Ukrainan veristä sotaa on käyty kohta vuosi. Tuhoa, tappamista ja raunioita syntyy koko ajan. USA- johtoinen Nato ja EU taiteilevat koko ajan valesodan ja todellisen sodan rajalla. Ilman lännen tukea sota olisi jo loppunut. Huolimatta lännen kaiken aikaa lisääntyvästä ja järeytyvästä aseavusta rintamat eivät juuri liiku ainakaan idän suuntaan.
YLE:n vakiosotakommentaattorit ovat jo pitkään julistaneet Venäjän pikaista talouden romahdusta ja vanhanaikaista aseistusta sekä joukkojen heikkoa moraalia. Siitä huolimatta sota ja sotapropaganda jatkuvat entisellä voimalla ja uhka eskaloitumisesta on konkreettinen. Mitä enemmän aseita lähetetään Ukrainalle, sitä enemmän niitä käytetään ja sota pitkittyy.
Jos on totta, että Zelenskyin tavoite koko Ukrainan vapauttaminen Krimiä myöten pitää paikkansa, niin rauhaa ei ole näköpiirissä pitkään aikaan. Kuluttava sota , josta Eurooppa kärsii eniten, jatkuu ja raaistuu.
Mitä tekemistä Suomella on tässä sodassa? Ukraina ei ole sen enempää Naton kuin EU:n jäsen ja Suomi ei ole Naton jäsen. Suomella ei ole mitään velvoitteita osallistua sotaan muutoin kuin humanitaarisen avun antajana. Isäntämaasopimus ei siihen velvoita. Tuskin Suomen perustuslakikaan sallii sotatoimiin osallistumisen maamme kokoon nähden merkittävän sotakaluston lahjoittamisella. Puhumattakaan muutamasta Leopard- panssarivaunusta, joka ei todella vaikuttaisi sodan kulkuun millään lailla.
Valtion johto on sairastunut sotapsykoosiin, jota levitetään median kautta kansan keskuuteen. Sodasta ja varustelusta puhutaan kaiken aikaa. Kuka puhuisi rauhasta?
Juuri nyt Suomi voisi profiloitua rauhan välittäjänä. Valitettavasti sekä Sauli Niinistö että Sanna Marin ovat molemmat sotaisilla toimillaan diskvalifioineet itsensä ja uskottavuutensa rauhan puolesta toimijoina. Olisi löydettävä uskottavampia vaihtoehtoja. Presidentti Martti Ahtisaari toimi rauhan välittäjänä Balkanilla, jolloin USA toimi pommittajana. Olisiko nyt presidentti Tarja Halonen sopiva ja halukas välittämään Ukrainan ja Venäjän välillä. Hänellä on suhteet kunnossa Venäjän nykyjohtoon. Bidenin suhteen voisi olla heikompi tilanne. Joka tapauksessa rauhan aloitteita on tehtävä ja sitä roolia Suomen tulisi tavoitella.
Rauhanrakentajan osa on autuaampi kuin sodanlietsojan.
5 kommenttia julkaisuun “Suomesta Ukrainan rauhanvälittäjä?”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Kaunis ja hyvä ajatus!
Kekkonen jo sanoi, että parempi olla lääkäri kuin tuomari. Suomi aikoinaan profiloitui välttäjän rooliin ja Rauhan rooliin. Nyt on kaikki toisin, Sauli Niinistö hokee, että rauha Ukrainassa on mahdottomuus, sen lauluja laulat, kenen saappaan alla olet. Puoleettomuus olisi hyvää politiikkaa ja varsinkin Suomen puolueettomuus edistäisi vahvasti koko Euroopan etua ja rauhaa, mutta tätä meidän päättäjät ei halua ymmärtää. Puolueettomana maana voisimme olla sillan rakentaja, lännen ja idän välillä, nyt sitä mahdollisuutta ei ole, naamiot on riisuttu ja Suomi on puolensa valinnut, tosin kansa tähän suuren typerään päätökseen ei päässyt mitenkään vaikuttamaan.
Välitysjuna on lähtenyt asemalta eikä enää palaa. Israelin juuri eronnut pääministeri Bennett on pitkässä haastattelussa tarkkaan selostanut, että välityssopimus oli käytännössä valmiina maaliskuussa viime vuonna. Mutta se ei kelvannut USA:lle ja hylättiin. Sen jälkeen ovat Merkel, Hollande, Poroshenko ja Zelenski kaikki vuorollaan todistaneet, että Minsk-sopimus oli huijausta eikä sitä ollut tarkoituskaan panna täytäntöön. Venäjää oli tarkoitus vetää nenästä jotta Ukraina saisi aikaa valmistautua sotaan.
Eiköhän Venäjä lopulta ole läksynsä oppinut – Lännen kanssa ei kannata neuvotella, se pettää kuitenkin. Tuleva rauha on oleva voittajan rauha eikä voittajasta liene epäilystä, ainakin jos uskomme amerikkalaista eversti Douglas MacGregoria – ja miksi emme uskoisi, hän on niitä harvoja jolla on omaa kokemusta nykyajan sodankäynnistä.
Nyt kun tähän pisteeseen on tultu, voidaan kysyä kenen etua EU ajaa ? Ei ainakaan jäsenmaidensa etua. Taipumalla kaikkeen mitä USA vaatii se on vahingoittanut ennen kaikkea itseään. Venäjä maksaa kalliisti mutta samalla sille siirtyy Ukrainan alueen arvokkaimmat osat. Jäljelle jää tynkäukraina joka kutistuu yhä pienemmäksi ellei Kiovassa tapahdu vallankaappausta ja sinne nouse hallitusta joka tekee rauhan Venäjän kanssa. Palkintona siitä voisi olla Mustanmeren sataman säilyminen. Eli EU on tietoisesti asettunut Yhdysvaltojen politiikan käsikassaraksi mutta samalla se on epäsuorasti hyödyttänyt Venäjää. Sanotaan, että amerikkalainen agrobisnes on ostoillaan jo lohkaissut Italian maanviljeysalan kokoisen palan Ukrainasta. Sikäli kun nämä ostot ovat koskeneet Itä-Ukrainaa ne voidaan unohtaa. Ukrainan ryöstö jäi puolitiehen. Ja ne 30-50 biolaboratoriota jotka hämäräpuuhissaan ovat toimineet Pentagonin eivätkä suinkaan USA:n terveysministeriön alaisuudessa joutuvat kiireesti korjaamaan putkilonsa. Siellä missä Kiovan tykistö ei enää kykene toimimaan jälleenrakennus on täydessä vauhdissa. Jos katsoo videoita Mariupolista niistä on vaikea löytää ainuttakaan taloa joka olisi rakennettu 1990-2020 välisenä aikana. Kaikki kerrostalot ovat mallia Khrustjov tai Breznev. Itä-Ukrainaan ei Kiova ole investoinut lainkaan.
Tarja Halosesta pitää sanoa, että häneltä ei ole kuultu ainuttakaan merkittävää oivallusta sen jälkeen kun hän erehtyi puhumaan totuuden sanan. Hän sanoi Irakin sodasta, että ”lisäksi se ei tainnut olla aivan laillinenkaan”. Tällaisesta imperiumi rankaisee ankarasti. Olof Palme maksoi hengellään ja Tarja Halonen hiljaisuudellaan, joka hiljaisuus saattoi olla monisanaista mutta tyhjää täynnä.
Rauhaa Ukrainan tilanteeseen ei tule koskaan. Kyseessä on USA:n maailmanmahdin olemassaolotaistelu. USA:ta hallitsevat piirit käyttävät Ukrainaa Venäjän valtaamiseen, jolloin sotatoimet jatkuvat siihen asti, kun Venäjä on pakotettu käyttämään taktisia ydinaseita. Totaalista ydinsotaa ei synny, mutta rajoitettu ydinsota taktisilla aseilla kylläkin. YK:n turvallisuusneuvosto sitten päättää milloin sodan on loputtava. Euroopan tuhot tulevat olemaan mittavat.
Pahoin pelkään, että näin tulee käymään. Kyse on maailmanherruudesta, ja siinä Usa ei voi antaa periksi.
”Valitettavasti sekä Sauli Niinistö että Sanna Marin ovat molemmat sotaisilla toimillaan diskvalifioineet itsensä ja uskottavuutensa rauhan puolesta toimijoina.”
He ovat diskanneet itsensä minkään asian puolesta toimijoina. Kiihkoilu, valehtelu ja julmuus. Tämä kaksikko on tullut arvaamattoman kalliiksi Suomelle, suomalaisille ja Suomen talouselämälle. Marin olisi pitänyt heti päästää Ukrainaan, koska kertoi sinne haluavansa.