NÄKEMIIN HYVINVOINTISUOMI?

Soitellen sotaan, kontaten kotiin – hallituksen surkeat vaihtoehdot

Yrittäessään heikentää Venäjää Yhdysvallat iskee sekavassa tilassa olevan Euroopan suonta. Venäjään pakotteet eivät näytä purevan. Sen sijaan EU-maat ovat ankaran paikan edessä. Suomen kohtaloksi ja oikeistohallituksen tehtäväksi tulee elintason nopea alentaminen. Sitä voi kutsua myös romahdukseksi.

Ukrainan sota ja EU-maiden kiireellinen, USA:n ohjaama ryhtyminen sodan osapuoleksi paljasti muutamassa viikossa, miten heikosti läntiset taloudet ovat varautuneet globaalitalouden peruuttamattomaan muutokseen. 

Kiire asettaa pakotteita Venäjää vastaan ja siitä seurannut energiakriisi, talouden toimitusketjujen katkeaminen ja uusjako johti useimpien läntisten teollisuusmaiden velkaantumisen räjähdykseen. Taustalla oli jo koronavuosien aloittama talouden pohjan murentuminen.

Suomen uuden hallituksen puoluerakenne heijastaa perverssillä tavalla vuosien myötä kypsynyttä globaalia mullistusta. Ongelmiin pettynyt äänestäjäkunta valitsi kurjuutta ja sotatilaa hoitamaan sellaiset poliittiset voimat, joilta todelliset visiot ja strategiat muuttuneeseen maailmaan puuttuvat lähes täysin.

Hallituksen talousviisailla ja heidän taustavaikuttajillaan on tarjolla kurjuuteen vain yksi keino,  julkisen talouden leikkaukset. Muuta tietä ei näytä olevan. 

Yhtäällä raha- ja finanssipolitiikkaa säätelee eteläisen Euroopan valtioiden talouden hoitamisessa korruptoitunut Euroopan keskuspankki, toisaalla rationaalisen talouskehityksen tiellä on amerikkalaisvetoinen globaalistrategia. Se pyrkii estämään suorilla tai välillisillä pakotteilla markkinataloudellisen yhteistyön maailman suurimpien markkinoiden, kuten Kiinan ja Intian sekä toisaalta Ukrainan sodan toisen osapuolen, raaka-aineista ja energiasta rikkaan Venäjän kanssa.

Elintason nopea laskeminen?

Käypänä talouspoliittisena visiona hallitus tarjoilee vakavin ilmein julkisen talouden leikkauksia ja jossain tulevaisuudessa maalle maltaita syytävän vetytalouden sekä siinä sivussa ilmaston muutoksen hoitamisen.

Valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosaston päällikkönä ja mm. Suomen pankin tutkijana toiminut tohtori Peter Nyberg hahmottaa blogissaan toivomaansa hallituksen talouspolitiikan linjaa seuraavasti: 

“Hyvällä onnella hallitus saattaa kääntää ennätyksellisen velkaantumiskehityksemme laskuun. Haasteena on löytää toimenpiteiden joukko, joka tehoaa nopeasti, mutta joka silti koetaan oikeudenmukaiseksi kansalaisten keskuudessa.” 

Nyberg ymmärtää kyllä, mitä vaatimus tarkoittaa. “Nopeat kansalaisten elintason supistamistoimet julkisia menoja leikkaamalla tai veroja korottamalla ovat siksi valitettavasti avainasemassa”, hän sanoo. Nyberg maalaa lisää synkkyyttä talouden maisemaan näköpiirissä olevien uusien menojen muodossa: “Hallitus tulee korostamaan Suomen tarvetta entistäkin säntillisemmin toteuttaa läntisten liittolaistensa odotuksia, toiveita ja pyyntöjä. Tähän liittyvät päätökset (NATO, Ukraina, Kiina). On myös odotettavissa, että EU lähiaikoina haluaa lisää yhteisrahastoja, verotuskohteita, yhteisvelkaa tai kaikkia näitä. Sellaiset järjestelmät ovat usein johtaneet Suomen nettomenojen kasvuun (vrt. elvytysrahasto)”, hän kuvailee.

Veronkorotus eläkeläisille?

Nyberg ei näe juuri vaihtoehtoja tulevalle talouspolitiikalle. “Kyse on kansalaisten elintason alentamispakosta lyhyellä aikavälillä. Olisi tarpeen selkeästi käsitellä myös eläkeläisten roolia. Eläkeläisethän eivät pääsääntöisesti ole tuotantoelämässä suoraan mukana vaan kuluttavat, käyttäen osittain itse aikanaan säästämiä varojaan. Varsinkin eläkkeiden verotuksen tilapäinen ja progressiivinen lisäkorotus helpottaisi julkisen vallan rahoitustilannetta, aiheuttamatta samalla ilmeisiä pulmia työmarkkinoilla tai eläkejärjestelmissä.”

Nybergin visiosta on vain lyhyt askel konkretiaan. Elämä kallistuu, todelliset julkiset palvelut vähenevät ja muuttuvat maksullisiksi, sosiaali- ja terveydenhoidossa siirrytään sotesuosta yksityissektorin hetteikköön, työttömyysturvaa leikataan ja pienituloisten ja köyhien elämä kurjistuu entisestään.

Voisi ounastella, että moinen kehitys jo visiona nostaa kansalaisten vastalausemyrskyn. Olemme kuitenkin jo korona-politiikan vuosina saaneet oppia, että lait toimivat niin kuin ne luetaan eikä niin kuin ne on tarkoitettu. 

Keskitetty, hallituksen toimia myötäilevä media ja harvainvaltainen hallintotapa tulevat pitämään huolta siitä, että julistettu tai julistamaton poikkeustila tulee jatkumaan. Se antaa tukevan selkänojan kansalaisyhteiskuntaa kurittavalle hallituspolitiikalle.

Ja sitten syyllisten etsintään

Viime eduskuntavaalien alla poliitikkojen puheenparteen ilmestyi uusi sanapari:  ”hyvinvointiyhteiskunnan pelastaminen”. Peter Nybergin lisäksi jotkut muutkin ovat jo avanneet, mitä sillä tarkoitetaan. Mielenkiointoista on se, että sotilasmenojen kasvattamiseen ja Ukrainan tukemiseen ei kukaan suhtaudu kriittisesti.

Syyllisten etsimisen aika ei ole vielä, sillä tähän asti on voitu osoittaa sormella Kremlin suuntaan. Kaikki, ihan kaikki on todettu Putinin syyksi, vaikka tosiasassa kamaluuden on aiheuttanut Eu, jonka pakotelistaan Suomi on vielä tehnyt omia lisäyksiään kuin varmistaakseen, että vuosikymmenien työllä luodut taloussuhteet – ne joiden apu hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisessa on ollut merkittävä ellei jopa ratkaiseva – tulevat tuhotuiksi pitkäsi aikaa.

Kun elintasoa nyt lasketaan, sen voi sanoa johtuvan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan täyskäännöksestä ja siihen liittyen mallikkaasta käytöksestä Euroopan unionin jäsenenä. Monet muut federaation maat eivät ole käyttäytyneet yhtä kauniisti vaan jatkaneet kaupankäyntiä Venäjän kanssa – suoraan tai mutkien kautta.

Kotimaisten syyllisten etsiminen alkaa aikanaan, viimeistään vajaan neljän vuoden päästä, kun mennään seuraaviin vaaleihin ja silmissä on hallituskauden tilinpäätös. Onko selittelijöiden joukossa silloin myös se tuhannen asiantuntijan pataljoona, jota hallitusneuvotteluissa on käytetty?

+++