Mihin Suomi on matkalla?
Kävelen metsäpolkua rauhallisten puiden katsellessa askeleitani. Kaikki on hyvin. Tulen kotiin, keitän mukillisen kahvia, etsin kirjaa luettavakseni, sytytän uuniin tulen. Kaikki on oikein hyvin, kaikki on todella huonosti.
Euroopassa on sota, jonka osapuoleksi Suomikin on ilmoittautunut konkreettisesti. Läntistenseittiä ohuempien selitysten läpi näkee jokainen – jos haluaa nähdä.
Suomi on lähettänyt Venäjälle viestejä. Perseptio, eli viestin vastaanottajan tulkinta on ratkaisevaa. Toisin sanoen, kun länsi ja Suomi sen osasena lähettää valtavan määrän tappavaa aseistusta Ukrainalle, se on viesti, jonka Venäjä tulkitsee osallistumiseksi sotaan.
Kaikki on todella huonosti, kun tiedämme, että koko Suomen valtamekanismi valehtelee tässä maan kannalta olennaisessa kysymyksessä. Vain ministeri Lintilä tuli ilmeisesti vahingossa kertoneeksi totuuden eduskunnassa sanoessaan, että Suomi sotii fyysisessä Venäjää vastaan Ukrainassa.
Suomi on sodassa samalla, kun se on sisäisesti ja henkisesti ajettu sotatilaan. Valtamedian uutisointi ja kannanotot vääristävät todellisuutta päivä päivältä enemmän. Media ei piilovaikuta, ei vihjaile tai peittele asennettaan vaan soittaa sotatorvea täysillä.
Kaikki on tosi huonosti, kun ylin valtionjohto ei edes yritä hillitä vihaa ja kehittää samalla aina vain karkeampia keinoja osoittaa mieltään naapurillemme. Nyt haluamme ”ydinryhmään” tuomitsemaan Venäjän sotarikoksia. Ikään kuin olisimme sitä mieltä, että sodassa vain toinen osapuoli tappaa ja tuhoaa.
Keskustelua ei ole eikä sananvapauden avaruutta muuta kuin vaikkapa tämän julkaisun ja muiden samankaltaisteen tarjoamien pienten aukkojen verran.
Ei ole oikeata keskustelua siitä, miksi ja milloin Ukrainan sotaa alettiin pohjustaa. Eikä siitä, kuka ja milloin sen aloitti. Media on huolella karttanut kertomasta esimerkiksi Ukrainan vuonna 2014 alkaneesta sisällissodasta. Se on pimennettyä, ikävää historiaa, jota peitellään komeilla ihmisoikeus- ja sotarikosjulistuksilla.
Poliittisen johdon yksituumainen Nato-junttaus samoin kuin maan kannalta äärettömän vahingolliset sanat ja teot perustuvat johonkin, mutta mihin? Onko saatu vakuuttava lupaus siitä, että moraalisesti laho Yhdysvallat tuhoaa Venäjän? Varmuus tästä paistaa meillä ja melkein koko villiintyneessä lännessä.
Jos niin käy, presidenttiehdokkaiden listalle noussut kokoomuksen Antti Häkkänen voi ottaa arkistosta ”Petsamo ja Karjala takaisin” -ajatuksensa.
Entä, jos niin ei käy? Siinä tapauksessa operaatio on johtanut Ukrainan täydelliseen tuhoon ja siihen, että Suomi-parka roikkuu seen kuilun reunalla, johon Helsingin Sanomat sanoi haluavansa suistaa Venäjän.
Lopuksi pakollinen liturgia: En ole putinisti, en ole trolli, tuomitsen kaikki sodat, en kuulu mihinkään puolueeseen, en ihaile ainuttakaan suurvaltaa. Eikö kuulosta ihmeeltä, että tämä on totta!
3 kommenttia julkaisuun “Postia päätoimittajalta 2”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Olen kokoajan ollut sitä mieltä, että Niinistölle vähän yli vuosi sitten soitellessa/käydessä tapaamisissa kyvyttömän Bidenin kanssa käsky ja lupaukset kävi. Luulen myös, ettei siellä edes salattu mitään, sellaiseksi meno Suomessa muuttui. Kiinnitin huomiota myös Saulin lipsahdukseen ”pitää valita puolensa” jossain lehtijutussa, ei tarvinnut paljon rivien välejä tutkailla. Ehkä USAn johtomiehet ei paljonkaan jättäneet vaihtoehtoja vaan oli ota tai jätä… siksi tärkeä USAn sotasuunnitelmissa Suomi-Venäjän raja on. Myös hillitön kiire NATOon kertoo paljon, varsinkin USAn ja NATOn raivostumiset Turkille. Mielestäni myös Turkissa ollaan hyvinkin selvillä mihin Suomen NATO jäsenyys johtaa, nähtäväksi jää miten tämäkin seikkailu päättyy…
Kiitän kirjoituksesta, joka on niin vakavasti tosi minulle.
Mietin, että tämä vaihe Suomen historiassa on äärimmäisen tärkeä.Isäni sukupolvi oli pakotettu sotaan jota se ei olisi edes halunnut käydä. Mutta käytiinhän se natsien kainalossa valtavin tappioin.
Nyt tämä yli 100 vuotias itsenäisyys on suurimmassa vaarassa koko historiamme aikana.
Jos kansalta viedään laittomasti sen itsemääräämisoikeus, mikä tällä Nato-Sota vehkeilyllä nyt halutaan betonoida, niin meillä ei kansana ole mitään toivoa irtautua takaisin rauhan ja kansojen välisen ystävyyden ja diplomatian polulle. Meistä tehdään sekä roisto, että vasalli ja NATOn imperilalistit käyttävät todellista valtaa. Eivätkä meidän hyväksemme.
Pienikin henkireikä tässä surkeasti sensuroidussa ilmapiirissä on todella tärkeä.
Kiitos, kirjoitit niiin Asiaa!
Minun on vaikea nykyisin edes avata Hesaria, kun jo otsikoissa luodaan russofobiaa. En ymmärrä mihin Suomi hukkasi senkaiken liennytys-politiikan ja yhteisymmärryksen naapurimaamme suhteen. Ehkä se hukattiin jo siinä vaiheessa kun saimme kokoomuslaisen presidentin.
Nyt elämme kuulemma ylivarojen, syy on tietysti tämä hernekeittoa syövä tavis-kansalainen. Se, että Suomi lähetti 590 milj euroa sotatarvikkeita Ukrainaan ei tunnu missään. Ja vieläpä sotaan meidän entistä hyvää naapurimaatamme kohtaan.
Kyllä, kyllä me olemme sodassa. Sodassa, jonka Suomi on hävinnyt jo ennen yhtäkään laukausta.
Surullista.