Helsingin Sanomat on päätoimittajansa äskettäisen julistuksen mukaisesti ”kirkastanut ääntään”. Nyt se alkaakin olla jo parhaiden koloratuurisopraanojen tasolla. Joinain päivinä tuntuu siltä, ettei jenkkien syöttämän sotapropagandan täyttämään valtakunnan päälehteen mahdu enää muita uutisia.
Myös totuudellisuus, johon roskikseen heitetyt journalistin ohjeet ammoin ohjasivat, on nyt raikasta ja selkeää. Niinpä toimittaja Jarmo Huhtanen kertoi 4. maaliskuuta täytenä totena, että Ukrainan tappiot sodassa ovat 31 000 henkilöä. Amerikkalaisten asiantuntijoiden (Mersheimer, Sachs, Johnson, Macgregor jne.) arvioiden varovainen keskimäärä Ukraisten taisteluissa kuolleista tai vakavasti haavoittuneista on 400 000.
Ero ei mahdu virhemarginaaliin.
Huhtasen ”tieto” on se, minkä Selenskyi kertoi tv-haastattelussa. HS:n kirkas ääni on Selenskyin karhea bassobaritoni sellaisenaan. On omituista ja suoraan sanoen käsittämätöntä, että Helsingin Sanomat ei tiedä sotapropagandan ja todellisuuden eroavan toisistaan.
Tämä on kuitenkin sivuseikka, vain yksittäinen todiste siitä, että HS:n uutisointi Ukrainan sodasta on läntistä manipulointia, satuilua. Minä joudun lukemaan tätä potaskaa päivittäin nykyisen toimeni takia, nähdäkseni Naapuriseuran Sanomien päätoimittajana, miten kansaa manipuloidaan.
Lyhyesti sanoen: meille valehdellaan törkeästi. Ei riitä, että Sanomien lehdet käyttävät yhä ”luotettavana lähteenään” Zelenskyitä ja ISW:tä, Pentagonin eläkeupseereilla miehitettyä ”ajatushautomoa”. Tuon lisäksi tärkeää näyttää olevan sumeilematon mielipidemuokkaus pääkirjoituksissa, kolumneissa ja juttuvalinnoissa.
Hävetkää, jos osaatte, ”journalistit”!
Ette osaa.
Helsingin Sanomien kirkastettu ääni jää historiaan. Sama koskee tietysti Ilta-Sanomia, jonka satoja etusivuja ja lööppejä olen tallentanut osoittaakseni myöhemmin konkreettisesti, millaiseen kompostiin lehti toimittajineen on vajonnut.
Eljas Erkon häikäilemätön ja jyrkkä toiminta HS:n salanimisenä kirjoittajana, päätoimittajana ja ulkoministerinä vaikutti Suomeen kohtalokkaasti. Mutta hänen sanavalintansa ja keinonsa olivat sivistyneitä verrattuna nykyisen HS/IS-kaksikon toimintaan.
Jostain atavistisesta syystä erkkogeeni elää yhtiössä ja sen julkaisuissa polvesta polveen. Tunsin Aatos Erkon ja pidin häntä arvossa. Minulla on jopa käsitys, että tuo vihaperimä harppasi hänen ohitseen seuraavaan toimittajapolveen. Perustan käsitykseni muutaman tapauksen lisäksi siihen ainoaan kertaan, kun sain kutsun lounaalle hänen bunkkeriravintolaansa, syvälle maan alle Mannerheimintien ja Lundvikinkadun kulmaukseen.
Aatos Erkko rakasti Helsingin Sanomien ideaa, mutta ei sitä, miten sitä toteutettiin. Hän oli omistamansa lehden ankarin kriitikko. Mutta nyt haudassa, kun lehden toimituksen sotahaukat ovat kaikesta päätelleen nokkineet HS:n uuden päätoimittajan silmät sokeiksi. Tai ainakin alistaneet hyvää tarkoittavan tulokkaan voimattomaksi. Sen ne osaavat!
Äänen kirkastaminen?
Jonain päivänä maahan syntyy media, joka kertoo asiat vanhanaikaisesti, totuuteen pyrkien ja todellisuutta kuvaten, oikeata sananvapautta ja sivistystä arvostaen. Tiedän tarkasti, miten se tehtäisiin, mutta se jää toisten toteutettavaksi, koska tämä toimittajien ammattikunnan helvetillinen alhaisuus jatkuu yli minun elinaikani.
Kirkas ääni mediassa tarkoittaisi avoimuutta, läpihengittävyyttä, aitoa sananvapautta, aitoa epäluuloa ylimystöä ja vallan kahvaan tarrautuneita kohtaan, ihmisten ja varsinkin heikossa tilanteessa olevien puolustamista, humanismia ja totuuden rakastamista, rohkeutta käydä väärämielisyyden ja valehtelijoiden kimppuun – rehellisyyttä ja inhimillisyyttä.
Tästä tulee nyt liian pitkä juttu, mutta tulkoon, sillä vielä on muutama kysymys kysymättä:
Hyvät kollegat, ettekö te tajua, mitä olette saamassa aikaan, ja jo aikaansaaneet?
Ettekö te näe, mihin valehtelu johtaa, ja on jo johtanut?
Ettekö te ymmärrä, että teidän sotaisuutenne, otsikkonne, tietoiset valheenne, juttunne, manipulointinne on jo traumatisoinut monet lapsien ja nuorten ikäpolvet pelkoon, vihaan, epäluuloon ja hällä väliä -elämään?
Ettekö te käsitä miten syvälle ja miten tuhoisasti teidän sotaisa narratiivinne on viemässä ja jo vienyt suuren osan kansasta?
Voisitteko te ryhtyä rauhan, keskustelun, yhteyksien, diplomatian, ihmiskunnan selviytymisen asiamiehiksi, painostamaan näitä dystooppisia idioottipoliitikkoja uuteen suuntaan?
Olisi aika, jos aikaa enää on.
Vetoan teihin, toimittajiin, päätoimittajiin, kustantajiin. Muuttakaa suuntaa, aloittakaa painostus kohti rauhaa sillä samalla teholla, jolla te olette ajaneet meitä kohti sotaa eli tuhoa.
25 kommenttia julkaisuun “VETOOMUS KIRKKAAN ÄÄNEN PUOLESTA”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Otan osaa. Itse olen lopettanut hesarin ja muun iltapaskan yms. lukemisen jo vuosia sitten. YLEn uutiset kuuluvat samaan kategoriaan. Ilmeisesti säätä eivät vielä valehtele, kun eivät mahda asialle mitään. Itse seuraan vain kahta suomlaista palstaa, eli Naapuriseuran Sanomia ja MV-Lehteä, lisäksi 3-5 ulkomaalaista nettiä googlen avulla, toimii muuten hyvin. Olen yrittänyt antaa tietoa lähipiirilleni, osa onnistuu, osa ei. Myös haukkumista saan kuulla, tosin siitä olen itse ylpeä. En osaa sanoa, miten saisi kansan pään kääntymään, todennäköisesti ei mitenkään, ainakaan hetkessä. Mitä taas tulee Ukrainan tilanteeseen, niin toivon totisesti, että Venäjä kohta kolkuttelisi Kiovan porttia ja antaisi lähtöpassit kansansa tuhoajalle ja petturille Zelenskylle.
Masentavan esimerkin nykytoimittajien moraalin puutteesta sain lukiessani viime viikolla Iltalehdestä uutisen venäläisen ”Russian Field” -nimisen puljun tutkimuksesta, jonka mukaan jo 46 % venäläisistä on sitä mieltä, että hyökkäys Ukrainaan oli virhe. Huomasin, että uutisesta puuttui kyselyn otos, joka kumminkin on aika olennainen gallup-kyselyjen yhteydessä.
Otin toimittajaan yhteyttä, kysyin otosta, hän kehotti linkkaamaan jutussa ollutta hyperlinkkiä, minkä olin jo tehnyt, enkä ollut löytänyt otosta sieltä googlekääntäjänkään avullakaan. En osaa venäjää.
Parin sähköpostin jälkeen sain otoksen vihdoin puristettua toimittajasta ulos: se oli 1662 ihmistä. Ei ihme, että toimittaja ei halunnut laittaa sitä lehteen, se on 0,0012 prosenttia Venäjän populaatiosta! Kyseinen venäläinen tutkimuslaitos oli lisäksi kaupallinen yritys, ei tieteellinen organisaatio. Kiinnostava detalji selvisi kääntäjän avulla tutkimuksen venäjänkieliseltä sivulta: puhelimeen vastanneista vain 14 % halusi vastata gallupin kysymyksiin.
Halusin toimittajan lisäävän otoksen uutiseensa, siksi meilasin asiasta päätoimittaja Perttu Kauppiselle. Hän ei vastannut. Kun ilmoitin hänelle sitten sähköpostitse, että
teen uutisesta kantelun journalistin sääntöjen rikkomisesta Julkisen sanan neuvostolle, jollei otosta lisätä uutiseen, hän ei edelleenkään vastannut, mutta seuraavana päivänä otos oli lisätty sinne.
Luultavasti tällaiset suomalaistoimittajat ajattelevat olevansa hyvän – Ukrainan – asialla, ja heidän mielestään tarkoitus pyhittää keinot. Minusta likaiset keinot tahraavat hyvänkin päämäärän – ja niitä käyttävän ihmisen.
Loppupäätelmä: Jos tuollainen propagandistinen ”tutkimuslaitos” voi toimia edelleen Venäjällä ja levittää disinformaatiotaan ulkomaille asti, niin siellä on enemmän toleranssia ja sananvapautta kuin lännen media väittää.
Nykyään paikallislehdissä kierrätetään samoja propaganda-uutisia, kaikissa samaa virttä veisataan. Ei kannata tilata oikein mitään lehtiä, kun tilaushinnat nouseet, liekkö tilaajien määrät vähentyneet. Esim. paikallislehden digiversio kallisunut 50€:stä sataseen parissa vuodessa.
”Ettekö te ymmärrä, että teidän sotaisuutenne, otsikkonne, tietoiset valheenne, juttunne, manipulointinne on jo traumatisoinut monet lapsien ja nuorten ikäpolvet pelkoon, vihaan, epäluuloon ja hällä väliä -elämään?”
Ne eivät välillä koska ylimielisyys on taas syövän tavalla valloittanut älykkäiden ihmisten ajatukset.
Lainaan Pauli Bratticoa: ”Kaikki tapahtui ja tapahtuu edelleen samalla tavalla kuin yhdeksänkymmentä vuotta sitten 1930-luvulla. Surkimusten itseihailun ja ylivallan ideologia muuttuu vähitellen irvokkaaksi, turhautuneeksi, kaoottiseksi ja veriseksi sekoiluksi.”
Mielenkiintoinen ajatus, että valtamedia ottaisi agendakseen rauhan saamisen Ukrainaan (realistisilla ehdoilla, koska muutoinhan sitä ei sinne tule) ja Suomen varjelemisen sodalta. Edes nämä. Ei tarvitsisi lakata vihaamasta Venäjää ja venäläisiä. Mutta tuo viha pitäisi patouttaa (taas?) itsekunkin sisikuntaan sen sijaan, että se vyörytetään julkisuuteen median palstoille. Terveyden kannalta parasta toki olisi hankkiutua eroon vihasta vaikka terapiassa.
Rauhan kannalle kääntyminen saattaa olla useimmille päätoimittajille liian kova pala vuosikausia harjoitetun parjaamisen ja valehtelun jälkeen. Yksin sosiaalinen paine melkein pakottaa jatkamaan valitulla linjalla Mediapoolista ja Naton hybridikeskuksesta tai omasta toimeentulosta puhumattakaan.
Jos joku kuitenkin näkee rauhan tavoiteltavana asiana ja on riittävän rohkea (meinasin lisätä ”ja totuutta rakastava”, mutta sitä ominaisuutta he eivät ole ainakaan paljastaneet itsestään), niin käytännössä toimiva kompromissi voisi olla hillitä Venäjän parjaamista, kääntää viisarit hissukseen kohti totuutta ja ruveta puhumaan Ukrainan rauhasta vaikka edes välttämättömänä pakkorauhana.
Ei kai voi odottaa, että yksikään päätoimittaja – ehkä jotakuta eläkkeelle jäävää lukuun ottamatta – alkaisi yhtäkkiä kertoa totuutta Ukrainan kriisin taustoista, syistä ja vaiheista tai jopa Suomen päättäjien Suomelle vahingollisista suhmuroinneista. Sehän uhmaisi jyrkästi luotua yleistä mielipidettä ja kaikkia mahdollisia instansseja ”asiantuntijoineen”, mutta olisi iso palvelus Suomelle ja suomalaisille.
Naali: ”Rauhan kannalle kääntyminen saattaa olla useimmille päätoimittajille liian kova pala vuosikausia harjoitetun parjaamisen ja valehtelun jälkeen. Yksin sosiaalinen paine melkein pakottaa jatkamaan valitulla linjalla Mediapoolista ja Naton hybridikeskuksesta tai omasta toimeentulosta puhumattakaan.”
Ja vaikeinta näille myötäsotijoille on ehkä myöntää itselleen toimineensa epäeettisesti. Siksi omaa toimintatapaa viimeiseen asti varjellaan ja puolustellaan.
Tässä oikeastaan jo kaipaa aikaa kun naapurivihan ammentaminen oli vain Arja Paanasen varassa. Nyt näitä ammentajia on ISO lauma.
Arkipäivän kokemuksia:
Olen ostamassa paperikaupassa postikortteja, huomaan yllätyksekseni venäläisiä kortteja. Kysyn myyjältä, onko näitä venäläisiä postikortteja muualla kuin tässä yhdessä ständissä. Koko pieni kauppa hiljenee, ihmiset jäykistyvät, katsekontaktia vältetään, myyjä on vaivautunut. Ilmapiirin muutos on selvä.
Vanha tuttu käymässä kylässä. Kysyn, haluaisiko se venäläistä teetä (Liptonin teetä nimellä Russian Earl Grey”). Epäluuloinen ja epäuskoinen silmäys, kysyy: venäläistä..? Eeei..
Ihmiset ovat vajonneet aika primitiiviselle tasolle. Luulen, että korona koulitsi ihmisiä tähän auktoriteettiuskovaisuuteen.
Lisäksi some selittää maailman ihmisille mustavalkoisena, simppelinä ja tunteelliselta kannalta, ja he omaksuvat sen alkeellisen ajattelutavan.
Ja kun lukemisen ja luetunymmärtämisen taidot heikkenevät jatkuvan digitaalisen viihdeähkyn takia, sekin vähentää kriittiseen ajatteluun kykenevää kansanosaa. Mitään pitkää ja perusteellista on monen vaikea lukea.
Kaikki venäläinen on suurelle yleisölle myrkkyä. Esimerkiksi kun ruokakaupasta etsit suolakurkkupurkkia, jossa luki aikaisemmin suurilla kirjaimilla Venäläinen suolakurkku. Nyt niitä ei enää ole, vaan purkin etiketti on vaihtunut, siten, että etiketin alaosassa lukee pienellä ja huomaamattomalla värillä venäläinen suolakurkku. Itse asiassa kurkut ovat puolalaisia, maku on vain venäläisen kurkun maku, purkki ja koko valmistus on tehty Suomessa. Kerran oli eräs tuttava kylässä ruokailun aikana ja pöydässä oli ko. kurkkuja, ei kelvannut, koska olivat ns. venäläisiä.
Joo, tämä on mennyt naurettavuuksiin. Huomasin, että Sokoksella oli Russian Earl Gray -tee nyt alennuksella ja hyllyn reunasta oli jo poistettu koko tuotemerkki, eli ilmeisesti poistetaan valikoimasta.
Täällä kaakossa kyllä syön duuniaikaan lounaita venäläisen omistamassa suositussa lounaspaikassa, sen lisäksi välillä vakiasiakkaita täynnä olevalla tebiksellä. Ostin kelkan tänä talvena venäläiseltä suomessa asuvalta. Paikallinen marketti myy myös hyvää venäläistä majoneesia. Earl greytäkin on tullut juotua. Venäjällä kovaa tulosta tekevästä Pepsistä pidän myös.
Ajatellaanpa esim. hesarin henkilökuntaa, päätoimittaja, toimittajat ja muu henkilökunta. Kuinka moni on siellä töissä vain ideaalisista syistä johtuen? Kuinka moni on siellä töissä rahan takia. Veikkaanpa, että rahan takia on siellä töissä 99-100%. Monilla nuoremmilla on asuntolainaa tms., jolloin ei uskalla ottaa riskiä, jotta saisi kenkää omien mielipiteiden ja poliittisen kannan takia. Nöyränä on oltava. Ja sanoohan se sananlaskukin, että ” kenen leipää syöt, niin sen lauluja laulat ”.
Nyt on ajat tällaiset, ja enemmin tai myöhemmin tulee toisenlaiset ajat. Ihmisten pitäisi aina muistaa, että sen mitä teet muille, tehdään sinulle itselleen. Ei ole olemassa puolta, joka on aina oikeassa. Tällä hetkellä suomalainen media ja suomalaiset poliitikot ovat hetken hurman pauloissa. Ei kestä kauaa, kun Nato-todellisuus lyö päin kuonoa. Tästä saatiin jo esimakua, kun Orpo ilmoitti, että ydinaseiden kuljetusta Suomen alueella koskevat lain kohdat tulee päivittää Nato-asentoon.
Tämä oli jotenkin lohdullinen kommentti. Niinhän se on: kaikki muuttuu muuksi, mikään ei kestä ikuisesti. Jotkut ovat jo nyt huomanneet, että kuonoon sattuu. Kaikkia ihmisiä ei voi estää ajattelemasta.
Negatiivinen hypetys politiikassa viittaa tilanteeseen, jossa jokin henkilö, puolue tai politiikka saa osakseen voimakasta, kielteisesti latautunutta huomiota tai mainontaa. Tämä voi tapahtua esimerkiksi silloin, kun poliittiset vastustajat tai media keskittyy korostamaan ja levittämään tietoa, joka maalaa kohteen huonossa valossa, liioittelee negatiivisia puolia tai luo epäsuotuisaa julkisuuskuvaa.Negatiivisen hypetyksen tavoitteena voi olla mielipiteiden muokkaaminen, epävarmuuden tai pelon lietsominen, äänestäjien käännyttäminen pois tietyistä ehdokkaista tai poliittisista liikkeistä, tai yleisen mielipiteen kääntäminen jotakin poliittista agendaa vastaan. Se voi ilmetä eri muodoissa, kuten negatiivisina mainoskampanjoina, vääristeltyinä uutisina, disinformaationa tai manipuloituina mielipidemittauksina.
Sama kaiku on askelten naapurin valtiomuodosta riippumatta!
30 marraskuuta 2022 Twitteriin ladatussa puheessaan (ts. 15 kuukautta sitten) muuan von der Layen (alias Rose Ladson) totesi kaatuneiden lukumäärän olleen jo yli 100 000. Puhe ehti olla näkyvillä vain hetkisen kunnes sitä sensuroitiin – https://youtu.be/MfI8gOz-9MM?si=fK5tB8fX55UnENi7
Erkot olivat anglofiilejä ja erityisesti Yhdysvaltain ihailijoita. Myös Aatos Erkon HS:n yleispoliittiset, pysyvät tavoitteet olivat sen mukaisia: EU-jäsenyys, Venäjä-yhteyksien minimointi ja tärkeimpänä kaikista Nato-jäsenyys. Nyt kun Erkkojen valta on muuttunut sijoittajiern vallaksi, mikään ei ole pohjimmiltaan muuttunut. Helsingin Sanomat on edelleen ”atlanttisen” kapitalismin ja elämänmuodon pää-äänenkannattaja Suomessa.
Aatos Erkko suhtautui Israeliin ja oletettavasti samalla sionismiin jotenkin kriittisesti, minkä ansiosta hänen eläessään oli lehdessä mahdolllista nähdä Israel-kriittisiä artikkeleita. Enää se ei ole mahdollista. Yhdysvallat toteuttaa sionistisen lobbyn määrittelemää ulkopolitiikkaa ja Yhdysvaltain linja on Nato-Suomen linja. Ei ole mahdollista olla Helsingin Sanomien toimittaja ja julkaista tämän linjan vastaisia, kriittisiä artikkeleita. Hitusen voi kysellä, kunhan syyttävä sormi ei osoita Yhdysvaltain johtoon (tai Israeliin nimellä).
Suomessa ei ole enää millään mittarilla itsenäistä ja riippumatonta mediaa. Kaikilla on selkeästi sidonnainen agenda. Sisäpolitiikasta voidaan kiistellä, ulkopolitiikasta ei. Vapaata mediaa ei enää ole, joten Naapuriseuran Sanomien kaltaiset pienet vastaan pullikoijat ovat äärimmäisen tärkeitä muistuttamaan siitä, ettei maailma todellisuudessa ole yksimielinen. Erityisen selvää tämän on Gazan kansanmurhan ja Ukrainan sodan kaltaisissa propagandan sulkutulen peittämissä tilanteissa.
Yllä on hyviä esimerkkejä todellisesta Venäjä-vihasta, joihin olen itsekkin törmännyt. Mm Russian Earl Grey piti vaihtaa kun lähikauppa lopetti sen myymisen, venäläisiä (fermentoidut) suolakurkut pitää hakea isommasta kaupasta, sielläkin on kaikki hapatetut (venäläistyyliin valmistetut?) tuotteet siirretty erilleen muista säilykkeistä, piiloon maustekastikkeiden joukkoon. Venäjältä kotoisin oleva kampaajani lopetti yllättäen viime syksynä, syy…?
Suomi-mediaa silmäilen vain sen verran, että tiedän Suomi-tapahtumat.
Kuten nyt Amerikka ei tule myöntämään häviötä Ukrainassa, niin Suomen päättäjät jatkavat valehtelu- ja propaganda-linjaansa, kunnes heidät PAKOTETAAN myöntämään että olivat väärässä.
Sen vielä lisään ja kysyn Teiltä, kuka oikeasti johtaa Amerikkaa tällä hetkellä? Ja annetaanko presidentti Trump’in oikeasti voittaa? MIKSI Yhdysvalloilla ei ole nyt yhtään nuorempaa, kyvykkäämpää presidenttiehdokasta, miksi??
[lainaus]Kuten nyt Amerikka ei tule myöntämään häviötä Ukrainassa, niin Suomen päättäjät jatkavat valehtelu- ja propaganda-linjaansa, kunnes heidät PAKOTETAAN myöntämään että olivat väärässä.[/lainaus]
Näinhän on jo osittain tapahtunut. Tämän Venäjän puolustussodan alussa (2022) lännen valtamedia raportoi suurin otsikoin miten kehno Venäjän armeija on. Ns. sotilasasiantuntijat kirjoittelivat kuinka Venäjä lähettää massoittain sotilaita hyökkäykseen, jossa ne kaikki kuolevat. Kuinka Ukrainalla on ilmaherruus ja Venäjä joutuu jo ottamaan käyttöönsä museokalustoaan (ikivanhoja tankkeja, lentokoneita, ym.), jne. Todellisuus oli ja on suunnilleen päinvastoin. Ukraina on menettänyt kuolleina ja haavoittuneina jo karkeasti miljoona sotilasta. Venäjän vastaavat tappiot ovat suunnilleen 1/10 tuosta.
Suoraan tuota ei myönnetä vieläkään, mutta rivien välistä voi lukea. Kirjoitellaan, että pitäisikö NATOn lähettää sotilaita Ukrainaan? Yhdysvaltain pitäisi hyväksyä 60 miljardin dollarin lisämääräraha Ukrainaan ja EU:n oma lisäpakettinsa. Lännen pitäisi lähettää lisää tankkeja ja hävittäjiä Ukrainaan. Miksi, jos alussa mainittu pitäisi paikkansa? Netissä leviää pilvin pimein videoita, joissa Ukrainan sotilasviranomaiset rekrytoivat miehiä suoraan kadulta tykinruoaksi. Miksi, jos Ukrainan armeija olisi niin voitokas kuin väitetään?
Lännen epäonnistuminen näkyy konkreettisesti myös täällä ”kotirintamalla”. Paitsi, että venäläisiä tuotteita boikotoidaan myös ”lännen tuotteet” ovat koko ajan kallistuneet. EU:n sanktiot ovat suoraan vaikuttaneet energian ja raaka-aineiden kallistumiseen täällä ”lännessä”. Uusin helmikuussa kaksivuotisen sähköntoimitusopimukseni. Vaikka vaihdoin sähkön toimittajaa halvinpaan minkä löysin, nousi sähkölaskuni melko tarkasti 100%. Melkoinen nousu kahdessa vuodessa, eikö?
Ihan valtamediasta luin, että rakennusalalla on syntynyt nyt enemmän konkursseja kuin 1990-luvun laman aikana pahimmillaan! Inflaatio on lähtenyt laukalle, jne. EU:n venäjäsanktiot ovat iskeneet omaan jalkaan lujasti – eikä suinkaan vähiten Suomessa. EU:ssa talous sakkaa ja kansa köyhtyy.
Ukraina menettää nuoria kansalaisiaan myös niissä, jotka pakenevat armeijaan joutumistaan ulkomaille. Ylen jutussa viime syksyltä (”Ukrainalaismiehet pakenevat sodasta lahjuksilla – näin paljon se maksaa”) puhutaan kymmenistä tuhansista miehistä, totuus on varmaan enemmän.
Esim. Iltalehden mukaan (23.12.23) pelkästään Virossa on 7000 sotaa paennutta asevelvollista, jotka Viro haluaisi kansainvälisen oikeuden vastaisesti palauttaa Ukrainaan. (Ihme valtio tuo Virokin, pelottavan moraaliton ja aggressiivinen, Venäjä-viha tuntuu olevan se ainut ohjenuora..)
Ylen jutussa sotaa paennut ukrainalaismies sanoo: ”Korruptio on geeneissämme. Kun valtio ei ole tarjonnut minulle hyvää koulutusta tai kunnollisia teitä, niin miksi minun tulisi kuolla sen puolesta?”
Mitä tulee talouskriisiin, tulee mieleen Sinuhe Egyptiläisen Kaptah-palvelijan sanat: ”Huonoina aikoina rikkaat rikastuvat”.
Johtajasta en tiedä, mutta enemmistö amerikkalaisista ei halua maansa johtavan maailman politiikkaa…
https://news.gallup.com/poll/471350/fewer-americans-taking-major-role-world-affairs.aspx
Minulla olisi ratkaisu tähän poliittiseen Venäjä-Suomi ongelmaan. Lähtökohta nyt: pelätään Venäjää tai halutaan olla kiltti oppilas USAn oppikoulussa. Ratkaisu: Otetaan yhteys Putiniin ja ehdotetaan neuvottelua. Neuvottelun lähtökohta olisi vanhan mutta hyvän YYA-sopimuksen uusiminen ja hienosäätäminen nykyaikaan. Erotaan Natosta ja perutaan hävittäjäkaupat USAsta. Sen jälkeen loppuu ainakin jatkuva Venäjäpelko ja saadaan talousasiat lähtemään oikeaan suuntaan. Mauno, rupea sinä tämän(kin) idean eteenpäin viejäksi. Se meinasi vielä unohtua, että kun ollaan saatu uusi YYA-sopimus aikaiseksi, niin voidaan vähentää Suomen armeijan väkeä 90%. Asemenot ja hyökkäysmenot tipahtavat 100%.
Suomella oli jo YYA-sopimuksen kaltainen sopimus Venäjän kanssa (tehty muistaakseni 1990-luvulla). En tiedä onko se irtisanottu (Venäjä ei ainakaan ole sitä tehnyt), mutta Suomen solmima Nato-sopimus on sen käytännössä mitätöinyt, koska se on jyrkässä ristiriidassa Venäjän kanssa tehdyn sopimuksen kanssa.
Hei,
Täällä on aina ollut hyvää journalismia, ja sitä on ilo seurata.
Vinkkinä lisään jossakin edellisissä olleisiin medioihin Positv:n uutisointiin, joka kertoo toisenlaista näkökulmaa.
Ike Novikofin WINCAPITA elokuva on myös katsomisen arvoinen