Unkarin pääministeri Viktor Orban varoitti perjantaina lännen olevan vain askeleen päässä joukkojen lähettämisestä Ukrainaan. Hän sanoo Brysselin leikkivän nyt tulella, joka voi saattaa Euroopan perikatoon. Orban totesi Euroopan johtajien kutsuvan Ukrainan sotaa ”omaksi sodakseen” ja lähettäneen jo yli sata miljardia euroa sodan tukemiseen.
Nato-maista Unkari eikä enää myöskään Slovakia tue Ukrainaa sotilaallisesti.
Kulissien takana käydään parhaillaan aktiivista keskustelua, pitäisikö muutaman Nato-maan Ranskan johdolla lähettää asevoimiaan Ukrainaan jo lähitulevaisuudessa ja minkälaisista ja mihin tehtäviin lähetettävistä joukoista olisi kyse. Orban näyttää pelkäävän, että eräät Nato-maat lähettäisivät ”maaryhmänä” joukkoja Ukrainaan ilman sotilasliitto Naton varsinaista hyväksyntää.
Ranskan presidentti Emmanuel Macron ilmoitti Nato-maiden kokouksessa Pariisissa helmikuussa, ettei länsimaiden joukkojen lähettämistä Ukrainaan pidä sulkea pois. Valtaosa kokoukseen osallistuneista Nato-maiden johtajista oli eri mieltä Macronin kanssa, mutta Ranskan presidentin puheen jälkeen useissa Nato-maissa on pohdittu kuitenkin avoimesti joukkojen lähettämistä Ukrainan tueksi.
Pariisin kokoukseen osallistunut presidentti Sauli Niinistö ilmoitti, ettei Suomi kannata Nato-maiden joukkojen lähettämistä Ukrainaan. Eikä Suomi myöskään itse tule joukkoja lähettämään. Vielä Pariisin kokouksessa miltei kaikki kantansa ilmoittaneet Nato-maat suhtautuivat kielteisesti Macronin ehdotukseen. Tällä kannalla olivat myös Yhdysvallat, Britannia ja Saksa.
Myöhemmin useat Nato-maat ovat kuitenkin aloittaneet keskustelun joukkojen lähettämisestä. Näin on tehnyt myös Suomi.
Suomi muutti kielteisen kantansa Stubbin johdolla
Suomen kielteinen kanta joukkojen lähettämiseen muuttui heti Alexander Stubbin tultua presidentiksi. Tiettävästi asiaa käsiteltiin uudelleen hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliitisessa valiokunnassa, jossa myös Niinistö oli aiemmin saanut hyväksynnän Suomen kielteiselle kannalle.
Stubbin tultua presidentiksi aiempi tp-utvan kanta pantiin romukoppaan. Nyt Suomi ei enää sulje kokonaan pois joukkojen lähettämistä, ainakaan joskus tulevaisuudessa.
Vaikka Stubb on pariin otteeseen maininnut, ettei Suomi tällä haavaa suunnittele lähettävänsä joukkoja Ukrainaan, ei uusi presidentti ole pannut pahakseen sitä, että keskustelua joukkojen lähettämisestä käydään nyt aktiivisesti ulkoministeri Elina Valtosen (kok) johdolla.
Valtonen kiitteli viimeksi torstaina Macronia Helsingin Sanomien haastattelussa keskustelun avauksesta.
Jo maaliskuun puolivälissä Valtonen kertoi Ukrainan sotaan viitaten amerikkalaisessa Politico-julkaisussa, ”ettei meidän pitäisi poissulkea mitään vaihtoehtoja pitkällä tähtäimellä, koska emme voi tietää kuinka vakavaksi tilanne voi kehittyä”.
Suomen ulkoministerin mukaan länsimaiden ei tulisi sulkea pois myöskään joukkojen lähettämistä Ukrainaan, jos tilanne muuttuu merkittävästi.
Maaliskuun puolivälissä Valtonen oli vielä sitä mieltä, ettei Suomi ”juuri nyt” ole lähettämässä joukkoja eikä Suomi ollut vielä silloin halukas myöskään keskustelemaan asiasta. Ulkoministeri vetosi haastattelussaan Yhdysvaltoihin ja muihin länsimaihin, etteivät ne kuitenkaan sulkisi kokonaan pois joukkojen lähettämistä.
Valtonen keskusteli maaliskuun 18. päivänä joukkojen lähettämisestä EU:n ulkoministerikokouksen yheydessä Brysselissä myös Yhdysvaltain ulkoministerin Antony Blinkenin kanssa. Suomen ulkoministeri toisti kantansa, ettei ”mitään keinoa pitäisi sulkea pois” Ukrainan tukemiseksi.
Epäilemättä Valtonen keskusteli samassa kokouksessa joukkojen lähettämisestä myös EU:n muiden ulkoministerien kanssa, vaikka hän ei ole kertonut asiasta julkisuudessa tarkemmin.
Suomalaisista poliitikoista Ukrainan sodan eskaloimista kannatti ensimmäisenä perussuomalaisten entinen puheenjohtaja Jussi Halla-aho (ps), joka esitti Naton joukkojen lähettämistä läntiseen Ukrainaan heti sodan alettua vuoden 2022 helmikuussa.
”Länsi-Ukrainaan tehtävä interventio säästäisi verta, hikeä ja kyyneleitä. Se vapauttaisi ukrainalaiset taistelujoukot idässä käytäviin taisteluihin ja vähentäisi suurten pakolaisvirtojen todennäköisyyttä. Ukrainan johto voisi myös jatkaa toimintaansa maan sisällä”, sanoi Halla-aho.
Kansanedustajista puolet jätti vastaamatta – 51 kansanedustajaa vastusti joukkojen lähettämistä
Yleisradio kysyi huhtikuun alkupuolella suomalaiskansanedustajien kannoista EU-maiden joukkojen lähettämiseen Ukrainaan siinä tapauksessa, ”jos maa on häviämässä sodan Venäjää vastaan”.
Merkittävä osa kyselyyn vastanneista kansanedustajista vastusti joukkojen lähettämistä. Lähes puolet 103 vastanneesta eli 51 kansanedustajaa vastaus oli kielteinen, koska he pelkäsivät joukkojen lähettämisen laajentavan sotaa Euroopassa. Vain yksitoista kansanedustajaa ilmoitti kannattavansa joukkojen lähettämistä.
Eniten joukkojen lähettäminen sai kannatusta vihreiden eduskuntaryhmässä. Yksikään vihreiden kansanedustaja ei myöskään vastustanut joukkojen lähettämistä.
Vihreiden kansanedustajista neljä kannatti joukkojen lähettämistä puolueen puheenjohtajan Sofia Virran ja eduskuntaryhmän puheenjohtajan Atte Harjanteen johdolla. Kaksi muuta kannattajaa olivat Krista Mikkonen ja Oras Tynkkynen.
Kuusi kansanedustajaa ei osanneet sanoa, mitä mieltä he ovat. Kolme kansanedustajaa Pekka Haaviston johdolla ei vastannut kyselyyn lainkaan.
Kokoomuksesta kannattajia löytyi kolme joukkojen lähettämisen kannattajaa; kansanedustajat Pauli Kiuru, Aura Salla ja Ville Valkonen. Tosiasiassa heitä on paljon enemmän, sillä kysymykseen jätti kokonaan vastaamatta 27 kokoomuksen kansanedustajaa.
Oma mielenkiintonsa on sillä, että 15 kokoomuksen kansanedustajaa vastasi kielteisesti kysymykseen. Ja kolme kansanedustajaa ei osannut sanoa, mitä mieltä he olivat.
Perussuomalaisista löytyi kaksi joukkojen lähettämistä kannattavaa; kansanedustajat Ari Koponen ja Jaana Strandman. Yhdeksän perussuomalaista vastusti, 11 ei osannut sanoa, mitä mieltä on ja 24 jätti vastaamatta koko kyselyyn.
Sosialidemokraateista löytyi yksi kannattaja joukkojen lähettämiselle, ryhmän uusi jäsen Jani Kokko. Vastustajia oli peräti 16 ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan Kimmo Kiljusen johdolla.
Kyselyyn jätti vastaamatta 18 sosialidemokraattista kansanedustajaa ja kahdeksan ei osannut sanoa, kannattavatko he vai eivät. Joukossa oli mm. Mika Kari, Aki Linden, Nina Malm ja Tytti Tuppurainen.
Keskustasta löytyi demarien tavoin yksi kannattaja joukkojen lähettämiselle; Vesa Kallio. Joukkojen lähettämistä vastusti seitsemän kansanedustajaa puolueen entisen puheenjohtajan Katri Kulmunin johdolla.
Yhdeksän keskustan kansanedustajaa ei tiennyt sanoako kyllä tai ei. Heidän joukossaan olivat mm. entiset puolustusministerit Antti Kaikkonen ja Mikko Savola. Kuusi kansanedustajaa ei vastannut kyselyyn lainkaan.
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä kannattajia ei löytynyt ainoatakaan, mutta vastustajiakin vain yksi; ryhmän puheenjohtaja Jussi Saramo. Kyselyyn jättivät vastaamatta kahta lukuunottamatta kaikki ryhmän kansanedustajat. Merja Kyllönen ei osannut sanoa, mitä mieltä hän on.
Ruotsalaisen kansanpuolueen eduskuntaryhmästä kukaan ei kannattanut joukkojen lähettämistä, mutta kukaan ei myöskään vastustanut. Eva Biaudet ja Anders Norrback eivät osanneet sanoa, mitä mieltä he ovat ja kahdeksan muuta jätti vastaamatta.
Kristillisen liiton viidestä kansanedustajista kolme vastusti joukkojen lähettämistä; Mika Poutala, Päivi Räsänen ja Peter Östman. Kaksi muuta ei vastannut kyselyyn.
Merkille pantavaa on, etteivät Sdp:n puheenjohtaja Antti Lindtman ja vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson vastanneet kysymykseen lainkaan. Heistä ainakin Anderssonin olisi voinut luulla vastustavan joukkojen lähettämistä. Niin hän ei kuitenkaan halunnut syystä tai toisesta tehdä.
Vihreiden puoluejohtaja Sofia Virta oli ainoa puoluejohtajista, joka vastasi kyselyyn myönteisesti ja kannattaen joukkojen lähettämistä.
Liike Nytin puheenjohtajan Hjallis Harkimon kanta oli merkitty ”Ei osaa sanoa” -ryhmään, mutta vastauksesta ”katsotaan tilanteen mukaan” voi päätellä hänen kannattavan joukkojen lähettämistä.
Myöskään Norja ei sulje pois joukkojen lähettämistä tulevaisuudessa
Naton kokoukseen Brysselissä huhtikuun alussa osallistunut Norjan ulkoministeri Espen Barth Eide kertoi, ettei Norja tällä hetkellä suunnittele joukkojen lähettämistä, mutta ei sulje pois sitä, etteikö joukkojen lähettäminen Ukrainaan joskus tulevaisuudessa voisi olla mahdollista.
Baltian maat ovat avoimesti tukeneet Macronin ehdotusta koko ajan. Puolan kanta oli aluksi kielteinen, mutta maan ulkoministeri Radoslaw Sikorski on kertonut maansa muuttaneen suhtautumistaan eikä Puola enää pidä Nato-maiden joukkojen sijoittamista Ukrainaan ”mahdottomana”.
Myös Yhdysvaltain edustajainhuoneen puhemies Mike Johnson ilmoitti keskiviikkona olevansa valmis hyväksymään joukkojen lähettämisen Ukrainaan, jos se menettää kyvyn taistella venäläisjoukkoja vastaan, vaikka ”mieluimmin lähettäisin Ukrainaan ammuksia kuin amerikkalaisia poikia”.
Aikaisemmin Johnson kuului niihin republikaanipoliitikkoihin, jotka vastustivat Ukrainan sotilaallisen tuen jatkamista. Useat edustajainhuoneen jäsenet kysyvät nyt, kuinka heidän valitsemansa puhemies on yhtäkkiä muuttunut vaaralliseksi sotakiihkoilijaksi.
12 kommenttia julkaisuun “Orbanilta varoitus Euroopan perikadosta”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Mike Johnson toimii kuten Washingtonin suorotat toimivat. Iso pettymys.
Iso sota on syttymässä Euroopassa. Hullut globalistit aikovat kaataa Putinin vaikka siihen menisi koko Eurooppa.
Ei lakkaa ihmetyttämästä tämä Vihreiden evoluutio Suomen militaristisimmaksi puolueeksi. Eikö heidän ykköstavoitteenaan pitänyt olla luonnon suojelu tulevia sukupolvia ajatellen? Vaikea ajatella mitään luonnon kannalta tuhoisampaa kuin suursota, joka on sodan pitkittämisen ja eskaloimisen todennäköinen lopputulos.
Kaikenlaista voi suunnitella kunnes asiasta oikeasti pitää päättää. Scott Ritter paljasti keskustelussa Lee Campin kanssa YouTubessa, että presidentti Trump itse asiassa oli varsin pitkällä ainakin ajatuksissaan iskeä Iraniin. Mutta hänen sotilasneuvonantajansa saivat hänet toisiin ajatuksiin. He kertoivat, että kyllä he iskevät jos presidentti käskee, mutta turpiin tulee melkein joka osastolla. Iran pystyy ahtaalle joutuessaan laittamaan Yhdysvaltojen arabiliittolaiset niin koville, että jos ei muuta niin öljyn hinta karkaa pilviin ja silloin myös vaalivoitto karkaa käsistä. Jo 2007 vaiheilla amiraali Fallon esti presidentti Bushin vastaavat suunnitelmat.
Iran saattoi vastauksessaan Israelin tekemään lähetystöiskuun tehdä suuremman palveluksen maailmalle kuin osataan aavistaa. Vaikka media julistaa, että Israel voitti kamppailun kuten entinen diktaattori 99 prosentin tuloksella, todellisuus on jotain muuta. Iran osoitti, että jo käyttämällä B-luokan kalustoaan se kykenee läpäisemään Israelin ilmatorjunnan vaikka se on ennalta varoittanut kaikkia osapuolia. A-luokan kalustolla, jota sillä myös on, jälki on pahempaa. Lisäksi torjunnan kustannukset ovat niin korkeat, että puolustajan taloudelliset rahkeet repeävät.
Samantyyppinen asetelma on muodostunut Ukrainaan, joskin selkeämmin. Yhdysvaltain kongressissa puolustusministeri Austin on ollut kuultavana ja on selvää, että häntä tentanneet edustajat eivät enää usko Ukrainan mahdollisuuksiin. Heillä on veikeä tapa asettaa kysymyksensä niin, että ministerin ei tarvitse nolata itseään mutta samalla joutuu myöntämään, että loppu on lähellä.
Kun tähän lisätään, että käytännössä kaikki sotilasasiantuntijat jotka edustavat oppositiota sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa, esim. Harald Kujat Saksassa, sanovat että Ukraina on jo hävinnyt ja etteivät mitkään miljardit tai Wunderwaffet, ihmeaseet, tuo pelastusta niin ollaan loppuvaiheessa. Se, että media ja poliitikot eivät ole saaneet tätä muistiota on vain merkki heidän avuttomuudestaan ja pätevyyden puutteestaan. Uhoa jatketaan koska siitä on tullut elämäntapa, viimeksi Viro pääsi väittämään, että kyllä me näytämme Venäjälle. Ensin pitäisi kuitenkin kasvaa sata kertaa nykyistä suuremmaksi. Johtava uhoaja Macron ja hänen adjutantiksi noussut brittien ulkoministeri Cameron pullistelevat kunnes heidän omat kenraalinsa soittavat heille, että nyt hiljaa ja iltasatua lukemaan.
Mutta on selvää, että rimpuilu ja vaikerrus tulee olemaan armotonta koska nyt aletaan kysyä, että miten tässä näin pääsi käymään. Sen sijaan, että Ukrainaa olisi autettu ja estetty sitä jakautumasta on tehty juurikin päinvastoin. Ukraina jakautuu ja maksaa siitä hirvittävän hinnan. Mahdollisuuksia toimia toisin oli vaikka kuinka. Mutta niihin ei tartuttu koska päätavoite ei suinkaan ollut Ukrainan auttaminen vaan Venäjän heikentäminen ja se tavoite jää tälläkin kertaa haaveeksi.
Jotain hyvää kumminkin: Kroatian presidentti Zoran Milanovic sanoo, että Suomen ja Ruotsin liittyminen Natoon on ”hyvin vaarallinen seikkailu” ja ”huijaus”. Hän on myös vastustanut Naton ekspansiota itään ja kehottanut länttä kuuntelemaan Venäjän turvallisuushuolia.
Tämä herättää nyt huolta lännessä, koska Kroatia kuuluu sekä EU:hun että Natoon. Kroatiassa on juuri pressanvaalikampanja menossa, saa nähdä, kuinka miehen käy. Pystyykö USA jotenkin estämään hänen valintansa?
Luin tämän uutisen Financial Timesin 18.4. numerosta. Samassa lehdessä on koko sivun artikkeli ”The Baltic balancing act over the threat of Russia”. Siinä on haastateltu latvialaisia ja virolaisia Venäjänvihaaja-poliitikkoja, ja tietenkin aivan vakavasti otettavina, vailla kritiikin häivää. Latvialainen Rihards Kols, parlamentin ulkoasiainvaliokunnan pj, sanoo artikkelissa, että on ”Putinin märkä uni testata Naton viidettä artiklaa”.
Outo ajatus, että Putin haluaisi ”testata” Naton voimaa. Legoillako tässä leikitään tai pelataanko tietokonepeliä? Miksi ihmeessä Venäjä haluaisi lisää sotaa?
En usko, että Venäjä testailee yhtään mitään, vaan iskee kerralla, jos asiat menevät niin huonoon jamaan, että Venäjän olemassaolo alkaa olla uhattuna. Tietenkin Suomelle käy siinä rytäkässä huonosti. Poliittinen sokaistunut eliitti on vetänyt tämän onnettomuuden päällemme.
Köyhät ihmiset palelevat kodeissaan talvella, kun ei ole rahaa lämmittää, ja Ukrainaan syydetään lisää rahaa silmittömästi. Suomi näköjään palaa 1930-luvulle köyhän kansan elintasossa pikkuhiljaa. (Väinö Linna kertoi köyhästä lapsuudestaan isän kuoltua, että kylminä talviöinä perhe kasasi kaiken mahdolliset vaatteet päälleen sängyssä, mutta silti paleltiin.)
Hesarissa Norja pelkää Venäjän hyökkäystä ja varautuu siihen. Kuinka kukaan voi edes uskoa tällaista? Ikään kuin Venäjällä olisi resursseja tai edes kiinnostusta valloittaa koko Pohjois-Eurooppaa. Se haluaa turvata rajansa. Mitä tekemistä Norjalla on Venäjän rajojen kanssa? Mitähän siitä tulisi, jos Venäjä miehittäisi Puolan, Norjan, Ruotsin, Suomen? Saattaisi miehet jo loppua Venäjältäkin. – Miksi Venäjä laittaisi siilin taskuun, jos voi olla laittamatta?
Poliitikkojen pitäisi laittaa siili housuihinsa, niin tietäisivät miltä tuntuu.
Vielä lisään sen, että Financial Timesin jutussa kerrotaan Suomen uuden presidentin Aleksander Stubbin sanoneen lehdelle tässä kuussa, että hän on huolestunut (”alarmed”) näistä riidanhaluisista (”belligerent”) puheista, että Moskova testaisi Natoa. Kerrankin jotain järkevää!
Oho! Hyvä, jos Stubb sanoi niin. Onko kenelläkään vaikutusvaltaa Stubbiin? Kannustan kirjoittamaan hänelle ja selittämään asioita, ehkä se auttaisi? Kannattaisi kuitenkin käyttää kaikki konstit ennenkuin on liian myöhäistä. Samoin pitäisi saada kansanedustajat ymmärtämään että DCAn hylkääminen on Suomen edun mukaista.
Politiikka ja ymmärrys liittyvät toisiinsa siten. että ymmärretään toimia Koneiston – vaikkapa eduskunnan – sisällä ensisijaisesti oletetun päälinjan ja samalla oman edun mukaisesti. Jos niin ei tee, on suuri todennäköisyys viimeistään seuraavissa vaaleissa tulla korvatuksi paremmin Koneistoa palvelevalla osalla, jolloin omaa parastaan ymmärtämättömänä ajautuu kukkumaan lehtereille, jotka eivät sijaitse eduskuntatalossa.
Jos itselle ikävä tapahtuma on juontunut yrittämisestä toimia Suomen parhaaksi parhaan käsityksen mukaan, ottamatta huomioon Koneiston vallitsevaa pyörimissuuntaa, niin jo seuraavalla vaalikaudella ymmärryksen laatu saattaa olla jo soveliaampi toimia Koneiston ja itsensä parhaaksi.
Kyse ei siis viimekädessä ole ymmärtämisestä, vaan ’ymmärtämisestä’.
Kun on viime päivinä seurannut tuubista Judge Napolitanon pyörittämiä videoklippejä Iran / Israel-jupakasta useille haastatteluvierailleen, joissa brittien Sunak ja Cameron puhuvat läpiä päähänsä oikein urakalla, tulee hyvinkin selväksi, mitä tarkoittaa poliittinen ’ymmärrys’, jolla ei oikean ymmärryksen kanssa ole mitään tekoa.
Vieraat pyörittelevät päätään, ja molemmat nimetään mm. idiootiksi. Minun suosikkini on Judgen Sunakille suoma ”slimy slippery”, mikä sopii hyvin kuvaamaan myös koko vallitsevaa länsimaista valhetta.
Judgen ihmetellessä yhdelle vieraista, miten noin tyhmiä voi yleensä puhua, entinen CIA:n virkailija toteaa tyhmyyden usein voittavan.
Huomatakseen tämän ei tarvita kovinkaan ihmeellistä ymmärryskykyä. Tavallisen kansan epäonneksi näitä laumasieluisia Koneiston hyvin voideltuja ’ymmärtäjiä’ on ylivoimainen enemmistö.
Mielenkiintoista, mutta masentavaa nähdä eduskunnan tulevassa DCA-äänestyksessä, kuinka tämä Koneiston logiikka toimii tässä nimenomaisessa tapauksessa. Orwell on jo aika lähellä.
Kun luottamus on mennyt, ei ole paljoa jäljellä.
Europan perikatohan onkin USA:n ”pelikirjan” mukainen tapahtuma….
Nimenomaan! Mutta suomalaiset poliitikot suhtautuvat USA:han lapsellisella luottamuksella.
Matti Klinge huomautti jossain päiväkirjassaan, että USA on ottanut aikojen saatossa eniten vaihto-oppilaita nimenomaan Suomesta. Pitkän tähtäimen suunnitelma? Voisiko tässä olla osasyy siihen, että Suomi on saanut nimityksen: maailman amerikkalaisin maa?
Ei kannata myöskään aliarvioida amerikkalaisen massaviihteen vaikutusta, koska se alkaa jo lapsuudessa, jolloin ihminen on altis vaikutteille. Tälläkin hetkellä suurin osa Suomessa näkyvistä tv-kanavista lähettää amerikkalaista ohjelmaa: sitcomia, aika ällöä tosi-tv:tä, b-luokan toimintaelokuvia, imeliä rakkauselokuvia jne. Se on helppo havaita kanavasurffaillessa, jolloin on pakko yleensä paeta Ylen tuotantojen pariin. Tämän amerikkalaisen vaikutuksen näin myös oppilaiden kielenkäytössä: amerikanenglannin kliseet uivat heidän sanastoonsa. Mitähän muuta sinne aivoihin mahtoi uida?
”Kunnanpösö tarttee korkeeta viljanhintaa ja mettäherrat näitä Venäjän korpia. Isot herrat tarttee kunniaa ja niitten huorrat jalokiviä ja turkiksia. Sitä varten täällä ihmisiä tapetaan.” Alikersantti Lahtinen