Ei tule olemaan helppoa meillä äänestäjillä. Pitäisi vallitsevassa ilmapiirissä valita presidentiksi se, joka vihaa Venäjää eniten ja uskottavimmin. Tähän asti näkemissäni tenteissä tilanne on haastavan tasainen.
Ironia jääköön, se ymmärretään aina väärin.
Itsestään selvää on, että yksikään ehdokkaista ei kannata keskustelua, neuvottelua, kuuntelemista, sovun etsimistä. Se olisi muka heikkoutta ja antautumista. Yksikin sana yhteydenpidon ja diplomatian suuntaan merkitsisi ehdokkaan vapaaehtoista hirttäytymistä.
Mutta sitten Ilta-Sanomat tuli kehään.
Lehti kysyi 24.11.23, ”mitä tehdä, jos Venäjä työntää rajalle valtavasti turvapaikanhakijoita?”. Kysymys sinänsä edustaa lehden linjaa, implisiittistä uhkakuvan luomista. Yksikään ehdokkaista ei tästä huomauttanut, sillä syöttöhän tuli suoraan lapaan.
Mitä he vastasivat?
***
Keskustan Olli Rehn sanoi, ettei julkinen spekulointi tällaisella asialla ole ”järkevää, koska samalla kertoisimme Venäjälle, miten toimisimme”.
Paljastaisimme siis sotasalaisuuden?
Rehnin mielestä on joka tapauksessa ”ilmiselvää, että Venäjä toimii todella raakalaismaisesti välineellistäessään ihmisiä pyrkiessään luomaan kaaosta Eu:n ja Naton ulkorajoille”.
***
Mika Aaltola piti varmana, että ”Venäjä pyrkii horjuttamaan Suomea pois tasapainosta ja osoittamaan meille ja maailmalle, että olemme Venäjän armoilla”.
Aaltola on kuitenkin optimisti: ”Meillä on aina ystäviä, jos vain päättäväisesti pidämme itsestämme huolta Venäjän varalta.”
Tulihan tämä nyt ymmärretyksi?
***
Alexander Stubb sen sijaan on selkeä: ”On pantava kova kovaa vasten, koska Venäjä ymmärtää vain ja ainoastaan voimaa.”
Kun takanamme on pitkä rauhan kausi, jolloin pieni Suomi ja suuri Neuvostoliitto/Venäjä tulivat toimeen keskenään, pitää kysyä, perustuuko Stubbin tieto CIA:n käsikirjaan vai johonkin muuhun luotettavaan lähteeseen.
Ja haluaisiko Stubb presidenttinä todellakin mitellä voimia Venäjän ja Suomi-USA-Naton välillä, eli suursotaa?
Sitten Stubb sanoo, että ”siirtolaisia tästä ei voi syyttää vaan venäläisiä, jotka käytännössä aseistavat siirtolaiset”.
(Aseistavat? Haluan uskoa, että tämä on joko IS-toimituksen tai Stubbin tahaton virhe. Vai onko rajalle todella ilmestynyt ”siirtolaisia” Kalashnikov kainaloissaan?)
Stubb ei puhu pakolaisista vaan siirtolaisista. Ne ovat sinänsä kaksi eri asiaa. Siirtolainen voi siirtyä maasta toiseen monesta syystä, yleisimmin ehkä löytääkseen paremmat elämänolot. Pakolainen taas sananmukaisesti pakenee sotaa, luonnonmullistusta tai vainoa.
Kansallisuuksista päätellen Venäjältä Suomeen pyrkivissä on sekä siirtolaisia että pakolaisia. Siirtolaisista puhuminen on Stubbille välttämätöntä ja kätevää, koska silloin mainitsematta jää Yhdysvallat, joka on suurin ihmisvirtojen aiheuttaja tuhottuaan maan toisensa jälkeen.
***
Entä Pekka Haavisto? Nato-hakemuksen allekirjoittanut ex-ulkoministeri sanoo, että ”Venäjä on ryhtynyt ihmiskauppiaaksi ja käyttää rajalle tuotuja ihmisiä häikäilemättömästi hyväkseen”.
Yllättäen Haavisto puhuu myös diplomatiasta, mutta hänen kannattajansa selviävät säikähdyksellä, sillä Pekka tarkoittaa, että Suomi voi hakea ”diplomaattista tukea EU:sta”, ja että ”Euroopan unioni voi määrätä lisäpakotteita Venäjälle”.
***
Halla-ahon tunteet ja sanat Venäjän suuntaan pysyvät entisinä, samoin Hjallis Harkimon. Iso Paha on idässä. Kaikkeen ilkeään on varauduttava.
Ainoa poikkeus yksimielisyydestä on Li Anderssonin vaatimus, että ”toimilla ei saa loukata kenenkään oikeutta kansainväliseen suojeluun”. Lisäksi hän huomauttaa, että ”toistaiseksi laajamittaisesta maahantulosta ei ole ollut merkkejä”. Näin voi sanoa ehdokas, joka tuskin itsekään uskoo pääsevänsä vaalin toiselle kierrokselle.
***
Olen jo kauan ollut sitä mieltä, että suora kansanäänestys presidentin valitsemisessa johtaa ennen pitkää ongelmiin.
Ahtisaari pääsi virkaan rypytettyään peijoonasti karjalanpiirakoita Tuttu juttu -viihdeohjelmassa. Nyt pääkirjoituksissa pohditaan vakavalla naamalla, miten ehdokkaat pärjäsivät Elämäni biisi -show´ssa ja miten iskelmän valinta vaikuttaa lopputulokseen.
Median merkitys on ratkaiseva ja vinouttava. Vain hieman kärjistäen: media valitsee Suomelle presidentin. Kysyn (ties kuinka monennen kerran), miten J.K. Paasikivi lonksuvine tekohampaineen menestyisi nyt tv-tenteissä?
Täydellistä vaalitapaa ei ole, mutta hylätty valitsijamiesmenettely estäisi maan kannalta keskeisen tärkeän vaalin muuttumisen nykyisen kaltaiseksi sirkukseksi, kohtalokkaaksi viihteeksi.
***
Media nostaa ja pudottaa. Media kohotti tähtisumuun erään Sanna Marinin, jonka suurimpana poliittisena tekona pidän venäjävihan lietsomista – apunaan toki vihapelkokuoroa johtanut kapellimestari Sauli Niinistö.
Viha on tuli, joka irti päästyään leviää ja kasvaa hallitsemattomaksi. En ollut suinkaan ainut, joka yritti varoittaa suurpalosta vuosi pari sitten, mutta Nato-kuume tukki poliittisten pomojen korvat.
Venäjävastaisuuteen yllyttäminen toimi. Suuri osa kansasta lopetti ajattelemisen ja alkoi siihen usutettuna puimaan nyrkkiä naapurin suuntaan. Suomi pääsi sotilasliittoon, jonka jälkeen usutusta on jatkettu, jotta Yhdysvaltain sotakoneiston tuomisesta maahan saataisiin nopeasti sovituksi – ryssävihaan kampanjoidun kansan tuella.
Oman voiman tunto on presidenttiehdokkailla rajaton. Onhan USA/Nato Suomen luotettava kaveri! Näin ajatellaan, vaikka jo tiedetään USA/Naton häviävän Ukrainan sodan, ja että Yhdysvallat alkaa Israelin hirmutekoja tukiessaan olla ilman ystäviä.
***
Ja nyt on valittava ulkopolitiikan johtajaksi ja maan isäksi joku näistä vihaajista.
Kukaan heistä ei ole kertonut, mihin nerouteen perustuu mykkäkoulu suurvaltanaapurin kanssa.
Kukaan ei ole perustellut väitettä, että keskustelu tai neuvottelu Venäjän johdon kanssa osoittaisi heikkoutta ja alistumista ”Venäjän armoille”.
Jotkut ehdokkaat ovat sanoneet Venäjä-yhteyksien olevan mahdollista vasta, kun Ukrainan sota loppuu. He eivät ole halunneet sanoa sitä minkä tietävät, eli että presidentti Joe Biden voisi lopettaa sekä Ukrainan että Gazan sodan kahdella puhelinsoitolla.
Jokaisella ehdokkaalla on jäänyt kesken diplomatian, käyttäytymisen ja ihmissuhdetaitojen opettelu. Ja myös historian.
Valitsemme maan johtoon ihmisen, joka ei ajattele vaan myy itseään. Ja jos sattuisi ajattelemaankin valtavirrasta poiketen, ei uskalla sanoa sitä ääneen.
***
Alexander Stubb toistelee, että Putinille ei voi soittaa, ellei ole saanut siihen lupaa Joe Bidenilta. Näin hän tulee kertoneeksi halunsa luopua Suomi-nimisen kansallisvaltion itsenäisyydestä.
Stubb on tässä asiassa tosissaan. Hänen monet kannanottonsa todistavat, ettei kyseessä ole lipsahdus.
Muut ehdokkaat näyttävät olevan samalla linjalla, joten vaihtoehtoja meillä ei ole.
On arvoitus, miksi samalla korostetaan maan oman puolustuskyvyn tärkeyttä ”itsenäisen Suomen” turvana. Miten niin itsenäisen? Kun vielä DCA-sopimus allekirjoitetaan, itsenäistä Suomea ei ole.
***
Jälkiviisaasti olen tullut tulokseen, että Suomen suvereniteetista on luovuttu tekemällä sarja suuria virheitä. Niistä ratkaisevimpia olivat Eu-jäsenyys ja omasta valuutasta luopuminen. Liu´uttaminen kohti Euroopan liittovaltiota alkoi.
Ilta-Sanomien jutusta käy ilmi, että Suomi ei voi ratkaista omia ongelmiaan, kuten itäsuhteittensa katastrofia, kysymättä lupaa Eu:lta – joka ei siihen suostuisi.
Pakotepolitiikka on myös Eu-johtoista. Sen kaameat taloudelliset seuraukset eivät näytä hämmentävän presidenttiehdokkaita tai poliittista johtajistoamme.
***
Heräsin tänään varhain, noin viideltä. Unenpöpperössä mieleen kimposi ajatus, että tämä presidentinvaali olisi peruutettava, siirrettävä tuonnemmaksi, otettava aikalisä maan pelastamiseksi.
Sitten keitin kahvit ja huomasin herääväni todellisuuteen.
20 kommenttia julkaisuun “Tällaisiin käsiin isänmaan kohtalo?”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Siis noi valevaltamedian nostamat pressaehdokkaat ovat umpi tolloja ihan kaikki.
PRESIDENTTIPELI
Suomenlinnan Kuninkaanportissa lukee Augustin Ehrensvärdin sanat ”Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjallasi äläkä luota vieraan apuun”. Yksikään presidenttipelin valtamedian nostamista ei allekirjoita tätä lausetta. Kaikki kumartavat EU:ta, USA:ta ja Natoa. Presidenttipelistä on pudotettu pois Paavo Väyrynen ja Saara Huhtasaari. Kaiken huippuna on USA-fani Alexander Stubb, joka kumartaa USA:ta ja joka nyt johtaa mielipidemittauksissa. Kaikki valtamedian ehdokkaat ovat isänmaanpettureita, jotka puhkuvat Venäjä-vihaa. Tarvitsisimme presidentin, joka palauttaisi hyvät suhteet Venäjään, mutta sellaista ei valtamedia suosi. Suomea viedään kohti Venäjän vastaista proxy-sotaa. Kunhan USA on saanut sotilastukikohdat valmiiksi Suomessa, tarvitaan vain false flag -kipinä ja sota voi alkaa. Itärajan kriisi osoittaa, että pienikin siirtolaismäärä rajallamme on vain Venäjän ”hybridivaikuttamista”. Samoin kaasuputken vaurioittaminen Suomenlahdella. Kuinka helppoa on USA:n tehdä onnistunut false flag -operaatio itärajallamme. USA on tehnyt sellaisia lukuisia eri puolilla maailmaa. Maailman Talousfoorumin (WEF) nuorten johtajien jäsen Alexander Stubb on USA:n ehdokas presidentiksemme. Suomalaiset eivät pelkää hyökätä maailman mahtavimman ydinasesuurvallan kimppuun, sen on saanut aikaan valtamedia Venäjän vastaisella kampanjallaan. Nyt on vaihtoehtomedioilla tärkeä tehtävä luoda totuuspohjaista informaatiota rauhan puolesta.
Haluaisin uskoa rehellisyyteen politiikassa ja nähdä vilpitöntä halua edustajilta saada Suomi toimimaan kansalaisien eduksi. Sitten iski totuus ja kyynisyys. Mieleeni tuli ajatus jota aloin pohtimaan: milloin Suomi on ollut oikeastaan itsenäinen ja milloin Suomi on löytänyt oman identiteettinsä? Asiaa pähkäiltyäni tovin, jouduin toteamaan että Kekkosen aikakaudella kun sotakorvaukset oli maksettu, niin silloin aloimme löytämään Suomalaisuuden ja arvostamaan Suomalaisuutta. Itsenäisyytemme alussa meidät johdateltiin ihannoimaan Saksaa, joka sitten vei meitä kun litran mittaa. Kunnes N-liitto tuli maailman tilanteeseen väliin. Sitten olimme N-liiton vaikutusvallan alaisina, koska olihan maksettava sotakorvaukset. Olen kuullut tästä aikakaudesta todella paljon, kuinka piti olla hiljaa, eikä saanut puhua naapurista arvostelevasti. Kukapa nyt ei valvoisi sopimusvelvoitteita tarkasti, varsinkaan sellaisen kumppanin kanssa kuka on pettänyt ja valehdellut aiemminkin. Se ompi närkästyttänyt silloin niitä ihmisiä ketkä halusivat kylvää eripuraa ja sotia. Kekkosen aikakaudella me saimme takaisin luotettavuutemme ja kauppa kävi. Silloin meitä ei ohjannut mikään muu kuin hyvä vahva johtaja, joka varmasti piti kiinni puolueettomuudesta sekä kansasta, jotta löytäisimme identiteetin itsenäisyytemme. Koiviston aikana heiluimme tuuliajolla, N-Liiton romahdettua. Se oli markkinatalouden riemuvoitto, joka alkoi yhdistää meitä tulevaan eu:hun ja saamaan meidän heikon ja nuoren identiteetin kääntymään lännen ja markkinatalouden apuun. Sitten tuli Ahtisaari joka vei meidät EU:hun yhdessä Niinistön ja Lipposen kanssa. Tähän on myös syynsä, koska Ahtisaari ei ollut oikeastaan mikään rauhan mies, vaan täysin Naton vasalli. Meitä Suomalaisia on tässäkin asiassa vedetty höplästä. Näin me olimmekin taasen menettäneet itsenäisyytemme ja sen pienen kehittyvän identiteetin mistä oli rippeitä enää jäljellä. Halosen aikana markkinatalous vei mutta päättäväisyytensä ansiosta meillä säilyi vielä suhteet naapureihin mutta itsenäisyytemme oli jo mennyt. Nyt Niinistön aikakaudella meistä jokainen voi vaan todeta että meitä viedään ”liittolaistemme” toimista kuin päkä pässiä narusta. Me olemme tuuliajolla ja historiaa vähän tarkistaneena voin vain todeta, että Suomi tarvitsee Suomen arvoisen johtajan kuka pitää Suomesta ja Suomalaisuudesta huolta, sekä johdattaa meidät itsenäisyytemme raiteille takaisin. Olemassa olevista ehdokkaista ei kukaan ole sitä mitä Suomi tarvitsee.
[lainaus] Olen kuullut tästä aikakaudesta todella paljon, kuinka piti olla hiljaa, eikä saanut puhua naapurista arvostelevasti. Kukapa nyt ei valvoisi sopimusvelvoitteita tarkasti, varsinkaan sellaisen kumppanin kanssa kuka on pettänyt ja valehdellut aiemminkin. [/lainaus]
Minä olen vanhempi kuin YYA-sopimus (se on edelleen löydettävissä netistäkin – minua ei niin helposti). Minä _tiedän_, että se mitä tuosta ajasta nykyään kirjoitetaan on suurelta osin täyttä puppua. Tuo historian väärentäminen valtamediassa alkoi miltei heti Kekkosen kuoltua.
Eivät Suomen kansa eikä presidentti Kekkonen olleet ”rähmällään” Neuvostoliittoon päin. Poliittinen eliitti kyllä oli. Nyt ne (tosin eri ihmiset) ovat rähmällään EU:iin ja NATO:on (yksikään valtamedia ei tosin tuota noteeraa lainkaan). Suomi ei koskaan historiassaan ole ollut yhtä demokraattinen ja vapaa kuin tuolloin.
Jokainen kansalainen sai puhua/kirjoittaa ihan vapaasti Neuvostoliitosta ja mistä tahansa. Kekkonen itse asiassa käytti Neuvostoliiton johtoa härskisti hyväkseen (myös sisäpolitiikassa). Olipa hän vähällä puhua Suomelle osan Karjalaa takaisin Nikita H:n aikana. Sitten naapurissa L. Breshnev pani toimeen ”salonkivallankumouksen” ja Kekkosen aikeille tuli stoppi. En ole koskaan kuulunut Maalaisliitto/Kepun kannattajiin, mutta Kekkosta äänestin ulkopolitiikan takia aina.
Kansassa ja myös eduskunnassa oli russofoobikkoja tuohonkin aikaan (ei tosin yhtä paljon kuin tänään) ja saivat vapaasti palstatilaa ainakin oikeistolehdissä.
Olipa Suomessa pieni natsiryhmäkin hakaristeineen kaikkineen. Kyseessä oli ”führer” Pekka Siitoinin joukkio. Pekka-poikakin sai toimia ihan vapaasti niin kauan kuin noudatti Suomen lakeja. Kun sitten (olikohan 1970-luvulla?) menivät ja tuhopolttivat erään vasemmiston omistaman kirjapainon, pantiin Pekka vankilaan ihan kriminaalina ei poliittisena henkilönä.
”Suomettuminen” on haukkumasana kuten vaikka stalinisti, ryssä, huora,… Se ei millään tavoin kuvasta Suomen tilaa tuohon aikaan – eliitin tilaa kyllä. Suomettumis-termin (finalandisierung) keksi Länsi-Saksassa Axel Springerin oikeistolehdistö. Sillä tarkoitettiin todellisuudessa Suomen kaltaista maata, joka on _aidosti_ puolueeton ja sotilaallisesti liittoutumaton myös itään.
Russofoobisen Springerin suunnasta katsottuna se oli siis miltei sama kuin Neuvostoliiton sateelliittivaltiona oleminen. Axel ei olisi käyttänyt suomettumistermiä vain jos Suomella olisi ollut yhtä huonot suhteet itäiseen naapuriinsa kuin nyt tai 1930-luvulla.
Esimerkiksi Itävalta oli ihan yhtä lailla puolueeton ja liittoutumaton valtio kuin Suomi tuohon aikaan, mutta siitä ei käytetty suomettumissanaa, koska se ei ollut Neuvostoliiton rajanaapuri eikä sen tarvinnut samalla tavoin huolehtia turvallisuudestaan sen suhteen. Itävallan perustuslaki muuten kieltää sotilasliittoihin kuulumisen – kunpa meidänkin sen olisi tehnyt.
”Suomettuminen oli Suomen parasta aikaa” (erästä tunnettua ”ajattelijaa” lainatakseni) heh heh… . Sinä aikana sodan kärsinyt köyhä maatalousvaltainen Suomi nostettiin maailman vauraimpien valtioiden joukkoon. Teot ja tulokset puhuvat puolestaan.
Perustuslaista puheen ollen Suomessa ei ole perustuslakituomioistuinta. On vain eduskunnan perustuslakivaliokunta, joka ei ole oikeuslaitos. Se tekee päätöksensä poliittisin perustein toisin kuin tuomioistuin.
Tuosta syystä Suomessa voi vapaasti rikkoa perustuslakia. Siitä ei seuraa välttämättä mitään rangaistuksia. Tätä paljon isompaa kuin porsaanreikää nykypoliitikot ovat käyttäneet hyväkseen surutta.
Suomi vietiin EU:iin, euroon ja NATO:on vastoin perustuslain henkeä ja kirjainta kansalta kysymättä. Näitä perustuslakirikollisia aivopesty kansa nyt juhlii sankareina.
En lähde tässä tuhlaamaan palstatilaa selittämällä mitä, missä, miten ja milloin perustuslakia on rikottu. Jos kiinnostaa tarkempi tieto, käykää esimerkiksi Paavo Väyrysen sivuilta katsomassa. Ihan kaikki Suomen poliitikot eivät sentää ole roistoja. Useimmat ovat vain aivopestyjä hölmöjä.
Jos päättäjiltämme kysyy mielipidettä Ukrainan tukemisen jatkamisesta tai suhtautumisesta Venäjään, on sama kuin ennen markka-aikana olisi kysynyt ministeriltä, onko markan devalvaatio tulossa. Vastaaja ei voi kertoa totuutta. Sellaiseen jamaan he ovat nyt ajaneet itsensä ja maansa. Kun sota aikanaan loppuu Venäjän voittoon, pitää puheiden muuttua tai muuten päättäjä on rasite maalleen. Tulemme näkemään takinkääntöjä.
Nyt olisi tärkeää saada Paavo Väyrynen mukaan, jotta edes ensimmäisellä kierroksella olisi ehdokas, jota äänestää.
Yhdellekään noista muista ehdokkaista en haluaisi soitettavan Porilaisten marssia. Vanha sirkusmarssi ”Klovnit saapuvat” sopii heille.
Natokiimaisia kaikki muut paitsi Li Andersson!!!
Valtaosa suomalaisista ei olisi rasisteja venäläisiä kohtaan ja vihaisi Venäjää, jos heille ei olisi syötetty Venäjä-vihaa. Russofobista pohjaa on rakennettu vuosikymmeniä monella tavalla, mm. miehille armeijassa. Kaikesta vähänkään Venäjään liittyvästä on uutisoitu russofobiaa voimistavasti. Totuus on ollut sivuseikka.
Ukrainan kriisin alettua ruuvia kiristettiin selvästi. Perustettiin oikein mediapooli varmistamaan, että suomalaiset saavat vain Nato-myönteistä ja Venäjä-vastaista informaatiota. Kaiken huolellisen pohjatyön jälkeen propaganda sytytettiin täyteen liekkiin viime vuonna kuten hyvin tiedämme. Russofobit, eurofiilit ja atlantistit saavuttivat tavoitteensa, kun Suomi osoitti Venäjä-vihansa, liittyi Natoon ja luovutti maan Yhdysvaltojen tukikohdaksi.
Media – varsinkin yksimielisesti tiettyjä agendoja ajamaan alistunut media kuten Suomessa – pystyy todellakin kääntämään ihmisten mielet. Nyt on helppo tajuta sekin, kuinka helposti kansa saatiin kannattamaan EU-jäsenyyttä, vaikka useimmat olisivat oikeasti halunneet säilyttää itsenäisyyden. Mutta sitä haluan korostaa, ettei kansa vihaisi Venäjää, jos tietäisi ja uskoisi totuuden mm. Ukrainan kriisistä.
Ainoa hyvä puoli tässä presidenttiasiassa taitaa olla se, että presidentillä ei enää ole samoja valtaoikeuksia kuin viimeksi oli Koivistolla. Stubbido tuollaisilla oikeuksilla olisi katastrofi Suomelle.
Kiitos, Mauno loistavasta analyysistä! Mutta ei tässä kyllä voi sanoa muuta kuin että huh ja apua! Tosiaan itsekin toivoisin, että voisin nipistämällä herätä tästä painajaisesta. Presidentinvaalit ovat aivan absurdit, kun kaikki ehdokkaat toistelevat, kuinka hienot vaatteet Suomi-neidolla on, eivätkä ilmeisesti ollenkaan näe, että hän raukka onkin aivan ilkosillaan ja tärisee kauhuissaan ja kylmissään pakkasessa. Vaalit olisivat naurettava farssi, ellei tilanne olisi niin vaarallinen ja karmea. Jos ihmettä ei tapahdu ja Paavo Väyrynen selviä ehdokkaaksi (tai edes Laura Huhtasaari (? ), mutta hänestä en ole tullut vielä ottaneeksi selvää), en ensimmäistä kertaa elämässäni kerta kaikkiaan VOI mennä äänestämäön presidentinvaaleissa, koska ehdokkaat ovat kaikki kaistapäitä. No, ehkä kuitenkin täytyy käydä äänestämässä – tyhjää.
Jos ei ole muita ehdokkaita kuin nämä pellet, niin en äänestä ollenkaan. Mauno Saari, mitä vielä odotat?
Kaikki ehdokkaat, ministerit ym.poliittinen eliitti puhuvat sääntömääräisestä maailmanjärjestyksestä ja liberaalista maailman kuvasta. Mitä asioita nämä sisältää, kuka ne on tehnyt, mitä lakeja ja sääntöjä ne sisältävät? Kenellä tai millä taholla on oikeus määritellä maailmanjärjestystä?
Pohdinpahan vaan näin loppuillan kynnyksellä….
Rehnin mielestä on joka tapauksessa ”ilmiselvää, että Venäjä toimii todella raakalaismaisesti välineellistäessään ihmisiä pyrkiessään luomaan kaaosta Eu:n ja Naton ulkorajoille”.
Eikö Suomen poliitiinen johto toimi todella raakalaismaisesti kansalaisiaan kohtaan, ja välineellistäessään ihmisiä, yrittämällä hankkiutua persaukisena konkurssipesänä sotilaalliseen konfliktiin naapurinsa kanssa.
Rehn tällä lausunnnollaan osoitttaa yksinkertaisesti olevansa tyhmä. Meillä on jo riittävästi kokemuksia istuvasta presidentistä. Toisintoa ei enää tarvita.
—
Mika Aaltola piti varmana, että ”Venäjä pyrkii horjuttamaan Suomea pois tasapainosta ja osoittamaan meille ja maailmalle, että olemme Venäjän armoilla”.
Aaltola on kuitenkin optimisti: ”Meillä on aina ystäviä, jos vain päättäväisesti pidämme itsestämme huolta Venäjän varalta.”
Ei Suomea tarvitse yrittää horjuttaa, se horjuu ihan itsestään jo nyt, kun poliittiselta johdolta puuttuu terve järki ja jalat, jotka seisovat tukevasti maan pinnalla. Pää on pilvissä ystävien kanssa, jotka ovat sisä-, ja ulkopoliittisissa ongelmissa taloudellisten ongelmiensa lisäksi.
—
Alexander Stubb sen sijaan on selkeä: ”On pantava kova kovaa vasten, koska Venäjä ymmärtää vain ja ainoastaan voimaa.”
Siiinäpä selkeä sanoma. Venäjä varmasti ymmärtää voimaa, koska sillä on voimaa ja älliä aivan riittävästi nykytilanteeseen, joka sensijaan Suomen poliittiselta hallinnolta puuttuuu.
Suomessa on 600 000 mielialalääkkeillä päiväänsä siivittävää henkilöä jotka eivät selviä arjestaan ilman pillereitään,
270 000 skitsofrenialääkkkeitä popsivaa. Näistäkö se lähes miljoonan asevelvollisen reservi kootaan. Entä sitten kun kun pillerit loppuvat…
Stubbi ei yksinkertaisesti ole kartalla.
—
Pekka Haaviston osalta voi todeta, että kun BRICS+ maihin liittyy entistä enemmän öljyntuottajamaita arabivaltioista, ja ennenpitkää Suomen on ryhdyttävä kauppasuhteisiin näiden kanssa, niin Pekka Haavisto solmimassa kauppasuhteita ja esiintymässä yhdessä ”nuorikkonsa” kanssa on farssi.
—
Muita tässä on nyt turha kommentoida.
Taidan käydä sittenkin äänestämässä, Vladimir Putinia.
Ilmeisesti yksikään ehdokas ei kelpaa. Mitäpä jos sitten asettaisitte oman ehdokkaan vaaleihin? Mahtaisikohan tälläistä henkilöä löytyä ja täyttyisikö kannattajakorttien määrää?
Länsi-Uusimaa lehdessä oli juttu, että Lohja meinaa liittää yhden Ukrainalaiskaupungin ystävyyskaupungiksi. Kirjoitin lehteen mielipiteeni asiasta. Vastaus tuli, että he eivät voi julkaista sitä kommentoinnin perusteella. Tulipahan sekin koettua ja testattua.
Kiitos Mauno. Lyhyesti virsi kaunis. Ei ketään näistä ehdokkaista, jos Paavo ei pääse ensimmäiselle kierrokselle. Minä esitän että: Me samanhenkiset, pidättäydymme äänestämästä. Meidän sielumme ei ole ostettavissa. Jos meitä saman mielisiä on tarpeeksi monta, ehkä saamme huomion äänestyskäyttäymisenä. On se tyhjää parempi. Meidän perhe ei ainakaan vaivaudu uurnille jos ei Paavoa voi äänestää. Sydämestäni toivon kanssalukijat ettette osallistu Suomineidon hautajaisiin.
Terveisin Piia
Ensimmäisellä kierroksella Paavoa, jos on mukana. Jos ei ole, jätän koko kierroksen väliin. Toisella kierroksella sitten pahinta vaihtoehtoa vastaan kuten äänestin kaksi kertaa Niinistöäkin vastaan.
Äänestetään jaloillamme. Viedään kaikki ketkä ovat Suomea, Suomen kansaa ja perustusoikeutta väärin kohdelleet oikeuden eteen ja tuomiona olisi vaikka kaikkien rahojen/ omistuksien huostaanotto ja jako vähävaraisille. Tämä olisi oikeata demokratiaa eli kansanvaltaa, millaiseksi Suomi on perustettu. Vaikkakin nyt on edustuksellinen demokratia Suomessa, mutta kansalla on oikeasti valta heittää nämä huonot ”kansanedustajat” pois edustamasta, vaikka heti, ei meidän oikeasti tarvitse kärsiä aina vaalikautta ja äänestämällä vaihtaa edustajia. He ovat kansallamme töissä, joten voimme myös päättää heidän työsuhteensa.
Tähän väliin voisi heittää sellaisen huolestuttavan tiedon, jonka Ylen uutiset kertoi USA:n presidentinvaaleista: ne voi kuulema ratkaista USA:n suosituin pop-tähti Taylor Swift. Jos hän kehottaa äänestämään tiettyä ehdokasta, se ehdokas todennäköisesti tulee valituksi. Mitä pelleilyä!