Olen nähnyt shakkilaudan äärellä ylimielisten ihmisten narsistisen raivon heidän hävittyään pelin yhteiskunnan alakerroksen kansalaiselle. He eivät siedä sitä, että puistossa piipahtava kansalainen on heitä parempi.
Usein ylimielisyyden kirkkautta pulppuava lähde sijaitsee tietämättömyyden ja pätemättömyyden puiden välissä. Ihminen helposti arvioi väärin älykkyytensä, tietonsa, taitonsa ja kykynsä. Hän erehtyy arvioidessaan pätevyytensä rajoja, eikä havaitse omia heikkouksiaan. Ylimielisyyden vaistoaa toisen ihmisen eleistä, ilmeistä, ruumiin asennoista, erityisesti silmistä.
Aikamme pienten valtioiden poliitikoilla on vääristynyt käsitys poliittisen yhteisönsä ja itsensä merkityksestä suurvaltojen hallitsemassa maailmassa. He vaikuttavat olevan suuruusharhan vallassa. Se on inhimillistä, mutta vaarallista suurille joukoille ihmisiä.
Suuruusharhaiset poliitikot ja heidän puolueensa pystyvät yhteistuumin luomaan sellaiset poliittiset käytänteet, riitit, rituaalit, moraalin ja lainsäädännön, jotka tekevät heidän toimensa oikeiksi. Valtakunnan politiikka on silloin yksi ja sama tarkoin viimeistelty paketti.
Kansalaisille ei jää tosiasiallista poliittista opposition mahdollisuutta. Heidän roolinsa yhteiskunnallisessa lavastuksessa on taustalla ihannoida ylimielisiä ja varmaotteisia poliitikoita. Valtaapitävät eivät kuule kansalaisen jokapäiväisiä askeleita työhön, kauppaan ja muihin arkipäiväisiin paikkoihin. Poliittisen eliitin tuhlaileva elämäntyyli sekä tapa ja tottumukset varmistavat median avulla heidän asemaansa vallan ylimmän kerroksen kultaisella parvekkeella. He näkevät peilistä vain oman suurenmoisuutensa muihin nähden.
Suuruusharhainen poliitikko tarvitsee vallan ja rikkauden lisäksi koko ajan julkisuutta pysyäkseen aallonharjalla. Nostovoiman ehdyttyä aalto romahtaa poliitikon lainelaudan alta. Tarvitaan näyttäviä spektaakkeleita ja mieleenpainuvia kuvia suuria ideoita täynnä olevasta ihmisestä, joka on rohkea ja luotettava.
Ruokkoamaton kunnianhimo saa ihmisen tavoittelemaan yhä suurempia annoksia valtaa. Suuruusharhaisille poliitikoille yhteiskunta näyttäytyy marmorisen vankilan kurkistusaukon antaman valon heikkona kajastuksena. Siellä jossakin on ihmisiä kuin muurahaisia. Minne he ovat menossa?
+++
2 kommenttia julkaisuun “Ylimielisyyden anatomia”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
”Suuruusharhainen poliitikko tarvitsee vallan ja rikkauden lisäksi koko ajan julkisuutta pysyäkseen aallonharjalla.”
”Unta jokainen katsoo, kaikki tähtiin kurkottaa
Ja kaikki haluaa rahaa ja elämää kuuluisaa
Ja ne joilta se kenties onnistuu
Pankoot ristiin sääriluut
Sillä etusivun tähteä eivät suojaa sivut muut”
Mietin vaivaako sama tauti meitä kirjoittajia ja kommentaattoreita?
Valta turmelee ihmisen, ihmisyys häviää, ihmisestä tulee koppava yli-ihminen. Tämä tauti koskee kaikkia, esim. Kauppiaita, lääkäreitä, poliisia, vartijoita, politiikkoja, ministereitä, toimittajia, päätomittajia erityisesti.
Ylimielisen ja torjuvan ihmisen tuntee siitä, kun hän seisoo tai istuu kädet puuskassa, kaulin vain puuttuu. Tämä on hyvin suomalainen tapa. Osaamme kyllä tehdä kaikenlaista, mutta markkinoiti ja myynti on onnetonta. On säälittävää ja surkeaa nähdä kauppias, joka myy tuotteitaan kädet puuskassa, siinä yli-ihminen yrittää panna parastaan. Usein tekee mieli sanoa, että pidä vaan kädet ihan rennosti alhaalla, äläkä ole noin koppava.
Ylimielisyyden suhteen on hyvä erottaa toisistaan yksilön ylimielisyys ja lauman ylimielisyys. Yksilön kohdalla ylimielisyys on selviytymisstrategia, joka ei ole erityisen hyvä tai huono. Ylimielinen lauma sen sijaan on vaarallinen itselleen ja muille. Lauman lait poikkeavat siitä, mikä yksilölle on mahdollista.
Länsimaat ovat osoittaneet uskomatonta ylimielisyyttä ja omahyväisyyttä jo vuosikymmenien ajan. Hyvä esimerkki on Ruotsi, jossa hyvät ruotsalaiset uskovat yhä olevansa maailman omatunto. Amerikkalaiset puolestaan uskovat olevansa sheriffi, joka ase kädessä jakaa oikeutta ja ”demokratiaa” kaikille maailman kansoille. He katsovat oikeudekseen puhua ”pahan akselista” viitatessaan niihin, jotka eivät sheriffin asetta tottele. Se sheriffi ei koskaan ole lahjomaton tai oikeamielinen kuten itse esittää – ainoastaan ylimielinen.