Itämeren erittäin hyvin tunteva urheilusukeltaja sanoo saksalaismedian levittämää tarinaa Nord Streamin räjäyttämisestä hölynpölyksi. Nimettömänä pysytellyttä sukeltajaa haastatteli Itävallassa ilmestyvä eXXpress-lehti.
Kaksi saksalaista mediaa raportoi lähes identtisesti 7. maaliskuuta, että Ukraina-myönteinen kuuden hengen ryhmä vuokrasi jahdin Rostockin satamasta ja asensi räjähteet molempiin Nord Stream -putkilinjoihin Bornholmin saaren lähistöllä.
”Mikä roskaa! Mitä he kertovat sinulle” sanoi sukellusasiantuntija haastattelijalle. Hän tuntee Itämeren ja sukeltamisen. Hänen isänsä oli taistelu-uimari ja perusti Itämerelle sukelluskoulun. Poika oppi sukeltamaan 3-vuotiaana.
Jättimäinen tehtävä
Sukeltaminen 70 metrin syvyyteen, räjähteiden kuljettaminen, reitin löytäminen ja sukeltajien pintaan nostaminen saattaa kuulostaa helpolta. Todellisuudessa jokainen tämän sabotaasitoiminnan osa on Herkuleen tehtävä, haastateltava sanoi. “Heidän on täytynyt olla armeijan ammattilaisia, joilla on erilainen koulutus kuin esimerkiksi sukeltajilla”, sukeltaja sanoo.
Pelkästään sukellusprosessin on täytynyt hänen mukaansa kestää vähintään kymmenen tuntia. ”Se on vaikein asia. Mitä syvemmälle sukeltaa, sitä korkeampi veden paine on ja sitä enemmän keuhkot puristuvat. Sinun on voitettava tämä vaikutus, kun nouset pinnalle. Siksi pitää pysähtyä viiden metrin välein keuhkojen suojelemiseksi.”
Keuhkojen on totuttava laskevaan paineeseen. ”Jos sukellat liian nopeasti, keuhkojen ilmapussit puhkeavat ja on olemassa keuhkoembolian – ”sukellussairauden” – riski”, hän sanoo. Jos keuhkot laajenevat liikaa ja pakottavat ilmaa verenkiertoon, se voi johtaa halvaukseen tai jopa kuolemaan. ”Siksi kukaan ammattisukeltaja ei koskaan mene minnekään ilman paineentasauskammiota.”
Kuuden miehen sabotaasiryhmällä olisi myös pitänyt olla mukanaan tällainen kammio. ”Siellä täytyy viettää tunteja tai päiviä. Olen ollut kammiossa kolme päivää. Se ei todellakaan ole lasten syntymäpäiväjuhla”, haastateltu sanoo.
Itämerellä ei jäädä löytämättä
Operaatio olisi täytynyt toteuttaa molemmissa putkissa. Sukeltajalle on mysteeri, kuinka uutisten mainitsema ryhmä ja jahti olisivat pysyneet havaitsematta niin kauan. ”Kuusi Nato-maata valvoo Itämerta. Jos joku viipyy pidempään näin tärkeän infrastruktuurin lähistöllä, rannikkovene tai helikopteri kulkee ohi viimeistään kolmen tunnin kuluttua”
Sabotaasin tekijöiden jahdissa olisi 450 kilon räjähteiden ja painekammion lisäksi pitänyt olla myös paineilmapulloja, joihin ilmaa täytetään kompressorilla. Mitä syvemmällä meressä toimitaan, sitä nopeammin paineilmapullot tyhjenevät. Lisäksi syvyydessä on käytettävä erilaista hengityskaasua, niin kutsuttua sekakaasua”, sukeltaja sanoi. Heliumia lisätään happeen ja typpeen. Seoksen tulee olla juuri sopiva.
Itämerellä on erityispiirteensä
Itämeren omalaatuisuus luo lisää ongelmia. ”Se on samea sanan varsinaisessa merkityksessä”, haastateltu sanoo. ”Parhaana päivänä näkyvyys voi olla kaksi tai kolme metriä. Useimmiten ei näe edes kättänsä, etenkään syvyydessä.” Itämerellä on myös ”loputtomia virtauksia – yli-, ala- ja vastavirtauksia. Tämä eroaa hyvin paljon Pohjanmerestä tai Atlanttista. On tiedettävä tarkasti, missä ui”.
Sukellusasiantuntija tietää omasta kokemuksestaan: ”Jos joutuu merenpohjassa olevaan virtaukseen, se pyyhkäisee sinut pois 10, 20, joskus jopa 100 metriä. Voit vain litistää itsesi, antaa virran raahata itseäsi ja toivoa, että kaikki pysähtyy nopeasti.”
Sukellusasiantuntijalle tulee ehdottomasti mieleen James Bond -elokuva räjähteiden kuljettamisesta. ”Kuinka viedä ne syvyyteen? Jos pudotat räjähteet Itämereen, takaan; et koskaan löydä niitä enää”, hän sanoo. Kuljetukseen tarvitaan kaapelivinssi tai jotain vastaavaa. ”Merenpohjassa ei näe mitään. Sinulla ei myöskään ole GPS:ää. 70 metrin syvyydessä putkia ei ole helppo löytää. Ne pitää kaivaa ensin esiin.”
Pulitzer-palkitun Hershin kertomus kuulostaa uskottavalta
Sukellusasiantuntijalle yksi asia on varma: sabotaasiryhmä ei olisi voinut suorittaa kaikkea tätä molemmilla putkilla, saati sitten huomaamatta. Hän uskoo, että kaikki tapahtui viime vuoden Naton harjoituksen sivussa, kuten Pulitzer-palkittu Seymour Hersh aiemmin raportoi. Pysyvä meren tarkkailu on saatettu silloin kytkeä pois päältä.
Henkilökohtaisesti sukellusasiantuntija pitää mahdollisena myös minisukellusveneiden käyttöä. Taistelualukset olisivat olleet lähellä, ja niissä olisi kaikki tarvittava tekniikka maailmassa, myös ihmishenkien pelastamiseksi.
Joka tapauksessa Hershin kertomus tapahtuneesta näyttää sukellusasiantuntijalle uskottavammalta, kuin tiedotusvälineiden viimeksi esittämä versio.
+++
