Nordea perii jokaisesta Venäjän suurlähetystöön tulevasta tilisiirrosta 5 000 euron ”toimenpidemaksun”. Aikaisemmin maksu oli normaalin käytännön mukainen eli 7 euroa. Äskettäin Venäjän lähetystö jätti nostamatta sille lähetetyn 13 000 euron siirron, koska ”kulujen” jälkeen siitä olisi jäänyt vain 8 000 euroa.
Suomi on supistanut lähetystön pankkiyhteydet yhteen ja yritti aikaisemmin takavarikoida ja ulosottaa Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksen omaisuutta. Ulosotto jouduttiin perumaan sen jälkeen, kun Suomi ei löytänyt toimenpiteelle laillisia perusteita, joita Venäjä vaati.
Venäjän vastatoimi oli Suomen suurlähetystön ja pääkonsulaatin tilien jäädyttäminen. Tätä on paheksuttu voimakkaasti. Presidentti Sauli Niinistö liittyi paheksujiin luonnehtimalla Venäjän toimia ”ylimitoitetuiksi”. Suomi jätti asiasta nootin Venäjälle vaatien diplomaattisia suhteita koskevan Wienin sopimuksen noudattamista.
– Siihen ei tähän päivään mennessä ole tullut vastausta, kertoi ulkoministeri Haavisto viime viikon lopulla.
Syvästi surullinen pääjohtaja
Nordea ilmoittaa verkkosivuillaan lopettaneensa ”Venäjälle ja Valko-Venäjälle lähtevien ja näistä maista saapuvien maksujen käsittelyn… nykyisten pakotejärjestelyjen sekä voimassa olevien rajoitusten vuoksi”. Venäjän maksuliikenne on tästä ilmeisesti Suomen ulkoministeriön kanssa sovittu poikkeus.
Pankki noudattaa Suomen valtion linjaa, mutta se on ottanut asiaan myös poliittisen kannan. Verkkosivuilla todetaan, että ”Nordea on lopettanut kaiken pankkitoiminnan Venäjällä vuonna 2021”. Konserninjohtaja Frank Vang-Jensen sanoo pankin tuomitsevan Venäjän hyökkäyksen ja että hän on ”syvästi surullinen Ukrainan sodasta”. Lisäksi Nordea ilmoittaa, että se ei veloita tapahtumamaksuja, jos yksittäiset ihmiset tai yritysasiakkaat lahjoittavat rahaa Ukrainaa auttaville järjestöille.
Verkkosivuilla ei kerrota, onko 5 000 euron ”tapahtumamaksu” Venäjän suurlähetystölle tulevista siirroista sen itsensä vai Suomen ulkoministeriön päättämä.
Pankki paimentaa asiakkaitaan
Nordea korostaa periaatejulistuksessaan tuomitsevansa kaikenlaisen diskriminaation. Kaikilla sen asiakkailla on julistuksen mukaan ”oikeus tulla kohdelluksi reilusti ja kunnioittavasti”. Ukrainan sodassa se on Suomen valtion tavoin valinnut puolensa. Se noudattaa ”kaikkia asiaankuuluvia pakotteita”, mutta haluaa sen lisäksi ”varmistaa, että myös asiakkaamme toimivat samoin”.
KIUSAAJA JA KIUSATTU
Suomalaisten kommenteissa korostuu naapurimaan otteiden paheksunta. Venäjän katsotaan ajaneen maitten suhteet ”alhoon, josta alemmaksi ei paljoa pääse”, kuten Suomen Moskovan ex-suurlähettiläs Hannu Himanen sanoo Ilta-Sanomissa.
Himasen mukaan Venäjä haluaa viestittää, että se on sotajalalla länttä vastaan. ”Jos ajattelee, että Wienin sopimuksen henki on, että täytyy tarjota toimintaedellytykset toiselle valtiolle, sopimusrikkomuksesta on kyse”, Himanen sanoo ja ennustaa, että ”lisää sopimusrakennelmien purkamista ja horjuttamista on luvassa”.
Venäjä ilmoitti äskettäin maiden välisen sotilaallisten tarkastuskäyntien lopettamisesta. Tätä puolustusvoimain entinen komentaja, nykyinen kansanedustaja (kok) Jarmo Lindberg pitää ”diplomaattisena kiusantekona”.
Sama henki on monissa muissa, esimerkiksi Ulkopoliittisen instituutin (UPI) ja hybridikeskuksen johtajien lausunnoissa: Suomi noudattaa lakeja ja sääntöjä, joista aggressiivinen ja arvaamaton Venäjä ei piittaa. Suomi on siis uhri hyvästä käytöksestään huolimatta.
Kumpi ajoi suhteet alhoon?
Mediapoolin kautta Suomen valtion kontrolloima tiedonvälitys on julistanut johdonmukaisesti, että Venäjä on syypää Ukrainan sotaan. Kritiikkiä tätä näkemystä vastaan ei Suomessa ole tai sitä ei julkaista.
Tilanne on toinen esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa on noussut voimakasta vastustusta presidentti Joe Bidenin hallinnon toimille. Monet muutkin arvovaltaiset tahot kuin vain sotilasasiantuntijat toteavat Yhdysvaltain lietsoneen sodan, estäneen rauhanyitykset ja haluavan jatkaa verenvuodatusta, koska se pyrkii ”heikentämään Venäjää” ja uhraa tähän tarkoitukseen satojen tuhansien ukrainalaisten sotilaiden hengen.
Todellinen iso pyrkimys on säilyttää Yhdysvaltain hegemonia, horjuva maailmanherruus.
Amerikkalaiset kriitikot sanovat USA:n pettäneen Venäjälle annetut lupaukset, ettei Nato laajene itään. Sen jälkeen petoksia on muitakin, viimeisimpänä Minskin sopimus, jonka lännen johtajat itse ovat myöntäneet ansaksi, vetkutteluksi ja ajan pelaamiseksi, jotta Ukrainan aseistamista voitiin täydentää.
Kun Yhdysvallat ja sen liittolaiset, Suomi mukaan luettuna, tuomitsevat nyt Venäjän aikeet sijoittaa ydinaseita Valko-Venäjälle, ne eivät kerro, että USA on jo kauan piirittänyt Venäjän omilla ydinaseillaan. Kriitikot huomauttavat, että esimerkiksi Sisiliassa on lukuisia USA:n tukikohtia ja joissakin niissä myös ydinaseita.
Suomen totuus on toinen. Venäjä on mediamme mukaan paha, laajentumishaluinen ja ilkeä, länsi sen sijaan rauhaa rakastava hyvis. Ja Suomi moraaliltaan moitteeton, sopimuksia noudattava rauhan rakentaja. Tämä käsitys on tapetoitu mediamme toimesta aukottomaksi.
MUISTILISTA SIITÄ, MITEN SUOMI ON SUHTEITA HOITANUT
Tämä lista on puutteellinen kertaus tapahtumiin, mutta kertoo uhriutuneen ja Venäjää pelkäävän maan toimista silti jotain:
– Pääministeri Sanna Marin: ”Kaikki siteet Venäjään on katkaistava.”
– Presidentti Sauli Niinistön lausunto Suomen Ukrainalle toimittamista aseista: ”Kyllä niillä jälkeä tulee.” Ja Suomen tilanteesta: ”Aseemme ovat hyvässä rasvassa.”
– Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Halla-ahon mielestä on sitä parempi mitä enemmän venäläisiä tapetaan.
– Ministeri Mika Lintilä eduskunnassa: ”Suomi on sodassa Venäjää vastaan Ukrainassa.”
– Suomi päätti ilman kansanäänestystä anoa sotilasliito Naton jäsenyyttä.
– Rosatomin kanssa sovittu ydinvoimalan rakentaminen keskeytettiin. Pääministeri Marin ja ministeri Lintilä vahvistivat asian. Fennovoima purki sopimuksen ja ilmoitti syyksi Rosatomin kyvyttömyyden toimittaa voimala ja Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan. (Samaan aikaan aloitettu Rosatomin ydinvoimalaprojekti toisessa maassa on äsken valmistunut ja voimala käynnissä.)
– Hallitus päätti toukokuussa 2022 lopettaa sähkön ja putkien kautta toimitettavan kaasun tuonnin Venäjältä.
– Suomi lopetti Finnairin lennot Venäjän alueen yli.
– Suomi lopetti Allegro-junan liikennöinnin yksipuolisesti. Ministeri Tuppurainen ilmoitti toimenpiteen olevan ”tarkoituksenmukainen”.
– Suomi alkoi vaikeuttaa rajaliikennettä ja estää venäläisten pääsyä maahamme.
– Suomi päätti rakentaa rajalle aidan.
– Toukokuussa 2023 Suomi lähetti 16. asepaketin Ukrainalle. Yhteensä pakettien arvo on noin 1,2 miljardia euroa.
– Presidentin ja pääministerin lisäksi johtavat poliitikot ovat toistelleet tiheästi jyrkkiä Venäjän vastaisia lausuntoja. Pikantti yksityiskohta: muuan entinen kansanedustaja heitti koiran ulostetta Venäjän suurlähetystön alueelle.
HYVÄN NAAPURUUDEN SOPIMUS ON VOIMASSA
Suomen ja Venäjän välillä on voimassa 1992 solmittu ”sopimus suhteiden perusteista”, eli niin sanottu naapuruussopimus. Siinä todetaan muun muassa että:
– Sopimuksen tarkoitus on ”kehittää ja lujittaa hyviä naapuruussuhteita ja kaikinpuolista yhteistyötä maittensa ja kansojensa välillä”.
Sopimuksella halutaan korostaa Venäjän ja Suomen kansojen ”historiallisia yhteyksiä ja jatkuvaa tarvetta avoimeen kanssakäymiseen”.
Sopimus kokonaisuudessaan on seuraava:
1 artikla
Sopimuspuolten suhteet perustuvat YK:n peruskirjan ja Etykin päätösasiakirjan mukaisesti kansainvälisen oikeuden periaatteisiin kuten täysivaltaiseen tasa-arvoisuuteen, pidättymiseen voimakeinoilla uhkaamisesta tai niiden käytöstä, rajojen loukkaamattomuuteen, alueelliseen koskemattomuuteen, riitojen rauhanomaiseen ratkaisemiseen, sisäisiin asioihin puuttumattomuuteen, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamiseen sekä kansojen oikeuksien samanarvoisuuteen ja itsemääräämisoikeuteen. Sopimuspuolet täyttävät vilpittömästi kansainvälisen oikeuden velvoitteet ja edistävät hyvän naapuruuden hengessä keskinäistä yhteistyökumppanuuttaan sekä yhteistyötään kaikkien maiden kanssa.
2 artikla
Sopimuspuolet käyvät säännöllisesti vuoropuhelua korkeimman valtiojohdon tasolla ja muulla hallitustasolla maittensa kehityksestä sekä keskinäisistä ja kansainvälisistä kysymyksistä.
Ne edistävät kanssakäymistä eri aloilla kansanedustuslaitosten kesken sekä keskushallinnon, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kesken.
Ne neuvottelevat kahdenvälisiä suhteitaan koskevista kysymyksistä rakentavassa hengessä ja molempien etuja kunnioittaen.
3 artikla
Sopimuspuolet sitoutuvat säilyttämään yhteisen rajansa hyvän naapuruuden ja yhteistyön rajana Etykin päätösasiakirjan mukaisesti sen loukkaamattomuutta ja toistensa alueellista koskemattomuutta kunnioittaen.
4 artikla
Sopimuspuolet pidättyvät voimakeinoilla uhkaamisesta tai niiden käytöstä toisen osapuolen alueellista koskemattomuutta tai poliittista riippumattomuutta vastaan ja selvittävät keskinäiset riitansa rauhanomaisin keinoin YK:n peruskirjan ja Etykin päätösasiakirjan sekä muiden ETYK-asiakirjojen mukaisesti.
Sopimuspuolet eivät käytä eivätkä salli aluettaan käytettävän aseelliseen hyökkäykseen toista sopimuspuolta vastaan.
Siinä tapauksessa, että Suomi tai Venäjä joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, toinen sopimuspuoli myötävaikuttaa ristiriidan selvittämiseen YK:n peruskirjan ja Etykin asiakirjojen periaatteiden ja määräysten mukaisesti ja pidättyy sotilaallisen avun antamisesta hyökkääjälle.
5 artikla
Sopimuspuolet työskentelevät päättäväisesti YK:n ja Etykin toimintakyvyn vahvistamiseksi kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisessä. Ne tukevat kansainvälisiä ponnisteluja, jotka tähtäävät aseidenriisuntaan, aseistuksen valvontaan sekä luottamuksen ja turvallisuuden lisäämiseen sotilaallisella alalla.
Tilanteissa, joissa kansainvälinen rauha ja turvallisuus tai erityisesti jommankumman sopimuspuolen turvallisuus ovat vaarantuneet, Suomi ja Venäjä ovat tarvittaessa yhteydessä keskenään YK:n ja Etykin tarjoamien keinojen käyttämiseksi ristiriidan selvittämiseen.
6 artikla
Sopimuspuolet kiinnittävät erityistä huomiota yhteistyön kehittämiseen Suomen ja siihen rajoittuvien lähialueiden Murmanskin, Karjalan ja Pietarin välillä.
7 artikla
Sopimuspuolet kehittävät keskinäistä taloudellista ja tieteellis-teknistä yhteistyötään markkinatalouden ja keskinäisen hyödyn periaatteiden pohjalta.
8 artikla
Sopimuspuolet kehittävät päättäväisesti yhteistyötään ympäristönsuojelussa, ympäristöongelmien ratkaisemisessa ja luonnonvarojen järkiperäisessä käyttämisessä kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti.
9 artikla
Sopimuspuolet edistävät vuorovaikutusta kulttuurin ja tieteen aloilla kansojensa keskinäisen kanssakäymisen rikkaiden perinteiden sekä yhteisten eurooppalaisten ja yleisinhimillisten arvojen pohjalta.
Sopimuspuolet kannustavat yhteyksiä ja kanssakäymistä kansalaistensa kesken yhtenäisen Euroopan hengessä. Tässä yhteydessä erityinen huomio kiinnitetään nuorison yhteyksien kehittämiseen ja laajentamiseen.
Ne luovat edellytyksiä yksilöiden, laitosten ja järjestöjen suorien yhteyksien laajentumiselle moniarvoisuuden ja avoimuuden pohjalta.
10 artikla
Sopimuspuolet tukevat suomalaisten ja suomensukuisten kansojen ja kansallisuuksien omaperäisyyden säilyttämistä Venäjällä ja vastaavasti Venäjältä peräisin olevien omaperäisyyttä Suomessa. Ne suojelevat toistensa kieliä, kulttuuria ja historian muistomerkkejä.
11 artikla
Sopimuspuolet tekevät tarpeellisia sopimuksia edistääkseen tämän sopimuksen tavoitteiden toteuttamista.
12 artikla
Tämä sopimus on ratifioitava ja se tulee voimaan ratifioimiskirjojen vaihtamispäivänä.
Sopimus on voimassa kymmenen vuotta, minkä jälkeen sen voimassaolo jatkuu viisivuotiskausittain, ellei jompikumpi sopimuspuolista irtisano sitä toiselle sopimuspuolelle kirjallisesti tehtävällä ilmoituksella vähintään vuotta ennen voimassaolokauden päättymistä.
Tehty Helsingissä 20 päivänä tammikuuta 1992 kahtena suomen- ja venäjänkielisenä kappaleena molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset.
+++
