Puola on nimennyt Kaliningradin alueen virallisesti uudelleen ja kutsuu aluetta nimellä Krolewiec, jolla se tunnettiin Puolan kuningaskunnan aikana 1400–1500-luvuilla.
– Nykyinen venäläisnimi on keinotekoinen eikä se liity mitenkään itse kaupunkiin tai alueeseen, perusteli Puolan nimistölautakunta päätöstään.
Kaliningrad on enklaavi
Kaliningrad siirtyi silloisen Neuvostoliiton hallintaan liittoutuneiden sopimuksella 1945 sen jälkeen, kun Neuvostoliiton armeija oli lyönyt Saksan asevoimat ja käytännössä ottanut hallintaansa koko itäisen Euroopan valtioiden alueet.
Kaliningrad tunnetaan paremmin filosofi Emmanuel Kantin kotikaupunkina Königsberginä. Saksalaiset ristiretkeläiset saapuivat alueelle 1200-luvun alussa. Saksalainen ritarikunta perusti 1255 Pregoljajoen alajuoksulle linnoituksen ja kaupungin, jolle annettiin nimi Königsberg, ’kuninkaanvuori’.
Vuonna 1340 siitä tuli hansakaupunki, joka oli Keski-Euroopan ja Venäjän välillä kohtauspaikka. Alueesta tuli toisen maailmansodan loppuselvittelyissä Neuvostoliiton enklaavi, joka nimettiin presidentti Kalininin mukaan Kaliningradiksi. Maayhteys Kaliningradin ja Venäjän välillä toteutuu ns. Suvalkin käytävää pitkin rauta- ja maanteitse.
Venäjän reaktiota Puolan provokaatioon ei tarvinnut odottaa. Nimitysoperaatio nähdään Puolan uutena poliittisena itsekorostuksena.
– Tiedämme historiasta, kuinka Puola aina ajoittain lipsuu hulluuden ja vihan tielle suhtautumisessaan venäläisiin, sanoi tiedottaja Juri Peskov Kremlin lehdistötilaisuudessa keskiviikkona.
Puolan muuttunut geopoliittinen rooli
Puolan rooli ja painoarvo EU-jäsenenä on korostunut Ukrainan sodan yhteydessä. Rajanaapurina se on osallistunut aktiivisesti Ukrainan politiikkaan ja toimii tärkeänä kanavana erilaisen avun toimittamisessa Ukrainaan. Rajan tuntumaan on sijoitettu myös kaksi amerikkalaista joukko-osastoa.
Puola on kuukausien ajan vaatinut EU:lta aseellisen avun lisäämista Ukrainalle. Se ajaa myös hävittäjien antamista ja on perustanut yhdessä Saksan kanssa Ukrainan rajan tuntumaan saksalaisten panssarivaunujen huoltokeskuksen. Puola on määrätietoisesti kasvattunut omia asevoimiaan ja esiintyy Ukraina-politiikassaan yhdessä Baltian maiden kanssa eräänlaisena EU:n poliittisena johtajana, ”piiskurina”.
Sen aseman asiallista muutosta korostaa tarkkailijoiden mukaan sekin, että Saksalla ja Ranskalla on vaikeuksia esiintyä yhdessä Ukraina-politiikassaan. Niinpä esimerkiksi venäläisen ajatuspajan Valdain Klubin ohjelmajohtaja Andrey Sushentsov toteaa, että Ukrainan kriisi on johtanut tilanteeseen, jossa Itä-Euroopan maiden ja erityisesti Puolan ääni alkaa määrittää Euroopan ulkopoliittisia etuja.
Tilanne on hänen mukaansa ainutlaatuinen viime aikojen historiassa. “Monet historioitsijat ovat aina asettaneet Itä-Euroopan Euroopan ”risteykseen”; sitä kuvataan kilpailevien imperiumien jatkuvana taistelukenttänä. Nykyään Itä-Euroopan maat eivät ole vain hankkimassa strategista roolia, vaan ovat myös nousemassa Euroopan politiikan eturintamaan, Sushentsov sanoo.
Hänen mielestään poliittisen Varsovan välitön tavoite on tulla suureksi eurooppalaiseksi sotilasmahdiksi ja luoda vastapaino Venäjää vastaan Puolan alueelle, jos Ukraina voitetaan. Varsova pyrkii tarttumaan strategiseen aloitteeseen Euroopan unionissa ja siitä voi mahdollisesti tulla sen päätoimija, jos konflikti ulottuu Ukrainan alueen ulkopuolelle, Sushentsov arvioi.
Armeija epäröi
Puolan sotilasjohto ei kulje aivan tasatahtia politiikan vetämien suurten linjojen kanssa. Korkean tason strategianeuvottelujen yhteydessä Puolan asevoimien pääesikunnan päällikkö kenraali Rajmund Andrzejczak esitti presidentin kansallisessa turvallisuustoimistossa pessimistisen arvion niiden ponnistelujen vaikutuksista, joilla pyritään vahvistamaan Ukrainaa taistelukentällä. Ukrainalla on kenraalin mukaan ” valtavia taloudellisia ongelmia”.
Hän huomautti, että lähitulevaisuudessa ei ole merkkejä siitä, että sotaa paenneet ukrainalaiset palaisivat kotiin ja aloittaisivat maansa jälleenrakennusprosessin. Puola on Ukrainan pakolaisten suurin vastaanottaja noin 2,5 miljoonalla pakolaisella.
Andrzejczak sanoo, että hän pitää sotilaana velvollisuutenaan kertoa asia niin kuin se on. ”Meillä ei yksinkertaisesti ole ammuksia. Teollisuus ei ole valmis lähettämään laitteita Ukrainaan, eikä täydentämään varastojamme, jotka hupenevat…Tätä on ehdottomasti viestittävä kaikille ja kaikilla foorumeilla, joissa se on mahdollista, kuten minä teen”, Andrzejczak huomautti.
Kts. myös Kosto Venäjälle: Puola haluaa provosoida kolmannen maailmansodan (naapuriseura.fi)
+++
