Sanna Marin ja kunnian menetys

Pääministeri Sanna Marin osoitti kunnioitusta Ukrainassa haudatulle pahamaineiselle natsijohtajalle tämän hautajaisissa. Samalla hän esitti, että Suomi voisi antaa nykyiset 64 Hornet-hävittäjäkonetta Ukrainalle sitten, kun uudet hävittäjät saadaan.

Tämä hillitön sotauho menee jo niin pitkälle, että on kysyttävä, miten Suomen pääministeri voi toimia tuolla tavalla ilman, että presidentti tai eduskunta siihen puuttuvat. Nyt tosin sekä presidentti että puolustusministeri arvostelivat varovaisin sanakääntein Marinin lausuntoa, mutta se ei riitä.

Pääministerin ja hallituksen nimittäminen on tarkoin säädelty prosessi , jossa valmistelun päävastuu on eduskunnalla ja nimityksen suorittaa presidentti. Eipä ole eduskunnasta kuulunut edes opposition kritiikkiä, vaikka tuollainen toiminta pitäisi olla vähintäänkin eduskuntakyselyn aihe. Ellei mitään muuta tapahdu, on ulkomailla aihetta todeta Suomen ulkopolitiikanvajonneen täysin vastuuttomaksi.

Aihetta puuttua Marinin toimintaan olisi myös hänen johtamansa SDP:n jäsenillä ja johdolla. Vaitiolo on myöntymisen merkki. Sellaisen vaikutelmanko SDP haluaa antaa. Onhan se kiusallista puolueelle, jonka puheenjohtaja käyttäytyy kuin uhkaikäinen kakara, syytää suuret määrät rahaa ulkomailla käytävään sotaan eikä piittaa Suomen kansan tarpeista.

Suomi menettänyt maineensa kansainälisen yhteistyön ja rauhan rakentajana

Suomi saavutti kunnioitetun aseman vuosikymmeniä jatkuneella työllä kansainvälisen sopimuskäytännön ja rauhan rakentamisessa presidentti Kekkosen johdolla. Kekkosen elämäntyön mustaamisella luotiin pohja tämän politiikan muuttamiselle. Sillä on maallemme erittäin kielteiset vaikutukset.

Kaikkein törkeimmin tällainen politiikka on kohdistunut Suomen ja Venäjän välisiin suhteisiin. Hyvä yhteistyö ulottui valtiollisen toiminnan lisäksi aktiiviseen kansalaistoimintaan. Sen seurauksena venäläisten suhtautuminen Suomeen ja suomalaisiin muodostui hyvin myönteiseksi. Nyt on vihamielinen toiminta Venäjää kohtaan mennyt niin räikeäksi, että se on pantu merkille myös Venäjän kansan keskuudessa.

Jo monta vuotta sitten oli kielteinen muutos havaittavissa, kun Suomen ja Venäjän välisen ystävyysseuran nimestä poistettiin sana ”ystävyys”. Siitä tuli pelkkä Suomi-Venäjä-seura ja sen toiminta sekä lehden sisältö muuttui sen mukaisesti. Nyt on seura muuttunut Venäjää kohtaan vihamieliseksi. Seura aiotaan lakkauttaa. Tilalle suunnitellaan jotain muuta. Nimeksi on ollut esillä Slaavilaisen kulttuurin seura.

Presidentti ja pääministeri päävastuussa

Miten on mahdollista, että Suomen kansalle niin paljon hyvää tuottanut ystävyys ja yhteistyö Venäjän kanssa on tuhottu? Myyräntyötä on tehty koko sen ajan, jolloin asiat olivat hyvin. Ratkaisevista käänteistä ovat nyt vastuussa ensisijaisesti presidentti Niinistö ja pääministeri Marin.

Väheksymättä Kekkosen edeltäjien työtä totean, että hänen aikana luodut hyvät ja luottamukselliset suhteet Neuvostoliittoon myös henkilötasolla olivat erittäin arvokkaat. Nyt on Niinistö törkeällä tavalla pelannut näillä suhteilla pitämällä paljon yhteyttä Putiniin. Monet luulivat hänen jatkavan siten Kekkosen kaltaista toimintaa. Minä itse en sellaiseen uskonut lainkaan, vaan otaksuin hänen vain urkkivan Venäjän suunnitelmia ja toimivan siten USA:n johdon agenttina.

Itse kukin voi nyt päätellä, mikä Niinistö on miehiään, kun hän jatkuvasti kulkee presidentti Bidenin luona ja arvostelee Venäjää erittäin räikeästi. Pääministeri Marin on pitkään avoimesti parjannut Venäjää eikä ole koko vallassa olonsa aikana halunnut pitää yhteyttä naapuriimme. Se on avointa vihamielisyyttä, jonka määrää ja todellista luonnetta on ulkomailla ilmeisesti ollut vaikea käsittää.

Mutta kun hän nyt ainoana ulkomaisena vieraana kunniaa tehden osallistuu ”käsi kädessä” Ukrainan presidentti Zelenskyin kanssa sellaisen henkilön hautajaisiin, joka on sanonut ikään kuin hyvänäkin vitsinä syöttävänsä koirille venäläisten lasten luita, taitaa ulkomaillakin selvitä, millainen henkilö tämä Suomen pääministeri on. Kun Suomen ulkopolitiikka aikaisemmin herätti laajaa kunnioitusta ja mainetta, niin kyllä nykyiselläkin politiikalla maine kasvaa, mutta arvostus ja kunnia ovat menneet.