Palauttakaamme mieliimme, milloin ja miten maailmassamme nykyisin vallitseva räikeä taloudellinen eriarvoisuus eri valtioiden välillä on syntynyt ja kehittynyt.
Reilut viisisataa vuotta sitten eurooppalaiset aloittivat planeettamme muiden maanosien kolonisoinnin, mikä tarkoitti niiden rikkauksien ryöstelyä, niiden luonnonvarojen haltuunottoa ja siirtomaiden ihmisten pakottamista työskentelemään eurooppalaisten valloittajien hyväksi. Eurooppalaisten kehittämät ampuma-aseet yhdessä uskonnosta omaksuttujen luomakunnanherra -asenteitten ja rasismin kanssa tekivät heistä armottomia ja tehokkaita siirtomaalaisten riistäjiä ja orjuuttajia.
Toisen maailmansodan jälkeen entiset siirtomaat ovat itsenäistyneet, mutta taloudellinen riisto on edelleen jatkunut ja jopa tehostunut kasvottomien suuryhtiöiden toimesta, ja hyötyjinä ovat edelleen samat länsimaalaiset suursijoittajat.
USA on ”maailmanpoliisina” ottanut tehtäväkseen estää kehitysmaiden yritykset vapautua länsimaitten riistosuhteesta. Seuraavana luettelo näistä USA:n väkivaltaisista väliintuloista on pitkä ja (*) tarkoittaa, että väliintulolla on onnistuttu heittämään kyseisen maan hallitus vallasta:
Kiina 1949 ja 1960-luvun alku, Albania 1949-53, DDR 1950-luku, Iran 1953*, Guatemala 1954*, Costa Rica 1950-luvun puoliväli, Syyria 1956-57, Egypti 1957, Indonesia 1957-58, Brittiläinen Guinea 1953-64*, Irak 1963*, Pohjois-Vietnam 1945-73, Kamputsea 1955-70*, Laos 1956* 1959* 1960*, Ecuador 1960-63*, Kongo 1960*, Ranska 1965, Brasilia 1962-64*, Dominikaaninen tasavalta 1963*, Kuuba 1959- nykypäivään, Bolivia 1964*, Indonesia 1965*, Ghana 1968*, Chile 1964-73*, Kreikka 1967*, Costa Rica 1970-71, Bolivia 1971*, Australia 1973-75*, Angola 1975 ja 1980-luku, Zaire 1975, Portugali 1974-76*, Jamaika 1976-80*, Seychellit 1979-81, Tsad 1981-82*, Grenada 1983*, Etelä-Jemen 1982-84, Surinam 1982-84, Fidzi 1987*, Libya 1980-luku, Nicaragua 1981-90*, Panama 1989*, Bulgaria 1990*, Albania 1991*, Irak 1991, Afganistan 1980-luku*, Somalia 1993, Jugoslavia 1999-2000*, Ecuador 2000*, Afganistan 2001*, Venezuela 2002*, Irak 2003*, Haiti 2004*, Somalia 2007- nykypäivään, Honduras 2009, Libya 2011*, Syyria 2012 ja Ukraina 2014*.
Yhden miljardin asukkaan ”länsi” on onnistunut tähän päivään asti jatkamaan jo 500 vuotta jatkunutta muun maailman kahdeksan miljardisen väestön hyväksikäyttöä ja riistoa. Hajota ja hallitse -periaate, terrori ja ennen kaikkea valtava väkivaltakoneisto yhdessä ihmiskunnan tietoisuutta sumentavan massamedian kanssa on estänyt vaihtoehtoisten kehitysmallien kehittämiset ja kokeilut, toteuttamisesta puhumattakaan, tai tehnyt ne lähes mahdottomiksi. USA käyttää aseisiin enemmän kuin koko muu maailma yhteensä ja sen pilviin asti ylihinnoitetut asejärjestelmät ovat sen asetehtailijoille pohjaton ”sampo”.
Ensimmäisen kerran satoihin vuosiin muu maailma ei enää aio alistua lännen riistettäväksi. Eikä sen tarvitse. Lännen tiedotusmafian aivopesu ei enää ole uskottava ihmiskunnan enemmistölle. Yksinapainen maailmanaika on päättymässä ja sitä voimme kaikki tervehtiä vain tyytyväisinä. On aika moninapaisen maailman ja kansakuntia tasapuolisesti kohtelevan yhteistyön. Sotia tehtaillut terroristivaltio USA:nkin on otettava lusikka kauniiseen käteen. Ihmiskunnan kaikki voimat ja taidot tarvitaan todellisten ongelmien ratkomisiin.
Suomessa vasemmisto kummastelee äskettäisten vaalien tulosta. Ihmiset eivät ole niin hukassa kuin vasemmistomme. Ennenkin vasemmisto on menettänyt vaaleissa, mutta meitä on aikaisemmin lohduttanut tieto, että olimme äänestäneet solidaarisina ihmiskunnan enemmistölle ja vastustaneet sotilasliittoja ja ihmisten riistoa ja riistäjiä.
Edellisessä eduskunnassa vasemmisto ei enää erottunut vaihtoehtona. Jos miljardit tuhlataan hävittäjiin ja sotilasliittoon mennään yhdessä oikeiston kanssa, eikä kansan enemmistön arvostamaa kokemusta puolustaville anneta mitään mahdollisuutta esittää vaihtoehtoa tiedotusvälineissä, niin miksi ihmeessä vasemmistoa arvostavan pitäisi äänestää rautaa rajalle huutavia ”vasemmistolaisia”.
Vasemmisto meillä vaihtoi puolta ihmiskunnan enemmistön puolustajista lännen eliitin tukijaksi. Maailma on muutoksessa ja varsinkin vasemmiston tulisi se tiedostaa.
+++
1 kommentti julkaisuun “Maailman muuttamisen lyhyt oppimäärä”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Tyrmistyttävä luettelo johon mahtuu vielä lisäyksiäkin. Korea 1950-53 taitaa puuttua. Koreaa pommitettiin jopa rajummin kuin Vietnamia koska jälkimmäisellä oli sekä ilmatorjuntaa että hävittäjiä. Tipahtihan isin poika John McCain Hanoin järveen ollessaan pommituslennolla. Korealla ilmatorjuntaa ei juuri ollut ja pohjoisosa pommitettiin niin että amerikkalaiskenraali ilmoitti, ettei kohteita enää löytynyt. Pyongjangissa taisi kolme rakennusta enää olla pystyssä eikä voimalapatojakaan säästetty.
Sitten on näitä vallattuja tukikohtia. Diego Garcia Intian valtameressä, joka tyhjennettiin asukkaista kokonaan ja ne lähetettiin eri suuntiin. Britit tyhjensivät ja luovuttivat sitten saaret USA:lle lentotukikohtaa varten. Saaren alkuperäisväestö on oikeustoimin yrittänyt päästä takaisin mutta tällä hetkellä tilanne on ratkaisematon. Saaria ollaan luovuttamassa Mauritiukselle jolla ei ole mitään tekemistä alkuperäisväestön kanssa sijaitessaan toisella puolen valtamerta, joten he voivat halutessaan toimia uutena esteenä.
Guam on vastaava paljon suurempi saari Kiinan suunnalla Tyynessä valtameressä Filippiineiltä itään, jossa väestö on paikoillaan mutta jonne USA on tukikohdan lisäksi rakennuttanut jättimäisen turistikohteen oman maansa turisteille. Sieltä silmäillään Kiinan suuntaan.
Joku voi ihmetellä miksi Ranska on luettelossa mukana. Lienee siksi, että de Gaulle yritettiin murhata lähes yhtä useasi kuin Fidel Castro ja ainakin kerran de Gaullen pelasti neuvokas autonkuljettaja joka kiihdytti Sitikan vauhtiin vaikka renkaat oli ammuttu puhki. Kennedy oli vastaavassa tilanteessa vähemmän onnekas sillä imperiumi ei sallinut omassakaan piirissään epäröiviä ääniä.