Tavoitteena mielten sekasorto

Ukrainan sodassa länsi on voittanut infotaistelun joka päivä konfliktin alusta asti. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Venäjä saattaa voittaa ainoastaan aseellisen yhteenoton.

Nyt lännessä ollaan sitä mieltä, että tilanteen lopullinen ratkaisu riippuu ”kansojen mielipiteistä”. Esimerkiksi Saksassa järeimpien aseiden toimittaminen Ukrainalle on hidasta, koska kansa haraa vastaan.

Kansat on siis käännytettävä. Monissa maissa, kuten Suomessa, se näyttää jo onnistuneen poliitikkojen ja median pitkään jatkuneen ja väkevän propagandan avulla. Entä nyt? Miten tästä eteenpäin? Siten, että ihmisten mielet saatetaan sekasortoon.

Hämilleen joutunut ihminen, joka ei enää tiedä ketä ja mitä uskoa, on helppo hallittava. Hänelle oman ajattelun lopettaminen, antautuminen ”yleisen mielipiteen” mukana kellumiseen, pako passiivisuuteen on luonnollinen reaktio.

Fasismin vaatteet

Maslowin hierarkian alimmalla tasolla ovat elossa pysymisen välttämättömyydet – ruoka, juoma ja hengitysilma. Heti seuraavassa kerroksessa on turvallisuus, vaaroilta suojautuminen. Kun uutiset ovat täynnä sodan uhkaa ja ristiriitaista informaatiota, turvallisuus on pahasti uhattuna. Helpoin tapa suojautua on lopettaa oma aktiivinen ajattelu.

Näyttääkö siltä, että johtavat poliitikkomme ja media yrittäisivät rauhoittaa meitä ja jäsentää maailman todellisuutta? Vai tuntuuko siltä, että nämä mieliä hallitsevat tahot ajavat kansalaisia hyväksymään passiivisesti pelkoja ja epävarmuutta kasvattavan kaleidoskoopin, eli alistumisen?

Rauhallisissa oloissa kansalaisilla on vapaus ajatella vapaasti. Erimielisyydet sallitaan, sananvapaus saattaa jopa kukoistaa. Hallitseminen on hallinnointia. Kovaa komentoa ei tarvita. Mutta vallan himo on olemassa kaikissa oloissa. Se nousee näkyviin vasta, kun olot muuttuvat rauhattomiksi. Kuten juuri nyt.

Fasismi uhkaa Eurooppaa. Sitä ajavat eivät sano itseään fasisteiksi. He ovat käytännöllisiä ja välttämättömiä ratkaisuja tarjoavia, hyvää tarkoittavia järjen ääniä. Hitlerkin tarkoitti hyvää, omasta mielestään.

Autoritaarisuuden ja fasismin oireita pitää tarkkailla, eikä niiden havaitseminen nyt vaadi suurennuslasia.

Päinvastaisuuden voima

Suomi ei ole liukunut hitaasti kohti vallan keskittämistä vaan edennyt siihen suuntaan rajulla heilahduksella. Muutokseen on tarvittu mielten sekoittamista ristiriitaisuuksilla. Poliitikot ja media ovat puhuneet jyrkästi vastoin parempaa tietoaan. Suomennettuna tuo sievistelevä sanonta tarkoittaa valehtelemista.

Tehokas valehteleminen eli väärän muuttaminen oikeaksi toteutetaan päinvastaisuuksien tekniikalla ja valheiden kerrostamisella.

Päinvastaisuudessa on voimaa. Kun mustaa väitetään valkoiseksi tarpeeksi usein, se muuttuu harmaaksi. Kun harmaasta on tullut hyväksytty normaali, sen päälle voidaan lastata uusia valheita kerros kerrokselta. Uusinta valhetta ei heti uskota, mutta kun sitä epäillään, edellinen väärä tieto on jo muuttunut oikeaksi.

Media hokee joka päivä aamusta iltaan, että Ukrainassa on meneillään ”Venäjän hyökkäyssota”. Kuten hyvissä valheissa yleensä, tässäkin on mukana kiistatonta totuutta: Venäjä hyökkäsi Ukrainaan 24.2.2022. Mutta sitä media ei kerro, että sodan tämän vaiheen aloitti Ukrainan armeija konkreettisesti noin viikkoa aikaisemmin eli 17.2.2022.

Sitäkään ei kerrota, että sodan juuret ovat lännen Neuvostoliiton johtajalle antamat lupaukset Naton itälaajenemisen pysäyttämisestä, ja lupausten rikkominen. Lupauksia on väitetty
suupuheeksi, mitä ne eivät ole. Professorit Ola Tunander ja Jeffrey Sachs ovat todistaneet, että suupuheiden sijasta kysymys on moneen kertaan dokumentoidusta faktasta.

Media ja poliitikkomme ovat pitäneet tarkasti pimennossa myös kahdeksan vuotta jatkuneen Ukrainan sisällissodan, sen että Kiovan hallinto tappoi asevoimillaan tuhansia ja tuhansia omia kansalaisiaan Itä-Ukrainassa. Vaikeneminen ja sensurointi ovat valehtelun alalajeja.

Suurenmoinen saavutus

Suomen Nato-jäsenyyttä on ajettu vuosikymmeniä, ensin ”hissun kissun (puolustusministerinä vuonna 2014 toimineen Carl Haglundin mukaan), ja sitten yhä avoimemmin. Pimitystä ja valehtelua ei ole polun varrelta puuttunut.

Kun Suomea on ajettu Natoon ja sotaisaan ilmapiiriin, Venäjän ja sen presidentin demonisointi on tarvittu vahvaksi pohjaksi kansalaisten mielten sekoittamisessa. Vladimir Putinista on muotoiltu hirviö, sarvipäinen piru, rotta, Hitler, verinen peto, mielenvikainen diktaattori ja pian vallasta syöstävä hullu, jonka kuolemalla iltapäivälehdet ovat toivorikkaina herkutelleet useasti.

Valheista merkittävin on hokema, että Venäjä on uhannut Suomea. Sitä se ei ole tehnyt kertaakaan vaan ainoastaan kertonut varautuvansa puolustamaan itseään siinä tapauksessa, että Suomi liittyy Natoon ja tuo sotilasliiton asevoimineen sen rajalle. Venäjän uhka oli tekosyy Nato-hakemukselle.

Mielet on saatu sekasortoon. Silloin uskotaan auktoriteetteja, useimmin ja kovimmalla äänellä huutavia. Rauhakin on lähes demonisoitu. Tasavallan presidentin mukaan on rohkeaa edes mainita tuo sana.

Kun Suomen ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtaja, rauhanmerkkiä vuosikymmenet rintapielessään kantanut Erkki Tuomioja sanoo, että rauha nyt käytävässä sodassa edellyttää Ukrainan aseistamisen jatkamista, on saavutettu jotain suurenmoista – jotain, josta George Orwell voisi olla ylpeä jos eläisi.

Mutta ehkä nyt onkin menossa eläinten vallankumous.

”Nimitä Venäjää viholliseksi, aikasi ja useasti, ja saat sen”
PAAVO HAAVIKON OHJEET VALEHTELIJOILLE

Paavo Haavikko on kuvannut valehtelun tekniikkaa havainnollisesti:
”Valheella hallitsemisessa menestyminen edellyttää valehtelun eli propagandan tekniikan osaamista.

Ensimmäisen valheesi on oltava niin ilmeinen, että sitä sanotaan valheeksi. Sano että sinua on tulkittu väärin perustein ja harhaanjohtavasti. Puhu välillä yksi tosi lause laastiksi valheitten väliin.

Kerro seuraavaksi vielä suurempi valhe, pidä huolta siitä ettei sitä uskota. Nyt ensimmäinen valheesi jo muuttuu totuudeksi, koska se on pienempi kuin tämä uusi.

Näin jatkaen saat rakennetuksi muurin, jonka alimmat kerrokset ovat lähimpänä maata joka on totta.

Jos väität kanaa lehmäksi, joku pian uskoo, että se on sentään kettu.

– Hullukaan ei usko, että kana on lehmä! sanotaan.
– Olette oikeassa, te tarkkanäköiset, sinä myönnät.
– Mitä me sanoimme! Hän tunnustaa, että se on kettu, sinulle vastataan.

Jos väität että myrsky on tyven, saat perille tuulenvireen.

Jos sanot sotaliittoa rauhanjärjestöksi, sota pian hautaa ne jotka eivät uskoneet.

Kutsu Natoa sosiaalivirastoksi ja se muuttuu ambulanssiksi.

Nimitä Venäjä viholliseksi, aikasi ja useasti, ja saat sen.

Valheen muurin harjalla hulmuaa punertava lippu vastatuuleen.

Totuudesta on tullut valheiden jauhelihaa, vähärasvaista, maukasta, oksettavaa.

Olet rakentanut muurin lihasta ja verestä. Historia kiittää.”

(Mauno Saari: Haavikko -niminen mies, Otava 2009)