Eliitti pettää omiaankin

Sehän on tiedetty vanhastaan, että eliitti pimittää tietoja kansalta ja pettää sitä. Mutta pettää se omiaankin.

Vuoden 1918 taisteluja valkoisten eliitti pyrki alusta asti nimittämään vapaussodaksi. Siis että ryhdyttiin ajamaan venäläisiä sotilaita pois maasta. Sisällissotaan olisikin ollut vaikeampi haalia joukkoja kokoon työläisiä vastaan.

Valkoisten ylipäällikkö Carl Gustaf Emil Mannerheim kertoi Kai Donnerin haastattelussa 1930-luvulla, miksi taistelut naamioitiin vapaussodaksi:

”Tulisi tähdentää, että se oli vapaussota. Ei mikään sisällissota…Puhe sisällissodasta (tuottaa) liian paljon katkeruutta. Me emme olisi koskaan saaneet niitä talonpoikia mukaamme, jos olisimme sanoneet, että käymme punaisten kimppuun.”

Vaikka tässä tavallisia maanviljelijöitä höplötettiinkin, kyllä siinä samalla jokunen eliitin edustajakin tunsi tulleensa nenästä vedetyksi.

Paljon suuremman vedätyksen eliitti teki vuoden 1918 keväällä saksalaisten kanssa. Marjaliisa Hentilän ja Seppo Hentilän teoksessa ”Saksalainen Suomi 1918” todetaan:

”Kauppa- ja merenkulkusopimuksella Suomi luovutti Saksalle oikeuden määrätä Suomen ulkomaankaupasta ja antoi Saksalle vientitavaroihin etuosto-oikeuden.”

Ja edelleen:

”Kuten Hannu Rautkallio on osoittanut, kaikkein tuhoisin asiakirja Suomen suvereniteetin kannalta oli Hjeltin ja Erichin 7.3. valtakunnankansleri Hartlingin kanssa allekirjoittama ns. salainen noottienvaihto. Se sitoi Suomen täyttämään keisarillisen Saksan hallituksen toivomukset kaikissa kohdin ja ryhtymään näitä vastaaviin toimiin.”

Rafael Erich oli professori ja Suomen lähetystöneuvos Berliinissä. Edvard Hjelt oli senaattori ja Suomen lähettiläs Berliinissä.

”Vääryyttä oikeuden valekaavussa”

Pahimman luokan vedätys eliitiltä saattoi osua talvisodan alla käytyihin neuvotteluihin Neuvostoliiton kanssa. Naapurimaan ehdotukset Leningradin turvaamiseksi maa-aluejärjestelyillä eivät johtaneet tulokseen ja sota syttyi.

Lakitieteen tohtori Ensio Hiitonen on kuin ohimennen heittänyt havahduttavan toteamuksen teoksessaan ”Vääryyttä oikeuden valekaavussa”:

”…marraskuussa 1939 Moskovassa suoritettujen neuvottelujen viimeisessä vaiheessa Cajanderin hallituksen sisärengas oli valmis neuvottelemaan joidenkin Hangon ulkopuolella olevien saarien luovuttamisesta alueellista hyvitystä vastaan, ja että myös Stalin piti mahdollisena keskustelujen jatkamista tällä pohjalla. Tämä kummankin osapuolen yhdensuuntainen neuvotteluhalu ei tosin johtanut tulokseen, koska Suomen edustajille Moskovassa ei toimitettu tietoa hallituksemme mainitusta uusimmasta neuvotteluohjeesta.”

Hiitonen ei mainitse mistä hänen tietonsa on peräisin. Jos se on totta, neuvottelujen katkaiseminen tuntuu järjenvastaiselta.

Suorastaan hieno esimerkki eliitin omiensa pettämisestä on Saksan kauttakulkusopimusasia vuonna 1940. Pettikö siinä ylipäällikkö Mannerheim pääministeri Risto Rytiä vai Ryti Mannerheimia? Ja molemmat presidentti Kyösti Kalliota?

Suomalaisilta lupaa saksalaisten kauttakulkuun oli tullut pyytämään everstiluutnantti Joseph Veltjens. Mm. yleisesikunnan päällikkönä jatkosodan aikana toiminut kenraali Erik Heinrichs kirjoittaa muistelmissaan ”Mannerheim Suomen kohtaloissa II”:

”Mitä kauttakulkuun tuli, sotamarsalkka lausui, ettei hänellä ole valtuuksia vastata tähän kysymykseen. Veltjens huomautti, ettei hänellä puolestaan ollut oikeutta esittää asiaansa muille kuin Suomen ylipäällikölle. Mannerheim selitti, että hänen velvollisuutensa olisi joka tapauksessa kertoa vierailusta pääministeri Rytille (tasavallan presidentti oleskeli kesäasunnossaan Kultarannassa). Hän tekikin sen vielä samana iltana, ja oman kertomansa mukaan hän tällöin sai tehtäväkseen antaa Veltjensille myönteisen vastauksen kauttakulkua koskevaan kysymykseen.”

Mitä teki arvoisa pääministerimme Risto Ryti, kun hän joutui sodan jälkeen sotasyyllisyysoikeuden eteen? Kappas vain näin: Ryti kiisti tiedon, että häneltä olisi ennen vastauksen antamista kysytty ohjetta tai että hän olisi valtuuttanut sotamarsalkan vastaamaan myöntävästi.

Kun eliitti nyt ajaa Suomen ydinaseet kieltävän lain kumoamista ja sen tilalle rustattavaksi puolueiden yhteisen julistuksen on pettäminen huipussaan. Siinä pettää eliitti koko kansaa ja samalla omansakin. Tätähän onkin opeteltu koko itsenäisyytemme ajan.

Sitten kun amerikkalaiset saavat DCA-sopimuksen nojalla ja mainitun lain kumoamisen jälkeen tuoda tänne ydinaseita, kriisin tullen menevät pesuveden mukana lapset eliitteine kaikkineen.

Kuva (väritetty): Kalle Sjöblom, CopperKiDD.TMP/CC BY 4.0