Vaihtoehto Saksalle – rauhanpuolue vai militarismin etujoukko?

Suomessa on hyvin vähän arvioitu ja keskusteltu äärioikeistolaisen Vaihtoehto Saksalle -puolueen politiikasta, vaikka puolue on noussut Saksan useissa osavaltioissa suurimmaksi puolueeksi viime aikoina tehdyissä mielipidetutkimuksissa.

Naapuriseuran Sanomat julkaisee lyhennyttänä ja toimitettuna Jouko Jokisalon Vaihtoehto Saksalle -puolueen ns. rauhanpolitiikkaa koskevan kirjoituksen. Se on aikaisemmin julkaistu Kulttuurivihkoissa 16.2.2024.

Jokisalo on suomalainen historioitsija, joka on erikoistunut fasismin ja äärioikeistolaisten liikkeiden tutkimukseen. Hänen väitöskirjansa käsitteli Natsi-Saksan 1930-luvun kansallissosialistista ideologiaa.

Vaihtoehto Saksalle – rauhanpuolue vai militarismin etujoukko?

Äärioikeistolainen Vaihtoehto Saksalle -puolue eli Alternative fur Deutchland (AfD) on noussut gallup-kyselyissä suurimman puolueen asemaan useissa osavaltioissa. Saksassa on viimeisten viikkojen ajan järjestetty isoja mielenosoituksia puoluetta vastaan. Taustalla on paljastus äärioikeiston salaisesta tapaamisesta, jossa on puhuttu jopa noin 20 miljoonasta ihmisen karkottamisesta Saksasta.

Yhtenä puolueen suosion syynä on mainittu sen esiintyminen ”rauhan puolueena” ja rauhanliikkeen keskeisenä voimana, vaikka harvemminn näkee arvioita siitä, mikä on Vaihtoehto Saksalle- puolueen suhde Ukrainan sotaan, aseapuun ja Natoon.

Vaihtoehto Saksalle julkisti helmikuussa 2023 Saksan liittopäivillä ns. rauhanaloitteensa, jossa puolue korostaa Saksan vastuuta Euroopan rauhasta ja kehottaa Saksaa toimimaan välittäjänä neuvotteluratkaisun puolesta Ukrainan sodassa.

Viime vuoden huhtikuussa puolue vei parlamentissa aloittamansa kampanjan myös kaduille.  Mielenosoituksissa puolueen tunnuksina olivat ”Rauhan puolesta Ukrainassa” ja ”Annetaan rauhalle mahdollisuus”. 

Vaihtoehto Saksalle on leimannut hallituspuolueet sodanlietsojiksi ja väittää olevansa ainoa poliittinen voima, joka vastustaa Saksan hallituksen linjauksia. Puolue on kuitenkin tukenut politiikkaa, jonka keskiössä ovat militarismin voimistaminen, asevarustelu ja valmistautuminen sotaan. Puolue tukee myös hallituksen asevarustelupolitiikkaa.

Vaihtoehto Saksalle -puolueen mielestä varustelumenojen lisääminen hyvä uutinen.  AfD on ilmoittanut olevansa tyytyväinen hallituksen päätöksestä käyttää sata miljardia euroa asevarusteluun ns. erityisrahaston kautta. 

AfD:n parlamenttiedustaja Gerold Otten on todennut, että yhdestä asiasta olemme hallituksen kanssa samaa mieltä.  ”Bundeswehrille tarvitaan kipeästi 100 miljardia euroa.” Ja hän katsoi samalla, että ”jos haluamme tosissaan uudistaa asevoimiamme, Bundeswehr tarvitsee huomattavasti enemmän rahaa ja pidemmällä aikavälillä.”.

Vihreiden Anton Hofreiter vaatii Bundeswehrin erityisrahaston varojen korottamista 200 miljardiin euroon ja kristillisdemokraattien Roderich Kiesewetter on vaatinut 300 miljardia euroa, jotta Bundeswehr olisi ”sotakelpoinen”. Sosialidemokraattinen puolustusministeri Boris Pistorius totesi, että Saksa ”on tehtävä jälleen sotakelpoiseksi”.

Vaihtoehto Saksan poliittisissa asiakirjoissa ei unelmoida rauhan ajasta ja aseidenriisunnasta, vaan ”vahvasta Bundeswehristä”, jonka pitää nauttia” kunnioitusta ja arvostusta” ja joka muodostaa Saksan turvallisuuspoliittisen perustan ja toimintakyvyn. 

Puolueen tavoitteena on yleinen asevelvollisuus ja ”sotaan liittyvä koulutus”. Saksan armeijan kenraali Markus Kurczyk pohti Vaihtoehto Saksalle -puolueen esittämän ”sotaan liittyvän koulutuksen” ongelmaa. 

Hänen mielestään kysymys kuuluu: Miten saadaan armeijaan mukaan nuoria, jotka on kasvatettu väkivallattomiksi ja antiautoritaariksi? Armeija kun hänen mielestään tarvitsee henkilöitä, jotka ovat valmiit tappamaan ja myös tulla tapetuiksi. 

Kurczykin vaatimus on, että ”meidän on opetettava nuorille, miten väkivallan käyttö todella toimii.” Vaihtoehto Saksalle -puolueen ja kenraali Kurczykin tavoitteena on myös kaiken rauhankasvatuksen poiskitkeminen. Sen sijaan tulee kysyä: ” Miten kouluttaa sotaan?” 

Kurczykin mukaan Bundeswehrillä on sama ongelma kuin Saksalla liittotasavallan jälleenaseistamisen aikana, jolloin 2/3 saksalaisista vastusti sekä maan varustautumista että sotilasliitto Natoon liittymistä. 

Vaihtoehto Saksalle vaatii myös vahvan kansallisen aseteollisuuden luomista. Puolue pitää sitä välttämättömänä Saksan suvereniteetin kannalta. Puolue vaatii, että kaikki asehankinnat tehdään kansallisesti.

Saksan kansallinen suvereniteetti kaiken muun edelle

Miksi Vaihtoehto Saksalle, joka tukee voimakkaasti Saksan militarisoitumista, sitten heiluttaa rauhanlippua? Tämän ymmärtämiseksi on katsottava Saksan rajojen ulkopuolelle. 

AfD:n näkökulmasta ratkaisevaa Ukrainan sodassa ei ole rauhankysymys, vaan liittolaisuuteen liittyvät tekijät. Globaalin voimatasapainon muutokset asettavat Saksan perustavanlaatuisten strategisten päätösten eteen.

Nykykehitys horjuttaa yhä enemmän Yhdysvaltojen nyt hallitsemaa kansainvälistä järjestystä. Resurssiköyhänä ja vientiin keskittyvänä taloutena Saksa on ollut erityisen riippuvainen tästä järjestyksestä. 

Saksalla ei ole raaka-aineita, suuria energialähteitä eikä myyntimarkkinoita, jotka ovat välttämättömiä sen talouden pitämiseksi nykymuodossaan. Sanktiopolitiikka Venäjää vastaan on osoittanut tämän konkreettisesti.

Berliini ei ole sotilaallisesti kykenevä ajamaan etujaan itsenäisesti maailmanpolitiikassa. Saksa on vaarassa menettää nykyisen asemansa Yhdysvaltain suojissa suurvaltojen välisessä maailmanjärjestystä koskevassa köydenvedossa. Vaihtoehto Saksalle -puolueen linjaus eroaa selvästi hallituspuolueiden transatlanttisesta näkemyksestä. 

Saksan sosialidemokraattinen liittokansleri Olaf Scholz painottaa ”hyvän transatlanttisen liittolaisuuden” merkitystä. Saksalle nykytilanne aiheuttaa vaikeita kysymyksiä. Pitäisikö Saksan edelleen keskittyä juniorikumppanuuteen Yhdysvaltojen kanssa huolimatta kaikista epävarmuuksista ja jännitteistä kuten transatlantistit vaativat? Tämä on hallituspuolueiden ja kristillisdemokraattien linja. 

Vai pitäisikö Saksan pikemminkin pyrkiä vähentämään sotilaallista riippuvuuttaan Yhdysvalloista ja toteuttaa Berliinin globaalia asemaa yhtenäisessä ja sotilaallisesti nykyistä vahvemmassa EU:ssa kuten strategiset autonomistit haluavat? Tämä linja on saanut Donald Trumpin kohupuheiden jälkeen merkittävää tukea. 

Münchenin turvallisuuskonferenssin johtaja Christoph Heusgen painottaa, että Trumpin puheiden takia Euroopan tulee huolehtia yhä enemmän itse omasta turvallisuudestaan. Vai pitäisikö Saksan varmistaa vientitaloutensa säilyminen ennen kaikkea yhteistyössä luonnonvaroiltaan rikkaan naapurinsa Venäjän kanssa kuten Vaihtoehto Saksalle vaatii?

AfD:n parlamenttiryhmän johtaja Alice Weidel varoittaa, että Saksa on vaarassa joutua ”suurvaltojen väliin”. Berliinin merkitys kansainvälisissä neuvotteluissa, myös suurvaltojen kanssa, on hänen mielestään selvästi vähentynyt viime vuosina. 

Weidelin mukaan Saksan hallitus ei ole toistaiseksi onnistunut löytämään sopivaa vastausta kansainvälisessä voimatasapainossa tapahtuneisiin muutoksiin ja niiden myötä Yhdysvaltojen politiikan muutokseen.

Vaihtoehto Saksalle -puolueen vastaus tilanteeseen on ”kansallinen ulkopolitiikka” ja Saksan ”suvereniteetin voimistaminen suurten maailmanlaajuisten haasteiden” ratkaisemiseksi. Prioriteetiksi on nostettava ennen kaikkea Saksan edut. Puolueen mielestä on varmistettava, että ”Saksan kansan vapaus ei ole ulkovaltojen vaikutuksen alainen”. 

Puolueen ensisijainen tavoite on ”itsenäinen Saksa”. Puolueelle kansainvälinen yhteisymmärrys on sitä vastoin alisteista Saksan suvereniteetin saavuttamiselle. Tavoitteena on politiikka, joka ”lisää Saksan hyvinvointia”. Elintärkeää on Saksan selviytymisen kannalta ”pääsy kaikille raaka-aine- ja myyntimarkkinoille”.

AfD:lle on selvää, että Berliini ei pysty ”yksin ajamaan etujaan”. 

”Keskisuurena mahtina Saksalla ei ole sotilaallista painoarvoa”, ja sen vuoksi sen olisi mieluummin nähtävä ”roolinsa maailman kansojen keskuudessa” ”välittäjänä” – samalla kun se vahvistaa militarismia ja kansallista aseteollisuuttaan sotilaallisen painoarvonsa lisäämiseksi. Niin kauan kuin sotilaallista itsenäisyyttä ei ole vielä saavutettu, AfD haluaa vahvistaa Saksan hyvinvointia ”tavoitteellisella yhteistyöllä” muiden valtioiden kanssa. 

”Tasapaino Venäjän kanssa” on AfD:lle ”äärimmäisen tärkeä”. Puolueen mielestä on tunnustettava, että Venäjällä on ”riittävästi Saksassa kipeästi tarvittavia raaka-aineita”. AfD toivoo, että ”tätä tilannetta voidaan hyödyntää molemminpuoliseksi hyödyksi”.

Kysymys on myös elintärkeä AfD:n sosiaalisen demagogian ja rauhanpuheiden vuoksi. Hallituspuolueilla ja AfD:llä on yhteinen linja sen suhteen, että asevarustelu edellyttää sosiaalimenojen leikkaamista. 

Erona on se, että AfD:n demagogia perustuu siihen, että sosiaalimenojen leikkausten taustalla eivät ole kasvavat asevarustelumenot, vaan ennen kaikkea hallituksen sanktiopolitiikka Venäjään vastaan ja maan luopuminen Venäjän halvasta energiasta. Tätä tukee se tosiasia, että tutkimuksen mukaan megawattitunti energiaa maksaa Saksassa tänä vuonna 101 – 114 euroa huolimatta hallituksen toimenpiteistä taakan keventämiseksi. Kiinassa hinta on 55 – 69 euroa ja Yhdysvalloissa vain 44 – 49 euroa. 

Venäläisen kaasun ja öljyn vaihtuminen kalliiksi amerikkalaiseksi nesteytetyksi kaasuksi on tuhoisaa Saksan talouden kilpailukyvylle. 

Neue Zürcher Zeitung kirjoitti Saksan taloustilanteesta 1.12.2023: ”Keskeiset teollisuudenalat, kuten kemian- ja autoteollisuus, ovat kriisissä. Maalla ei ole kestävää energiahuoltoa vaan sattumanvarainen sekamelska uusiutuvien energialähteiden ja fossiilisten polttoaineiden kuluttajien välillä. Samaan aikaan infrastruktuuri on rappeutumassa.” Tämä antaa uskottavuutta AfD:n sosiaaliselle demagogialle ja ”rauhanpolitiikan” vaateille.

Vaihtoehto Saksalle -puolue torjuu ajatuksen Saksan etujen ajamisesta Yhdysvaltojen kanssa solmitun juniorikumppanuuden tai EU:n yhteisen turvallisuus- ja ulkopolitiikan avulla.

Transatlantistien ja strategisten autonomistien lähestymistavat ovat ristiriidassa puolueen tärkeimmän prioriteetin eli Saksan kansallisen suvereniteetin kanssa. Transatlantistit ovat valmiita hyväksymään Saksan sotilaallisen riippuvuuden Yhdysvalloista, mikä on AfD:lle mahdoton ajatus. 

Strategiset autonomistit haluavat saavuttaa Saksan ”suvereniteetin” suhteessa Yhdysvaltoihin (kuten AfD), mutta he haluavat siirtää riippuvuutta Washingtonista Berliinin hallitsemaan EU:hun. Tämä ei riitä AfD:lle.

Vaihtoehto Saksalle ja Ukrainan sota

Vaihtoehto Saksalle -puolueelle Ukrainan sota on ennen kaikkea Yhdysvaltojen sota. Siihen Yhdysvallat on vetänyt Saksan mukaan vastoin sen kansallisia etuja.

Puolueen mielestä Ukrainan sota on Saksan suvereniteetin ja kansallisten etujen vastainen. AfD:n eduskuntaryhmän johtaja Tino Chrupalla toteaa, että Ukrainan sodasta hyötyvät ennen muuta amerikkalaiset.

Saksa on  Chrupallan mielestä ”täysin tarpeettomasti” hylännyt puolueettoman välittäjän roolinsa ja ”sälyttänyt sodanlietsonnasta aiheutuvat hirvittävät kustannukset” saksalaisille. Puolueen mielestä sen paremmin entisen liittokanslerin Angela Merkelin hallitus kuin nykyinenkään hallituskoalitio ei ole edistänyt Saksan kansallisia etuja Ukrainan kysymyksessä.

AfD:n arvion mukaan Ukrainan sodan ”suuri häviäjä” ei tule olemaan Kiova tai Moskova, vaan Berliini. Näin ennustaa puolueen eduskuntaryhmän johtaja Alice Weidel. Hänelle Ukrainan sota on ennen kaikkea ”taloussota Saksaa vastaan” – jota Yhdysvallat käy. 

On ”käynnistetty” prosesseja, joihin Saksa ei voi ”vaikuttaa” ja ”siksi” AfD kannattaa rauhanneuvotteluja. AfD torjuu Saksan puuttumisen Ukrainan sotaan: ei siksi, että sota olisi kauheaa, vaan siksi, että se ei ole heidän silmissään ”meidän sotamme”.

Ukrainan sodan myötä Saksa uhkaa menettää pitkäaikaisen pääsyn Venäjän resursseihin. Samalla Ukrainan sota vahvistaa Yhdysvaltojen asemaa Euroopan puolustusmahtina. Tämä tekee Ukrainan sodasta AfD:lle tuplasti sietämättömän. 

AfD tavoittelee Saksalle Venäjän resursseja ja haluaa epätoivoisesti irrottautua turvallisuuspoliittisesta riippuvuudesta Yhdysvaltoihin. Parempi käyttää Venäjän resursseja ja uutta sotilaallista voimaa Yhdysvaltoja vastaan kuin Yhdysvaltojen kanssa Venäjää vastaan. 

AfD ei harjoita rauhanpolitiikkaa Ukrainan kysymyksessä, vaan Yhdysvaltojen vastaista liittoutumispolitiikkaa.

Saksa ja ydinase

Saksan liittotasavalta on ollut sotilaallisesti ja poliittisesti riippuvainen Washingtonista toisen maailmansodan päättymisestä lähtien. On kuitenkin virheellistä olettaa, että Saksa ei ajaisi kansallista agendaa. 

On totta, että Saksan ja Venäjän liitto olisi piikki Yhdysvaltain geostrategien silmissä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö Saksa olisi omien syidensä vuoksi pannut kumppanuuttaan Moskovan kanssa jäihin. Saksa ei uhrannut kumppanuussuhteitaan Venäjään USA:n vasalliudesta, vaan kansallisten etujensa vuoksi. EU:n ja Naton itälaajentuminen palveli Saksan vaikutuspiirin laajentamista.

EU:n 1990-luvulla alkaneen itälaajentumisen myötä Saksa on saavuttanut yhden voimapoliittisista tavoitteistaan. Se on irroittanut Itä-Euroopan Venäjän vaikutusvallasta ja integroinut sen Saksan vaikutuspiiriin. 

Se, että Bundeswehr perustaa tukikohdan Liettuaan, että Berliini laajentaa armeijaansa ja aseteollisuuttaan ja suuntautuu sotaan Venäjää vastaan – kaikki tämä ei ole merkki alistumisesta Yhdysvalloille. Tämä on Saksan kansallista voimapolitiikkaa. 

Saksa on varmistanut sotilaallisesti EU:n voitollista itälaajentumista vuodesta 2014 lähtien. Se käy Ukrainassa sijaissotaa takamaistaan. Jos AfD syyttää tästä yksin Yhdysvaltoja, se peittää Saksan kansalliset voimapoliittiset intressit Itä-Euroopassa. Samalla puolue tukee Saksan asevarustelua ja Berliinin ja Naton militarismia. Tällä kaikella ei ole mitään yhteyttä Saksan ”vastuuseen Euroopan rauhasta”.

AfD:n ajatukset ovat hyvin lähellä Saksassa vallitsevaa turvallisuuspoliittista ajattelua. Sen mukaan nykyistä uutta kylmää sotaa leimaa epävarmuus, joka vaatii kaikkien menneisyyden ”tabujen” murtamista. 

Vaihtoehto Saksalle -puolue on nostanut esille myös kysymyksen Saksan ja EU:n ydinaseesta. Saksalainen valtiotieteilijä Wolfgang Michal kysyi vuonna 1995 ilmestyneessä kirjassaan ”Saksa ja seuraava sota”, miten Saksa pääsee käsiksi ydinaseisiin. Hänen mukaansa yksi mahdollisuus on Euroopan yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, jonka kautta ydinaseet saattaisivat päätyä ”Saksan kontrollin alaiseksi”.

Nyt Saksassa on alkanut keskustelu EU:n ydinaseen välttämättömyydestä. Äskettäin kuollut kristillisdemokraattien johtava poliitikko Wolfgang Schäuble totesi tulevan turvallisuuspolitiikan keskeisen vaatimuksen: ”Jos haluat rauhaa, sinun on oltava valmis sotaan”. Hän vaati EU:lle nopeasti ydinaseistusta. Se on avain uskottavaan pelotteeseen.

Samoilla linjoilla on entinen vihreiden ulkoministeri Joschka Fischer, joka on kehottanut Euroopan unionia ”varustautumaan sotilaallisesti, myös ydinaseilla”. Humboldt-yliopiston politiikan tutkimuksen professori Herfried Münkler kehottaa varustamaan Euroopan ydinaseilla, ”jotta se olisi paremmin suojattu sotaa vastaan”. 

Münkler jatkaa: ”Briteillä on ydinsukellusveneitä, Ranskalla on pommi, mutta käyttävätkö he niitä todella Liettuan tai Puolan suojelemiseen?”

”Tarvitsemme yhteisen matkalaukun, jossa on punainen nappi ja joka kulkee suurten EU-maiden välillä”, toteaa Münkler.

Trumpin kohupuheiden jälkeen vaatimus EU:n ydinaseesta on saanut Saksassa uutta vauhtia.  Europarlamenttivaalien sosialidemokraattien kärkiehdokas Katarina Barley on vaatinut EU:lle omaa ydinasetta, koska hänen mielestään Yhdysvaltojen Euroopan suojaksi tarkoitetun  ydinasesateenvarjon  luotettavuudesta ei ole varmuutta. Myös kristillisdemokraattisen unionin eurovaalien kärkiehdokas Manfred Weber liputtaa avoimesti eurooppalaisen ydinasesateenvarjon puolesta.

AfD:n puolustuspoliittinen tiedottaja Rüdiger Lucassen antoi jo aiemmin tukensa ”ydinaseet Saksalle” -vaatimukselle. Hän totesi: ”Uskottava pelote edellyttää ydinasevoimavaroja. Jos siis haluamme suojella maatamme mahdollisimman itsenäisesti sotilaallisilta uhkilta, meidän on vakavasti harkittava Saksan varustamista ydinaseilla.” 

AfD:n politiikalla ei ole mitään tekemistä rauhanliikkeiden tavoitteiden kanssa, vaan se ajaa Saksan kansallisen suvereniteetin voimistamista militarismin, ydinaseiden ja voimakkaan armeijan avulla.

Vaihtoehto Saksalle -puolueen ns. rauhanpolitiikalla on myös sisäpoliittinen ulottuvuutensa.

Ainoaksi vastavoimaksi on Saksan politiikassa nousemassa vasemmistopuolue Linkestä eronnut Sahra Wagenknechtin johtama ja hänen nimeään kantava puolue BSW (Bundnis Sahra Wagenknecht).

Uusi puolue kannattaa välitöntä ja ehdotonta tulitaukoa Ukrainassa, asetoimitusten lopettamista ja taloussodan lopettamista Venäjää vastaan. Neutraloidakseen BSW:n kannatuksen kasvun AfD toi Saksan parlamenttiin päätöslauselmaesityksen ”Saksan vastuu Euroopan rauhasta – rauhanaloite ja turvatakuut Ukrainalle ja Venäjälle” juuri ennen BSW:n perustamista.

BSW:n parlamenttiedustajat ilmoittivat, että he eivät tue AfD:n esitystä. Kansanedustaja Sevim Dagdelen totesi: ”Tarvitsemme ulkopolitiikassa ja diplomaattisissa aloitteissa tervettä järkeä tämän hirvittävän sodan lopettamiseksi sen sijaan, että otamme yhä uusia sotalainoja”.

Saksan sosialidemokraattisen puoluetta ja myöhemmin vasemmistopuolue Linkeä johtanut Oskar Lafontaine puolestaan totesi: ”AfD kannattaa oikeutetusti Saksan ja Venäjän hyviä suhteita. Tällä vaatimuksellaan se seuraa Saksan ulkopolitiikan perinnettä, joka yhdistetään Bismarckin, Rathenaun ja Brandtin nimiin. Mutta vilkaisu julkisivun taakse osoittaa, että AfD kannattaa jälleenvarustelua, sotaa ja Naton laajentumista.” 

Lafontainen mukaan Vaihtoehto Saksalle ei ole rauhanpuolue, vaan militarismin ja Naton kannattaja. Lafontaine kannattaa nykyisin BSW:tä.

Vaihtoehto Saksalle on koko ajan tukenut myös Naton itälaajennusta. Lafontainen mukaan AfD ei halua ymmärtää, että ”Ukrainan sota on seurausta Naton itälaajentumisesta ja Yhdysvaltojen geostrategisesta sodasta”. 

AfD kannattaa myös interventiosotia, ”jos ne ovat Saksan etujen mukaisia”. 

Lafontaine muistuttaa Vaihtoehto Saksalle -puolueen tukevan myös Israelin sotatoimia Gazassa.

Vaihtoehto Saksalle on ennen kaikkea militarismin lipunkantaja ja edustaja, joka ei ole millään tavalla rauhan asialla. 

Jouko Jokisalo