Donetsk on sotatoimialuetta, jonne ulkomaalainen ei noin vain pääse, vaikka hänellä olisi Venäjän viisumi.
Tämän sai kokea syyskuun alussa tamperelainen Esa Ruoho, joka lähti Suomesta Pietariin päämääränään Donetskin kaupunki. Tuttavia tapaamaan, kuten tapana on. Esa Ruoho kävi edellisen kerran Donetskissa omalla autollaan viisi vuotta sitten 2018. Automatkaa kertyi edestakaisin 5300 kilometriä. Se oli aikaa ennen koronaa ja ennen Venäjän sotilaallista erityisoperaatiota. Donetsk oli tuolloin vielä Donetskin kansantasavalta. Ruohon rajan ylitys sujui suomalaisen tuttavan kutsumana tuolloin kohtuullisen vaivattomasti.
Nyt Donetsk on osa Venäjän federaatiota ja Esa Ruohon mielestä oli aika käydä katsomassa, mitä kaupunkiin kuuluu, kun Venäjän viisumikin oli olemassa. Ex tempore – niin kuin suomalaisilla on tapana käydä kylässä.
Hän otti Pietarista junan Moskovaan ja jatkoi sieltä junalla Rostoviin. Junamatkaa kesti yli vuorokauden. Rostovissa alkoivat vaikeudet. Ruoho kertoo, ettei hänelle ulkomaalaisena haluttu myydä bussilippua Rostovista Donetskiin. Hänellä oli mukana insuliinia, jota hän oli viemässä Donetskin sairaalaan hyväntekeväisyystarkoituksessa. Lopulta hänen Donetskin tuttavat saivat puhelimen välityksellä pitkän suostuttelun jälkeen aseman lipunmyyjän myymään hänelle lipun.
Raja on edelleen olemassa
Donetskin kansantasavalta liittyi vuosi sitten kansanäänestyksen jälkeen virallisesti Venäjään. Venäjällä juhlittiin syyskuun 30. päivänä neljän Itä-Ukrainan alueen, Luganskin, Donetskin, Hersonin ja Zaparozian Venäjään liittymisen ensimmäistä vuosipäivää.
Donetskin kansantasavallan rajalla tämä ei kuitenkaan näy. Raja-asemat ovat edelleen olemassa ja autojonot asemilla ovat pitkät. Raja-asemalla bussin matkustajien dokumenttien tarkastuksen yhteydessä suomalainen passi herätti luonnollisesti huomiota. Ruoho otettiin raja-asemalla tutkittavaksi. Häneltä tivattiin syytä matkustaa Donetskiin, sotatoimialueelle. Ulkomaalaisilla ei ole pelkällä turistiviisumilla alueelle asiaa, kuten hänelle selvitettiin. Puolen tunnin kuulustelu päättyi, kun Ruoho sai puhelimen päähän taas donetskilaiset tuttavat, jotka saivat rajaviranomaiset vakuuttuneiksi, ettei kyseessä ole vihollisen vakooja.
”Rajaviranomaisen viimeinen kysymys oli, pidänkö minä ukrainalaisista. Vastasin, että en”, Ruoho kertoo.
Sen jälkeen rajamies paiskasi ystävällisesti Ruohon kanssa kättä ja toivotti hyvää matkaa.
Joka päivä kuului pauke
Donetskissa Ruoho majoittui motelliin, jonne tuli myös venäläisiä sotilaita lomalle. Sotilaat olivat väsyneitä, likaisia ja haisevia. Ruoho tunsi sääliä heitä kohtaan.
”Motellissa ei tullut vettä. Joku vedenjakelukeskus oli pommitettu hajalle. Miehet eivät päässeet kaipaamansa suihkuun”, Ruoho kertoo.
Sota oli läsnä Donetskissa koko ajan.
”Joka päivä kuului pauketta. Ulkonaliikkumiskielto alkoi illalla yhdeltätoista”, Ruoho kertoo.
Hänen tuttavansa olivat jättäneet kotinsa, joka oli liian lähellä rintamaa. He eivät enää uskaltaneet asua maapaikassaan.
Ruoho vietti Donetskissa viikon, jona aikana hän ei joutunut turvautumaan pommisuojaan. Kaupungissa toimivat kaupat normaalisti ja pankkiautomaateista sai venäläisellä pankkikortilla rahaa. Ruoho sai myös toimitettua insuliinit Donetskin sairaalaan ystävänsä, amerikkalaisen Texasin ja hänen vaimonsa Ludmilan avulla.
”Taksikuskit olivat asiallisia ja ystävällisiä. Turistille Donetsk ei ole kuitenkaan nyt suositeltava paikka”, Ruoho tuumii.
Kuvat: Esa Ruoho
+++
2 kommenttia julkaisuun “Donetsk ei ole turistikaupunki”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Donetsk on edelleen niin lähellä rintamalinjaa, että sinne yltävät tykistökranaattien tuhoiskut. Mitään sotilaallista merkitystä niillä ei ole, ne ovat puhdasta terroria siviilejä kohtaan, kuten ovat olleet vuodesta 2014 asti. Jatkuva ja summittainen tulitus kaikki nämä vuodet, eikä länsimedia ole huomannut. Siis korjaan, itse asiassa tämä huomattiin muutamilla suurilla kanavilla aluksi, sen jälkeen hiljaisuus. ”Meidän lapsemme käyvät koulua, heidän lapsensa lymyävät kellareissa” julisti presidentti Poroshenko, hänelle kun oli EU:n toimesta opetettu uusia eurooppalaisia arvoja. Jutussa mainittu ”Texas” Bentley osallistui taisteluihin sodan alkuvaiheessa v. 2014, mm. Donetskin lentoaseman liepeillä. Uutuuttaan hohtavasta lentoasemasta ei ole mitään jäljellä. Tämän tuhon jälkeen tuli väistämättä mieleen, että Kiovan hallitus tuhosi omaa maataan raivolla joka viittasi siihen, ettei mitään jälleenrakennusta ollut ikinä aiottukaan.
Jälleenrakennusta voi sen sijaan seurata Mariupolissa joka vaurioitui pahasti kun sieltä ajettiin pois Azovstalin terästehdasta päämajanaan pitänyt natsipataljoona. Joka päivä Mariupolista tulee uusia videoita joissa voi nähdä miten nopeaa on korjaaminen ja uuden pystyttäminen. Ihmisten kasvoilta paistaa luottavaisuus ja tunnelma näyttää iloiselta. Ilmeinen turistikohde viiden vuoden päästä.
Näin se meni. Yleensä totuus tässä maailmassa tulee päivänä eräänä esiin ja jos elää näkee sen häpeän mitä nämä ukrainan tukijat saavat sinä päivänä osakseen. Kun kävin edellisen kerran ihmettelin kun tammikuisessa maisemassa lapset reput selässä meni aamulla kouluun ja ukrainan silloinen ns presidentti väitti niiden olevan terroristeja. Käynnistihän tuo sillä varjolla antiterrorist operaation siellä. Tuttavallisemmin ATO. Kaikenkaikkiaan asia on niin iso, että oikeutta tullaan käymään vuosia kuka niitä sotarikoksia tekikään. Jo se jos tuetaan sisällis-sotaa käyvää maata se tukijakin on sotarikollinen. Katsoo sitten mistä hyvänsä kansainvälisestä lakikirjasta.