Katselin korkeaa mäntyä, jonka ikää oli vaikea päätellä, mutta koosta ja ympäryksestä päättelin, että se oli kestänyt tuulet, tuiskut ja kuivat kaudet kaatumatta. Mietin, kuinka elämän voima nousee maasta kohti korkeaa latvusta, sade laskeutuu ravitsemaan puuta. Sen vakaus ja rauha tuntui siinä istuessani.
Miten on ihmisen, meidän jokaisen, juurien tila? Miten vartemme on kestävää sorttia vai onko niin, että vioittuneina ja tuskastuneina yritämme pitää yllä elämäämme. Ihmetellen, miksi voima ei kerry, miksi huojuntamme vain lisääntyy, vaikka elämän kokemuksien tulisi vahvistaa ja varjella?
Elämää kuvataan puuna monissa eri pohdinnoissa. Ymmärrän, että luonto on suurin opettajamme, mutta vieraantumisemme siitä, on tehnyt meistä heikkoja ja vaurioituneita sekä osaksi pystyyn näivettyneitä. Sukujen ja heimojen kokemukset muodostavat juurevuutemme ja juurettomuutemme.
Miten elämänvoiman voi palauttaa juuristoon, jonka edustajat ovat jo maatuneet mullaksi? Joita kukaan ei välttämättä muista tai ole kiireiltään ehtinyt tutkia. Vieraiksi ovat jääneet ne sisupussit, jotka pitivät perhekuntansa koossa. Hankkivat leivän ja lämmön vaikka ulkoisessa maailmassa vihelsi milloin pommit ja milloin hyiset pohjan tuulet.
Hyvinvointiin on olemassa monta polkua, mutta jos polut ovat kadonneet tai täyttyneet kaiken maailman sälästä, miten käy polulla kulkijan? Näköala tämän päivän ihmisiin tuo väistämättä surun pintaan. Helppo ja ponnistelematon elämä laiskistaa, vie vastustuskyvyn ja lopulta sairastuttaa. Sairastumisen jälkitilana on sairastaminen ja hiipuvan terveyden myötä iloa, osallisuutta ja onnea on vaikeaa, miltei mahdotonta tavoittaa.
Ennaltaehkäisevä elämäntapa on vastuun ottamista kokonaisvaltaisesti itsestä, ajatuksista ja sanoista alkaen, puhumattakaan ideoista ja teoista. Korjaavalle kurssille pääsee omatahtoisesti ja edullisesti. Rahattomuuteen on turha vedota, koska kyse on mielenvoiman valjastamisesta, asenteen korjaamisesta ja tekoihin ryhtymisestä. On aika kääntää huomio omaan itseen, tehdä tutkivaa työtä rehellisin näkevin aistein ja ymmärryksellä. Luulot ja uskomukset on syytä nostaa tarkastelun alle, koska juuri siltä suunnalta voi löytyä kaikkein eniten hankaluutta ja vastustusta aiheuttavia asioita, tunnetiloja, muistoja ja traumoja.
Huomaathan, taas on kyse juuristosta. Menneiden polvien ahdistukset, pelot ja peikot voivat kulkea muassasi kovin kevein askelin. Millä keinoin saat päivitettyä itsesi tähän hetkeen? Elämään tuoretta, tervettä elämää, tietoisena jäljistä jotka jätät jälkeesi ja jälkeläisiisi, puhumattakaan yhteisöstä jossa elät, naapurustoa ja kyläkulmaa, asuntoyhtiötä tai rivitaloa?
Olemme voimanpesiä, joiden tarkoitus on opiskella elämään sovussa ja rakkaudessa itsemme ja toisten kanssa. Hyvinvoivina kykenemme parempaan kuin raihnaisina ja kyllästyneinä. Kysymys on yksinkertainen, mitä olet valmis tekemään, muuttaaksesi elämänkielteisyyden elämänmyönteisyydeksi? Eikö luulisi olevan itsestään selvää, että ”kyllä valjastan voimavarani ensin itseni kohentamiseen, jotta voisin siirtyä kohentamaan yleistä tilaa ja tukemaan niitä, jotka tarvitsevat kipeästi apua?”
Kevät kohahduttaa luonnon kasvuun, uuteen kukoistukseen. Olisiko sinun aika hengittää uudistavaa voimaa juurillesi ja rungollesi?
| Vastaa Lähetä edelleen |
