Sodan ja rauhan syyt

Ukrainan sodasta puhuttaessa moni vaatii Venäjän tuomitsemista ja kauhistelee sotaa. Sen jälkeen saattaa seurata aggressiivinen puheryöppy ”ryssistä” sekä Ukrainan auttamisesta ja tukemisesta, jotta Venäjä ajettaisiin pois maasta. 

Sodan kauheus on absoluuttisesti totta. Siitä ei oikeastaan voi olla eri mieltä. Mutta kauhistelijoiden keinoissa sotien välttämiseksi tai lopettamiseksi ei usein näy ymmärrystä siitä, miksi sodat syttyvät.

Clausewitzin 1800-luvulla muotoilema lause ”Sota on politiikan jatkoa toisin keinoin” on verisesti totta. Sotaan ryhdytään aina tärkeiden intressien tai hyötyjen vuoksi. 

Niiden ei tarvitse olla yleviä, eikä moraalinen tai arvopohjainen ideologia koskaan ole sodan perimmäinen syy. Moralismilla peitellään sotaan johtaneita todellisia syitä. 

Ei USA esimerkiksi tuhonnut Irakia Saddamin vuoksi. Puhe hermokaasuista oli pelkkää propagandaa. Eikä ”halullisten liitto” tuhonnut Libyaa Kaddafin takia tai Jugoslaviaa hajotettu sisällissodan kauheuksien vuoksi. 

Kaikissa näissä, Vietnamista puhumattakaan, taustalla on ollut Yhdysvaltojen globaalia hegemoniaa ja taloutta uhkaava kehitys maassa tai alueella.

Paljaimmillaan taloudellinen intressi paistaa silloin, kun jokin alue vallataan asevoimin maaperän rikkauksien vuoksi. Jollain merkillisellä tavalla Yhdysvallat on nähnyt demokratiaa ja sen kansallista turvallisuutta uhattavan nimenomaan siellä, missä maaperässä on öljyä.

Yksi tärkeimmistä sotia provosoinneista intresseistä on valtion turvallisuus. USA turvaa itseänsä kaikkialla maailmassa kaikin keinoin. USA on hegemoniamahti, globaali ylivalta. 

Venäjä turvaa länsilaitaansa nyt Ukrainassa aseellisesti. Koko 2000 luvun ajan kestäneet diplomaattiset ponnistelut eivät tuottaneet tulosta. Venäjää ei otettu vakavasti, ja se katsoo tulleensa petetyksi. NATO laajenee jatkuvasti itään päinvastaisista lupauksista huolimatta. Saartorengas Venäjän ympärillä kiristyy. 

Johtopäätös kuuluu: moralismin sijasta tarvitaan aktiivista rauhantyötä, geopoliittista realismia ja taitavaa diplomatiaa. 

Sillä sota vältetään – ja lopetetaan.