppanuuksien ja talouskäytävien vahvistajana ja moninapaistuvan maailman yhtenä tukipilarina. Esimerkiksi Venäjän kanssa Kiinalla on nyt vahva geostrateginen kumppanuussopimus, joka on virvoittanut BRI-hankkeen etenemistä. 

Uusia kahdenvälisiä sopimuksia myös solmitaan koko ajan, viimeksi Iranin ja Kuuban sekä Iranin ja Venezuelan välille. Venäjän ja Sudanin kesken on solmittu sopimus Venäjän ensimmäisestä laivastotukikodasta Afrikassa. Iranilla ja Kiinalla on myös 25-vuotinen sopimus, jonka mukaan Kiina sijoittaa 400 biljoonaa Iraniin sieltä saatavaa halpaa ja Kiinan valuutassa laskutettavaa öljyä vastaan.

Dollarivalta 

Globaalin rahahierarkian huipulla on 1970-luvulta lähtien ollut OPEC:in kanssa sovittu pertrodollari. Itsevaltainen dollari on antanut USA:n kasvattaa rauhassa sotilasbudjettiaan, ylläpitää julkisen talouden ja kaupan alijäämiä, seurata kv. rahaliikennettä ja kauppaa, langettaa sanktioita ja estää kaupankäyntiä, jäädyttää ulkomaisia varoja, vahvistaa Wall Street:iä, manipuloida strategisten hyödykkeiden hintoja sekä kasvattaa valtavaa velan määrää. 

Afganistanin ja Venäjän varojen jäädyttäminen on herättänyt pelkoa ulkomailla. Eikä vähiten sen takia, että dollarin tukena on viime kädessä USA:n sotilaallinen tulivoima. On nähty, että ne jotka ovat vastustaneet USA:n johtamaa dollariasemaa, ovat maksaneet siitä kovan hinnan. 

Dollari on kuitenkin myös USA:n Akilleen kantapää. Sen heikkeneminen horjuttaisi USA:n taloutta, dollarikaupan vähenemisen johtaessa massiiviseen inflaatioon. 

On arveltu, että globaali finanssijärjestelmä on tullut vedenjakajalle USA:n puuttuessa koskemattomana pidettyyn keskuspankkijärjestelmään, ja muiden maiden valuuttavarantoihin. Puolet Venäjän ulkomailla olevista varannoista on jäädytetty USA:n, EU:n, Ison Britannian ja Sveitsin pankeissa. Tosin suurin osa noista varoista on kateissa eikä niihin ole vielä päästy käsiksi.  

Asiantuntijoiden mukaan tämä kaikki vauhdittaa siirtymistä yksinapaisesta USA:n hallitsemasta finanssimaailmasta kohti moninapaista järjestelmää. On alettu epäillä USA:n ja Lännen pankkien luotettavuutta varojen säilytyspaikkana. 

Niinpä monet maat ovat nyt irrottautumassa dollarin tyranniasta maailman varantovaluuttana. Dollarista pyrkivät nyt eroon ainakin Kiina, Venäjä, Intia, Brasilia, Argentiina, Saudi Arabia ja Iran. Finanssi- ja rahajärjestelmällä onkin edessään strateginen ja poliittinen taistelu tulevasta raha-arkkitehtuurista. Sitä leimaavat seuraavat muutos pyrkimykset. Pyrkimys:

• perustaa valuuttajärjestelmä kolmen metallin (kulta, hopea ja kupari) varaan;
• vahvistaa Kiinan, Venäjän, Intian ja Turkin kultavarantoja;
• vahvistaa Kiinan yania valuuttasiirtoihin;
• selvittää kryptovaluuttojen käyttöä;
• solmia maiden välisiä valuutanvaihtosopimuksia; ja
• perustaa SWIFT:in sijalle vaihtoehtoinen maksujärjestelmä, esimerkiksi Kiinan CIPS.

Dollarin osuus maailman valuuttavarannoissa onkin Financial Timesin mukaan laskenut 20 vuodessa 70 %:sta 59 %:iin vuonna 2021. IMF:n mukaan vuoden 2021 lopussa se oli pudonnut jo 54.78 %:iin.

Minkälaiseen moninapaiseen maailmaan pyritään?

Tuleeko maailman moninapaisuus ja sen eri keskusten väliset suhteet perustumaan kilpailuun vai yhteistyöhön? Tuleeko maailmasta vakaampi vai entistäkin epävakaampi? Pystyykö USA luopumaan yksivaltiudestaan ilman III maailmansotaa? Moni asia tulee ainakin muuttumaan ja kompleksisuus lisääntymään. Uudet haastajat ovat ainakin ilmoittaneet minkälaiseen maailmanjärjestykseen ne pyrkivät. 

Intian pääministeri avasi tammikuussa 2023 globaalin Etelän maiden kokouksen. Siinä se ilmaisi tukensa Etelän siirtymiselle moninapaiseen maailmaan (multipolar world order) ja vahvistamaan Etelän osallisuutta. Pääministeri Modi oli kutsunut koolle 120 valtiota tähän tärkeään kokoukseen, jonka Lännen lehdistö lähes kokonaan sivuutti.   

Intia onkin ottanut yhden johtoasemista, ja vaatii moninapaisuutta myös Aasian sisällä. Intia ei näytä hyväksyvän pelkästään Kiinan johtajuutta. Nähtäväksi jää, johtaako Intia yhtä ryhmää ja Venäjä-Kiina-Iran toista ryhmää. Länsi jäisi myös yhdeksi blokiksi.

Moninapaisuudessa ei siis ole kyse uudesta kahden poolin vastakohtaisuudesta, vaan uudessa maailmanjärjestyksessä pyritään useamman keskuksen (polycentric) olemassaoloon.   Moninapaisuus ei myöskään tarkoita globalisaation kuolemaa, vaan sen muuttumista.

Tässä muutoksessa pyritään oppimaan aikaisemmista virheistä. Talous ja globaali kaupankäynti on tärkeämpää kuin globaalin pääoman vapauttaminen. Pienten kehittyvien maiden ääntä pyritään vahvistamaan ja niiden suvereenisuutta tukemaan.  

Lännen hyväksi toimivan ja Kylmään Sotaan perustuvan yksinapaisen maailman tilalle kehittyvät maat haluavat tasavertaisemman monikeskisen maailman, jossa ne eivät ole enää alisteisessa asemassa. Jo kylmän sodan aikana, monet kehittyvät maat kieltäytyivät liittymästä vastakkainasetteluun ja perustivat sitoutumattomien maiden liikkeen (NAM). Kaksikolmasosaa YK:n jäsenistä, yli puolet maailman väestöstä, asuu sitoutumattomissa maissa. 

Nyt puhutaan uudesta sitoutumattomien maiden liikkeestä eli neo-NAM:ista, joka tukee käytännöllistä mutta periaatteellista neutraalia politiikkaa. Sille talous on tärkeä. Globalisaatiota ei hylätä, mutta sille annetaan inhimillisemmät kasvot. Myös ympäristö/ilmasto, kulkutaudit ja ruokaturvakysymykset pysyvät edelleen agendalla, mutta ne eivät saa heikentää tavallisten ihmisten elämää.

LÄHTEET

Jose Miguel Alonso-Trabanco: Ukraine War: A Reshuffling of the Global Monetary Order?- Geopolitical Monitor May 17, 2022.

Anis Chowdhury and Jomo Sundaram: Neo-Colonial Currency Enables French Exploitation. – Global Social Justice. August 1, 2022. Mronline ja Global Social Justice

Eberhard Hamer: From Currency War to Military War. 

John Horstmann: The West has lost its Political Credibility: The Emergence of a Multipolar World Order. December 18 2022. The Geopolitics.

Costas Lapavitsas: Financialisation in developing countries… 26. Sep 2021.

Risto Marjomaa, YLE, Brysselin Kone  1.2.2023

Paulson Michael: US: History of U.S Sanctions shows most haven’t worked. – Corpwatch May 11, 1999.

Markku Siira: Kiina, Iran ja lännen hegemonian vastainen liike. 15.2.2023. Markku Siira: Kirjoituksia politiikasta ja maailman tilasta.

Markku Siira: Fabio Vighi ja kriisikapitalismin kuplat. 10.2.2023. Yo.

Markku Siira: Sitoutumattomien maiden uusi tuleminen. 9.2.2023. Yo.

World Economic Forum Jan 17, 2019 A Brief