Vakava mielenhäiriö

Tiedämme historiasta, että kokonainen kansa voidaan ajaa tuhoisaan mielenhäiriöön. Natsi-Saksa oli tästä esimerkki. Saksan kansan aivojen sumentaminen johti maailmansotaan, jossa tapettiin 62 miljoonaa ihmistä.

Pieni Suomi on nyt presidentin ja pääministerin toimesta naulattu kohtalonomaisesti kiinni Ukrainaan. Sanna Marinista on tullut sodan musta ruhtinatar, jonka synkkä sanoma kiertää maailmaa. Sotaisassa julistuksessa ei ole pienintäkään aukkoa rauhalle tai perääntymiselle. Nyrjähtäneessä lyhytnäköisyydessään se hakee turhaan vertaistaan Suomen historiasta.

Miten on mahdollista, että maan ulkopolitiikkaa on päästetty johtamaan henkilö joka on niin hurmaantunut saamastaan julkisuudesta, että kysyy neuvoja vain peilikuvaltaan? Lausunnoillaan Marin on sitonut oman tulevaisuutensa Ukrainan sotamenestykseen. Se vielä menettelisi, mutta pääministerinä hän on kietonut samaan nippuun myös Suomen kohtalon, pahimmassa tapauksessa olemassaolon.

Marin toisti iskulauseensa viimeksi amerikkalaisen CBS-televisiokanavan 60 Minutes – ohjelmassa: ”Venäjä on uhka meille kaikille, ja siksi meidän on varmistettava, että Ukraina voittaa.”

Tilanne on toivoton, sillä pääministeri kilpailee tasavallan presidentin kanssa ulkopolitiikan johtajuudesta sanomisten jyrkkyydellä. Niinistö osallistui kisaan Münchenin kokouksessa kehumalla kasakka-sutkauksensa erinomaisuutta. Sen lisäksi hän huomasi kertoa, että ”meidän aseemme ovat hyvässä rasvassa”. Se oli jatkoa aikaisemmalle rehvastelulle Ukrainan lähetettyjen aseiden tehosta: ”Kyllä niillä jälkeä tulee.”

Sekä Marin että Niinistö ovat esiintyneet luotiliiveissä Kiovassa. Kumpikin on huolehtinut siitä, että medialla on käytössään kuvia, jotka kertovat ihonmyötäisistä väleistä Zelenskyin kanssa. Marin ja Niinistö – toinen on nuorehko, toinen vanhahko, ja molemmat kuulostavat keskenkasvuisilta. He luottavat Yhdysvaltoihin ja sen hallitsemaan Natoon kuin pässit sarviinsa eivätkä tunnu pitävän mahdollisena saatikka välttämättömänä, että pienellä Suomella olisi joskus asialliset välit isoon naapuriinsa.

Marin ja Niinistö suhtautuvat lausumiensa perusteella Ukrainan sotaan kuin pelaisivat videopeliä. Sen lisäksi tuntuu siltä, että kansansuosio ja sotaisan median tarjoama julkisuus on heille tärkeää, tärkeämpää kuin lähellä olevan historian opetukset.

CBS:n haastattelussa oli kahden sekunnin valonvälähdys. Marin sanoi: ”Emme ikinä enää halua nähdä sotaa Suomessa…” Mutta sitten hän jatkoi: ”… joten kysyimme itseltämme, mikä on se raja, jota Venäjä ei ylitä, ja se on Naton raja.”

Pääministeri ei tunne sotilasliittoa, ei sen periaatteita eikä historiaa. Sekä Marin että Niinistö ovat epäilemättä saaneet Washingtonista varman lupauksen Venäjän tuhoamisesta, mutta eivätkö he ymmärrä, että se tarkoittaisi suursotaa ja Natojäsen Suomen asemaa tuhoutuvana taistelukenttänä?

Onko nykyinen Venäjä uhkaillut Suomea? Ei. Mitä muuta se on vaatinut ennen Ukrainan sotaa kuin turvatakuita itselleen – samoja joita Suomi nyt hakee? Ei mitään muuta.

Sanna Marin sanoi CBS:n haastattelussa vielä, ettei Putinin kanssa voi keskustella järkevästi. Pääministerimme ei kertonut, kuinka monta kertaa hän on yrittänyt.

Sauli Niinistö ja Sanna Marin päättivät lopullisesti lähes 80 vuoden rauhallisen jatkumon Suomen ja itänaapurimme suhteissa. He tiesivät, tai ainakin heidän olisi pitänyt tietää, ettei Ukrainan kriisillä ollut mitään tekemistä Suomen kanssa. Kahdeksan vuoden sisällissota, jossa Kiovan armeija surmasi tuhansia ja tuhansia omia kansalaisiaan ei ole verrattavissa Suomen oloihin.

Itä-Ukrainan venäjämielisen ja -kielisen väestön raaka kohtelu peiteltiin Suomen mediassa huolellisesti. Paksujen valheiden ketju, johon vaikeneminen kuului, aloitettiin Maidanin aseellisen vallankaappauksen nimittämisellä vallankumoukseksi. Siitä pitäen valehtelu on jatkunut.

Niinpä Suomen johto sanoo nyt puolustavansa korruption mädättämää Ukrainaa länsimaisen demokratian esitaistelijana. Ennen näkemättömällä kampanjalla musta on käännetty valkoiseksi ja suuri osa suomalaisista saatu taipumaan tai alistumaan sotaisaan vihaan ja huumaan. Miten syvästä mielenhäiriöstä on kysymys, ja miten kokonainen maa ja kansa voi siitä parantua? Onko videopelin muuttuminen oikeaksi sodaksi ainoa vaihtoehto?

Mauno Saari

+ + +

”Kansallisen itsekkyyden politiikkaa”

Presidentit Paasikivi ja Kekkonen loivat Suomen puolueettomuuspolitiikan. Koivisto ylläpiti sitä. Kun Neuvostoliitto miehitti Tshekkoslovakian vuonna 1968, Kekkonen masentui ja kirjoitti, että hänen elämäntyöltään putosi pohja. Hän kertoi tunteistaan ja ajatuksistaan tiukkasävyisesti myös venäläisille, kuten suurlähettiläs V.A. Kovaleville. Hän oli pettynyt ja huolestunut. Voisiko Tshekkoslovakian kohtalo toistua Suomen kohdalla?

Mutta Paasikiven tapaan Kekkonen oli realisti, noudatti ”kansallisen itsekkyyden politiikkaa”, piti kylmäverisesti Suomen olemassaoloa ja turvallisuutta etusijalla. Se ei ollut helppoa. Tarvittiin kalastusretki NL:n pääministeri A.N. Kosyginin kanssa ja paljon perusteellista ajatustyötä ennen kuin presidentin mieli asettui. Suomi jatkoi puolueettomuuspolitiikkaa, jota Kekkonen sanoi puolustavansa viimeiseen hengenvetoonsa saakka.

Naapuruusopimus on voimassa

Suomi allekirjoitti Venäjän kanssa ”naapuruussopimuksen” YYA-sopimuksen tilalle. Sopimuksessa 4. artiklassa todetaan, että osapuolet paitsi pidättäytyvät voimakeinoilla uhkaamisesta ja niiden käytöstä toisiaan kohtaan, eivät myöskään käytä tai salli aluettaan käytettävän aseellisen hyökkäykseen toista vastaan.

Sopimuksessa todetaan, että jos Suomi tai Venäjä joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, toinen sopimuspuoli myötävaikuttaa ristiriidan selvittämiseen YK:n peruskirjan ja ETYKin asiakirjojen periaatteiden ja määräysten mukaisesti ja pidättyy sotilaallisen avun antamisesta hyökkääjälle.

Venäjä pitää Natoa uhkana turvallisuudelleen, ja on esitetty, että se tulkitsee Suomen Nato-jäsenyyden sopimusrikkomukseksi. Naapuruussopimusta ei ole irtisanotttu. Se allekirjoitettiin 10 vuodeksi kerrallaan 11.7.1992. Voimassaolo on jatkunut eikä kumpikaan osapuoli ole irtisanonut sitä. Irtisanominen on tehtävä vuotta ennen voimassaolon päättymistä.

+ + +

13 kommenttia julkaisuun “Vakava mielenhäiriö

  1. Juhani Suomelta ilmestyy viikon kuluttua uusi kirja 1920-luvusta, ”Kuin lastu laineilla”. Sadan vuoden kuluttua, jos Suomi maana on edelleen fyysisesti kartalla, joku uusi historioitsija voi nimetä teoksensa ”Kuin lastu laineilla, osa 2”.

    Erkki Tuomioja edusti eräänlaista kanarialintua kaivoksen uumenissa. Kun lintu pökertyy on kaivoksessa hätätila ja kun Tuomioja pökertyy on Suomi pulassa. Ja tällä en tarkoita, etteikö Tuomioja olisi elossa vaan sitä, että hänen ikuisen tuntuinen aidalla istumisen uransa päättyi ja hän poliittisesti sokeutuneena tipahti lännen leiriin. Kun Helsingin Sanomat nimeää jonkun valtiomieheksi asia on selvä. Muistaakseni tämän aiheutti joku ulostulo v. 2014 Tuomiojan ollessa ulkoministeri, olisiko ollut vallankaappaus Kiovassa. Tuolloin Viron ulkoministeri osoitti huomattavaa rohkeutta ilmoittaessaan EU:n ulkoasiainkomissaari Ashtonille, että Maidanin aukion surmanluodit tulivat samoista aseista, joilla surmattiin sekä poliiseja että mielenosoittajia. Tuomioja oli jo siinä vaiheessa niin uponneena, ettei hänen suustaan totuuksia enää kuultu.

    Kuin lastu laineilla, Suomi voi pelastua vain ulkopuolisten voimien avulla. Omat eväät eivät enää riitä, NATO söi ne edetessään Elbejoen varsilta Suomen itäisimpään sopukkaan. On siinä pitkä tuuma, uusi etäisyysmitta.

  2. Asiaa taas Mauno. Hyvä!
    ”Marin toisti iskulauseensa viimeksi amerikkalaisen CBS-televisiokanavan 60 Minutes – ohjelmassa: ”Venäjä on uhka meille kaikille, ja siksi meidän on varmistettava, että Ukraina voittaa.”” Sannalla on Pelko perseessä, koska jos Venäjä voittaa, niin Suomen typerältä yhden kortin (risti 2.) varaan heittäytyneeltä ulkopolitiikaltamme putoaa pohja, samoin putoaa pohja Sannan poliittiselta uralta. Kalliiksi tulee tämä hölmöily, kohta lähtee jo 13. apupaketti korrptioituneeseen natsivaltio Ukrainaan, onko viisasta ja onko se laillista? No, Sinä Maksat! Ukrainan sota loppuu aikanaan. Sodassa ei ole koskaan voittajia (paitsi aseteollisuus ja siihen sijoittaneet miljonäärit) , on vain tuhottua maata, surua ja ruumiita. Ukrainan voitto sodasta olisi Euroopalle kauhistus, koska Venäjä alkaisi erittäin katkerana nuolla haavojaan ja kerätä voimaa uuteen koitokseen. Häpeärauha on aina uuden sodan siemen. Venäjä myös tarkkaan katsoisi mitkä maat sitä Ukrainaa oikein auttoi ja katseet kääntyisi mm. Suomeen. Voi Suomi parkaa. Jos Venäjä voittaa, katseet myös kääntyy Suomeen ja Venäjällä kyseltäisi: Mitäs helvettiä tää Suomi tekikään sillä aikaa kun me sodimme Ukrainassa? Kävi miten kävi, Suomi varmisti politiikallaan, että jossain vaiheessa täällä rytisee ja melko rajusti! NATO ei meitä auta, vaikka olisimmen NATO:n jäseniä. korkeintaan NATO lähettää villasukkia. Nyt kannattaa suomalaisten katsella tarkkaan uutiskuvia Ukrainasta, sillä se on Suomen kohtalo tällä politiikalla, jota Suomi nyt ajaa. Taas unohtui päättäjiltä vanha viisaus: ”Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjallasi äläkä luota vieraaseen apuun.” Jo Kekkonen tiesi, että puolueettomuus on parasta politiikkaa.

  3. Minä uskon, että ne hikiset Zelenskyn vihreät paitakainalot lumoaa, huumaa, alistaa Sannan, Bidenin, Niinistön ja kaikki keisarit, sekä kuninkaat, joita Z halaa. Siinä on huumautuneet Rooman Paavi, juutalaisten korkeat vierailijat Jerusalemista ja YK:n pääsihteeri, kera Juhani Halla-ahon.

  4. VALHEIDEN VALTAKUNTA
    Elämme Suomessa aikaa, jossa valheet ovat korvanneet totuuden. Suomen valtamedia levittää valheita ja sensuroi totuuden. Valhe numero yksi: Suomen turvallisuustilanne on muuttunut Venäjän erikoisoperaation johdosta. Meillä on edelleen voimassa oleva naapuruussopimus Venäjän kanssa eikä Venäjä ole meitä uhannut. Sen sijaan USA on näyttänyt kyntensä tuhoamalla Nord Stream -putket. Tällaisen terroristivaltion ystäviä siis olemme. Valhe numero 2: Ukraina on demokratian etuvartio, joka puolustaa ”eurooppalaisia arvoja”. Ukrainassa puolueet ovat kiellettyjä ja maassa vallitsee fasistinen diktatuuri. Valhe numero kolme: Suomi ei ole sodassa Venäjää vastaan. Mutta Suomi antaa kuitenkin massiivista aseapua Ukrainalle eli Suomi on siis sodassa Venäjän kanssa. Valhe numero neljä: NATO takaa Suomen turvallisuuden, kun liitymme siihen. Todellisuudessa NATOon liittyminen alistaa meidät USA:n sodille ja olisimme NATO:n etuvartio ja hyökkäysalusta Venäjää vastaan. NATO pitää Venäjää vihollisenaan. Mahdollisessa suursodassa Suomi ottaisi vastaan Venäjän ensi-iskun. Muita valheita on lukuisia, joita valtamedia levittää. Puolueettomuuspolitiikka ja hyvät suhteet Venäjään pelastavat Suomen ja niihin tulee pyrkiä. Valtamedia ja poliittinen johto syyllistyy maan- ja valtiopetokseen.

    1. Valheisiin olisin lisännyt Marinin lausuman edusjunnassa 16.5.2022: ”Venäjän väitteillä siihen kohdistuvasta uhkasta muiden taholta ei ole mitään perustaa.”
      Ehkä Sodan Musta Ruhtinar perustelee oman väitteensä sillä, että hän ei pidä ”etupiiriajettelusta”. Usa-Nato kyllä uskoo etupiireihin ainakin Samoan saariryhmän kohdalla, jota se uhkasi huhtikuussa 2022 aseellisella väliintulolla, jos Samoan Itsenäinen Valtio omien turvajärjestelyjensä vuoksi sallii Kiinan perustaa tukikohdan maaperälleen.

  5. Valtioneuvoston Ajankohtaisselostus turvallisuusympäristön muutoksesta 13.4.2022:
    ”Suomen ja Euroopan turvallisuus- ja toimintaympäristössä on tapahtunut perustavanlaatuinen muutos Venäjän hyökättyä Ukrainaan… Venäjän käynnistämä sota vaarantaa koko Euroopan turvallisuuden ja vakauden. Venäjän julkilausuttuna tavoitteena on muuttaa Euroopan turvallisuusjärjestystä… Venäjä vaatii Natoa ja Yhdysvaltoja pidättäytymään Naton laajentumisesta…”

    Marin eduskunnassa 16.5.2022:
    ”Ensinnäkin turvallisuusympäristömme on perustavalla tavalla muuttunut… Naton laajentuminen tulisi lopettaa…
    Venäjän väitteillä siihen kohdistuvasta uhkasta muiden taholta ei ole mitään perustaa…”

    ”Laajentumisesta”. No Nato voidaan kyllä nähdä viruksena, jonka laajentumista kukaan ei vielä hallitse Venäjän vaatimuksista huolimatta. Heh. Vaatiko Venäjä Naton ”laajentumisen” estämistä vai tehtyjen sopimusten ja turvajärjestelyjen noudattamista? Suomen hallitus ei vastannut.

    Hesarin 60-Minutes ohjelman uutisoinnista poimin Marinin lausumaa, toistot uutisessa:
    1. Venäjä on uhka koko Euroopalle, varmistettava, että Ukraina voittaa,
    2. Venäjä on uhka meille kaikille, varmistettava, että Ukraina voittaa
    3. He hyökkäävät toiseen maahan, he surmaavat siviilejä, he tuhoavat infrastruktuuria
    4. Putinin kanssa (ei) voi puhua järkeä
    5. Putinin toimien olevan hyvin tunteellisia
    6. He näkevät Ukrainan osana Venäjää
    7. kallistuneensa Naton puolelle jo ennen Venäjän hyökkäystä (Marin)
    8. heti hyökkäyksen jälkeen hän tiesi, että sotilasliitto on ainoa tie Suomelle.
    9. Venäjä hyökkää tänä päivänä naapurimaahansa
    10. mikä on se raja, jota Venäjä ei ylitä, ja se on Naton raja.
    11. Mielestäni meidän ei tulisi tehdä päätöksiämme pelosta
    12. miltä suomalaisista oikeasti tuntuu ja mitä ajattelemme asiasta.
    13. toivottavasti olemme hyvin pian Naton jäsen,
    14. tärkeää on, että Ukraina voittaa sodan
    15. Ukrainaa tuetaan kaikin mahdollisin tavoin
    16. jos Ukraina ei voittaisi sotaa, meillä voisi olla edessä vuosikausia sotaa
    17. meidän pitäisi tehdä vielä enemmän varmistaaksemme, että Ukraina voittaa tämän sodan
    18. Olemme valmiita asettamaan vielä kovempia pakotteita
    19. olemme halukkaita tarjoamaan sellaista sotilaallista apua mitä Ukraina tarvitsee.

  6. Milloin Marin on tavannut Putinin tai keskustellut tämän kanssa? Olisiko se ollut jo ennen Ukrainan konfliktia? Asia asettuu sitäkin ihmeellisempää valoon, kun Putin on selväsanaisimpia ja loogisimmin ajattelevia valtiomiehiä, mitä tällä hetkellä löytyy. Samaa ei voi sanoa Niinistöstä ja etenkään Marinista.

  7. Suomalaiset kerjäävät verta nenästään taas kerran. Ei näköjään mitään uutta auringon alla. Virtsa on kihahtanut päähän niin kansalla, kuin sen johtajilla. Luoja auta tätä hyttysen pskan kokoista heimoa.

Vastaa