Ukrainan ”kansan palvelija” on länsimainen fiktio

Venäjän vuoden 2022 helmikuussa tapahtuneen hyökkäyksen alusta lähtien länsimainen eliitti on suonut Ukrainan presidentille Volodymyr Zelenskylle sen luokan ihailua, mitä vain harvat johtajat (jos kukaan) ovat saaneet nauttia.

Zelenskyn poliittinen “rokkitähtikiertue” alkoi puheella Euroopan parlamentissa 1.3.2022. Hän puhui Yhdysvaltain kongressille 16.3.2022. Ja 5.4.2022 mennessä hän oli puhunut yhdeksäntoista muun maan parlamenteille – jotka kaikki ovat Yhdysvaltojen läheisiä liittolaisia.

Zelenskyn kiertueeseen tuli mutka 8.4.2022. Tuona päivänä hän aiheutti kohun kreikkalaisten keskuudessa jakaessaan Kreikan parlamentissa videokuvaa, jossa esiintyi uusnatsisotilas pahamaineisesta Azov-pataljoonasta. Tämä pieni hässäkkä lakaistiin nopeasti länsimaisen maton alle.

Konfliktin kuuden ensimmäisen viikon aikana Zelensky puhui myös NATO:lle, G7-ryhmälle, Eurooppa-neuvostolle ja YK:n turvallisuusneuvostolle.

Länsimaiset johtajat ja tiedotusvälineet ovat taukoamatta kuvailleet Zelenskyä ”Churchillilaiseksi” – sana, joka oli ilmeisesti tarkoitettu kohteliaisuudeksi Churchillin hyvin dokumentoidusta rasismista huolimatta.

George W. Bush, sotarikollinen, jota ei ole koskaan saatettu vastuuseen teoistaan, kuvaili Zelenskyä ”aikamme Winston Churchilliksi” juteltuaan ”muutaman minuutin” ukrainalaisen viihdetaiteilijan kanssa videoneuvottelussa.

Australian oikeistolainen pääministeri, Scott Morrison, kehui Zelenskyä ”demokratian leijonaksi”.

Ranskan presidentti Emmanuel Macron hehkutti hänen olevan ”kunnian, vapauden ja rohkeuden ruumiillistuma”.

Britannian pääministeri Boris Johnson ylisti Zelenskyn ”voittamatonta sankaruutta”.

Mitä Volodymyr Zelensky on tehnyt noustuaan Ukrainan presidentiksi ansaitakseen näin korkealentoisia ylistyksiä näiltä merkittäviltä ihmisiltä?

Volodymyr Zelenskyn poliittinen nousu

Zelensky astui Ukrainan presidentin virkaan ensimmäisen kerran 41-vuotiaana toukokuussa 2019. Sitä ennen hän ei ollut koskaan toiminut vaaleilla valittuna missään tehtävässä. Kuten Wilson Center selittää:

Zelensky nousi valtaan keväällä 2019 äänestäjien 73 prosentin mandaatilla – rikkaiden ja köyhien, kaupunkilaisten ja maaseudun asukkaiden, ukrainan- ja venäjänkielisten äänillä kaikkialla Ukrainassa.. Samaan aikaan ukrainalaisten poliitikkojen vanhempi sukupolvi sekä läntiset ja itäiset poliittiset instituutiot suhtautuivat häneen huolestuneesti ja jopa epäluuloisesti. Oli arvaamatonta, mitä huumori- ja showmies, jolla ei ollut mitään aiempaa kokemusta julkishallinnosta, saattaisi tehdä virkaan päästyään. Uusi presidentti ei ollut ammattipoliitikko, hänen tiimiinsä ei kuulunut tunnettuja diplomaatteja tai aktivisteja, ja hänen poliittinen ohjelmansa oli epämääräinen ja vahvasti populistinen…

Äänestäjät antoivat Zelenskylle ja hänen ”uusista kasvoista” koostuvalle tiimilleen – itsenäisyyden aikana kasvaneen sukupolven poliitikoille, jotka eivät olleet kytköksissä ”hyvä veli”-verkkoihin ja diilien tekoon perustuneiden vanhojen menettelyjen kanssa – kolme tavoitetta: 1) Donbassin rauha, 2) tavallisten ukrainalaisten taloudellisen tilanteen parantaminen ja 3) korruptoitumaton ja vastaanottavainen hallitus.

Zelenskyn vaaliohjelma oli lievästi sanottuna hieman hämärä: hän oli kampanjassaan niin välttelevä, että useita päiviä ennen kuin ukrainalaiset alkoivat äänestää, noin 20 ukrainalaista uutistoimistoa antoi lausunnon, jossa kehotettiin Zelenskyä lopettamaan tiedotusvälineiden välttely.

Presidentillinen koomikko

Zelensky pyrki komediauralle jo nuoresta pitäen. Hän esitti 17-vuotiaana KVN-komediakilpailussa jalkoväliään kourivan tanssinumeron. Myöhemmin hän suoritti oikeustieteen tutkinnon Kiovan kansallisessa talousyliopistossa, mutta ei ryhtynyt harjoittamaan juridiikkaa. Sen sijaan hän jatkoi uraansa koomikkona.

Oikeustieteen tutkinnon suorittamisen ja Ukrainan vuoden 2019 presidentinvaalien välillä Zelensky esiintyi lukuisissa ukrainalaisissa elokuvissa ja näytteli televisiosarjassa Servant of the People, jossa hän näytteli Ukrainan presidenttiä. (”Kansan palvelija” -komediasarja otettiin myös Suomen Yleisradion ohjelmistoon. Toim. huom.)

Kun Zelensky siirtyi Ukrainan presidentin näyttelemisestä maan presidenttinä toimimiseen, maa oli syvissä vaikeuksissa. Se oli Euroopan köyhin ja maineeltaan pahasti korruptoitunut. Se oli kietoutunut sisällissotaan, jossa oli kuollut jopa 13 000 ukrainalaista. Sen hallitus oli menettänyt otteen laajoista osista Ukrainaa. Se oli uppoutunut kireään konfliktiin Venäjän kanssa.

Vakaan, rauhanomaisen ja vauraan maan presidentin työ on tarpeeksi vaikeaa. Ukrainan kaltaisen vaikeuksissa olevan maan johtajana toimiminen on valtava haaste, ja siihen haasteeseen Zelensky oli silmiinpistävän epäpätevä.

Zelenskyllä ei ollut kokemusta tai muodollista koulutusta taloushallinnosta, ei kokemusta tai muodollista koulutusta julkishallinnosta, ei kokemusta missään luottamustehtävässä toimimisesta, eikä kokemusta sotilaallisesta johtamisesta.

Koomikko ei ole sen pätevämpi Ukrainan presidentiksi kuin puutarhuri olisi suorittamaan aivoleikkausta. Älkää käsittäkö minua väärin, kunnioitan koomikkoja. Olen pitkään ihaillut George Carlinia, mutta en koskaan pitänyt häntä pätevänä Yhdysvaltain presidentiksi.

Jäljitteleekö elämä todella taidetta?

Usein sanotaan, että elämä jäljittelee taidetta. Zelenskyn tapauksessa se ei pidä täysin paikkaansa.

Kansan palvelijana Zelensky pukeutui korruption vastaisen taistelijan mantteliin, mutta laajalti siteeratun Transparency International -järjestön (TI) mukaan Ukrainan korruptio pysyi pääosin samalla tasolla Zelenskyn toimikauden kahtena ensimmäisenä vuotena. Asteikolla 0-100 (jossa 0 vastaa korkeinta koettua korruptiotasoa ja 100 alhaisinta koettua korruptiotasoa) TI antoi Ukrainalle vuonna 2019 korruptiopisteet 30. Vuonna 2021 Ukraina sai 32 pistettä.

Syyskuussa 2021 Euroopan tilintarkastustuomioistuin julkaisi raportin, jossa se totesi, että ”laaja korruptio on edelleen keskeinen ongelma Ukrainassa”.

Wall Street Journalin kyselyssä kesäkuussa 2022 todettiin, että 85 prosenttia ukrainalaisista uskoi korkeiden virkamiesten ja varakkaiden keskuudessa vallitsevan korruption olevan ”suuri uhka” Ukrainan turvallisuudelle.

Lokakuussa 2021 Pandora-paperit paljastivat, että Zelensky oli itse käynyt kauppaa salaisilla offshore-omistuksillaan muutamaa päivää ennen valintaansa, kuten The Guardian uutisoi:

Zelensky lupasi kampanjakiertueellaan siivota Ukrainan oligarkkien hallitsemaa hallintojärjestelmää. Lisäksi hän arvosteli poliitikkoja, kuten varakasta, virassa olevaa Petro Poroshenkoa, jotka piilottivat omaisuutensa offshore-yhtiöihin. Viesti toimi, Zellensky voitti 73 prosentin ääniposuudella, ja nyt hän istuu pääkaupunki Kiovassa, kullattujen stukkokattojen koristelemassa luolamaisessa toimistossa. Syyskuussa 2021 hän keskusteli Oval Officessa Joe Bidenin kanssa.

Kansainväliselle tutkivien journalistien yhteisölle (ICIJ) vuodetut ja Guardianille osana maailmanlaajuista tutkimusta jaetut Pandora-paperit viittaavat kuitenkin siihen, että Zelensky on melko samanlainen kuin edeltäjänsä.

Vuodettujen asiakirjojen mukaan hänellä oli – tai on – aiemmin julkistamaton omistusosuus offshore-yhtiössä, jonka hän näyttää siirtäneen salaa ystävälleen viikkoja ennen presidentinvaalin voittoa.

Zelensky ei ole kommentoinut väitettä huolimatta Guardianin ja sen mediakumppaneiden yrityksistä tavoittaa hänet. Hänen tiedottajansa Sergiy Nikiforov lähetti viestin: ”Ei tule vastausta”.

Asiakirjoista käy ilmi, että Zelensky oli osallinsena laajassa offshore-yhtiöiden verkostossa, jonka hän omisti yhdessä pitkäaikaisten ystäviensä ja TV-liikekumppaniensa kanssa. Heihin kuuluvat Serhiy Shefir, joka tuotti Zelenskin menestysohjelmia, ja Shefirin vanhempi veli Borys, joka kirjoitti käsikirjoitukset. Toinen konsortion jäsen on lapsuudenystävä Ivan Bakanov, Zelenskyn tuotantostudion, Kvartal 95:n pääjohtaja.

Kaikki heistä ovat sidoksissa Zelenskyn kotikaupunkiin  Kryvyi Rih’iin eteläisessä Ukrainassa. Saatuaan vallan Zelensky toi nämä läheiset liittolaisensa hallitukseen. Bakanovista tuli Ukrainan turvallisuusviraston (SBU) johtaja. Zelensky teki Serhiy Shefiristä läheisimmän avustajansa – palkaton tehtävä, johon kuuluu presidentin päivittäisten aikataulujen hoitaminen. Tämän tiiviin ryhmän neljäs jäsen Andriy Yakovlev on elokuvaohjaaja ja Kvartal 95:n tuottaja.

The Guardian totesi myös, että astuttuaan mukaan politiikkaan Zelenskyä ovat ”varjostaneet väitteet, joiden mukaan hän on Zelenskyn komediasarjaa esittäneen tv-kanavan omistajan, miljardööri Igor Kolomoiskyn vaikutusvallan alla”.

Kampanjan aikana Zelenskyn vastaehdokkaat väittivät, että 41 miljoonaa dollaria Kolomoiskyn yrityksistä päätyi vuosien 2012 ja 2016 välillä Zelenskyn ja hänen lähipiirinsä offshore-yrityksiin, joihin kuului myös Film Heritage. Politico raportoi aiheesta:

Kolomoiskyn mediatalo tarjoaa koomikon kampanjalle myös turvallisuus- ja logistiikkatukea, ja hiljattain on käynyt ilmi, että Zelenskiyn oikeudellinen neuvonantaja Andrii Bohdan oli oligarkki Kolomoiskin henkilökohtainen asianajaja. Tutkivat journalistit ovat myös raportoineet Zelenskyn matkustaneen viimeisten kahden vuoden aikana 14 kertaa Geneveen ja Tel Aviviin, missä Kolomoisky asuu maanpaossa.

Vuonna 2020 Yhdysvaltain oikeusministeriö syytti Kolomoiskya miljardien varastamisesta omistamastaan pankista ja näiden rahojen pesusta eri puolilla maailmaa. Seuraavana vuonna Yhdysvaltain hallitus määräsi Kolomoiskylle pakotteita väitettyyn petokseen liittyen, vaikkakin nämä ”pakotteet” – Kolomoiskylle ja hänen perheenjäsenilleen määrätty matkustuskielto – olivat naurettavia; haluaisiko Kolomoisky todella matkustaa Yhdysvaltoihin, jonka hallitus syyttää häntä jättimäisestä petoksesta?

Kolomoiskya ei syytetä vain petoksesta. Hän on myös yksi monista ukrainalaisista oligarkeista, jotka ovat rahoittaneet äärioikeistolaista, uusnatseihin linkitettyä Azov-pataljoonaa.

”Demokratian leijona”?

Ukrainan hallitus on Zelenskyn aikana tukahduttanut aggressiivisesti sananvapautta ja poliittista moniarvoisuutta.

Vuoden 2021 alussa Zelensky allekirjoitti asetuksen, jolla kiellettiin kolme ’venäläismielistä’ televisiokanavaa. Saksan julkisen yleisradioyhtiön Deutsche Wellen mukaan ”kanavia pidetään [Ukrainassa] venäjämielisinä viestinviejänä, jotka ovat ankkuroituneet maan sodan runtelemaan itä- ja eteläosaan”.

Ukrainan journalistiliitto reagoi ankarasti Zelenskyn kieltoon ja totesi, että ”ukrainalaisen median käytön riistäminen miljoonien ihmisten yleisöltä ilman tuomioistuinta … on hyökkäys sananvapautta vastaan”.

Yhden kielletyn kanavan omistajaksi mainittiin Taras Kozak, lainsäätäjä ja ukrainalaisen poliittisen puolueen, Opposition Platform – For Life (OP-FL), jäsen. Kozakin puolue oli Zelenskyn kanavakiellon aikaan Ukrainan parlamentin suurin oppositiopuolue. Ei ole enää: Ukrainan ”demokratian leijona” kielsi OP-FL:n vuoden 2022 maaliskuussa, yhdessä kymmenen muun “venäjämielisen” ja vasemmistopuolueen kanssa.

Zelenskyn kieltämiin yhteentoista poliittiseen puolueeseen kuuluvat Ukrainan sosialistinen puolue ja liberaalipuolue Shariy, jota johtaa suosittu YouTube-bloggaaja Anatoli Shariy.

Zelenskyn hallitus pidätti myös kaksi nuorisokommunistijohtajaa, ja syytti heitä salaliitosta hallituksen kaatamiseksi. Heidän pidätyksensä jälkeen World Federation of Democratic Youth, YK:n tunnustama edistyksellisten nuorisojärjestöjen maailmanlaajuinen liitto, totesi: ”…Heitä on vainottu, sorrettu, kidnapattu ja kidutettu Ukrainan turvallisuuspalvelun toimesta. Nyt heidän oikeuttaan puolustautua [heitä vastaan esitetyiltä] syytöksiltä loukataan.” (Lefteris Nikolaou-Alavanos myös esitti virallisen kysymyksen Euroopan parlamentille, tiedustellen “Miksi se ei ole tähän mennessä tehnyt mitään varmistaakseen heidän välittömän vapauttamisensa?” Toim. huom.)

Yksikään Zelenskyn kieltämistä yhdestätoista puolueesta ei ole äärioikeistolainen. Ilmeisesti Zelensky ei pidä uusnatseja uhkana Ukrainan demokratialle.

Heinäkuussa 2022 ukrainalainen tuomioistuin piti Zelenskyn oppositiopuolueen kiellon voimassa. Se määräsi myös OP-FL:n varat takavarikoitavaksi Ukrainan valtion kassaan.

Ennen Venäjän hyökkäystä useat mielipidemittaukset osoittivat OP-FL:n johtavan mahdollisissa parlamenttivaaleissa tai sijoittuvan toiseksi. Kun Venäjä aloitti hyökkäyksensä, OP-FL tuomitsi hyökkäyksen.

On tärkeää ymmärtää, että vaikka 78 prosenttia Ukrainan asukkaista on etnisesti ukrainalaisia, 17 prosenttia Ukrainan väestöstä on etnisesti venäläisiä. Kenellekään ei pitäisi olla yllätys, että etnisesti venäläiset ukrainalaiset saattavat tuntea hengenheimolaisuutta Venäjää kohtaan. Antaako se oikeutuksen riistää näiltä Ukrainan kansalaisilta sananvapaus tai oikeus poliittiseen edustukseen? Aito ukrainalainen demokratia ei kohtelisi etnisiä venäläisiä toisen luokan kansalaisina.

Viikkoja ennen [Venäjän] hyökkäystä Zelensky käynnisti poliittisen vastustajansa Petro Poroshenkon vastaisen hyökkäyksen. Tämä ”suklaakuningas” toimi Ukrainan presidenttinä vuosina 2014-2019 ja hävisi Zelenskylle vuoden 2019 vaaleissa. Poroshenko on yksi Ukrainan rikkaimmista miehistä. Hän hankki rikkautensa olemalla Financial Timesin sanoin yksi ”nopeista liikkujista Neuvostoliiton jälkeisinä vuosina”.

Kukaan ei voi uskottavasti syyttää Poroshenkoa venäläismielisyydestä. Poroshenko on kutsunut Putinia fasistiksi ja patologiseksi valehtelijaksi. Hän väittää, että Ukrainan NATO-jäsenyys olisi suojannut Ukrainaa Venäjältä. Pian Zelenskyn valinnan jälkeen vuonna 2019 Poroshenko meni niin pitkälle, että osallistui protesteihin, joissa vastustettiin Zelenskyn (oletettua) suunnitelmaa tehdä rauha Venäjän kanssa.

Vuoden 2022 alussa Zelenskyn hallinto syytti Poroshenkoa maanpetoksesta, koska hänen väitettiin auttaneen suurten hiilimäärien myynnin järjestämisessä sodan runtelemalta itäukrainalaiselta Donbasin alueelta vuosina 2014 ja 2015. Syyttäjät sanovat näiden myyntien auttaneen rahoittamaan Venäjän tukemia “separatisteja”. Zelensky syytti Poroshenkoa myös pakenemisesta Ukrainasta välttääkseen pidätyksen.

Vuoden 2022 tammikuussa ollessaan poissa maasta Poroshenko kutsui syytöksiä ”paskapuheeksi”, ja sanoi palaavansa Ukrainaan vastaamaan niihin. Politicon mukaan:

Jotkut länsimaiset diplomaatit ilmaisivat tyrmistyksensä siitä, että Poroshenko päätti tulla Brysseliin heinäkuussa 2022 ja herättää huomiota Ukrainan katkeraa sisäpoliittista kiistelyä kohtaan juuri sillä hetkellä, kun NATO-liittolaiset olivat asettumassa vastatusten Venäjän kanssa liittyen sen valtavaan sotilaalliseen voiman kasvattamiseen Ukrainan rajan tuntumassa.

Lausunnossaan Podoljak [Zelenskyn neuvonantaja] sanoi, että Poroshenko ei ole lain yläpuolella, ja vihjaisi, että Ukrainan viranomaiset vastustaisivat kaikkea ulkopuolista painostusta luopua Poroshenkoa vastaan nostetuista syytteistä, koska se merkitsisi puuttumista riippumattomaan tutkintaan.

Hän lisäsi: ”Valitettavasti Petro Poroshenko vain hyödyntää ulkomaisia toimittajia luodakseen verukkeita henkilökohtaiselle PR-toiminnalle Ukrainassa, ja osoittaakseen omassa mediassaan, että hänellä on muka ’hyvä [näkyvyys] lehdistössä’ ja ’paljon tekemistä’ Euroopassa. Yksi jokaisen demokraattisen valtion perusperiaatteista on kaikkien kansalaisten yhdenvertaisuus lain ja tuomioistuinten edessä. Emme haluaisi Euroopan palaavan aikaan, jolloin jonkin henkilön, myös ex-presidentin, korkea poliittinen tai taloudellinen asema asettaa hänet lain yläpuolelle, ja vapauttaa hänet velvollisuudesta noudattaa tuomioistuimen määräyksiä.”

Zelenskyn hallinto taipui ulkomaisen painostuksen edessä huolimatta ylevästä, lakia ja järjestystä korostavasta retoriikastaan. Helmikuussa 2022 The Globe and Mail -lehti kertoi, että Kanadan pääministeri, Justin Trudeau ja varapääministeri Chrystia Freeland soittivat molemmat Zelenskylle, ja suostuttelivat hänet luopumaan Poroshenkon pidättämisestä ja vangitsemisesta. Siitä lähtien ja häntä vastaan esitettyjen syytteiden vakavuudesta huolimatta Poroshenko on edelleen ollut vapaa mies. Hän on esiintynyt usein länsimaisessa televisiossa tuomiten Venäjän hyökkäyksen ja vaatien lisää aseita Ukrainan tuhoutuneelle armeijalle.

Mitä meidän pitäisi ajatella Zelenskyn antautumisesta ulkomaisen painostuksen edessä? Joko Poroshenkoa vastaan nostetut syytteet olivat tekaistuja, jotta Zelenskyn ensisijainen poliittinen vastustaja saataisiin neutralisoitua, tai sitten Zelensky on uhrannut yhdenvertaisuuden lain edessä, joka (Zelenskyn neuvonantajan sanoja lainatakseni) on ”yksi demokraattisen valtion perusperiaatteista”.

Oli miten oli, Ukrainan maanpetosfiasko herättää vakavia kysymyksiä Zelenskyn sitoutumisesta oikeusvaltioperiaatteeseen.

Kidutus ja sukupuoleen perustuva väkivalta Ukrainassa

Ukrainan turvallisuusyksiköt ovat harjoittaneet kidutusta monien vuosien ajan. Zelenskyn presidenttikaudella kidutuksen käyttö on ollut edelleen laajamittaista.

Amnesty Internationalin Ukrainaa koskevassa vuotuisessa maaraportissa vuodelta 2021 todettiin, että ”kidutuksen ja muun yleisen kaltoinkohtelun rankaisemattomuus jatkuu edelleen. Tuoreimpien väitteiden tutkimukset ovat hitaita ja usein tehottomia”.

Sukupuoleen perustuvasta väkivallasta – toisesta kroonisesta ihmisoikeusongelmasta Ukrainassa – Amnestyn vuoden 2021 Ukraina-raportissa todettiin:

Sukupuoleen perustuva väkivalta ja syrjintä – erityisesti naisiin kohdistuva – sekä perheväkivalta olivat edelleen laajalle levinneitä. Vaikka perheväkivallasta selviytyneiden tukipalvelut sekä perheväkivallan torjuntaan tarkoitetut lainsäädännölliset ja poliittiset toimenpiteet ovat parantuneet viime vuosina, ne ovat edelleen riittämättömiä. Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjumisesta ja ehkäisemisestä tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (Istanbulin yleissopimus) ratifioinnissa ei ole edistytty.

Uusliberalismia steroideilla

Vuonna 2019 Zelensky voitti Poroshenkon murskaavasti 73 prosentin ääniosuudella. Venäjän hyökkäykseen mennessä Zelenskyn kannatus oli romahtanut.

The Grayzone Projectille huhtikuussa 2022 antamassaan pitkässä haastattelussa Olga Baysha –  ukrainalainen sosiologi ja akateemikko, joka on kirjoittanut Democracy, Populism, and Neoliberalism in Ukraine: On the Fringes of the Virtual and the Real – teoksen, selitti Zelenskyn epäsuosioon joutumisen johtuvan hänen innostuksestaan radikaalia uusliberalismia kohtaan. Hän kirjoitti:

Tuoreessa kirjassani esitetty perusargumentti on se, että Zelenskyn ja hänen puolueensa – joka myöhemmin muuttui parlamentaariseksi koneistoksi, jonka tehtävänä oli tuottaa ja ’kumileimata’ uusliberalistisia uudistuksia (”turbohallinnossa”, kuten he sitä kutsuivat) – hämmästyttävää voittoa ei voida selittää muutoin kuin hänen televisiosarjansa menestyksellä, joka monien tarkkailijoiden mielestä toimi Zelenskyn epävirallisena vaaliohjelmana. Toisin kuin hänen virallinen vaaliohjelmansa, joka oli vain 1 601 sanan mittainen ja sisälsi hyvin vähän konkreettisia poliittisia linjauksia, TV-sarjan sisältämät 51 puolituntista jaksoa tarjosivat ukrainalaisille yksityiskohtaisen näkemyksen siitä, mitä pitäisi tehdä, jotta Ukraina voisi kehittyä.

Zelenskyn TV-ohjelmansa kautta ukrainalaisille välittämä viesti on selvästi populistinen. Ukrainan kansa esitetään siinä ongelmattomana kokonaisuutena, jolla ei ole sisäisiä erimielisyyksiä, ja jonka ulkopuolelle jäävät vain oligarkit ja korruptoituneet poliitikot/viranhaltijat. Maasta tulee hyvinvoiva vasta sitten, kun oligarkeista ja heidän sätkynukeistaan on päästy eroon. Jotkut heistä vangitaan tai he pakenevat maasta; heidän omaisuutensa takavarikoidaan laillisuudesta piittaamatta. Myöhemmin presidenttinä toimiva Zelensky tekee samoin poliittisille kilpailijoilleen.

Mielenkiintoista on, että sarjassa jätetään huomiotta Donbasin sota, joka puhkesi vuonna 2014, vuosi ennen sarjan lähetysten alkamista. Koska Maidan sekä Venäjän ja Ukrainan väliset suhteet ovat hyvin erimielisyyttä herättäviä aiheita ukrainalaisessa yhteiskunnassa, Zelensky jätti ne huomiotta, jotta hän ei vaarantaisi virtuaalisen kansakuntansa, katsojiensa ja lopulta äänestäjiensä yhtenäisyyttä.

Zelenskyn virtuaalisen ja todellisen [elämän] rajamailla antamat vaalilupaukset koskivat pääasiassa Ukrainan ”edistystä”, joka ymmärretään ”modernisaationa”, ”länsimaistumisena”, ”sivistyksenä” ja ”normalisoitumisena”. Juuri tämä edistyksellinen modernisointikeskustelu antoi Zelenskylle mahdollisuuden naamioida uusliberalistisia uudistuksia koskevat suunnitelmansa, jotka käynnistettiin vain kolme päivää sen jälkeen, kun uusi hallitus oli tullut valtaan. Koko vaalikampanjansa aikana Zelenskyn korostama ajatus ”edistyksestä” ei koskaan liittynyt yksityistämiseen, maa-alueiden myyntiin, budjettileikkauksiin jne. Vasta sen jälkeen, kun Zelensky oli vakiinnuttanut presidentinvaltansa ottamalla lainsäädäntö- ja toimeenpanovallan täyteen hallintaansa, hän teki selväksi, että Ukrainan ”normalisointi” ja ”sivistäminen” tarkoitti maa-alueiden ja valtion/julkisen omaisuuden yksityistämistä, työmarkkinasuhteiden sääntelyn purkamista, ammattiyhdistysten vaikutusvallan vähentämistä, yleishyödyllisten laitosten taksojen korottamista ja niin edelleen.

Zelensky petti paitsi populistisen sanomansa, myös lupauksensa pyrkiä rauhaan.

Ukrainan kansan kunniaksi on todettava, että he valitsivat Zelenskyn murskavoitolla, mikä johtui suurelta osin Zelenskyn lupauksesta pyrkiä rauhanomaisiin suhteisiin Venäjän kanssa, mutta Zelensky petti tämän lupauksen. Miten hän teki sen? Laskekaamme keinot:

1. Kuten edeltäjänsä Petro Poroshenko, Zelensky ei toteuttanut Minskin sopimuksia, joiden tarkoituksena oli lopettaa sisällissota Donbasissa myöntämällä alueelle poliittinen autonomia Ukrainan sisällä.
2. Täysin tietoisena siitä, että Ukrainan liittyminen NATO:on oli Venäjän hallitukselle mitä kirkkain punainen viiva, Zelensky pauhasi suureen ääneen NATO:n jäsenyyden puolesta. Hänen hallituksensa meni niin pitkälle, että se uhkasi avoimesti hankkia ydinaseita, jos Ukrainaa ei hyväksyttäisi NATO:on. Zelenskyn hallitus teki innokkaasti yhteistyötä länsivaltojen kanssa, jotta Ukrainasta tulisi de facto eli käytännöllisesti katsoen NATO- jäsen. Vuosi Zelenskyn presidenttikauden alkamisen jälkeen NATO julisti Ukrainan ”kumppanimaaksi”. Zelenskyn kahden ensimmäisen virkavuoden aikana NATO koulutti vuosittain vähintään 10 000 ukrainalaista sotilasta kursseilla ja erilaisissa sotaharjoituksissa. Toukokuussa 2021 Ukraina ja NATO käynnistivät ”Operation Sea Breeze” -operaation (kaksi viikkoa kestävät massiiviset sotaharjoitukset Mustallamerellä), ja tekivät sen vain kuusi päivää sen jälkeen, kun Venäjän asevoimat olivat ampuneet varoituslaukauksia, ja pudottaneet neljä pommia brittiläisen sota-alus HMS Defenderin reitille, joka oli provosoivasti tunkeutunut Krimin edustalla oleville aluevesille, joita Venäjä pitää ominaan. Alle kolme kuukautta myöhemmin Ukraina ja lukuisat NATO-maat aloittivat virallisesti Ukrainassa lisää sotaharjoituksia nimellä ”Rapid Trident 21”, joihin sisältyi ensimmäistä kertaa ”monikansallisen pataljoonan taktisia harjoituksia, joissa taisteluammunnat suoritettiin yksittäisessä taistelukomennossa”. Rapid Trident 21:n peittelemätön tavoite oli ”lisätä taisteluvalmiutta, puolustuskykyä ja yhteistoimintakykyä” NATO:n ja Ukrainan asevoimien välillä.
3. Vuoden 2021 alussa Zelenskyn hallitus hyväksyi asetuksen, joka ei jättänyt minkäänlaista epäselvyyttä sen päättäväisyydestä vallata Krim takaisin sotilaallisin keinoin.
4. Kuten NATOn koulutusoperaatioissa Ukrainassa palvellut Sveitsin tiedustelupalvelun eläkkeellä oleva eversti Jacques Baud raportoi, Donbassin väestöön kohdistuneet tykistöpommitukset lisääntyivät dramaattisesti (alueella olevien ETYJ-tarkkailijoiden päivittäisten raporttien mukaan) Venäjän hyökkäystä edeltävällä viikolla.
5. Zelensky kärjisti jännitteitä Venäjän kanssa kieltämällä ”venäläismieliset” ukrainalaiset televisioasemat vuonna 2021.

Rehellinen ja kattava arviointi Zelenskyn toiminnasta johtaa vääjäämättä johtopäätökseen, että hän ei ainoastaan jättänyt täyttämättä vaalilupaustaan pyrkiä rauhaan Venäjän kanssa, vaan omaksui myös sellaisia poliittisia linjauksia, jotka dramaattisesti lisäsivät sotilaallisen konfliktin riskiä.

Ei ole yllättävää, että Wall Street Journal -lehden rahoittamassa mielipidetutkimuksessa Ukrainassa vuonna 2022 todettiin, että 70 prosenttia vastaajista uskoi Ukrainan hallituksen kantavan ”jonkin verran” tai ”paljon” vastuuta konfliktista Venäjän kanssa.

”Demokratian leijona” on yhtä kuvitteellinen kuin ”kansan palvelija”

Venäjän hyökkäyksen alusta lähtien länsimaat ovat käyttäneet miljardeja dollareita Zelenskyn hallituksen tukemiseen sekä sotilaallisesti että taloudellisesti.

Toukokuun loppuun 2022 mennessä pelkästään Yhdysvallat oli myöntänyt Ukrainalle yhteensä 54 miljardia dollaria, joista yli 30 miljardia dollaria oli sotilaallisiin tarkoituksiin.

Kanada on sitoutunut tukemaan Zelenskyn hallitusta 1,87 miljardilla Yhdysvaltain dollarilla. Tämä summa ei sisällä Kanadan sotilaallista apua. Project Ploughshares -hankkeen mukaan:

Vastauksena Venäjän helmikuiseen hyökkäykseen Ukrainaan Kanada on ilmoittanut perättäisistä sotatarviketoimituksista Ukrainan hallitukselle. Vuoden 2022 toukokuun puoliväliin mennessä kaikkien luvattujen siirtojen arvo oli yli 150 miljoonaa dollaria, ja Kanadan vuoden 2022 liittovaltion talousarviossa ehdotetaan 500 miljoonan dollarin arvoista sotilasapua. Näiden puolustusministeriön (DND) toteuttamien hallitusten välisten siirtojen määrä ja nopeus ovat ennennäkemättömiä Kanadan lähihistoriassa.

Britannia on sitoutunut antamaan Ukrainalle sotilaallista apua 2,8 miljardin Yhdysvaltain dollarin arvosta. Muut NATO-maat ovat antaneet vielä miljardeja lisää.

Huolimatta NATOn massiivisista ja ennennäkemättömistä asesiirroista Ukrainaan maa on raskaasti tappiolla tässä sodassa. Heinäkuussa 2022 Venäjän ja LPR:n joukot valtasivat Lysychanskin, joka on viimeinen merkittävä ukrainalainen linnoitus Luhanskissa. Lysychank kukistui vain viikko Severodonetskin kukistumisen jälkeen.

Jokaisen sotilaallisen epäonnistumisen myötä Zelensky vannoo valloittavansa takaisin venäläisille ja separatistijoukoille menetetyt kaupungit, mutta on vähän jos lainkaan syytä uskoa Ukrainan pystyvän siihen.

Täysin erillään Ukrainan kyvyttömyydestä päihittää Venäjä esiin nousee tärkeämpi kysymys: onko Volodymyr Zelensky sellainen johtaja, joka ansaitsee länsimaiden tuen?

Kuvitteellinen Zelensky on ”kansan palvelija” ja ”demokratian leijona”. Todellinen Zelensky on antisankari, joka on rappeuttanut kaiken Ukrainassa vielä olemassa olleen demokratian. Lisäksi Zelensky kieltäytyi tai epäonnistui kidutuksen käytön lopettamisessa. Hän käynnisti erittäin epäsuositun uusliberalistisen ohjelman. Hänellä on tiiviit siteet hämäräperäiseen oligarkkiin, joka rahoitti ukrainalaisia uusnatseja. Ehkä pahinta on se, että hän petti lupauksensa pyrkiä rauhaan Venäjän kanssa harjoittamalla politiikkaa, joka lisäsi sodan vaaraa huomattavasti.

Vähintä mitä voimme tehdä kaiken sen jälkeen, mitä länsimaiden hallitukset ovat tehneet Ukrainan tilanteen horjuttamiseksi ja sen kansan käyttämiseksi tykinruokana Venäjän kanssa käytävässä proxy-sodassa, on tukea ukrainalaisia heidän epätoivoisen hätänsä hetkellä, mutta on olemassa paljon parempia tapoja tukea Ukrainan kansaa kuin Zelenskyn ylistäminen ja pönkittäminen.

Länsimaat voivat – ja niiden pitäisikin – antaa suoraa ja vakaata humanitaarista apua ukrainalaisille. Meidän pitäisi ottaa ukrainalaiset pakolaiset vastaan ja huolehtia heistä. Ja ennen kaikkea meidän olisi työskenneltävä väsymättömästi saadaksemme aikaan neuvotteluratkaisun tähän tuhoisaan sotaan.

Lähde: Dimitri Lascaris

Lascaris on kanadalainen asianajaja, toimittaja ja aktivisti

Käännöstyö: Riitta Veijalainen

Suom. huom.: Alkuperäinen artikkeli on julkaistu jo heinäkuussa 2022, joten se ei kaikin puolin vastaa tämänhetkistä tilannetta.

+++