Alexander Stubb: Suhteet Venäjään vasta kun Ukraina voittaa sodan

Alexander Stubbin lähtökiihdytys presidentiksi on kuin suoraan Sanna Marinin suusta:

”Venäjä eristettävä, pidettävä huoli siitä, että Ukraina voittaa sodan”

Alexander Stubb aloitti kampanjansa selkeästi. Hän sanoi, ettei Suomen tule rajoittaa mitään, mitä Naton täysjäsenyyteen liittyy. Hän ei täsmentänyt, tarkoittaako se tukikohtien ja Nato-joukkojen ohella myös ydinaseita, mutta katsoi mallin löytyvän Norjasta.

Kysymykseen Suomen ja Venäjän suhteista Stubbilla oli jyrkkä kanta: Venäjä on eristettävä ja pidettävä huoli siitä, että Ukraina voittaa sodan. Vasta sodan loputtua Suomi voi ”harkita” yhteyksien avaamista Venäjään. Siihen asti Suomen ei tule olla ”minkäänlaisissa tekemisissä” itänaapurinsa kanssa.

EU-professorina Italiassa Ukrainan sodan alkaessa toiminut Stubb kertoi ottaneensa yhteyttä Venäjän ulkoministeri Sergei Lavroviin. Hän oli kehottanut ”Sergeitä” pysäyttämään Putin, koska on ainut, joka siihen kykenisi. Lavrov oli vastannut pitkillä litanioilla Venäjän propagandaa ja Stubb oli lopettanut yrittämisen.

Stubb arvioi, että ”sääntöpohjainen maailmanjärjestys” voi vakiintua uuteen asentoon kymmenen vuoden kuluttua. Nyt tilanne on sekava, mutta sitä ei pidä säikähtää eikä sillä pelotella.

Stubb esitteli puheessaan ainakin kokoomuksen ja perussuomalaisten kannattajille sopivan vaaliteemansa: ”Suomen etu edellä, aina ja yhdessä”. Hän sanoi, ettei ole huolissaan Suomen kansainvälisestä asemasta vaan pikemminkin maan sisäisestä tilanteesta. Kansan polarisoitumiseen ei ole varaa.

Ehdokas kertoi kehuneensa kansainvälisille ystävilleen Suomen asevoimia – 900 000 reserviläistä, 280 000 sotilasta ”nopeasti mobilisoitavissa”, ilmavoimien uusiutuva 64 koneen hävittäjälaivue, ja kaiken kaikkiaan yksi maailman ”sofistikoituneimmista puolustusjärjestelmistä”.

Nykyisen tasavallan presidentin ja Stubbin välien tiedetään olleen aika ajoin kireät. Avauspuheessaan Stubb antoi toisenlaisen kuvan kertomalla, että ”kaljakaveri” Petteri Orpon lisäksi hän voisi hyvin mennä kaljalle myös Sauli Niinistön kanssa.

Stubbin presidenttiehdokkuus päätetään virallisesti kokoomuksen ylimääräisessä puoluekokouksessa syksymmällä. Käytännössä asia on jo selvä.

Onko ystävyys CIA-agentin kanssa etu vai haitta?

VALERIE PLAMEN TEHTÄVÄ OLI VAKOILLA JA VÄRVÄTÄ

Alexander Stubb oli kahdeksan vuoden ajan läheisissä tekemisissä amerikkalaisen Valerie Plamen kanssa. Yhteys päättyi, kun Plame paljastui CIA:n agentiksi, jonka tehtävä oli vakoilla ja värvätä ulkomaisia opiskelijoita CIA:n tiedottajiksi.

Muutoinkin Stubbin suhteet Yhdysvaltoihin ovat aina olleet läheiset ja lämpimät. 

Kirjailija Pentti Sainio on kertonut aiheesta vuonna 2021 ilmestyneessä kirjassaan ”Kansakunta kenraalien käsissä”. Tässä ote teoksesta:

”Brysselin EU-virkaan loikanneen Jyrki Kataisen jälkeen kokoomuksen johtoon ja pääministeriksi oli noussut Alexander Stubb kesäkuussa 2014. Hän oli ja on takuuvarma Yhdysvaltojen etujen ajaja. 

Innokas Nato-mies ja Yhdysvaltojen erittäin läheinen ystävä oli nostettu ulkoministeriksi jo pääministeri Matti Vanhasen hallitukseen, kun Ilkka Kanerva pudotettiin paikalta amerikkalaistyylisillä tekstiviesteillä. Yhdysvaltojen mieliksi Stubbin nosti ministeriksi valtiovarainministeri, kokoomuksen puheenjohtaja, Jyrki Katainen. 

Stubb on Yhdysvalloissa ja yhdysvaltalaisten avulla opiskellut ja uraa tehnyt maailmankansalainen. Hänen isänsä on Göran Stubb, NHL-kiekkobisneksillä Yhdysvalloissa suhteensa luonut urheilujohtaja. 

Syksyllä 2017 ilmestyneessä muistelmakirjaan Alex Stubb antoi uutta tietoa suhdeverkostaan, jopa erikoisista yhteyksistään Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu CIA:han. 

Stubb kertoo opiskelleensa Yhdysvalloissa Furmanin yliopistossa 1989–1993 ja seuraavana vuonna Eurooppa-yliopistossa Belgian Bruggessa. Näihin opintoihin liittyy CIA. 

Stubb kertoo: ”Päädyin Furmaniin siksi, että veljeni oli ollut vaihto-oppilaana perheessä, jonka isä Bill Lavery toimi Furmanissa Venäjän historian professorina.” Bill Lavery oli CIA-taustainen professori, ja Stubbin huonetoveriksi yliopistolla tuli Laveryn poika Nick. 

Eurooppa-yliopistossa Bruggessa vuonna 1995 Stubb kertoo tutustuneensa läheisesti naiseen nimeltä Valerie Plame. ”Valerie taisi pitää siitä, että olin opiskellut Yhdysvalloissa.” Stubbin mukaan yhteydenpito Plamen kanssa jatkui kahdeksan vuotta ja päättyi vuonna 2003. ”Vuosittain tuli kirjeitä ja kortteja.” 

Alexander Stubbilla ei ilmeisesti ollut aavistustakaan siitä, että Velerie Plame oli CIA:n peitetehtävissä Belgiassa. Plame ”jätti” CIA:n, kun hänet paljastettiin todennäköisesti siksi, että hänen miehensä Joseph C. Wilson oli arvostellut julkisesti presidentti George W. Bushin hallintoa Irakin sodan heppoisista perusteista. Plame on julkaissut aiheesta kirjan.

Valerie Plamen rooli CIA:n vakoojana paljastettiin Washington Postin artikkelissa 14.7.2003. Lehdelle oli paljastuksen tehnyt mitä ilmeisimmin Yhdysvaltojen varapresidentti Dick Cheyneyn (Persianlahden sodan 1991 aikaisen puolustusministerin) kansliapäällikkö Lewis Libby. 

Plamen tehtävä oli värvätä ulkomaisia opiskelijoita CIA:n tiedottajiksi ja kerätä tiedustelutietoa erilaisissa peitetehtävissä. Valkoisen talon kansliapäällikön arveltiin paljastaneen Plamen kostoksi siitä, että hänen miehensä, merkittävissä ulkoministeriön tehtävissä ja muun muassa Irakissa suurlähettiläänä palvellut Joe Wilson oli hieman aiemmin osoittanut vuoden 2003 Irakin sodan perusteita tekaistuiksi. 

Plame lopetti yhteydenpidon Stubbiin 2003, kun hänen työnsä CIA:ssa tuli julki. Plamen suhde Stubbiin näyttääkin olleen CIA:n Euroopan-operaatioiden arkipäivää, ei henkilökohtaista ystävyyttä, jollaisena Stubb on sitä myöhemmin halunnut korostaa. 

Valerie Plamen elämäkertakirja Fair Game julkaistiin vuonna 2007. Hänet koulutettiin CIA-asiamieheksi 1980- luvun lopulla ja hän siirtyi vuonna 1992 töihin CIA:n Euroopan-operaatioiden osastolle. Tässä tehtävässä CIA lähetti hänet vuonna 1995 Eurooppa-yliopistoon värväämään ulkomaisista opiskelijoista vakoojia Yhdysvalloille. 

Plame kirjoittaa: ”Koko idea oli siinä, että vaaleatukkaisena ja sinisilmäisenä naisena en näyttänyt mitenkään uhkaavalta ja olin niin epä-CIA-mainen kuin mahdollista.” 

Stubb puolestaan yrittää panna asiaa leikiksi omassa kirjassaan. 

”CIA:n kunniaksi voi sanoa, että sillä on hyviä agentteja: heti iski hampaansa kaveriin, josta tulisi myöhemmin Suomen pääministeri.” 

Kun Alex juoksi maratonia, Condi soitti kolme kertaa

Alexander Stubb työskenteli opintojensa jälkeen vuosina 1995–1997 tutkijana Suomen ulkoministeriössä ja vuosina 1997–1999 Suomen akatemiassa. Vuosina 1999–2001 Stubb oli erikoistutkija Suomen EU-edustustossa Brysselissä. Hän oli vuosina 2001–2003 Euroopan komission puheenjohtajan Romano Prodin avustajana Suomen ulkoministeriön palkkaamana. Stubbin ura avustajana päättyi samoihin aikoihin, kun Valerie Plame paljastettiin. 

Stubb lähti politiikkaan ja asettui kokoomuksen europarlamenttiehdokkaaksi vuoden 2004 vaaleissa. Hän sai jättipotin, yli 115 000 ääntä, ja tuli valituksi. 

Kysymys, joka on toistaiseksi vastausta vailla, kuuluu seuraavasti: auttoivatko amerikkalaiset Stubbin Suomen ulkoministeriksi? Kokoomuksen silloinen puheenjohtaja Jyrki Katainen oli luvannut hieman aikaisemmin ulkomnisteri Kanervalle, ettei hän joudu tekstiviestikohun takia eroamaan tehtävästään. Mikä muutti Yhdysvaltojen läheisenä ystävänä tunnetun Kataisen mielen ja vieläpä varsin nopeasti? (…)

Tuore ulkoministeri Stubb, tuolloin 40-vuotias, toimi huhtikuusta 2008 alkaen myös Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin puheenjohtajana Suomen vuorolla. Siinä ominaisuudessa hän oli mukana neuvottelemassa tulitaukoa Georgian ja Venäjän väliseen lyhyeen sotaan elokuussa 2008. 

Stubb raportoi suoraan Yhdysvaltojen ulkoministeri Condoleezza Ricelle, jonka kanssa hän puhui puhelimessa ”yhtä usein kuin juuri styylaamisen aloittanut teinipari”. Ulkoministereiden suhde oli läheinen ja luottamuksellinen. Stubbille Rice oli tuttavallisesti Condi. 

Tulitauon jälkeen Stubb urheili Helsingissä. ”Kun lauantaina juoksin Helsinki City Marathonia, Condi ennätti soittaa sen  aikana kolme kertaa”, hän muistelee. 

Professori ja diplomaatti Condoleezza Rice toimi George W. Bushin hallinnossa ulkoministerinä.

Väärä tieto Georgian sodasta

Georgian sota vaikutti Stubbin mukaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, kun itärajan toisella puolella oli valtio, joka oli hyökännyt naapurimaansa alueelle. ”Mihin se hyökkäisi seuraavaksi? Mitä tehdä, jotta Venäjälle ei tulisi mieleenkään hyökätä Suomeen?” Suomen turva olisi Stubbin mielestä liittyminen Natoon. Tätä tavoitetta hän on edistänyt kaikin tavoin. 

EU:n teettämä selvitys Georgian sodan taustoista osoittaa Stubbin puheet Venäjän hyökkäyksestä vääriksi. Sotatoimet aloitti Georgian amerikkalaismielinen presidentti Mikheil Saakashvili, joka oli saanut toimilleen ennakkoon rohkaisua Yhdysvaltojen keskeisiltä vaikuttajilta, muun muassa ulkoministeri Ricelta. 

Stubb kertoo omaksuneensa Yhdysvalloissa amerikkalaiset arvot ja maailmankuvan ja toimii niiden mukaan. Yhteydenpito Ricen ja Stubbin välillä on jatkunut. (…)

Stubbin hallitus (24.6.2014–29.5.2015) purki viimeisiäkin esteitä yhä läheisemmältä sotilasyhteistyöltä Yhdysvaltojen ja Naton kanssa. Tärkein ja lopullinen padon murtaja oli viattomalta näyttävä englanninkielinen asiakirja, niin kutsuttu isäntämaasopimus.”

+++