Putin Sotshissa: Reilun moninapaisen maailmanjärjestyksen puolesta

Presidentti Vladimir Putin Valdai-klubin keskustelussa Sotshissa 5.10.2023.

Hyvät täysistunnon osallistujat, hyvät kollegat, hyvät naiset ja herrat! 

Minulla on ilo toivottaa teidät kaikki tervetulleiksi Sotšiin Valdain kansainvälisen keskusteluklubin vuosikokoukseen. Moderaattori on jo maininnut, että tämä on 20. vuosikokous. Meidän foorumimme, vai pitäisikö sanoa teidän, on perinteisesti koonnut yhteen johtavia poliitikkoja ja tiedemiehiä, asiantuntijoita ja kansalaisyhteiskunnan aktivisteja monista maista ympäri maailmaa, mikä vahvistaa sen korkeaa asemaa tärkeänä älyllisenä foorumina.

Valdain keskustelut heijastavat aina 21. vuosisadan tärkeimpiä globaaleja poliittisia prosesseja kokonaisuudessaan ja monimutkaisuudessaan. Olen varma, että näin tapahtuu myös tänään, aivan kuten luultavasti aiempinakin päivinä, kun keskustelitte keskenänne. Näin on myös tulevaisuudessa, sillä tavoitteenamme on periaatteessa rakentaa uusi maailma. Hyvät parlamentin jäsenet, näissä ratkaisevissa vaiheissa teillä on erittäin tärkeä tehtävä, ja älymystön edustajina teillä on erityinen vastuu.

Dramaattiset muutokset

Seuran vuosien aikana on tapahtunut rajuja, jopa dramaattisia, jättiläismäisiä muutoksia sekä Venäjällä että maailmassa. Kaksikymmentä vuotta ei ole historiallisesti katsoen pitkä aika, mutta aikoina, jolloin koko maailmanjärjestys on romahtamassa, aika näyttää kutistuvan. 

Luulen, että olette samaa mieltä siitä, että viimeisen 20 vuoden aikana on tapahtunut enemmän, kuin joidenkin aikaisempien historiallisten ajanjaksojen vuosikymmeninä, ja ne ovat olleet suuria muutoksia, jotka ovat sanelleet perustavanlaatuisia muutoksia kansainvälisten suhteiden periaatteisiin. 

2000-luvun alussa kaikki toivoivat, että valtiot ja kansat olisivat oppineet viime vuosisadan kalliista ja tuhoisista sotilaallisista ja ideologisista vastakkainasetteluista, että ne olisivat tunnistaneet niiden haitallisuuden ja planeettamme haurauden ja yhteenliittymisen. että he olisivat ymmärtäneet, että ihmiskunnan globaalit ongelmat vaativat yhteistä toimintaa ja kollektiivisten ratkaisujen etsimistä, kun taas itsekkyys, ylimielisyys ja todellisten haasteiden piittaamattomuus johtaisivat väistämättä umpikujaan, aivan kuten voimakkaampien maiden yritykset pakottaa omat mielipiteensä kaikkien muiden intresseiksi. Tämän olisi pitänyt olla selvä kaikille. Sen pitäisi olla, mutta se ei ole. Se ei ole sitä.

Venäjän uusi kehitysvaihe

Kun tapasimme ensimmäisen kerran klubin kokouksessa lähes 20 vuotta sitten, maamme oli uudessa kehitysvaiheessa. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjä joutui erittäin vaikeaan toipumisjaksoon. Aloitimme uuden, oikeudenmukaisemman maailmanjärjestyksen rakentamisen tarmokkaasti ja hyvällä tahdolla. On siunaus, että maamme voi vaikuttaa suuresti, koska meillä on tarjottavaa ystävillemme, kumppaneillemme ja maailmalle. 

Valitettavasti kiinnostuksemme rakentavaan vuorovaikutukseen ymmärrettiin väärin tottelevaisuutena, sen hyväksymisenä, että uuden maailmanjärjestyksen luovat ne, jotka julistivat itsensä kylmän sodan voittajiksi. Se nähtiin tunnustuksena, että Venäjä oli valmis seuraamaan muiden perässä ja ohjaamaan ei omia kansallisia etujamme, vaan muiden etuja. 

Olemme näiden vuosien aikana varoittaneet useammin kuin kerran, että tämä lähestymistapa ei johtaisi vain umpikujaan, vaan myös lisäisi sotilaallisen konfliktin riskiä. Mutta kukaan ei kuunnellut tai halunnut kuunnella meitä. Niin sanottujen länsimaisten kumppaneidemme ylimielisyys on lisääntynyt suunnattomasti. Se on ainoa tapa, jolla voin ilmaista sen. 

Hegemoni Yhdysvallat

Yhdysvallat ja sen satelliitit ovat kartoittaneet vakaan suunnan kohti hegemoniaa sotilasasioissa, politiikassa, taloudessa, kulttuurissa ja jopa moraaleissa ja arvoissa. Tiesimme alusta asti, että yritys monopolin perustamiseksi oli tuomittu epäonnistumaan. Maailma on liian monimutkainen ja monimuotoinen yhden järjestelmän alaiseksi, vaikka sitä tukee se valtava voima, jonka länsi on kerännyt vuosisatojen siirtomaapolitiikan aikana. Kolleganne – joista monet ovat poissa tänään – eivät kiellä, että lännen vauraus saavutettiin suurelta osin ryöstämällä siirtomaita useiden vuosisatojen aikana. Se on tosiasia. 

Lännen historia on pohjimmiltaan loputtoman laajentumisen kronikka. Länsimainen vaikutusvalta maailmassa on valtava sotilaallinen ja taloudellinen pyramidipeli, joka tarvitsee jatkuvasti lisää ”polttoainetta” ylläpitääkseen itseään luonnonvaroilla, teknologisilla ja inhimillisillä resursseilla, jotka kuuluvat muille. Tästä syystä länsi ei voi eikä tule pysähtymään. Argumenttimme, huomiomme, maalaisjärkeen vetoaminen tai ehdotuksemme jätettiin yksinkertaisesti huomiotta. 

Olen sanonut tämän julkisesti sekä liittolaisillemme että kumppaneillemme. Oli hetki, jolloin ehdotin vain: ehkä meidänkin pitäisi liittyä Natoon? Mutta ei, NATO ei tarvitse meidän kaltaista maata. Ei. Haluan tietää, mitä muuta he tarvitsevat. Luulimme kuuluvamme, oli jalka oven raossa. Mitä muuta olisimme voineet tehdä? Mitään ideologista vastakkainasettelua ei enää ollut. Mikä oli ongelma? Luulen, että ongelmana olivat heidän geopoliittiset intressinsä ja ylimielisyytensä muita kohtaan. Itsensä ylistäminen oli ja on ongelma.

Venäjän vastaus

Meidän on pakko vastata jatkuvasti lisääntyvään sotilaalliseen ja poliittiseen paineeseen. Olen usein sanonut, että emme olleet niitä, jotka aloittivat niin sanotun ”sodan Ukrainassa”. Päinvastoin, yritämme lopettaa sen. Emme olleet niitä, jotka järjestivät Kiovassa vallankaappauksen vuonna 2014 – verisen ja perustuslain vastaisen vallankaappauksen. Kun [samankaltaisia tapahtumia] tapahtuu muissa paikoissa, kuulemme välittömästi kaikilta kansainvälisiltä tiedotusvälineiltä – erityisesti tietysti anglosaksiselle maailmalle alisteisilta -, että tämä on mahdotonta hyväksyä, että tämä on mahdotonta, että tämä on antidemokraattista.  Mutta Kiovan vallankaappaus oli hyväksyttävä. He jopa mainitsivat tähän vallankaappaukseen käytetyn summan. Yhtäkkiä kaikki oli hyväksyttävää. 

Tuolloin Venäjä teki parhaansa tukeakseen Krimin ja Sevastopolin kansaa. Emme yrittäneet kaataa hallitusta tai pelotella Krimin ja Sevastopolin ihmisiä ja uhata heitä natsityylisellä etnisellä puhdistuksella. Emme yrittäneet pakottaa Donbassia tottelemaan pommituksella ja pommituksella. Emme uhanneet tappaa ketään, joka halusi puhua äidinkieltään. Katsos, kaikki täällä ovat tietoisia ja koulutettuja ihmisiä. Saattaa olla mahdollista – anteeksi ”mauvais-säveleni” (ilkeä, toim.huom) – aivopesu miljoonille ihmisille, jotka näkevät todellisuuden median kautta. Mutta on tiedettävä, mitä todella tapahtui: He pommittivat, ampuivat ja käyttivät tankkeja yhdeksän vuoden ajan. Se oli sota, todellinen sota, joka päästettiin valloilleen Donbassia vastaan. Kukaan ei laskenut kuolleita lapsia Donbassissa. Kukaan ei itkenyt kuolleiden puolesta muissa maissa, etenkään lännessä. 

Tämä sota, jonka Kiovan hallitus aloitti lännen aktiivisella ja suoralla tuella, on nyt jatkunut yli yhdeksän vuotta, ja Venäjän erikoissotilaallinen operaatio tähtää sen lopettamiseen. Ja se muistuttaa meitä siitä, että yksipuoliset toimet, olivatpa ne sitten kuka tahansa, johtavat väistämättä kostotoimiin. Kuten tiedämme, jokainen toiminta johtaa yhtä päinvastaiseen reaktioon. Näin tekee jokainen vastuullinen valtio, jokainen suvereeni, itsenäinen ja itseään kunnioittava maa. 

Kaikille on selvää, että kansainvälisessä järjestelmässä, jossa mielivalta vallitsee, jossa kaikki päätökset tekevät ne, jotka pitävät itseään poikkeuksellisina, synnittömänä ja oikeana, minkä tahansa maan kimppuun voidaan hyökätä yksinkertaisesti siksi, että se ei miellytä hegemonia, jolla ei ole suhteellisuudentajua – ja minä voisi lisätä, on menettänyt kaiken todellisuudentajun. 

Valitettavasti meidän on myönnettävä, että länsimaiset kumppanimme ovat menettäneet todellisuudentajunsa ja ylittäneet kaikki rajat. Heidän ei todellakaan olisi pitänyt tehdä niin.

Ukraina ei ole alueellinen konflikti

Ukrainan kriisi ei ole alueellinen konflikti, haluan tehdä sen selväksi. Venäjä on pinta-alaltaan maailman suurin maa, eikä meillä ole intressiä valloittaa enempää alueita. Meillä on vielä paljon tehtävää kehittääksemme Siperiaa, Itä-Siperiaa ja Venäjän Kaukoidää kunnolla. Tämä ei ole alueellinen konflikti tai yritys saavuttaa alueellinen geopoliittinen tasapaino. Vaakalaudalla on paljon laajempi ja perustavanlaatuisempi kysymys: uuden kansainvälisen järjestyksen taustalla olevat periaatteet. 

Pysyvä rauha on mahdollista vain silloin, kun jokainen tuntee olonsa turvalliseksi, kun he tietävät, että heidän mielipiteitään kunnioitetaan ja kun maailmassa vallitsee tasapaino, jossa kukaan ei voi yksipuolisesti pakottaa muita elämään tai käyttäytymään tietyllä tavalla, kuten hegemoni haluaa, vaikka tämä olisi ristiriidassa kansojen ja maiden suvereniteetin, todellisten etujen, perinteiden tai tapojen kanssa. Tällaisessa tilanteessa suvereniteetin käsite yksinkertaisesti kielletään ja – anteeksi – heitetään roskakoriin. 

Sitoutuminen blokkipohjaisiin lähestymistapoihin ja halu ajaa maailma jatkuvaan ”me vastaan he” -vastakkainasettelun tilanteeseen on selvästi huono perintö 1900-luvulta. Se on länsimaisen poliittisen kulttuurin, ainakin sen aggressiivisimpien muotojen, tuote. Toistaakseni: Länsi – ainakin tietty osa lännen eliiteistä – tarvitsee aina vihollisen. He tarvitsevat vihollisen perustelemaan sotilaallisen toiminnan ja laajentumisen sen tarvetta. Mutta he tarvitsevat myös vihollisen ylläpitääkseen sisäistä valvontaa saman hegemonin tietyssä järjestelmässä ja ryhmissä, kuten Naton tai muiden sotilaspoliittisten ryhmittymien sisällä. Pitää olla vihollinen, jotta kaikki voivat kokoontua ”johtajan” ympärille. 

Se, miten muut maat elävät elämäänsä, ei ole meidän asiamme. Näemme kuitenkin, kuinka monissa heistä hallitseva eliitti pakottaa yhteiskuntia hyväksymään normeja ja sääntöjä, joita ihmiset – tai ainakin huomattava määrä ihmisiä ja joissakin maissa jopa enemmistö – eivät ole halukkaita hyväksymään. Heidän on kuitenkin pakko tehdä niin, kun viranomaiset keksivät jatkuvasti perusteluja toiminnalleen ja syyttävät kasvavia sisäisiä ongelmia ulkoisten syiden takia sekä keksivät tai liioittelevat olemattomia uhkia. 

Venäjä on suosittu aihe näille poliitikoille. Tähän olemme tietysti historian aikana tottuneet. Mutta he yrittävät esittää vihollisina niitä, jotka eivät ole halukkaita seuraamaan sokeasti näitä länsimaisia eliittiä. He ovat tehneet tätä useiden maiden kanssa, mukaan lukien Kiinan kansantasavallan, ja he ovat kokeilleet tätä myös Intian kanssa tietyissä tilanteissa. He flirttailevat tämän kanssa nytkin, kuten näemme hyvin selvästi. Tiedämme ja näemme skenaariot, joita he käyttävät Aasiassa. Haluaisin sanoa, että Intian johto on riippumaton ja vahvasti kansallisesti suuntautunut.

Minusta nämä yritykset ovat turhia, mutta ne jatkuvat. He yrittävät kuvata arabimaailmaa vihollisena; he tekevät sen valikoivasti ja yrittävät toimia tarkasti, mutta siihen se tiivistyy. He jopa yrittävät muslimien esittäminen vihamielisenä ympäristönä ja niin edelleen ja niin edelleen. Itse asiassa jokainen, joka toimii itsenäisesti ja omien etujensa mukaisesti, on länsimaiden eliittien mielestä välittömästi poistettava este.

Keinotekoisia jakoja

Maailmalle pakotetaan keinotekoisia geopoliittisia konteksteja ja luodaan ryhmiä, joilla on pääsyrajoituksia. Näemme tämän Euroopassa, jossa Naton aggressiivista laajentamispolitiikkaa on harjoitettu vuosikymmeniä, Aasian ja Tyynenmeren alueella sekä Etelä-Aasiassa, jossa yritetään tuhota avoin ja osallistava yhteistyöarkkitehtuuri. Lohkopohjainen lähestymistapa, jos puhumme toiminnasta oikealla nimellä, rajoittaa yksittäisten valtioiden oikeuksia ja niiden vapautta kehittyä omalla polullaan yrittäen pakottaa ne velvollisuuksien ”häkkiin”.

Tietyssä mielessä tämä tietysti merkitsee niiden suvereniteetin osan  pakkolunastusta, jota usein seuraa heidän omien ratkaisujensa pakottaminen ei vain turvallisuuden alalla vaan myös muilla aloilla. erityisesti talouden, kuten tällä hetkellä tapahtuu Yhdysvaltojen ja Euroopan välisissä suhteissa. Ei tätä nyt tarvitse selittää. Tarvittaessa voimme puhua tästä yksityiskohtaisesti aloituspuheenvuoroni jälkeisessä keskustelussa. 

”Sääntöihin perustuva järjestys”

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi he pyrkivät korvaamaan kansainvälisen oikeuden ”sääntöihin perustuvalla järjestyksellä”, mitä ikinään se tarkoittaakin. Ei ole selvää, mitkä säännöt ovat ja kuka ne keksi. Se onkin vain hölynpölyä, mutta he yrittävät istuttaa tämän idean miljoonien ihmisten mieliin. ”Sinun on elettävä sääntöjen mukaan.” Millaiset säännöt? 

Ja itse asiassa, jos sallitaan, länsimaiset ”kollegamme”, erityisesti yhdysvaltalaiset, eivät ainoastaan määrää näitä sääntöjä mielivaltaisesti, vaan he opettavat muita noudattamaan niitä ja käyttäytymään niiden mukaan. Kaikki tämä on tehty räikeän epätavalliselta ja tungettelevalla tavalla. Tämä on toinen siirtomaamentaliteetin ilmentymä. Kuulemme jatkuvasti: ”Sinun täytyy”, ”Olet velvollinen”, ”Varoitamme sinua vakavasti”. 

Mikä sinä olet tekemään tämän? Mikä oikeus sinulla on varoittaa muita? Tämä on yksinkertaisesti uskomatonta. Ehkä niiden, jotka sanovat tämän kaiken, pitäisi jättää ylimielisyytensä syrjään ja lopettaa tällainen käyttäytyminen globaalia yhteisöä kohtaan, joka tuntee hyvin heidän tavoitteensa ja etunsa, ja päästä eroon tästä siirtomaaajattelusta? Joskus haluan sanoa heille: Herätkää, tämä aika on kauan mennyt, eikä se koskaan palaa. 

Haluan sanoa lisää: vuosisatojen ajan tällainen käyttäytyminen on johtanut jonkin toistumiseen – suuriin sotiin, joille on keksitty erilaisia ideologisia ja lähes moraalisia perusteluja. Nykyään tämä on erityisen vaarallista. Kuten tiedätte, ihmiskunnalla on keinot tuhota koko planeetta helposti, ja tietoisuuden jatkuva manipulointi, joka saa uskomattomia mittasuhteita, johtaa todellisuuden tunteen menettämiseen. On selvää, että tästä noidankehästä on etsittävä ulospääsyä. Sikäli kuin tiedän, hyvät ystävät ja kollegat, siksi olette tulleet tänne keskustelemaan näistä tärkeistä asioista Valdai-klubissa.

Sivilisaatio ulkopoliittisen järjestyksen perustana

Venäjän ulkopoliittisessa käsityksessä maatamme kuvataan alkuperäiseksi sivistyneeksi valtioksi. Tämä muotoilu heijastaa selkeästi sitä, kuinka ymmärrämme oman kehityksemme lisäksi myös kansainvälisen järjestyksen keskeiset periaatteet, joiden toivomme vallitsevan. 

Meidän näkökulmastamme sivilisaatio on monimutkainen käsite, jota voidaan tulkita eri tavoin. Ennen oli ulkoisesti koloniaalinen tulkinta, että oli olemassa ”sivistynyt maailma”, joka toimi mallina muille, ja kaikkien pitäisi noudattaa näitä standardeja. Ne, jotka eivät suostuneet, pakotettiin tähän ”sivilisaatioon” ”valaistun” mestarin seurassa. Kuten sanoin, nämä ajat ovat mennyttä, ja käsityksemme sivilisaatiosta on täysin erilainen. 

Ensinnäkin sivilisaatioita on monia, eikä mikään ole muita parempi tai huonompi. Ne ovat tasa-arvoisia, koska jokainen sivilisaatio on ainutlaatuinen ilmaus omasta kulttuuristaan, perinteistään ja kansansa pyrkimyksistä. Minun tapauksessani se esimerkiksi ilmentää kansani pyrkimyksiä, joihin minulla on onni kuulua. 

Tunnetut ajattelijat eri puolilta maailmaa, jotka tukevat sivilisaatioon perustuvan lähestymistavan käsitettä, ovat kaivanneet syvästi ”sivilisaation” käsitteen merkitystä. Se on monimutkainen ilmiö, joka koostuu monista komponenteista. Sukeutumatta liian syvälle filosofiaan, joka ei ehkä sovi tähän, yritetään kuvata sitä pragmaattisesti, koska se pätee nykyiseen kehitykseen. 

Sivistyneen valtion olennaisia piirteitä ovat monimuotoisuus ja omavaraisuus, jotka mielestäni edustavat kahta avaintekijää. Nykymaailma torjuu yhtenäisyyden, ja jokainen valtio ja yhteiskunta pyrkii omalle kehityspolulleen, jonka juuret ovat kulttuurissa ja perinteissä ja jotka ovat vaikuttaneet maantieteellisistä ja historiallisista kokemuksista, niin muinaisista kuin moderneistakin, sekä ihmisten arvoista. Se on monimutkainen synteesi, josta syntyy itsenäinen sivilisaation yhteisö. Heidän vahvuutensa ja edistymisensä riippuvat heidän monimuotoisuudestaan ja monitahoisuudestaan. 

Venäjä on vuosisatojen aikana kehittynyt kansakunnaksi, jolla on erilaisia kulttuureja, uskontoja ja etnisiä ryhmiä. Venäjän sivilisaatiota ei voida pelkistää yhdeksi yhteiseksi nimittäjäksi, mutta sitä ei myöskään voida jakaa, sillä se kukoistaa yhtenä henkisesti ja kulttuurisesti rikkaana kokonaisuutena. Tällaisen kansan yhteenkuuluvuuden ylläpitäminen on valtava haaste. 

Vuosisatojen aikana olemme toistuvasti kohdanneet suuria haasteita. Olemme voittaneet ne, joskus suurella uhrauksella, mutta joka kerta olemme oppineet tulevaisuutta varten ja vahvistaneet kansallista yhtenäisyyttämme ja Venäjän valtion koskemattomuutta. 

Saamamme kokemukset ovat tänään korvaamattomia. Maailma on yhä monimuotoisempi, eikä sen monimutkaisia prosesseja voida enää hallita yksinkertaisilla hallintomenetelmillä, jotka, kuten sanomme, niputtaa kaikki yhteen, mitä jotkut valtiot yhä yrittävät tehdä. 

Tähän on vielä jotain tärkeää lisättävää. Todella tehokasta ja vahvaa valtiojärjestelmää ei voida pakottaa ulkopuolelta. Se kasvaa luonnostaan maiden ja kansojen sivilisaatiojuurista, ja tässä suhteessa Venäjä on esimerkki siitä, kuinka se todella toimii elämässä, käytännössä. 

Omaan sivilisaatioon luottaminen on menestymisen välttämätön edellytys nykymaailmassa, valitettavasti sekavassa ja vaarallisessa maailmassa, joka on menettänyt suuntansa. Yhä useammat valtiot tulevat tähän näkemykseen ja tiedostavat omia etujaan ja tarpeitaan, mahdollisuuksiaan ja rajojaan, omaa identiteettiään ja yhteyksiään ympäröivään maailmaan. 

Olen varma, että ihmiskunta ei ole siirtymässä kohti pirstoutumista kilpaileviin segmentteihin, ryhmittyen uuteen vastakkainasetteluun millä tahansa motiiveilla tai uuden globalisaation sieluttomaan universalismiin. Päinvastoin, maailma on menossa kohti sivilisaation synergiaa – valtioita, suuria tiloja, yhteisöjä, jotka identifioituvat sellaisiksi.

Sivilisaation erityisyys

Sivilisaatio ei ole universaali rakennelma, joka koskee kaikkia – sellaista ei ole. Jokainen sivilisaatio on erilainen, jokainen on kulttuurisesti omavarainen ja ammentaa omasta historiastaan ja perinteistään ideologisia periaatteita ja arvoja varten. Kunnioitus itseä kohtaan tulee luonnollisesti toisten kunnioittamisesta, mutta se edellyttää myös muiden kunnioittamista. Siksi sivilisaatio ei pakota mitään kenellekään, mutta se ei myöskään salli minkään pakottamista siihen. Jos kaikki noudattavat tätä sääntöä, voimme elää harmonisessa rinnakkaiselossa ja luovassa vuorovaikutuksessa kaikkien välillä kansainvälisissä suhteissa. 

Tietysti on suuri vastuu suojella omaa sivilisaatiovalintaansa. Se on vastaus ulkoisiin vammoihin, läheisten ja rakentavien suhteiden kehittämiseen muiden sivilisaatioiden kanssa ja mikä tärkeintä, vakauden ja harmonian ylläpitämistä sisällä. Voimme kaikki nähdä, että kansainvälinen ympäristö on tänään valitettavasti epävakaa ja melko aggressiivinen, kuten sanoin aiemmin. 

Ja jokin muu on tärkeää: kukaan ei saa pettää sivilisaatiotaan. Tämä on tie yleismaailmalliseen kaaokseen; se on luonnotonta ja sanoisin, että inhottavaa. Omalta osaltamme olemme aina pyrkineet tarjoamaan ratkaisuja, jotka huomioivat kaikkien osapuolten edut ja teemme niin jatkossakin. Mutta länsimaiset kollegamme näyttävät unohtaneen järkevän itsehillinnän, kompromissien ja halukkuuden tehdä myönnytyksiä kaikille osapuolille oikeudenmukaisen tuloksen nimissä. Ei, he ovat kirjaimellisesti keskittyneet yhteen päämäärään: edistämään omia etujaan, tässä ja nyt, hinnalla millä hyvänsä. Jos he päättävät tehdä niin, katsotaan mitä tapahtuu. 

Se kuulostaa paradoksaalista, mutta tilanne voi muuttua huomenna, ja se on ongelma. Esimerkiksi säännölliset vaalit voivat johtaa muutoksiin sisäpoliittisella näyttämöllä. Tänään maa voi vaatia tekemään jotain hinnalla millä hyvänsä, mutta huomenna sisäpoliittinen tilanne voi muuttua ja silloin väkisin tyrkytetään erilainen, joskus jopa päinvastainen ajatus. 

Erinomaisena esimerkkinä on Iranin ydinohjelma. Eräs Yhdysvaltain hallinto ajoi ratkaisun läpi, mutta myöhempi hallinto käänsi tilanteen. Kuinka voit työskennellä näissä olosuhteissa? Mitkä ovat ohjeet? Mihin voimme luottaa? Missä ovat takuut? Ovatko nämä ne ”säännöt”, joista meille kerrotaan? Tämä on järjetöntä ja absurdia. 

Lyhyen aikavälin palkkasoturi-intressi

Miksi näin tapahtuu, ja miksi kaikki näyttävät olevan tyytyväisiä siihen? Vastaus on, että strateginen ajattelu on korvattu lyhyen aikavälin palkkasoturi-intresseillä, ei edes maiden tai kansojen, vaan nousevien vaikutusryhmien kanssa. Tämä selittää poliittisen eliitin uskomattoman (jos sitä mitataan kylmän sodan termein) vastuuttomuuden, koska he ovat luopuneet kaikesta pelosta ja häpeästä ja pitävät itseään moitteettomina. 

Sivilisaatiomainen lähestymistapa vastustaa näitä suuntauksia, koska se perustuu valtioiden ja kansojen perustavanlaatuisiin ja pitkän aikavälin etuihin, etuihin, joita ei sanele nykyinen ideologinen tilanne, vaan koko historiallinen kokemus ja menneisyyden perintö, johon ajatus harmoninen tulevaisuus perustuu. 

Jos kaikki noudattaisivat tätä, mielestäni maailmassa olisi paljon vähemmän konflikteja ja ratkaisut olisivat paljon järkevämpiä, koska kuten sanoin, kaikki sivilisaatiot kunnioittaisivat toisiaan eivätkä yrittäisi muuttaa ketään omien ideoidensa perusteella. 

Valdai-klubin raportti

Ystävät, luin mielenkiinnolla Valdai-klubin tämänpäiväistä kokousta varten laatiman raportin. Siinä sanotaan, että kaikki yrittävät tällä hetkellä ymmärtää ja kuvitella tulevaisuuden visioita. Tämä on luonnollista ja ymmärrettävää varsinkin älyllisissä piireissä. Radikaalin muutoksen aikana, kun maailma, johon olemme tottuneet, on murtumassa, on erittäin tärkeää ymmärtää, mihin olemme menossa ja minne haluamme mennä. Ja tietysti tulevaisuutta luodaan nyt, ei vain silmiemme edessä, vaan omin käsin. 

Tällaisten massiivisten, äärimmäisen monimutkaisten prosessien yhteydessä on tietysti vaikeaa tai jopa mahdotonta ennustaa lopputulosta. Riippumatta siitä, mitä teemme, elämä tekee muutoksia. Mutta joka tapauksessa meidän on oltava selvillä siitä, mihin pyrimme, mitä haluamme saavuttaa. Venäjällä on tällainen ymmärrys. 

Ensimmäiseksi. Haluamme elää avoimessa, yhdistetyssä maailmassa, jossa kukaan ei yritä asettaa keinotekoisia esteitä ihmisten kommunikaatiolle, luovalle kehitykselle ja hyvinvoinnille. Meidän on pyrittävä luomaan esteetön ympäristö. 

Toiseksi. Haluamme, että maailman monimuotoisuus säilyy ja toimii perustana yleismaailmalliselle kehitykselle. Pitäisi olla kiellettyä kertoa millekään maalle tai kansalle, kuinka heidän tulisi elää ja tuntea. Vain aito kulttuurinen ja sivilisaatiollinen monimuotoisuus voi taata kansojen hyvinvoinnin ja etujen tasapainon. 

Kolmanneksi. Venäjä edustaa maksimaalista edustusta. Kenelläkään ei ole oikeutta tai kykyä hallita maailmaa toisten puolesta ja puolesta. Tulevaisuuden maailma on kollektiivisten päätösten maailma, jotka tehdään niillä tasoilla, joilla ne ovat tehokkaimpia ja joiden tekevät ne, jotka todella pystyvät antamaan merkittävän panoksen tietyn ongelman ratkaisemiseen. Ei ole niin, että yksi henkilö päättää kaikkien puolesta, eivätkä edes kaikki päätä kaikesta, vaan niiden, joihin tämä tai tuo ongelma suoraan vaikuttaa, on sopia mitä ja miten tehdä. 

Neljänneksi. Venäjä edustaa yleismaailmallista turvallisuutta ja kestävää rauhaa, joka perustuu kaikkien etujen kunnioittamiseen: suurista maista pieniin. Tärkeintä on vapauttaa kansainväliset suhteet blokkiajattelusta ja siirtomaa-ajan ja kylmän sodan perinnöstä. Olemme vuosikymmeniä sanoneet, että turvallisuus on jakamaton ja että joidenkin turvallisuutta on mahdotonta taata toisten turvallisuuden kustannuksella. Tällä alueella voidaan todellakin saavuttaa harmonia. Täytyy vain jättää ylpeys ja ylimielisyys syrjään ja lakata näkemästä muita toisen luokan kumppaneina, hylkiöinä tai villinä. 

Viidenneksi. Olemme sitoutuneet oikeudenmukaisuuteen kaikille. Kuten olen kahdesti sanonut, hyväksikäytön aika on ohi. Maat ja kansat ovat tietoisia kiinnostuksen kohteistaan ja kyvyistään ja ovat valmiita luottamaan itseensä, mikä lisää niiden voimaa. Kaikilla pitäisi olla pääsy nykymaailman etuihin, ja yrityksiä rajoittaa tätä minkä tahansa maan tai kansan osalta tulisi nähdä aggressiivisena tekona. 

Kuudenneksi. Puolustamme tasa-arvoa, kaikkien maiden monipuolista potentiaalia. Tämä on täysin objektiivinen tekijä. Mutta yhtä objektiivinen ei ole se, että kukaan ei ole enää halukas ottamaan vastaan tilauksia tai tekemään etujaan ja tarpeitaan riippuvaiseksi kenestäkään, etenkään rikkaista ja mahtavista. 

Tämä ei ole vain kansainvälisen yhteisön luonnollinen tila, vaan koko ihmiskunnan historiallisen kokemuksen olennainen osa. 

Näitä periaatteita haluamme noudattaa ja joihin kutsumme kaikki ystävämme ja kollegamme. 

Kollegat! 

Venäjä oli, on ja tulee olemaan yksi tämän uuden maailmanjärjestelmän perusta, joka on valmis toimimaan rakentavasti jokaisen rauhan ja vaurauden tavoittelevan kanssa, mutta myös valmis vastustamaan voimakkaasti niitä, jotka tunnustavat diktatuurin ja väkivallan periaatteita. Uskomme, että pragmatismi ja maalaisjärki voittaa ja moninapainen maailma syntyy. 

Lopuksi haluan kiittää foorumin järjestäjiä perusteellisesta ja pätevästä valmistelusta, kuten aina, ja kaikkia tämän vuosikokouksen osallistujia huomiosta. Kiitos paljon.

Putinin puhe ja sitä seurannut keskustelu on luettavissa osoitteessa https://valdaiclub.com/events/posts/articles/vladimir-putin-meets-with-members-of-the-valdai-club-transcript-2023/

Valdai-klubi on kansainvälisesti arvostettu, Venäjän tärkein ajatushautomo. Sen päätoimipaikka on Moskova ja näkyvin tapahtuma Sotshin syksyinen tapaaminen. Nelipäiväiseen tapaamiseen osallistuu yli sata tutkijaa ja vaikuttajaa eri maista.

Väliotsikot toimituksen.

+++