Tarkemmin sanottuna kuin valtiomies. Presidenttikisaan lähtevä Jutta Urpilainen on kasvanut komissaarivuosiensa aikana. Tietoa ja näkemystä on karttunut ja myös itsevarmuutta, joka muuntui Tampereella pidetyssä puheessa jopa orastavaksi arvovallaksi.
Urpilainen saattaa ainakin virkistää vaalitenttejä, jotka tähän asti ovat olleet lähinnä mukavaa rupattelua.
Puheessa ei ollut mitään uutta, mutta ei Suomi-parka nyt tarvitsekaan uusia poliittisia konsteja ja kikkoja vaan vanhojen, hyvien periaatteiden kirkastamista ja toteuttamista.
”Ketään ei jätetä”, Urpilainen toisteli muumioitunutta fraasia, mutta harjasi siitä enimmät pölyt:
”Minä sanon niille, jotka ovat tottuneet huutamaan kovimmalla äänellä, että ei rikota enempää. Sanon niille, joilla eniten on ja jotka jatkuvasti lisää vaativat, että vähempikin riittää. Minä haluan, että me suomalaiset voimme jälleen yhdessä sopia, että ketään ei jätetä”, Urpilainen sanoi.
Siis talvisodan henki uudessa punavihreässä pullossa. Kun varsinkin kärjessä nyt keikkuvien ehdokkaiden aatelekkerin sisältö on mustempaa kuin hautaterva, raikkaampi väri on tervetullut.
Kaikki mukana-meininki eli ”arvopohja” on ollut meidän vahvuutemme, mutta Urpilaisen mielesta jotain on nyt rikki – ei kuitenkaan lopullisesti, sillä yhteiskunnan ja arvojen rapautuminen voidaan yhdessä pysäyttää.
Urpilaisesta tulisi siis ulkopolitiikan johtaja ja arvopohjapresidentti. Ulkopolitiikasta tulee – loppuunkäytetyillä fraaseilla jatkaakseni – haastavaa. Mutta maan sisäinen tilanne, jossa arvot myös mitataan, ei sekään ole haasteeton, sillä yhdessä rakennetusta hyvinvointiyhteiskunnasta on kovaa vauhtia tulossa hyvivointialueista koostuva pahoinvointiyhteiskunta.
Sdp:n puheenjohtajuuden aikoinaan katkerasti menettänyt Urpilainen on löytänyt staminansa. ”Oikeistolaisten ja keskustaoikeistolaisten miesten rinnalle mahtuu hyvin – ja tarvitaankin – yksi eurooppalaisuuteen ja kansainvälisiin kumppanuuksiin sitoutunut punavihreä nainen. Suomalaisnainen, joka sanoo, että ketään ei jätetä”, hän sanoi miehekkäästi.
Urpilaisen kampanjaan tulee kuulemma tavalla tai toisella mukaan ex-pääministerri Sanna Marin. Se kertoo sanoittakin, millainen on sävyltään tämän presidenttiehdokkaan suhde Venäjään. Siinä hän tuskin olennaisesti poikkeaa muista tarjolla olevista, joista jokainen pyrkii vihakilpailun voittajaksi.
7 kommenttia julkaisuun “TARVITTIIN NAINEN PUHUMAAN KUIN MIES”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Äänestäjän vaihtoehdot ovat vähissä, ellei Li Andersson`illa ole realismin tajua ja halua/rohkeutta tuoda se esille…
Kieltämättä Li Andersson on inhimillisin ehdokas tällä hetkellä, mutta se ei riitä. Se, että Sanna Marin liittyy Jutta Urpilaisen vaalikampanjaan, on täydellistä kansan kusetusta. En luota kumpaankaan. Enkä näihin muihinkaan ehdokkaisiin. Musta hevonen olisi kova sana eli Mauno Saari.
Tämmösiäkö ping pongeja ihmiset on. Pyöritään samojen vanhojen toinen toistaan huonompien ehdokkaiden ympärillä ja sitten perustellaan jotain katastrofiehdokasta, että on vähän pienempi trgedia kuin muut.
EI EIEI. ketään näitä vanhoja mätäpaiseita ei pidä äänestää. Vain sellaista ehdokasta, joka on kelvollinen ja jos kelvollista ehdokasta ei ole niin ei pidä äänestää ollenkaan.!!!
Olen koettanut aina äänestää, vaikka ehdolla olisi ollut vain huonoja vaihtoehtoja. Tällä kertaa ja tässä vaiheessa ehdolle näyttäisi tulevan vain niin huonoja, että taidanpa jättää väliin koko homman.
Monta vuotta sitten suunnittelin eduskuntavaalien vaalitavan muuttamista sillä tavalla, että jokainen voisi antaa kaksi ääntä. Ykkösäänet laskettaisiin ensin. Niiltä äänestäjiltä, jotka olivat äänestäneet sellaista puoluetta tai vaaliliittoa, joka ei saa läpi edustajaa kyseisestä vaalipiiristä, huomioitaisiin kakkosääni. Näin jokainen voisi aidosti ilman spekulaatiota äänestää sitä ehdokasta tai puoluetta, jota oikeasti eniten kannattaa, kun ei tarvitse pelätä äänen menemistä hukkaan.
Presidentinvaalissa sama juttu. Nythän käy helposti niin, että niitä ehdokkaita ei äänestetä, jotka eivät näyttäisi olevan mukana kärkikahinoissa, koska spekuloidaan äänen menevän hukkaan. Toisin sanoen monet eivät äänestä sitä ehdokasta, jota oikeasti kannattavat. Sen sijaan jos heti ensimmäisellä kierroksella voisi antaa kaksi ääntä, jokainen voisi huoletta – aidosti ja ilman spekulaatiota – äänestää ykkösäänellä suosikkiaan ja antaa kakkosäänen jollekin toiselle siltä varalta, että oma ehdokas ei pääse ykkösäänten perusteella kolmen eniten ääniä saaneen joukkoon.
Esimerkki. Äänestäisin Väyrystä ja kakkosäänellä Urpilaista. Jos Väyrynen jäisi ykkösäänissä neljänneksi, mutta Urpilainen tulisi kolmanneksi, minun ääni siirrettäisiin Urpilaiselle. Kun nämä siirretyt kakkosäänet on huomioitu kolmelle ykkösäänissä eniten ääniä saaneelle, selviää, ketkä kaksi pääsevät vaalin toiselle kierrokselle vai saako joku ehdokkaista heti yli puolet äänistä.
Toinen esimerkki. Äänestäisin Väyrystä ja kakkosäänellä Saara Huhtasaarta. Väyrynen tulisi ykkösäänissä neljänneksi ja Huhtasaari viidenneksi. Silloin molemmat ääneni menisivät ns:sti hukkaan, mutta minulla olisi ollut mahdollisuus antaa kakkosääneni spekulatiivisesti vaikka Rehnille. Jotain tuollaista kaavailin. Itseäni on harmittanut vaalien muuttuminen spekulatiivisiksi, jolloin äänestäjien todellinen tahto ei tule näkyviin.
Olen sitä hiukan miettinyt ketä voisi äänestää jos Väyrynen ei ole ehdokkaana. Tämä juttusi Urpilaisesta ehti jo herättää pienen toivonkipinän mutta se sammui Mariniin. Ja niinhän se olikin. SDP lässähti opportunismiin ja hillotolpan metsästäjiin jo kauan sitten.
En ole vielä päässyt tutustumaan Li Anderssonin sanomaan. Mutta muiden ehdokkaiden jutut tunnen hyvin, eivät ole Suomalaisia, vaan Suomen myyneitä. Jos tämä naapureiden vihaaminen jatkuu, olemme syvällä suossa. Puhemiehenä suomen eduskunnassa, mies joka pelkää, että rajapakolaisten joukossa on venäjän upseereita ja tai palkkasotilaita, täytyy olla kahjo päästään: suomen kakkosmies! Olemme lähellä sotaa, kuten se amerikkalaine eversti sanoi, olemme täysiä tolloja, kun olemme myyneet suomen USALLE! Kertokaa viisaammat minne voisi muuttaa tästä sotatantereesta?
Olen itse miettinyt samaa. Voisi olla ensimmäinen etappi Kanarian saaret ja jos pitää sieltäkin lähteä, niin Etelä-Amerikka ja siellä vaikkapa Argentiina ja Buenos Aires. Ruvettava kertaamaan espanjaa. Buenos dias!