Äänestän tänään Pekka Haavistoa. En sen vuoksi, että olisin monessakaan asiassa samaa mieltä hänen kanssaan. Syyn voi kiteyttää siihen, että Haavisto vastaisi puheluun, jos naapurimaan presidentti soittaisi.
Pidän käsittämättömänä ja sopimattomana Stubbin ilmoitusta, että hän jättäisi vastaamatta. Se on alamittaista, pienen itsenäisen valtion päämiehen ylimielisyyttä.
Ai niin, eihän Stubb johtaisikaan itsenäistä Suomea vaan Yhdysvaltojen alusmaata. Hänen tunneperäiset ja myös käytännölliset siteensä valtamereen takaiseen, sekavassa tilassa olevaan supervaltaan ovat vaarallisen lujat.
Stubbin Suomen suitset olisivat Washingtonin käsissä. Kun DCA-sopimus tullaan hyväksymään velton eduskunnan toimesta ilmeisesti yksimielisesti, on USA/Naton miehittämä maa Stubb presidenttinään vailla omaa johtajuutta.
Mieleen tulee historioitsija Juhani Suomen viimeisimmän teoksen kuvaus 1920-luvun Suomesta, juuri itsenäistyneestä ressukasta, jonka kaikki ulkopoliittiset päätökset tehtiin Lontoossa tai muissa ulkomaiden pääkaupungeissa.
***
Haavisto on neuvottelija, sovun etsijä. Stubbin rauhantyöstä ei suurien puheiden takaa löydy juurikaan konkretiaa. Niinpä hän vaalitenteissä listasi omiksi ansioikseen Martti Ahtisaaren saavutukset.
Olen varma siitä, että virkaan asetuttuaan Pekka Haavisto vastaisi, kun soitetaan, mutta myös toteuttaisi välttämättömän; ryhtyisi korjaamaan sitä, mikä nyt on täysin rikottu – kokoamaan sirpaleista edes vähäisiä mahdollisuuksia uuteen alkuun Venäjä-suhteissa, koska se on välttämätöntä.
Haavisto on mukautuja. Hän mukautuu muuttuviin oloihin, ymmärtää kokeneena ulkopoliitikkona, että sopeutuminen todellisuuteen ei ole alistumista eikä nöyristelyä vaan maan kohtalon kannalta pakollista viisautta, paasikiveläisyyttä.
***
Pahinta ”Nato-presidentti” Stubbissa olisi, että sulavan retoriikan pohjana ei ole emotionaalinen viha Venäjää kohtaan vaan pragmaattinen, siis käytännöllinen Yhdysvaltain linjan noudattaminen, eli Venäjän kokeminen viholliseksi.
Ainut toivo silloin olisi, että Yhdysvalloissa tapahtuu muutos ja linjaksi muotoutuu vähemmän jyrkkä, ehkäpä jopa liennyttävä asenne Venäjän suuntaan. Silloin myös Stubbin linja lientyisi, tietysti, koska hän seuraa tarkasti Washingtonin askelmerkkejä.
***
Jos Stubb on seuraava presidenttimme, kampanjassa esiin tullut ylimielisyys on hänelle vaikea nieltävä. ”Venäjä ymmärtää vai voimaa, raakaa voimaa”, hän on lausunut. Alexander Stubbilla sitä voimaa ei ole, joten hän tarkoittaakin USA/Naton muskeleita, maan miehittäjien aseita ja asenteita.
Voisinko kuvitella Stubbin neuvottelemassa Vladimir Putinin ja Sergei Lavrovin kanssa? Saattaisi käydä kuten kävi Georgian rauhaa hierottaessa. ”Uskon, että Suomen uusi ulkoministeri oppii lähikuukausina perusasiat”, Lavrov sanoi silloin kuunneltuaan Stubbin lausahduksia.
***
Pekka Haavisto on vakavasti otettava henkilö ja poliitikko. Häneen verrattuna Alexander Stubb on kevytkenkäinen salonkiherra, enkä ole varma, kuinka tosissaan raskaimman sarjan valtiomiehet häneen kykenisivät suhtautumaan.
Stubb on puhunut Venäjästä ja Putinista ikään kuin Washingtonin mandaatilla, katsonut suurvaltanaapurimme presidenttiä pitkin nenänvarttaan. Siitä on pitkä matka todelliseksi valtiomieheksi, ehkä liian pitkä.
***
Presidentinvaalissa määritetään nyt myös Suomen itsenäisyyden aste. Eu:n ja Naton jäsenenä ja monien muiden sopimusten sitomana se on nyt lähes täysin menetetty. Stubbin presidenttiys nollaisi itsenäisyyden kokonaan.
11 kommenttia julkaisuun “VAKAVA PAIKKA”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Äänestin Haavistoa, mutta pahoin pelkään, että aivopestyn kansan enemmistö valitsee Stubbin.
Siis Setä Samulin sirkuspellestä tulee USA:n yhden osavaltion presidentti.
Maata kutsuttiin jonkin aikaa Suomeksi.
Eiköhän nimi vaihdeta sopivaksi Amerikan tyyliin.
Sovitaan, että nimi on jatkossa FineLand.
Äänestin jo koulunumeroani 10. Ei ole muuta vaihtoehtoa, on sen verran pöljä isänmaanvihaaja toinen ehdokas!
Kävin äänestämässä vaikka aikaisempi aikomus oli jättää äänestämättä. Vielä tänäänkin ajatus vaihteli äänestämisen ja äänestämättä jättämisen välillä. Kuinka tuollaisia harhaanjohtajia ja suoranaisia valehtelijoita äänestämällä voisi toivoa mitään hyvää tapahtuvaksi. Mikä vaikeinta; äänestämällä osoitan jonkinlaisen luottamukseni järjestelmään sekä ehdokkaaseen jolle ääneni annan. Mistä tiedän, mitä nämä vielä saavat päähänsä.
Toinen kysymys on, mikä merkitys on sillä kuka presidenttinä on. Esimerkiksi Haavikko ja Talvitie, tulevaa ennakoiden epäilivät, että sotaa ja rauhaa koskevissa kysymyksissä Suomen tahdolla on kovin vähän tai ei ollenkaan merkitystä. Itse epäilen samaa nyt, varsinkin jos tuo tahto on sitä laatua kuin se nyt vaikuttaa olevan. Siksipä suomalainen voi asettaa toivonsa suomalaisten päättäjien niljakasmaiseen isompiensa myötäilyyn, sikäli kun muualla Euroopassa herätään huomaamaan, että näin ei voi jatkua.
On täydellisesti hämärän peitossa ja käsittämätöntä , kuinka jotenkin demokraattinen yhteiskunta voi nopeasti ajautua tilaan, jossa poliitikkojen, tutkijoiden ja kenen tahansa julkisuudessa esiintyvän ulkopoliittinen yksimieli on niin täydellinen. On tullut myös mieleen, että nämä herrat kansainvälisissä pöydissä istuessaan ovat sekoittaneet päänsä niin, etteivät enää erota mustaa valkoisesta. Tuo Steinbock-artikkelin viittaus Risto Volasen varoitukseen armeijan ja poliisin vallankaappauksen mahdollisuudesta oli hyvä tieto. Kun ajattelee poliisin jatkuvia vaatimuksia lisävaltuuksista, ”hybridikeskuksen” perustamista, sotilaallisia sopimuksia joita solmitaan noin ilmoitusluontoisesti ja vieraiden sotilasjoukkojen vierailuja Suomessa kuluneina vuosina ilman, että on selvyyttä kuka nuo on tänne oikeastaan kutsunut, alkaa tuollainen vallankaappaus tuntua kelpo selitykseltä. Samoin kuin tulevat amerikkalaiset joukot Suomessa, toimii tuo hybridiuhkien torjunta lain kouran ulottumattomissa. Mitä helvettiä tämä tämmöinen on? Nyt alkaa miltei kaduttaa, että äänestin ollenkaan.
Monet jättävät äänestämättä siitä syystä, että eivät voi kannattaa jotain molempien ehdokkaiden kannattamaa asiaa, esimerkiksi homoutta tai Natoa. He ajattelevat äänestämällä sitoutuvansa itsekin kannattamaan tuota asiaa. Mielestäni perustelu on tosi ontuva, koska tuollaista sitoutumista ei tapahdu ja toinen joka tapauksessa valitaan. Joko niin, että olet mukana valitsemassa tai niin että annat toisten valita.
Äänestin Haavistoa, vaikka olin vähällä jättää nämä pippalot väliin. Sitten ajattelin, että jos minulla on jokin mielipide – vaikka kuinka heikkokin – niin parempi se on käydä ilmaisemassa kuin jättää asia kokonaan toisten päätettäväksi.
Tässä vaalissahan oli tavallaan kolmen kerroksen väkeä. Väyrynen olisi ollut paljon muita parempi kun taas Haavisto, Halla-aho ja Stubb muodostivat surkeimman kolmikon. Stubb lienee kuitenkin surkeista surkein, joten ääneni Haavistolle oli ääni Stubbia vastaan. Jos Stubb valitaan, Suomen tilanne luultavasti – jos mahdollista – synkkenee entisestään. Tein siis oman osani Suomen hyväksi, mistä koen vähäistä hyvää mieltä.
Katsoin Ylen vaali-iltaa, mutta on kyllä tuskallista katsottavaa, kun Stubbista on tulossa presidentti ja YLE:n asiantuntijat puhuvat taas Suomen ulkopolitiikasta Venäjän suhteen korostetun militaristisin termein: ”…saa nähdä, miten tällä rivit kestävät… ja blaa, blaa, blaa…”
Sitten toimittaja ihmetelee sitä, että tulos oli näinkin täpärä. Itsekin kävin kyllä äänestämässä Haavistoa, vaikka en kyllä muutoin olisi häntä äänestänyt, mutta enemmänkin siis siksi, koska en olisi toivonut Stubbia Suomen kansan presidentiksi.
Nyt on tulos selvillä. Stubb voitti n. 100.000 äänellä. Ketkä tai mitkä ratkaisivat vaalit? En tiedä. Kaksi isoa asiaa saattoi ratkaista, eli ensiksi Haaviston homous ja toiseksi Haaviston armeijan käymättömyys, ehkä myös länsi-Suomen ja Pohjanmaan yrittäjähenkisyys suosi enemmän Stubbia. Nyt jos koskaan voidaan sanoa, että sitä saa mitä tilaa. Aika näyttää suunnan.
Nyt vaan palkanansaitsijat yleislakkoon, koska on odotettavissa kylmät ajat maksajille. Yleislakko oli ratkaisu vuonna 1956. kun Kekkonen aikoi laittaa ranttaliksi. Lakon seurauksena Kekkosesta tuli Kekkonen. Tilanne muistuttaa tällä hetkellä sitä aikaa!!!
Luulen, että Stubbin luonne ja älykkyys eivät riitä samalle tasolle kuin aikanaan Kekkoselle. Jos tilanne jostain syystä kärjistyisi, niin todennäköisesti Stubb olisi Finnairin koneessa karkumatkalla kohti USAta.
Osanottoni!